Lue keskustelun säännöt.
Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?
21.07.2021 |
Miksi? Voisitteko laittaa kokemuksianne. Mietin tosissaan alaa ja nyt en ole ollenkaan enää varma.
Kommentit (1642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin,
lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka
pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Tää on just se asenne ongelma erikoissairaanhoidon ja avoterveydenhuollon välillä, erikoissairaanhoidossa kuvitellaan että missään muualla. ei työtä tehdä ollenkaan tai sitten jos tehdään niin sillä ei ole mitään arvoa. Tämä valitettavasti näkyy tuolla kentällä todella selkeästi myös potilaalle.
Hei, olen itse töissä yliopistosairaalassa, en ole tuo joka kirjoitti tuon. Mutta ei tuossa puhuta mitään muuta kuin että vuorotyötä tehdään, ei siinä sanota tai arvostella muiden työn sisältöä. Itse tulkitset tuon asian näin. Etkö itse arvosta omaa työtäsi, kun noin puhut? Vuorotyötä teen itsekin ja suurin osa sairaanhoitajista/ lähihoitajisya myös- taitaa olla vain poliklinikoilla päivätyötä. Että ihmettelen tosissaan näitä, jotka väittää, että.sairaanhoitajat tekee vain päivätyötä. Ehkä heidän työpaikkansa ovat olleet jossain hoivakodeissa, joissa sh:t eivät tee kuin päivätyötä.
En ole tuo joka kirjoitti tässä yllä olevan kommentin. Täällä on ilmeisesti useampia kirjoittajia. Minusta tuossa oli kyse eri asiasta kuin siitä, tekeekö joku yötyötä vai päivätyötä. Siinä oli kyse pth.n ja esh: välisestä arvostuksesta.
Olen siis se, joka kertoi että teen opiaattikorvaushoitoa enkä ole koskaan tehnyt yötyötä. Meillä ei työskentele ollenkaan lähihoitajia. Ja vaikka olen aina tehnyt päivätyötä, niin ole silti koskaan työskennellyt hoivakodissa. Tottakai osa sairaanhoitajista tekee yövuoroja, sekä erikoissairaanhoidon että pth:n sairaaloiden vuodeosastoilla tarvitaan sairaanhoitajia myös yövuoroissa.
No minusta taas ei, eli minusta tuossa puhuttiin vain tuosta vuorotyön tekemisestä. Eihän tuossa viitattu mihinkään muuhun. Jotenkin tuntuu, että ihmiset täällä kyllä ylitulkitsee asioita. Mistä.tämä johtuu? Eikö, kuten joku sanoi, ihmiset arvosta omaa työtään, kun tulkitsevat toisten sanomiset moitteiksi omaa työtään kohtaan?
Ok. Tästä kommentista siis kyse: "Tää on just se asenne ongelma erikoissairaanhoidon ja avoterveydenhuollon välillä, erikoissairaanhoidossa kuvitellaan että missään muualla. ei työtä tehdä ollenkaan tai sitten jos tehdään niin sillä ei ole mitään arvoa."
Ehkä mun ongelma sitten vaan on että en arvosta omaa työtäni, kun "ylitulkitsen", että kommentissa olisi kyse esh:n ja pth:n välisestä arvostuksesta. Joopa joo.
Sellaista en muuten sanonut, että olisin tulkinnut jotain moitteeksi omaa työtäni kohtaan. Se taisi olla sinun tulkintasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koneenhoitaja ja joskus sairaankun kirjoitti:
Teen töitä vuodeosastolla ja hoidan aikuisia syöpäpotilaita. Työ on fyysisesti melko kevyttä, mutta potilaiden voinnin seuranta, lääkehoito, ohjaaminen ja tukeminen, tutkimusten koordinointi ja tilaaminen vievät paljon aikaa. Ja se on ihan ok, koska se on sitä ”ydintyötä”, millä on oikeasti merkitystä potilaan hoidon onnistumisen kannalta.
Se mikä syö hoitajaa on työnantajan tuoma toimimaton teknologia ja hölmöt kirjaamisvaatimukset.
Mobiilikirjaamista edellytetään käytettävän, mutta laite hukkaa verkon jatkuvasti.
Älylääkekaappi on ehkä tyhmin tietokone mihin voi törmätä. Hidastaa valtavasti lääkkeenjakoa, ja sillä voi työskennellä vain yksi hoitaja kerrallaan. Siinähän kurkit ovelta että koska on minun vuoroni jakaa lääkkeet omille potilailleni. Tai jos on kiire viedä potilaalle kipulääkettä, niin keskeytän kaverin työn, että saan sen lääkkeen vietyä.
Potilaan kotiutuessa osastolta hänelle pitää kirjoittaa hoitotyön yhteenveto lääkärin epikriisin lisäksi. Näin tehdään kuulemma hoitotyö näkyväksi. Todellisuudessa siinä luetellaan itsestäänselvyyksiä: sai sytostaattihoitoa, verensiirtoja, infektio hoidettiin suonensisäisillä antibiooteilla, pahoinvointia hoidettiin pahoinvoinninestolääkkeillä, ravitsemusta tuettiin lisäravinteilla tai suonensisäisesti, nestelastia purettiin nesteenpoustolääkkeillä, kuumetta alennettiin kuumelääkkeillä, verensokeria seurattiin ja tarvittaessa hoidettiin insuliinilla jne jne. Samat asiat löytyvät kyllä lääkärin lopputekstistä. Yhteenveto pitää kirjoittaa joka tapauksessa oli kyseessä 30-vuotias nuori hyväkuntoinen ihminen joka tietää kaikki asiansa tai 90-vuotias hauras vanhus, joka siirtyy meiltä jatkohoitoon ja siellä hoitajakollega varmasti hyötyykin hyvin kirjoitetusta yhteenvedosta.
Loputtomia klikkauksia töihin mennessä ja eri järjestelmiin kirjautumista. Kaikki nämä syövät aikaa siltä ydintyöltä, mikä aidosti hyödyttäisi potilasta ja omaisia.
En nyt varmaan enää yli viisikymppisenä alaa tule vaihtamaan, mutta aika paljon meillä sellaista näennäistyötä verovaroin teetetään.
Puhut niin asiaa! Hirveässä kiireessä täytyy vääntää noita mitäänsanomattomia yhteenvetoja ja hoitoisuusluokitteluja, joista jälkimmäisiä voisi tehdä isoista aineistoista vaikka viikoittain tai kuukausittain joku erikseen palkattu. Samoin lääkärin määräyksiä kopioidaan hoitokertomukseen ja mittauksia samoin.
Käytettäisiin tuokin aika vaikka lisäkoulutukseen.
Mä luen kannasta aina ne yhteenvedot. Kun potilas käy esh:ssa ja sitten tulee takaisin perusterveydenhoitoon, niin on tosi mukava jos siitä hoitojaksosta on tehty yhteenveto. Helpottaa tosi paljon meidän työtä. Voiko sen sitten tehdä joku muu erikseen palkattu työntekijä, muu kuin sairaanhoitaja, en tiedä. Mut hyvä kun se on tehty.
Eikun tarkoitin että luokittelut voisi koota joku muu kuin sen päivän kenttähoitaja. Yhteenvedot vain tarpeen mukaan ja tietysti hoitaja tekisi.
Kenttähoitaja :-) Armeijatermi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koneenhoitaja ja joskus sairaankun kirjoitti:
Teen töitä vuodeosastolla ja hoidan aikuisia syöpäpotilaita. Työ on fyysisesti melko kevyttä, mutta potilaiden voinnin seuranta, lääkehoito, ohjaaminen ja tukeminen, tutkimusten koordinointi ja tilaaminen vievät paljon aikaa. Ja se on ihan ok, koska se on sitä ”ydintyötä”, millä on oikeasti merkitystä potilaan hoidon onnistumisen kannalta.
Se mikä syö hoitajaa on työnantajan tuoma toimimaton teknologia ja hölmöt kirjaamisvaatimukset.
Mobiilikirjaamista edellytetään käytettävän, mutta laite hukkaa verkon jatkuvasti.
Älylääkekaappi on ehkä tyhmin tietokone mihin voi törmätä. Hidastaa valtavasti lääkkeenjakoa, ja sillä voi työskennellä vain yksi hoitaja kerrallaan. Siinähän kurkit ovelta että koska on minun vuoroni jakaa lääkkeet omille potilailleni. Tai jos on kiire viedä potilaalle kipulääkettä, niin keskeytän kaverin työn, että saan sen lääkkeen vietyä.
Potilaan kotiutuessa osastolta hänelle pitää kirjoittaa hoitotyön yhteenveto lääkärin epikriisin lisäksi. Näin tehdään kuulemma hoitotyö näkyväksi. Todellisuudessa siinä luetellaan itsestäänselvyyksiä: sai sytostaattihoitoa, verensiirtoja, infektio hoidettiin suonensisäisillä antibiooteilla, pahoinvointia hoidettiin pahoinvoinninestolääkkeillä, ravitsemusta tuettiin lisäravinteilla tai suonensisäisesti, nestelastia purettiin nesteenpoustolääkkeillä, kuumetta alennettiin kuumelääkkeillä, verensokeria seurattiin ja tarvittaessa hoidettiin insuliinilla jne jne. Samat asiat löytyvät kyllä lääkärin lopputekstistä. Yhteenveto pitää kirjoittaa joka tapauksessa oli kyseessä 30-vuotias nuori hyväkuntoinen ihminen joka tietää kaikki asiansa tai 90-vuotias hauras vanhus, joka siirtyy meiltä jatkohoitoon ja siellä hoitajakollega varmasti hyötyykin hyvin kirjoitetusta yhteenvedosta.
Loputtomia klikkauksia töihin mennessä ja eri järjestelmiin kirjautumista. Kaikki nämä syövät aikaa siltä ydintyöltä, mikä aidosti hyödyttäisi potilasta ja omaisia.
En nyt varmaan enää yli viisikymppisenä alaa tule vaihtamaan, mutta aika paljon meillä sellaista näennäistyötä verovaroin teetetään.
Puhut niin asiaa! Hirveässä kiireessä täytyy vääntää noita mitäänsanomattomia yhteenvetoja ja hoitoisuusluokitteluja, joista jälkimmäisiä voisi tehdä isoista aineistoista vaikka viikoittain tai kuukausittain joku erikseen palkattu. Samoin lääkärin määräyksiä kopioidaan hoitokertomukseen ja mittauksia samoin.
Käytettäisiin tuokin aika vaikka lisäkoulutukseen.
Mä luen kannasta aina ne yhteenvedot. Kun potilas käy esh:ssa ja sitten tulee takaisin perusterveydenhoitoon, niin on tosi mukava jos siitä hoitojaksosta on tehty yhteenveto. Helpottaa tosi paljon meidän työtä. Voiko sen sitten tehdä joku muu erikseen palkattu työntekijä, muu kuin sairaanhoitaja, en tiedä. Mut hyvä kun se on tehty.
Eikun tarkoitin että luokittelut voisi koota joku muu kuin sen päivän kenttähoitaja. Yhteenvedot vain tarpeen mukaan ja tietysti hoitaja tekisi.
Kenttähoitaja :-) Armeijatermi.
Sairaaloissa käytetään edelleenkin armeijaan viittaavaa terminologiaa. "Rivihoitaja" on vielä yleisempi, on vilahdellut myös tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin,
lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka
pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Tää on just se asenne ongelma erikoissairaanhoidon ja avoterveydenhuollon välillä, erikoissairaanhoidossa kuvitellaan että missään muualla. ei työtä tehdä ollenkaan tai sitten jos tehdään niin sillä ei ole mitään arvoa. Tämä valitettavasti näkyy tuolla kentällä todella selkeästi myös potilaalle.
Hei, olen itse töissä yliopistosairaalassa, en ole tuo joka kirjoitti tuon. Mutta ei tuossa puhuta mitään muuta kuin että vuorotyötä tehdään, ei siinä sanota tai arvostella muiden työn sisältöä. Itse tulkitset tuon asian näin. Etkö itse arvosta omaa työtäsi, kun noin puhut? Vuorotyötä teen itsekin ja suurin osa sairaanhoitajista/ lähihoitajisya myös- taitaa olla vain poliklinikoilla päivätyötä. Että ihmettelen tosissaan näitä, jotka väittää, että.sairaanhoitajat tekee vain päivätyötä. Ehkä heidän työpaikkansa ovat olleet jossain hoivakodeissa, joissa sh:t eivät tee kuin päivätyötä.
En ole tuo joka kirjoitti tässä yllä olevan kommentin. Täällä on ilmeisesti useampia kirjoittajia. Minusta tuossa oli kyse eri asiasta kuin siitä, tekeekö joku yötyötä vai päivätyötä. Siinä oli kyse pth.n ja esh: välisestä arvostuksesta.
Olen siis se, joka kertoi että teen opiaattikorvaushoitoa enkä ole koskaan tehnyt yötyötä. Meillä ei työskentele ollenkaan lähihoitajia. Ja vaikka olen aina tehnyt päivätyötä, niin ole silti koskaan työskennellyt hoivakodissa. Tottakai osa sairaanhoitajista tekee yövuoroja, sekä erikoissairaanhoidon että pth:n sairaaloiden vuodeosastoilla tarvitaan sairaanhoitajia myös yövuoroissa.
No minusta taas ei, eli minusta tuossa puhuttiin vain tuosta vuorotyön tekemisestä. Eihän tuossa viitattu mihinkään muuhun. Jotenkin tuntuu, että ihmiset täällä kyllä ylitulkitsee asioita. Mistä.tämä johtuu? Eikö, kuten joku sanoi, ihmiset arvosta omaa työtään, kun tulkitsevat toisten sanomiset moitteiksi omaa työtään kohtaan?
Ok. Tästä kommentista siis kyse: "Tää on just se asenne ongelma erikoissairaanhoidon ja avoterveydenhuollon välillä, erikoissairaanhoidossa kuvitellaan että missään muualla. ei työtä tehdä ollenkaan tai sitten jos tehdään niin sillä ei ole mitään arvoa."
Ehkä mun ongelma sitten vaan on että en arvosta omaa työtäni, kun "ylitulkitsen", että kommentissa olisi kyse esh:n ja pth:n välisestä arvostuksesta. Joopa joo.
Sellaista en muuten sanonut, että olisin tulkinnut jotain moitteeksi omaa työtäni kohtaan. Se taisi olla sinun tulkintasi?
Etkö huomaa? Puhuin yleisellä tasolla, ja sinä otat asian henkiläkohtaisesti:
"Ehkä mun ongelma sitten vaan on että en arvosta omaa työtäni, kun "ylitulkitsen", että kommentissa olisi kyse esh:n ja pth:n välisestä arvostuksesta. Joopa joo."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sairaanhoitaja ja pidän tosi paljon työstäni. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena, joten työhistoriaa on muualtakin kertynyt. Luulen että moni ei oikeasti ymmärrä miten paljon sairaanhoitajan työ erikoissairaanhoidossa vaatii osaamista. Oma työni ei ole fyysisesti niin raskasta, mutta muuten kyllä vaativaa. Ei todellakaan riitä kuin pohjaksi amk koulutus, jatkuvasti on käytävä erilaisissa lisäkoulutuksissa kehittämässä ja ylläpitämässä osaamista. Sairaanhoitajan työnkuva on vuosikymmenien saatossa muuttunut täysin. Monen mielessä taitaa edelleen olla sairaanhoitaja jonkinlaisena ”lääkärin apulaisena” ja yleisenä ”potilaan palvelijana”. Nykyään työ on kyllä kaukana siitä, ja ainakin omassa työpaikassa tehdään yhteistyötä tasavetaisina työkavereina lääkärin ja hoitajan kesken. Molemmilla oma osaamisensa ja vastuunsa, ja molemmat konsultoivat toisiaan.
Nyt käsi sydämelle ja katse peiliin. Älä petä itseäsi. Totuus on, että yliopistosairaaloissa vain osa sairaanhoitajan työstä on vaativaa ja vielä pienempi osa on tosi vaativaa. Iso osa työstä on edelleen sitä potilaan palvelemista. Sen vuoksi palkkakin on sitä, mitä se on. Jos tähän halutaan muutosta, niin ensin pitäisi tunnustaa faktat. Muuten tämä ei muutu koskaan, vaan teet loppuun saakka lähihoitajan töitä ja valitat pienestä palkasta ja arvostuksen puutteesta. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret sairaanhoitajat ei ole yhtä tyhmiä ja suostu samaan.
Ehkä, en tiedä. Kerroin oman kokemukseni pohjalta. Olen ollut vuosia samassa paikassa, sitä ennen kahdella muulla osastolla. Kaikissa näissä paikoissa osaamista on vaadittu todella paljon kattavammin kuin vanhustyössä jossa opiskeluaikanani ja vähän sen jälkeen tein keikkaa ensin sairaanhoitajan sijaisena ja sitten sairaanhoitajana. En tosin sitäkään työtä halua vähätellä, mutta se oli niin erilaista nykyiseen verrattuna, että oikeastaan on kuin olisi ollut kyse ihan eri ammatista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Enpä olis ihan varma tuosta että suurin osa. Mutta joo, kyllä sairaanhoitajat tekee myös yövuoroja monissa niissä paikoissa, missä hoidetaan ympärivuorokautisesti. Ei hoivakodeissa kuitenkaan. Mutta on myös tosi paljon paikkoja, missä ei ole ympäri vuorokauden toimintaa, ja niissäkin työskentelee paljon sairaanhoitajia. Suuntauskin tuntuis olevan, että enemmän siirrytään päiväkirurgiaan ja leikoihin myös sairaaloissa. Varsinkin kirran ympärivuorokautise osastot on vähentyneet. Kiinnostais kyllä, jos olis jotain kunnon tietoo että paljonko sairaanhoitajia missäkin työskentelee ja millaisissa vuoroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sairaanhoitaja ja pidän tosi paljon työstäni. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena, joten työhistoriaa on muualtakin kertynyt. Luulen että moni ei oikeasti ymmärrä miten paljon sairaanhoitajan työ erikoissairaanhoidossa vaatii osaamista. Oma työni ei ole fyysisesti niin raskasta, mutta muuten kyllä vaativaa. Ei todellakaan riitä kuin pohjaksi amk koulutus, jatkuvasti on käytävä erilaisissa lisäkoulutuksissa kehittämässä ja ylläpitämässä osaamista. Sairaanhoitajan työnkuva on vuosikymmenien saatossa muuttunut täysin. Monen mielessä taitaa edelleen olla sairaanhoitaja jonkinlaisena ”lääkärin apulaisena” ja yleisenä ”potilaan palvelijana”. Nykyään työ on kyllä kaukana siitä, ja ainakin omassa työpaikassa tehdään yhteistyötä tasavetaisina työkavereina lääkärin ja hoitajan kesken. Molemmilla oma osaamisensa ja vastuunsa, ja molemmat konsultoivat toisiaan.
Nyt käsi sydämelle ja katse peiliin. Älä petä itseäsi. Totuus on, että yliopistosairaaloissa vain osa sairaanhoitajan työstä on vaativaa ja vielä pienempi osa on tosi vaativaa. Iso osa työstä on edelleen sitä potilaan palvelemista. Sen vuoksi palkkakin on sitä, mitä se on. Jos tähän halutaan muutosta, niin ensin pitäisi tunnustaa faktat. Muuten tämä ei muutu koskaan, vaan teet loppuun saakka lähihoitajan töitä ja valitat pienestä palkasta ja arvostuksen puutteesta. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret sairaanhoitajat ei ole yhtä tyhmiä ja suostu samaan.
Ehkä, en tiedä. Kerroin oman kokemukseni pohjalta. Olen ollut vuosia samassa paikassa, sitä ennen kahdella muulla osastolla. Kaikissa näissä paikoissa osaamista on vaadittu todella paljon kattavammin kuin vanhustyössä jossa opiskeluaikanani ja vähän sen jälkeen tein keikkaa ensin sairaanhoitajan sijaisena ja sitten sairaanhoitajana. En tosin sitäkään työtä halua vähätellä, mutta se oli niin erilaista nykyiseen verrattuna, että oikeastaan on kuin olisi ollut kyse ihan eri ammatista.
En muuten ymmärtänyt viittaustasi lähihoitajan töihin? Olen siis sairaanhoitaja. Nykyisellä työpaikallani ei ole lähihoitajia ollenkaan, vanhuspuolella heitä oli lähes kaikki. Vain tiiminvetäjänä oli sairaanhoitaja. Vanhuspuolella työnkuva oli siis kyllä jossain määrin sama kuin lähihoitajilla, mutta silloinkin siihen kuului myös sairaanhoidollisia tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koneenhoitaja ja joskus sairaankun kirjoitti:
Teen töitä vuodeosastolla ja hoidan aikuisia syöpäpotilaita. Työ on fyysisesti melko kevyttä, mutta potilaiden voinnin seuranta, lääkehoito, ohjaaminen ja tukeminen, tutkimusten koordinointi ja tilaaminen vievät paljon aikaa. Ja se on ihan ok, koska se on sitä ”ydintyötä”, millä on oikeasti merkitystä potilaan hoidon onnistumisen kannalta.
Se mikä syö hoitajaa on työnantajan tuoma toimimaton teknologia ja hölmöt kirjaamisvaatimukset.
Mobiilikirjaamista edellytetään käytettävän, mutta laite hukkaa verkon jatkuvasti.
Älylääkekaappi on ehkä tyhmin tietokone mihin voi törmätä. Hidastaa valtavasti lääkkeenjakoa, ja sillä voi työskennellä vain yksi hoitaja kerrallaan. Siinähän kurkit ovelta että koska on minun vuoroni jakaa lääkkeet omille potilailleni. Tai jos on kiire viedä potilaalle kipulääkettä, niin keskeytän kaverin työn, että saan sen lääkkeen vietyä.
Potilaan kotiutuessa osastolta hänelle pitää kirjoittaa hoitotyön yhteenveto lääkärin epikriisin lisäksi. Näin tehdään kuulemma hoitotyö näkyväksi. Todellisuudessa siinä luetellaan itsestäänselvyyksiä: sai sytostaattihoitoa, verensiirtoja, infektio hoidettiin suonensisäisillä antibiooteilla, pahoinvointia hoidettiin pahoinvoinninestolääkkeillä, ravitsemusta tuettiin lisäravinteilla tai suonensisäisesti, nestelastia purettiin nesteenpoustolääkkeillä, kuumetta alennettiin kuumelääkkeillä, verensokeria seurattiin ja tarvittaessa hoidettiin insuliinilla jne jne. Samat asiat löytyvät kyllä lääkärin lopputekstistä. Yhteenveto pitää kirjoittaa joka tapauksessa oli kyseessä 30-vuotias nuori hyväkuntoinen ihminen joka tietää kaikki asiansa tai 90-vuotias hauras vanhus, joka siirtyy meiltä jatkohoitoon ja siellä hoitajakollega varmasti hyötyykin hyvin kirjoitetusta yhteenvedosta.
Loputtomia klikkauksia töihin mennessä ja eri järjestelmiin kirjautumista. Kaikki nämä syövät aikaa siltä ydintyöltä, mikä aidosti hyödyttäisi potilasta ja omaisia.
En nyt varmaan enää yli viisikymppisenä alaa tule vaihtamaan, mutta aika paljon meillä sellaista näennäistyötä verovaroin teetetään.
Puhut niin asiaa! Hirveässä kiireessä täytyy vääntää noita mitäänsanomattomia yhteenvetoja ja hoitoisuusluokitteluja, joista jälkimmäisiä voisi tehdä isoista aineistoista vaikka viikoittain tai kuukausittain joku erikseen palkattu. Samoin lääkärin määräyksiä kopioidaan hoitokertomukseen ja mittauksia samoin.
Käytettäisiin tuokin aika vaikka lisäkoulutukseen.
Mä luen kannasta aina ne yhteenvedot. Kun potilas käy esh:ssa ja sitten tulee takaisin perusterveydenhoitoon, niin on tosi mukava jos siitä hoitojaksosta on tehty yhteenveto. Helpottaa tosi paljon meidän työtä. Voiko sen sitten tehdä joku muu erikseen palkattu työntekijä, muu kuin sairaanhoitaja, en tiedä. Mut hyvä kun se on tehty.
Eikun tarkoitin että luokittelut voisi koota joku muu kuin sen päivän kenttähoitaja. Yhteenvedot vain tarpeen mukaan ja tietysti hoitaja tekisi.
Kenttähoitaja :-) Armeijatermi.
Sairaaloissa käytetään edelleenkin armeijaan viittaavaa terminologiaa. "Rivihoitaja" on vielä
yleisempi, on vilahdellut myös tässä ketjussa.
Silloin kun meidän potilas jatkaa matkaa aluesairaalaan, vuodeosastolle tai on kotihoidon asiakas, niin se yhteenveto laaditaan tosi mielellään ja ajatuksen kanssa. Että se kollega siellä jatkohoitopaikassa pääsisi helpommalla ja saisi helposti käsityksen potilaan kokonaistilanteesta.
Mutta silloin se harmittaa kun hoidan perustervettä omatoimista syöpäpotilasta (ovat enemmistö meidän yksikössä) jonka kaikki hoidot toteutetaan meidän osastolla, ja sitä mun tekemää yhteenvetoa ei tarvitse kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sairaanhoitaja ja pidän tosi paljon työstäni. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena, joten työhistoriaa on muualtakin kertynyt. Luulen että moni ei oikeasti ymmärrä miten paljon sairaanhoitajan työ erikoissairaanhoidossa vaatii osaamista. Oma työni ei ole fyysisesti niin raskasta, mutta muuten kyllä vaativaa. Ei todellakaan riitä kuin pohjaksi amk koulutus, jatkuvasti on käytävä erilaisissa lisäkoulutuksissa kehittämässä ja ylläpitämässä osaamista. Sairaanhoitajan työnkuva on vuosikymmenien saatossa muuttunut täysin. Monen mielessä taitaa edelleen olla sairaanhoitaja jonkinlaisena ”lääkärin apulaisena” ja yleisenä ”potilaan palvelijana”. Nykyään työ on kyllä kaukana siitä, ja ainakin omassa työpaikassa tehdään yhteistyötä tasavetaisina työkavereina lääkärin ja hoitajan kesken. Molemmilla oma osaamisensa ja vastuunsa, ja molemmat konsultoivat toisiaan.
Nyt käsi sydämelle ja katse peiliin. Älä petä itseäsi. Totuus on, että yliopistosairaaloissa vain osa sairaanhoitajan työstä on vaativaa ja vielä pienempi osa on tosi vaativaa. Iso osa työstä on edelleen sitä potilaan palvelemista. Sen vuoksi palkkakin on sitä, mitä se on. Jos tähän halutaan muutosta, niin ensin pitäisi tunnustaa faktat. Muuten tämä ei muutu koskaan, vaan teet loppuun saakka lähihoitajan töitä ja valitat pienestä palkasta ja arvostuksen puutteesta. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret sairaanhoitajat ei ole yhtä tyhmiä ja suostu samaan.
Ehkä, en tiedä. Kerroin oman kokemukseni pohjalta. Olen ollut vuosia samassa paikassa, sitä ennen kahdella muulla osastolla. Kaikissa näissä paikoissa osaamista on vaadittu todella paljon kattavammin kuin vanhustyössä jossa opiskeluaikanani ja vähän sen jälkeen tein keikkaa ensin sairaanhoitajan sijaisena ja sitten sairaanhoitajana. En tosin sitäkään työtä halua vähätellä, mutta se oli niin erilaista nykyiseen verrattuna, että oikeastaan on kuin olisi ollut kyse ihan eri ammatista.
Pistäs joskus huvikseen viikon ajan ylös että mitä töitä teit ja paljonko niihin meni aikaa. Sitten mietit että mitkä niistä töistä oli sellaista, A) mihin olisi riittänyt lähihoitajan tai laitoshuoltajan koulutus, B) mitkä oli sairaanhoitajan koulutusta vaativia ja C) mitkä oli sellaisia, mitä ei voi sairaanhoitajan koulutuksella tehdä ilman lisäkoulutuksia.
Pidin yhdessä omassa harkkapaikassani tällaista kirjaa, oli yksi HUS:in vuodeosasto, ja siellä sairaanhoitajan töistä n. 50% oli niitä, mitä olisi voinut tehdä lähihoitajan tai laitoshuoltajan koulutuksella. Noin 10 % vaati lisäkoulutusta ja noin 40% oli sairaanhoitajan koulutusta, mutta ei kuitenkaan mitään lisäkoulutuksia vaativia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sairaanhoitaja ja pidän tosi paljon työstäni. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena, joten työhistoriaa on muualtakin kertynyt. Luulen että moni ei oikeasti ymmärrä miten paljon sairaanhoitajan työ erikoissairaanhoidossa vaatii osaamista. Oma työni ei ole fyysisesti niin raskasta, mutta muuten kyllä vaativaa. Ei todellakaan riitä kuin pohjaksi amk koulutus, jatkuvasti on käytävä erilaisissa lisäkoulutuksissa kehittämässä ja ylläpitämässä osaamista. Sairaanhoitajan työnkuva on vuosikymmenien saatossa muuttunut täysin. Monen mielessä taitaa edelleen olla sairaanhoitaja jonkinlaisena ”lääkärin apulaisena” ja yleisenä ”potilaan palvelijana”. Nykyään työ on kyllä kaukana siitä, ja ainakin omassa työpaikassa tehdään yhteistyötä tasavetaisina työkavereina lääkärin ja hoitajan kesken. Molemmilla oma osaamisensa ja vastuunsa, ja molemmat konsultoivat toisiaan.
Nyt käsi sydämelle ja katse peiliin. Älä petä itseäsi. Totuus on, että yliopistosairaaloissa vain osa sairaanhoitajan työstä on vaativaa ja vielä pienempi osa on tosi vaativaa. Iso osa työstä on edelleen sitä potilaan palvelemista. Sen vuoksi palkkakin on sitä, mitä se on. Jos tähän halutaan muutosta, niin ensin pitäisi tunnustaa faktat. Muuten tämä ei muutu koskaan, vaan teet loppuun saakka lähihoitajan töitä ja valitat pienestä palkasta ja arvostuksen puutteesta. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret sairaanhoitajat ei ole yhtä tyhmiä ja suostu samaan.
Ehkä, en tiedä. Kerroin oman kokemukseni pohjalta. Olen ollut vuosia samassa paikassa, sitä ennen kahdella muulla osastolla. Kaikissa näissä paikoissa osaamista on vaadittu todella paljon kattavammin kuin vanhustyössä jossa opiskeluaikanani ja vähän sen jälkeen tein keikkaa ensin sairaanhoitajan sijaisena ja sitten sairaanhoitajana. En tosin sitäkään työtä halua vähätellä, mutta se oli niin erilaista nykyiseen verrattuna, että oikeastaan on kuin olisi ollut kyse ihan eri ammatista.
En muuten ymmärtänyt viittaustasi lähihoitajan töihin? Olen siis sairaanhoitaja. Nykyisellä työpaikallani ei ole lähihoitajia ollenkaan, vanhuspuolella heitä oli lähes kaikki. Vain tiiminvetäjänä oli sairaanhoitaja. Vanhuspuolella työnkuva oli siis kyllä jossain määrin sama kuin lähihoitajilla, mutta silloinkin siihen kuului myös sairaanhoidollisia tehtäviä.
Tarkoitin viittauksella lähihoitajan töihin sellaisia tehtäviä, joihin riittää lähihoitajan (tai joihinkin laitoshuoltajan) koulutus ja jotka eivät vaadi sairaanhoitajan koulutusta. Esimerkiksi aamupesut, sängyn petaamiset, perus vitaalien ottaminen, ruuan jakelu, pyykkihuolto, jätehuolto, ruoan jakelu kärrystä jne.
Siihen törmää myös usein että potilas ja/tai omaiset vastustavat siirtoa tk-sairaalaan ja vastaaviin jatkohoitopaikkoihin.
Harmittelevat kun niissä yksiköissä ei ole yhden hengen huoneita, henkilökunta on kiireisempää jne jne... koetan itse aina todeta napakasti, että näistä asioista on turha antaa palautetta/rähistä rivihoitajille yo-sairaalassa. Oikea osoite on kuntapäättäjät jotka harkitsevat henkilöstöresurssit perusterveydenhuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sairaanhoitaja ja pidän tosi paljon työstäni. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena, joten työhistoriaa on muualtakin kertynyt. Luulen että moni ei oikeasti ymmärrä miten paljon sairaanhoitajan työ erikoissairaanhoidossa vaatii osaamista. Oma työni ei ole fyysisesti niin raskasta, mutta muuten kyllä vaativaa. Ei todellakaan riitä kuin pohjaksi amk koulutus, jatkuvasti on käytävä erilaisissa lisäkoulutuksissa kehittämässä ja ylläpitämässä osaamista. Sairaanhoitajan työnkuva on vuosikymmenien saatossa muuttunut täysin. Monen mielessä taitaa edelleen olla sairaanhoitaja jonkinlaisena ”lääkärin apulaisena” ja yleisenä ”potilaan palvelijana”. Nykyään työ on kyllä kaukana siitä, ja ainakin omassa työpaikassa tehdään yhteistyötä tasavetaisina työkavereina lääkärin ja hoitajan kesken. Molemmilla oma osaamisensa ja vastuunsa, ja molemmat konsultoivat toisiaan.
Nyt käsi sydämelle ja katse peiliin. Älä petä itseäsi. Totuus on, että yliopistosairaaloissa vain osa sairaanhoitajan työstä on vaativaa ja vielä pienempi osa on tosi vaativaa. Iso osa työstä on edelleen sitä potilaan palvelemista. Sen vuoksi palkkakin on sitä, mitä se on. Jos tähän halutaan muutosta, niin ensin pitäisi tunnustaa faktat. Muuten tämä ei muutu koskaan, vaan teet loppuun saakka lähihoitajan töitä ja valitat pienestä palkasta ja arvostuksen puutteesta. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret sairaanhoitajat ei ole yhtä tyhmiä ja suostu samaan.
Ehkä, en tiedä. Kerroin oman kokemukseni pohjalta. Olen ollut vuosia samassa paikassa, sitä ennen kahdella muulla osastolla. Kaikissa näissä paikoissa osaamista on vaadittu todella paljon kattavammin kuin vanhustyössä jossa opiskeluaikanani ja vähän sen jälkeen tein keikkaa ensin sairaanhoitajan sijaisena ja sitten sairaanhoitajana. En tosin sitäkään työtä halua vähätellä, mutta se oli niin erilaista nykyiseen verrattuna, että oikeastaan on kuin olisi ollut kyse ihan eri ammatista.
En muuten ymmärtänyt viittaustasi lähihoitajan töihin? Olen siis sairaanhoitaja. Nykyisellä työpaikallani ei ole lähihoitajia ollenkaan, vanhuspuolella heitä oli lähes kaikki. Vain tiiminvetäjänä oli sairaanhoitaja. Vanhuspuolella työnkuva oli siis kyllä jossain määrin sama kuin lähihoitajilla, mutta silloinkin siihen kuului myös sairaanhoidollisia tehtäviä.
Tarkoitin viittauksella lähihoitajan töihin sellaisia tehtäviä, joihin riittää lähihoitajan (tai joihinkin laitoshuoltajan) koulutus ja jotka eivät vaadi sairaanhoitajan koulutusta. Esimerkiksi aamupesut, sängyn petaamiset, perus vitaalien ottaminen, ruuan jakelu, pyykkihuolto, jätehuolto, ruoan jakelu kärrystä jne.
Jatkan vielä: miksi näitä olisi tärkeä tuoda esiin, niin nämä kaikki tehtävät vaikuttavat työn vaativuuteen ja palkkaan. Jos haluaa saada palkkaa paremmaksi, niin työn pitää olla oikeasti sellaista että se vaatii sairaanhoitajan osaamista. Nämä työt, mitkä voi tehdä myös lähihoitaja tai laitoshuoltaja, pitää karsia pois sairaanhoitajan töistä, Ei sairaanhoitajan palkka muuten nouse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Enpä olis ihan varma tuosta että suurin osa. Mutta joo, kyllä sairaanhoitajat tekee myös yövuoroja monissa niissä paikoissa, missä hoidetaan ympärivuorokautisesti. Ei hoivakodeissa kuitenkaan. Mutta on myös tosi paljon paikkoja, missä ei ole ympäri vuorokauden toimintaa, ja niissäkin työskentelee paljon sairaanhoitajia. Suuntauskin tuntuis olevan, että enemmän siirrytään päiväkirurgiaan ja leikoihin myös sairaaloissa. Varsinkin kirran ympärivuorokautise osastot on vähentyneet. Kiinnostais kyllä, jos olis jotain kunnon tietoo että paljonko sairaanhoitajia missäkin työskentelee ja millaisissa vuoroissa.
Päiväkirurgiaa on ollut jo pitkään, mutta edelleen on paljon semmoista, jota ei voi päiväkirurgisesti tai polikliinisesti hoitaa. Lisäksi sairaaloissa on myös sisätautisia potilaita, jotka vaativat ympärivuorokautista hoitoa.
Ihmettelen, että missä nämä ihmiset on olleet harjoitteluissa/ töissä, kun eivät tiedä.
Koneenhoitaja kirjoitti:
Siihen törmää myös usein että potilas ja/tai omaiset vastustavat siirtoa tk-sairaalaan ja vastaaviin jatkohoitopaikkoihin.
Harmittelevat kun niissä yksiköissä ei ole yhden hengen huoneita, henkilökunta on kiireisempää jne jne... koetan itse aina todeta napakasti, että näistä asioista on turha antaa palautetta/rähistä rivihoitajille yo-sairaalassa. Oikea osoite on kuntapäättäjät jotka harkitsevat henkilöstöresurssit perusterveydenhuollossa.
Joissakin tk-sairaaloissa on myös yhden hengen huoneita. Mutta onhan se selvä, että ei siellä ole samanlaista henkilöstömäärää kuin erikoissairaanhoidossa, koska oletus on, että potilaat eivät silloin enää ole niin kriittisesti hoitoa vaativassa tilassa, kun tulevat tk-sairaalaan.
BTW: Rivihoitajille :-) - Armeijassako te tosiaan siellä olette?
Rivihoitaja on ihan näppärä käsite :D
Itse teen kolmivuorotyötä esh:ssa. Hoitajarerurssia on tänä vuonna pienennetty entisestään (jee) ja tänä kesänä koko pakka levisi, kun potilasmäärät räjähtivät käsiin eikä sijaisia saa, ei niin pitkiin eikä lyhyisiinkään sijaisuuksiin. Me kiltit hoitajat venymme ja paukumme ja omaltakin osastolta on useampi hoitaja jo lähdössä syksyllä, ja suurin piirtein kaikki muutkin ovat lopen uupuneita. Tauot jää pitämättä, sillä työt on tehtävä, sillä ei minun potilaistani huolehdi kukaan muu sillä välin kun minä syön lounasta. Enkä minä halua jättää seuraavalle vuorolle kasapäin ylimääräisiä töitä, koska tiedän heillä olevan enemmän kuin tarpeeksi omiakin hommia. Ei voi voittaa.
Itse pidän hoitotyöstä kovasti, silloin kun hoitajia on riittävästi ja homma pelaa.
Mutta: On se helvetti, kun ei saada näitä tietojärjestelmiä sellaisiksi, että ihan turha kirjaaminen ja klikkailu saataisiin järkeistettyä. Ei jumalauta, miten ärsyttää kirjata samaa saakelin asiaa usealle sivulle. Kuuhun pääsee kohta se Pihtiputaan mummokin, mutta tietojärjestelmät on kuin viisivuotiaan sanapeliä. En käsitä en. Ei edes sellaista yksinkertaisuutta kuin hakutoimintoa oli potilastietojärjestelmässä.
Sitten tämä tasapäistäminen palkan suhteen sekä uramahdollisuuksien puuttuminen. Siihen minusta pitäisi vihdoin saada jonkinlainen muutos. Brittien malli esimerkiksi, siellä on tasot eri osaamisille ja eri palkkahaitarit niille. Eli kokemuksen ja lisäkoulutuksen myötä siirryt seuraavalle tasolle. Ei sielläkään palkat päätä huimaa, mutta ainakin fiksuille, osaaville ja ahkerille on mahdollisuuksia edetä. Täällä sitä oikeasti puurretaan 30 vuotta eikä kerry muuta kuin ikälisät.
Olen itse hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta minäkään en meinaa jaksaa. Kotona ei ole enää pieniä lapsia, mutta silti tuntuu, että kotona käyn vain lepäilemässä ja valmistautumassa seuraavaan vuoroon. En pysty enää nukkumaan kunnolla, kun stressi ja huonosti suunnitellut työvuorolistat ovat pilanneet yöunet. Pelkään koko ajan, että teen virheen, annan väärän lääkkeen, jätän jotain tekemättä, että en pysty olemaan joka potilaan luona samaan aikaan. Kaikki kun haluavat jotain. Ei esh:ssa ole potilaita, jotka eivät hoitoa tarvitse. On jätettävä pois potilaan ohjausta, henkistä tukea, perushoitoa. Milloin on aikaa suihkuttaa, tarkistaa ihon kunto, hoitaa suu? Saati, että voisi suorittaa koulutuksia. Koko ajan asiat muuttuu ja iso myllerrys on jatkuvasti päällä. Johtoporras rakastaa kaikenlaista kehittämistä, enkä ole sitä vastaan, mutta tuntuu että tässä vaan pyörii mukana ehtimättä omaksua yhtään mitään. Teen parhaani ja tunnen olevani huono hoitaja. Tein vähän aikaa osa-aikaista ja silloin jaksoin paljon paremmin. Mutta mikä järki siinä on, että hyväkuntoinen työikäinen ei jaksa tehdä kokonaista työaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Enpä olis ihan varma tuosta että suurin osa. Mutta joo, kyllä sairaanhoitajat tekee myös yövuoroja monissa niissä paikoissa, missä hoidetaan ympärivuorokautisesti. Ei hoivakodeissa kuitenkaan. Mutta on myös tosi paljon paikkoja, missä ei ole ympäri vuorokauden toimintaa, ja niissäkin työskentelee paljon sairaanhoitajia. Suuntauskin tuntuis olevan, että enemmän siirrytään päiväkirurgiaan ja leikoihin myös sairaaloissa. Varsinkin kirran ympärivuorokautise osastot on vähentyneet. Kiinnostais kyllä, jos olis jotain kunnon tietoo että paljonko sairaanhoitajia missäkin työskentelee ja millaisissa vuoroissa.
Päiväkirurgiaa on ollut jo pitkään, mutta edelleen on paljon semmoista, jota ei voi päiväkirurgisesti tai polikliinisesti hoitaa. Lisäksi sairaaloissa on myös sisätautisia potilaita, jotka vaativat ympärivuorokautista hoitoa.
Ihmettelen, että missä nämä ihmiset on olleet harjoitteluissa/ töissä, kun eivät tiedä.
Täsmennystä ... Kirran paikat on vähentyneet. Hoitoajat on lyhentyneet ja osa on siirtynyt päiväkirurgisiksi, niin että ei vaadi ollenkaan vuodepaikkaa. Ei ne kirran vuodepaikat ole tietenkään silti kokonaan hävinneet, eikä kukaan niin ole sanonutkaan. Joku vaan taas tulkitsi turhan ärhäkästi ja hyökkäsi sitten kirjoittajaa vastaan henkilökohtaisella loukkauksella. "... missä nämä ihmiset on olleet harjoitteluissa/töissä kun ei tiedä." Ikävää.
No minusta taas ei, eli minusta tuossa puhuttiin vain tuosta vuorotyön tekemisestä. Eihän tuossa viitattu mihinkään muuhun. Jotenkin tuntuu, että ihmiset täällä kyllä ylitulkitsee asioita. Mistä.tämä johtuu? Eikö, kuten joku sanoi, ihmiset arvosta omaa työtään, kun tulkitsevat toisten sanomiset moitteiksi omaa työtään kohtaan?