Lue keskustelun säännöt.
Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?
21.07.2021 |
Miksi? Voisitteko laittaa kokemuksianne. Mietin tosissaan alaa ja nyt en ole ollenkaan enää varma.
Kommentit (1642)
Palkan takia lähdin muihin töihin, ihan toiselle alalle.
Palkassa on ainakin kolme ongelmaa, ensiksikin palkka on melkein kaikilla sairaanhoitajilla sama, vaikka tekisit vaativaa työtä tai helppoa työtä, ei se paljon palkassa näy. Toinen on että palkka ei nouse uran aikana osaamisen karttumisen myötä, vaan ikälisillä, jotka on naurettava jäänne jostain viime vuosituhannelta. Kolmanneksi sairaanhoitajien palkat on yleensäkin liian pienet suhteessa työn vastuuseen ja vaativuuteen.
Kiireestäkin valitetaan, mutta kiirettä on melkein kaikilla työpaikoilla enkä lähtenyt sen takia että on paljon töitä.
Johtaminen on hoitoalalla usein aika osaamatonta, mutta en lähtenyt sen takia. jos olisin jäänyt hoitoalalle, niin olisin varmaankin pyrkinyt maisteriopintoihin, hakenut esimieheksi ja pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että johtamista olisi kehitetty paremmaksi.
Mutta ... alle kolmen tonnin palkalla en sitä viitsinyt tehdä.
Minä haluan elämässäni hankkia hyvän talon, ajaa hyvällä autolla ja matkustella kivoissa paikoissa. Siihen ei sairaanhoitajan palkalla ole mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Ei ole kuin kuusi. Unohdit Porvoon listalta, jossa suurin osa tän keskustelun hoitajista työskentelee.
Ooh, mistä tiedät että suurin osa tän keskustelun hoitajista on Porvoossa? Onko siellä iso sairaala?
Porvoossa on yliopistosairaala. Siellä vuodeosastolla kaikki tehtävät ovat niin vaativia, että ovat liian vaikeita lähihoitajille. Ihan perus suihkutukset ja ruokahuoltokin on vaikeaa, kaikki. Koska kyse on erikoissairaanhoidosta.
Suomen kuudes yliopistosairaala, Porvoo. Eikä! Te ootte ihania.
On jos olet yksineläjä ja jaksat painaa kolmea vuoroa. Perheellisellä ei mitään mahkuja mihinkään ylelliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Minkä takia sh:n pitäisi olla aamulla 2 h "kentällä"? - Armeijatermi :-) Mutta eikös nuo hoivakodin aamutoimet hoidu ihan hyvin myös lähihoitajien ja avustajien tai ulkomaalaisten hoitajien osaamisella? Ei tarvita sh:n koulutusta niihin.
Ja minkä takia sh:n pitää syöttää potilaita? Eikö lähihoitajat ja ulkomaiset hoitajat voisi tehdä sitä?
Onko tosiaan niin, että lähihoitaja ei pysty havainnoimaan potilaan vointia? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Surkea palkka sairaanhoitajilla palvelutaloissa. Mutta ei se myöskään nouse niin kauan kuin työnkuvaan kuuluu sellaisia töitä, jotka ei vaadi sairaanhoitajan osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Ei ole kuin kuusi. Unohdit Porvoon listalta, jossa suurin osa tän keskustelun hoitajista työskentelee.
Ooh, mistä tiedät että suurin osa tän keskustelun hoitajista on Porvoossa? Onko siellä iso sairaala?
Porvoossa on yliopistosairaala. Siellä vuodeosastolla kaikki tehtävät ovat niin vaativia, että ovat liian vaikeita lähihoitajille. Ihan perus suihkutukset ja ruokahuoltokin on vaikeaa, kaikki. Koska kyse on erikoissairaanhoidosta.
Että osaakin jotkut olla tietämättömiä. Porvoon yliopistohan on maailman arvostetuin yliopisto, mm. Harwardia arvostetumpi. Porvoon yliopistollisessa sairaalassa on 50000 potilaspaikkaa ja sitä pyöritetään 2 lääkärin ja 3 sairaanhoitajan voimin. Lääkäreille maksetaan 100000 euron kuukausipalkkaa ja sairaanhoitajille 750 euroa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Minkä takia sh:n pitäisi olla aamulla 2 h "kentällä"? - Armeijatermi :-) Mutta eikös nuo hoivakodin aamutoimet hoidu ihan hyvin myös lähihoitajien ja avustajien tai ulkomaalaisten hoitajien osaamisella? Ei tarvita sh:n koulutusta niihin.
Ja minkä takia sh:n pitää syöttää potilaita? Eikö lähihoitajat ja ulkomaiset hoitajat voisi tehdä sitä?
Onko tosiaan niin, että lähihoitaja ei pysty havainnoimaan potilaan vointia? Oikeasti?
Miten ihmeessä voi esim. tarkkailla jollekin aloitetun lääkityksen vaikutuksia tai yleisvointia jos ei ole mitään käryä potilaista tai asukkaista eli ei näe heitä koskaan? Missä sitten pitäisi olla jos ei voi olla edes vähää aikaa ihmisten parissa? Justhan sanoin että loppuaika olisi muita tehtäviä. Toinen vaihtoehto on kysellä kaikilta muilta näitä, kiva homma varsinkin jos aamussa pari uppo-outoa vastavalmistunutta keikkalaista. Kerropa mulle ootko huomannut miten Taimille sopi Arcoxia. Tai muut ramppaa raportoimassa.
Sairaalassa nielemiskyky ja sen muutokset kertovat potilaan tilasta aika mukavasti.
Itsehän olen tehnyt paljon töitä myös toisen ammatin puolesta toimistoissa ja vastaavissa, ja se voi sopia ihmiselle joka ei halua nähdä ikinä varsinaista kohdetta potilasta asiakasta, kuten ilmeisesti sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Surkea palkka sairaanhoitajilla palvelutaloissa. Mutta ei se myöskään nouse niin kauan kuin työnkuvaan kuuluu sellaisia töitä, jotka ei vaadi sairaanhoitajan osaamista.
Niin siis kuuluu, mutta niille ei ole jyvitetty erikseen aikaa. Eikä palkka nouse siltikään - ei ole noussut muuallakaan vaikka seisoisit päälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoissairaanhoidossa töissä, joka vuorossa väh. 2 sairaanhoitajaa. Itse teen pelkkää aamua ja iltaa, koska öihin on tarpeeksi halukkaita, enkä ole ainoa öitä tekemätön. Uusia paikkoja katsellessa mielenkiintoisetkin paikat kyllä karsiutuvat, jollei öitä voi skipata. Syynä on se, että en palaudu ja nukun huonosti. Jos yöt sopisivat kropalle paremmin, niin en muuta tekisikään kuin öitä.
Sairaanhoitajia tuntuu lähtevän alalta rytinässä näissä keskusteluissa, enkä epäilekään etteikö alalta lähtijöitä olisi, mutta oikeassa elämässä ei tunnu tulevan vastaan. Päinvastoin useasti kouluttaudutaan toiselta alalta sairaanhoitajaksi.
Tammikuun palkkakuitti oli tuossa saatavilla, netto oli 19% veroprosentilla 3629,39€ 100% työajalla ilman öitä. Sunnuntaita näyttää olevan 19h ja lauantaita 14h. Iltalisiä 21h ajalta ja yölisiä 2h ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Minkä takia sh:n pitäisi olla aamulla 2 h "kentällä"? - Armeijatermi :-) Mutta eikös nuo hoivakodin aamutoimet hoidu ihan hyvin myös lähihoitajien ja avustajien tai ulkomaalaisten hoitajien osaamisella? Ei tarvita sh:n koulutusta niihin.
Ja minkä takia sh:n pitää syöttää potilaita? Eikö lähihoitajat ja ulkomaiset hoitajat voisi tehdä sitä?
Onko tosiaan niin, että lähihoitaja ei pysty havainnoimaan potilaan vointia? Oikeasti?
Miten ihmeessä voi esim. tarkkailla jollekin aloitetun lääkityksen vaikutuksia tai yleisvointia jos ei ole mitään käryä potilaista tai asukkaista eli ei näe heitä koskaan? Missä sitten pitäisi olla jos ei voi olla edes vähää aikaa ihmisten parissa? Justhan sanoin että loppuaika olisi muita tehtäviä. Toinen vaihtoehto on kysellä kaikilta muilta näitä, kiva homma varsinkin jos aamussa pari uppo-outoa vastavalmistunutta keikkalaista. Kerropa mulle ootko huomannut miten Taimille sopi Arcoxia. Tai muut ramppaa raportoimassa.
Sairaalassa nielemiskyky ja sen muutokset kertovat potilaan tilasta aika mukavasti.
Itsehän olen tehnyt paljon töitä myös toisen ammatin puolesta toimistoissa ja vastaavissa, ja se voi sopia ihmiselle joka ei halua nähdä ikinä varsinaista kohdetta potilasta asiakasta, kuten ilmeisesti sinulle.
Muutosvastarintainen on nyt sisar hento valkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Surkea palkka sairaanhoitajilla palvelutaloissa. Mutta ei se myöskään nouse niin kauan kuin työnkuvaan kuuluu sellaisia töitä, jotka ei vaadi sairaanhoitajan osaamista.
Niin siis kuuluu, mutta niille ei ole jyvitetty erikseen aikaa. Eikä palkka nouse siltikään - ei ole noussut muuallakaan vaikka seisoisit päälläsi.
Se voisi kuitenkin olla hyvä peruste nostaa palkkaa. Onhan niissä yksiköissä palkat korkeammat kuin vanhainkodeissa, missä sairaanhoitaja tekee itsenäistä päätöksentekoa vaativaa työtä, kuten vastaanotoilla tai päivystyksessä.
Mä en ymmärrä rutisemista vuorolisistä. Mun mielestä ne on hyvät. Iltavuorolisä on lähes 3 euroa ja yövuorolisä lähes 7 euroa tunnille. No, ehkä se selittää, että en valita lisistä, että olen ollut aiemmin tehdastyössä 3 vuorossa ja siivoojana. Tehtaalla iltalisä oli 70 senttiä tunnille ja yölisä hieman alle 2 euroa. Siivoojilla oli vielä huonommin, iltalisä oli myös noin 70 senttiä ja yölisä huimat 1,20 euroa tunnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan yötyö kirjoitti:
Erikoissairaanhoidossa töissä, joka vuorossa väh. 2 sairaanhoitajaa. Itse teen pelkkää aamua ja iltaa, koska öihin on tarpeeksi halukkaita, enkä ole ainoa öitä tekemätön. Uusia paikkoja katsellessa mielenkiintoisetkin paikat kyllä karsiutuvat, jollei öitä voi skipata. Syynä on se, että en palaudu ja nukun huonosti. Jos yöt sopisivat kropalle paremmin, niin en muuta tekisikään kuin öitä.
Sairaanhoitajia tuntuu lähtevän alalta rytinässä näissä keskusteluissa, enkä epäilekään etteikö alalta lähtijöitä olisi, mutta oikeassa elämässä ei tunnu tulevan vastaan. Päinvastoin useasti kouluttaudutaan toiselta alalta sairaanhoitajaksi.
Tammikuun palkkakuitti oli tuossa saatavilla, netto oli 19% veroprosentilla 3629,39€ 100% työajalla ilman öitä. Sunnuntaita näyttää olevan 19h ja lauantaita 14h. Iltalisiä 21h ajalta ja yölisiä 2h ajalta.
Nonniin. Tarkoitatko että ei haittaa, vaikka peruspalkka on pieni, kunhan iltalisät, sunnuntailisät ja lauantailisät tulee. Omiin muroihin kusija ...
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä rutisemista vuorolisistä. Mun mielestä ne on hyvät. Iltavuorolisä on lähes 3 euroa ja yövuorolisä lähes 7 euroa tunnille. No, ehkä se selittää, että en valita lisistä, että olen ollut aiemmin tehdastyössä 3 vuorossa ja siivoojana. Tehtaalla iltalisä oli 70 senttiä tunnille ja yölisä hieman alle 2 euroa. Siivoojilla oli vielä huonommin, iltalisä oli myös noin 70 senttiä ja yölisä huimat 1,20 euroa tunnilta.
Kaikki sairaanhoitajat ei saa vuorolisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin ammattia sairaanhoitajasta yrittäjäksi. Syyt olivat selkeät: ensimmäiseksi vuorotyö. Se yksikseen vei kaikki mehut, yövuorot ei yksinkertaisesti sopinut minulle. En tottunut siihen edes kymmenessä vuodessa. Aamuvuorot olivat parhaita ja sopivat hyvin lasten kasvattamisen kanssa. Iltavuorot menettelivät, mutta miehen piti lopettaa harrastuksensa, että hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti-ikäistä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Arki-viikonloppurytmikin meni ihan selaisin. Toiseksi ainainen kiire ja hoitajaresurssien vähentäminen. Alkuaikoina iltavuoroissa oli aina 9 hoitajaa ja yövuoroissa 6 hoitajaa. Silloinkin oli kiireistä ja viikonloppu illat ja yöt oli se aika, jolloin osastolle saapui eniten potilaita päivystyksestä. Vuosien aikana iltavuoron hoitajat vähennettiin yhdeksästä viiteen ja yövuoron hoitajat kuudesta kolmeen. Itku tuli monena yönä. Vastuu on hirveä ja jokaiselle potilaalle olisi pitänyt taata hyvä ja oikea hoito. Viikonloppuöisin uusia potilaita saapui virtana, huonepaikkoja ei ollut. He joutuivat käytävillä odottelemaan, että joku ehtisi ottamaan heidät vastaan, kirjaamaan heidät järjestelmiin, lukemaan potilastiedot läpi ja lääkitsemään heidät oikein. Sillä aikaa kun hoidat yhden asoita, kolme uutta potilasta saattoi tulla lisää. Yövuoron kolme hoitajaa ei mitenkään ehtineet hoitaa kaikkia potilaita ja vaaratilanteitakin sattui, jopa kuolemia. Kuuden hoitajakin oli vaikea selvitä yöstä kunnialla. Arkiöinä muutama hoitaja olisi riittänyt, viikonloppuisin ei mitenkään. Kolmantena syynä oli oma perhe. Lapseni eivät edes nähneet minua kovin usein, koska olivat päivät päiväkodissa, illat isän kanssa ja kun tulin iltavuorosta kotiin niin he jo nukkuivat. Päätin, että nyt sai riittää. Halusin tuntea lapseni ja heidän tuntevan minut. Itsekkäästi toivoin, että heille jäisi jotain lapsuusmuistoja myös minusta eikä pelkästään isästä. Vaikka pidinkin työstäni ja potilaista ja tunsin oikeasti olevani hyvä työssäni niin paloin loppuun. Henkinen ja fyysinen koetus oli minulle liikaa. Kuinka monta kertaa harmittelin kun potilas ei saanut tarvittavaa hoitoa ajoissa koska meidän kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Soteuudistusten myötä tilanne on vain pahentunut entisestään ja koronan aikaan en edes ole työskennellyt. Uskon, että osastoilla on entistä hektisempää ja raskaampaa. Olen tyytyväinen, että uskalsin jättää virkani ja hypätä yrittäjyyteen. Nyt olen itse vastuussa työmäärästä ja voin valita olla lasteni kanssa. Kunpa olisin uskaltanut hypätä oravanpyörästä jo aiemmin.
Jokin tässä ei ole uskottavaa. Moni, siis todella moni, lähihoitaja opiskelee sairaanhoitajaksi juuri siksi, että sairaanhoitajana on mahdollisuus tehdä myös päivätöitä. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja muka jämähtäisi kymmeneksi vuodeksi yötöihin, jotka eivät hänelle sovi?
Minä en ole ainakaan tehnyt sairaanhoitajana koskaan yhtään yövuoroa ja alalla olen ollut jo yli viisi vuotta.
En tiedä, etä missä kermapersetyössä olette, mutta minä olen kohta 30 vuotta ollut sairaanhoitajana yliopistosairaalassa, enkä koskaan ole tehnyt päivätyötä, vaan vuorotyötä. Suurin osa sairaanhoitajista siellä tekee näin.
Olen ollut töissä eri paikoissa, mm. tk:n akuuttipäivystyksessä, psyk.polilla ja nyt viimeksi opiaattiriippuvaisten korvaushoidoissa. En sanoisi että tämä on kermapersetyötä vaikka on päivätyötä. Aamulla ja aamupäivällä annetaan korvaushoitolääkkeitä, otetaan seuloja ja seurataan potilaiden vointia. Iltapäivällä jaetaan seuraavan päivän annokset ja tehdään lääketilaukset. Välissä muutama oman potilaan vastaanotto, lääkärikonsultaatio, yhteydenpitoa apteekkiin, vankilaan, riseen, sossuun. lastensuojeluun, toisen kunnan korvaushoitoyksikköön, tiimikokous, kuntoutussuunnitelmien päivitystä ja uusien hoitoon haluavien arviointia. Tervetuloa kokeilemaan. Mieti sitten uudestaan, onko kermapersetyötä vai ei.
Tiesitkö, että vaikka sinä olet töissä yliopistosairaalassa, niin suurin osa sairaanhoitajista on töissä muualla kuin yliopistosairaaloissa, joita ei Suomessa edes montaa ole. Onko niitä jopa viisi?
Joo, viisi on. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Kuopio.
Erikoissairaanhoidon yksiköitä ovat myös keskussairaalat ja käsittääkseni myös aluesairaalat. Näissä kaikissa on paljon töissä sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä. Myös muissa paikoissa , kuon noissa on sairaanhoitajia, jotka tekevät vuorotyötä, esim ensihoidossa. Ensihoitajilla( amk) on myös sairaanhoitajan pätevyys.
Kyllä suurin osa sairaanhoitajista taitaa tehdä vuorotyötä, ja vain vähemmistö päivätyötä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että ei vaan kenellekkään jää mielikuvaa, että sairaanhoitajat tekevät vain päivätyötä.
Tosin tuo vuorotyötermikin on joskus hieman tulkinnanvarainen. Olin yhdessä harjoittelussa paikassa, jossa työskenneltiin 7-15 ja 9-17 vuoroissa. Kerran keskustelussa totesin, että onpa kiva, kun on päivätyö, niin mulle rävähdettiin, että tämä ei ole päivätyötä, tämä on vuorotyötä. Noo, teknisesti...
Se oli ennen yleistä ainakin vastaanottotyössä poleilla. Ne on nykyään siirtyneet yleistyöaikaan, jossa aamuliukuma 7-9 ja iltaliukuma 15-18. Yleistyöajassa olevat saa pitää yleensä lounastauonkin vapaasti 11-13 välillä, toki vähennetään työajasta, niin että ei tietenkään joka päivä voi pitää kahden tunnin taukoa.
Sairaanhoitajien kaksivuorotyö on aika yleistä kuitenkin vielä kotihoidossa ja hoivakodeissa. Ei välttämättä tarvitsisi (minusta) niissäkään sairaanhoitajien työpanosta kahteen vuoroon, vaan riittäisi että sairaanhoitaja olisi joka päivä saatavilla.
Ehkä kolmivuorotyö on kuitenkin se, minkä takia nuoret sairaanhoitajat vaihtaa usein työpaikkaa? Kolmivuoro on hankala, jos on perhe ja pieniä lapsia, eikä se kaikille sovi muutenkaan.
Vuorotyö voi olla tosiaan vaativaa mm. yksinhuoltajille, mutta pelkän päivätyön palkka taas niin surkea että välillä on priorisoitava.
Jeps, olet asian ytimessä. Jotta sairaanhoitajan päivätyöstä saatava palkka voisi olla parempi, niin pitäisi eriyttää sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Niin kauan kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekee samoja töitä, kuten vuodeosastoilla, kotihoidossa ja hoivakodeissa näyttäisi olevan, niin ei kannata sairaanhoitajien haaveilla mistään isommista palkoista. Ei noista perushoidon hommista muuallakaan tuon enempää makseta, mutta muualla ne ei olekaan sairaanhoitajan töitä.
Asia ei ihan noin suoraviivainen ole. Sairaaloissa ei toimi koska juurikin tuo potilaan havainnointi mutta palvelutaloissa voisi ja pitäisi eriyttää enemmän. Esim. toimiva malli olisi että sh aamulla 2 h kentällä ja tulee ruokailuissa syöttämään ja saisi tehdä muun ajan niitä hommia joihin on koulutettu. Lisäksi palkka palvelutaloissa on aivan surkea, siihen korotus.
Sen sijaan siivous, ruokahuolto ja kaappien täyttely myös lähäreiltä minimiin saatika saikuilta.
Minkä takia sh:n pitäisi olla aamulla 2 h "kentällä"? - Armeijatermi :-) Mutta eikös nuo hoivakodin aamutoimet hoidu ihan hyvin myös lähihoitajien ja avustajien tai ulkomaalaisten hoitajien osaamisella? Ei tarvita sh:n koulutusta niihin.
Ja minkä takia sh:n pitää syöttää potilaita? Eikö lähihoitajat ja ulkomaiset hoitajat voisi tehdä sitä?
Onko tosiaan niin, että lähihoitaja ei pysty havainnoimaan potilaan vointia? Oikeasti?
Miten ihmeessä voi esim. tarkkailla jollekin aloitetun lääkityksen vaikutuksia tai yleisvointia jos ei ole mitään käryä potilaista tai asukkaista eli ei näe heitä koskaan? Missä sitten pitäisi olla jos ei voi olla edes vähää aikaa ihmisten parissa? Justhan sanoin että loppuaika olisi muita tehtäviä. Toinen vaihtoehto on kysellä kaikilta muilta näitä, kiva homma varsinkin jos aamussa pari uppo-outoa vastavalmistunutta keikkalaista. Kerropa mulle ootko huomannut miten Taimille sopi Arcoxia. Tai muut ramppaa raportoimassa.
Sairaalassa nielemiskyky ja sen muutokset kertovat potilaan tilasta aika mukavasti.
Itsehän olen tehnyt paljon töitä myös toisen ammatin puolesta toimistoissa ja vastaavissa, ja se voi sopia ihmiselle joka ei halua nähdä ikinä varsinaista kohdetta potilasta asiakasta, kuten ilmeisesti sinulle.
Muutosvastarintainen on nyt sisar hento valkoinen.
Tässä sulle: https://www.youtube.com/watch?v=OlCstyC_iP8
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä rutisemista vuorolisistä. Mun mielestä ne on hyvät. Iltavuorolisä on lähes 3 euroa ja yövuorolisä lähes 7 euroa tunnille. No, ehkä se selittää, että en valita lisistä, että olen ollut aiemmin tehdastyössä 3 vuorossa ja siivoojana. Tehtaalla iltalisä oli 70 senttiä tunnille ja yölisä hieman alle 2 euroa. Siivoojilla oli vielä huonommin, iltalisä oli myös noin 70 senttiä ja yölisä huimat 1,20 euroa tunnilta.
Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt tätä logiikalla "pitäisi kyllä olla tyytyväinen kun jollain muulla on vieläkin huonommin". Ei tuo ajattelu tuo millekkään alalle oli kyse sairaanhoitajista tai muun alan työntekijöistä yhtään uutta työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä rutisemista vuorolisistä. Mun mielestä ne on hyvät. Iltavuorolisä on lähes 3 euroa ja yövuorolisä lähes 7 euroa tunnille. No, ehkä se selittää, että en valita lisistä, että olen ollut aiemmin tehdastyössä 3 vuorossa ja siivoojana. Tehtaalla iltalisä oli 70 senttiä tunnille ja yölisä hieman alle 2 euroa. Siivoojilla oli vielä huonommin, iltalisä oli myös noin 70 senttiä ja yölisä huimat 1,20 euroa tunnilta.
Mulla on tuttu kaupassa töissä. Niille maksetaan iltalisää noin 4€ ja yölisää noin 8€. Eli olisi varaa nostaa lisiä.
En yhtään ihmettele. Itse mietin joka päivä irtisanoutumista yli 20 vuoden vakituisesta työstä. Olen jatkuvassa lähikontaktissa maskittomien asiakkaiden kanssa yhden rokotteen saaneena. Palkkaus ja työolot samaa luokkaa hoitajien kanssa.
Sosiaaliala.
Mmm. Juuri näin se menee monessa paikassa. Työt ei juuri eroa sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla. Ei kannata ihmetellä, miksei palkatkaan juuri eroa.