Kaupunkilaiset nuoret eivät enää aja ajokorttia?

Minulla on ollut ajokortti 20 vuotta, mutta kertaakaan en ole autolla ajanut. Silti olen yksin elävänä naisena onnistunut elämäni elämään. Oho!😳😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä suuntaus. Ajokortti on moneen työpaikkaan vaatimus.

Ajokorttia tarvitaan aika harvassa työpaikassa. Itse en ole ollut yhdessäkään työpaikassa, jossa sitä olisi tarvittu ja olen tehnyt töitä 15 vuotiaasta alkaen. N47

Ajokorttia tarvitsee työpaikoissa, joissa työpäivän aikana täytyy ajaa autoa. Kun aikoinaan ei vielä ollut etäpalavereita, niin kun mulla oli jokin palaveri esim Kuopiossa, työnantaja maksoi taksin lentokentälle, lennon Kuopioon ja Rissalan kentältä palaveripaikkaan. Ja saman takaisinpäin. Vaikka mulla olisi ollut auto ja ajokorttikin, en todellakaan olisi lähtenyt kukonpieraisun aikaan aamuyöllä ajamaan Kuopioon. 

Vierailija kirjoitti:

Henkilöauton kortin hinnat nousseet pilviin. Joissain kaupungeissa pärjää toimivilla julkisilla.

Päinvastoin. Pudonneet pilvistä oksille kun helpotettiin itse opetus mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava suuntaus. Nykynuoret ovat paljon fiksumpia mitä me aikanaan, nimittäin sen sähköauton tuotantokaan ei ole mitenkään ekologista. Kaikesta turhasta kuluttamisesta ja ajelusta pitääkin tehdä kallista ja vaikeaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka söi lihaa, joi maitoa, ajoi kortin 18-v ja ajeli bensa-autolla satoja tuhansia, ehkä miljoonakin kilometriä. Itse en suostu sitten aikanaan kustantamaan lapselleni korttia ja autoa nimenomaan ilmaston takia.

Nykyajan teinien ja parikymppisten vanhemmat ovat n. 40-50 vuotiaita, jotka ovat opiskelleet pidemmälle, nähneet enemmän maailmaa ja ovat esim. itsekin somessa. Kyllä some avartaa maailmankatsomusta, sanokaa mitä hyvänsä. Omat ja monien ystävieni yli kuusikymppiset vanhemmat eivät sillä tavalla ymmärrä ilmastonmuutoksen todellista laitaa, kun katsovat vain tv-uutisia ja lukevat paperilehteä. Tietokoneet heilläkin on, mutta niillä tehdään työt ja maksetaan laskut. Ajavat autolla vaikka bussilla pääsisi, syövät lihaa ja käyttävät maitotuotteita.

En voi olla hämmästelemättä, kuinka valtava näkemysero jo 10 vuotta nuoremmilla ihmisillä on. Se herättää toivoa paremmasta tulevaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä suuntaus. Ajokortti on moneen työpaikkaan vaatimus.

Ajokorttia tarvitaan aika harvassa työpaikassa. Itse en ole ollut yhdessäkään työpaikassa, jossa sitä olisi tarvittu ja olen tehnyt töitä 15 vuotiaasta alkaen. N47

Ajokorttia tarvitsee työpaikoissa, joissa työpäivän aikana täytyy ajaa autoa. Kun aikoinaan ei vielä ollut etäpalavereita, niin kun mulla oli jokin palaveri esim Kuopiossa, työnantaja maksoi taksin lentokentälle, lennon Kuopioon ja Rissalan kentältä palaveripaikkaan. Ja saman takaisinpäin. Vaikka mulla olisi ollut auto ja ajokorttikin, en todellakaan olisi lähtenyt kukonpieraisun aikaan aamuyöllä ajamaan Kuopioon. 

Omaan hommaani kuuluu käydä maakunnissa palveluntuottajien paikoissa ajoittain. Menen julkisilla. Lennän tai menen junalla. Palveluntuottaja hakee kentältä tai asemalta. Isot pomot kyllä kyyditään, ei tarvitse itse ajaa ja navigoida. 

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma auto tuo vapauden liikkua minne vain ja milloin vain. Esimerkiksi perheenlisäyksen jälkeen julkisilla kulkeminen on aika takkuista. Tai kun hankkii koiran.

Ensin pitää vain ajaa ajokortti.

Stadin joukkoliikenne on esteetöntä. Ne vauvanvaunut saa rullattua niin bussiin kuin paikallisjunaankin ihan nostelematta. On muuten vielä ilmaista liikkua vauvan kanssa. 

Olin aikoinani lähes kahdeksan vuotta kotona kolmen lapsemme kanssa ja koska mies teki pitkää päivää ja oli usein ulkomailla, niin minä huolehdin kaupassa käymisestä lasten kanssa.

Meillä ei ollut mitään ongelmaa kulkemiseen kanssa, sillä bussit olivat lähes kaikki matalalattiabusseja ja oli todella helppoa kärrätä rattaat, lapset ja ostokset sisälle ja ulos, itse asiassa paljon helpompaa kuin autoomme. Meillä ei ollut farmariautoa edes silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on myös siitä että kaikki eivät suoriudu ajokokeesta. Meidän poika on käynyt 3 kertaa ajokokeessa ja reputtanut. Keskeytimme autokoulun (hän harjoitteli autokoulun autolla ainakin 20 ajotuntia ) ja hankin itselleni opetusluvan ja asensin omaan autoomme opetuspolkimen.  Poikamme kohdalla ongelma on vaihteiden ja kytkimen käyttö. Hän ei saa autoa edes lähtemään liikennevaloista ettei se sammu ja vaihtaminen on nykivää, Poika on itse sanonut ettei hän halua ajokorttia eikä ajaa autoa. Osaatteko neuvoa mitä pitäisi tehdä? Asumme kaupungissa joten hän pystyy kyllä liiikkumaan julkisilla mutta nuorelle miehelle on aika rajoittavaa jos ei ole ajokorttia. 

Mun alapeukun syy oli vain ja ainoastaan tämä: "Poika on itse sanonut ettei hän halua ajokorttia eikä ajaa autoa."

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. 

Sama juttu täällä. Joutuisin etsimään jostain apumiehen ja maksamaan hänelle. Paljon yksinkertaisempaa, että tilaan kuljetukset ja kannot suoraan liikkeistä. 

Työnhaussa kieltämättä joskus on seinä noussut vastaan, kun ei ole ajokorttia. Yhdessä paikassa edellytettiin, että työntekijä käy noin kerran kuussa heidän varastollaan parin kilometrin päässä hakemassa tavaranäytteitä. Ehdotin, että kuljen sen matkan taksilla omaan laskuun. Eihän siitä olisi tullut kuin muutama kymppi. Eivät suostuneet. No, en haluakaan sellaiseen firmaan töihin, jossa ollaan noin joustamattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Miksi jokaisessa niemessä ja notkossa pitäisi käydä? Jos ei käy Kalajoella voi käydä vaikka New Yorkissa. Ei sielläkään autolla mitään tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma auto tuo vapauden liikkua minne vain ja milloin vain. Esimerkiksi perheenlisäyksen jälkeen julkisilla kulkeminen on aika takkuista. Tai kun hankkii koiran.

Ensin pitää vain ajaa ajokortti.

Stadin joukkoliikenne on esteetöntä. Ne vauvanvaunut saa rullattua niin bussiin kuin paikallisjunaankin ihan nostelematta. On muuten vielä ilmaista liikkua vauvan kanssa. 

Olin aikoinani lähes kahdeksan vuotta kotona kolmen lapsemme kanssa ja koska mies teki pitkää päivää ja oli usein ulkomailla, niin minä huolehdin kaupassa käymisestä lasten kanssa.

Meillä ei ollut mitään ongelmaa kulkemiseen kanssa, sillä bussit olivat lähes kaikki matalalattiabusseja ja oli todella helppoa kärrätä rattaat, lapset ja ostokset sisälle ja ulos, itse asiassa paljon helpompaa kuin autoomme. Meillä ei ollut farmariautoa edes silloin.

Olen samaa mieltä, että pienen lapsen kanssa on (ainakin pk-seudulla) helpompi kulkea julkisilla kuin autolla. Ei tarvitse sählätä istuinosien kanssa ja siirrellä mahdollisesti jo nukahtanutta vauvaa, työntää vaan vaunut bussiin tai vaikkapa metroon ja sillä selvä.

Suoritin ajokortin silloin kun tuli säädös jostain extratunneista ja vaikken asunut pk-seudulla, kortti maksoi n. 2500€. Tuo on nykyään oma nettopalkkani Korkeakoulutettuna.

Autoilu on todella kallista eikä moni aikuinenkaan työssäkäyvä osta autoa ellei työ sitä vaadi. Jos minulla olisi lapsi, kustantaisin mahdollisuuksien mukaan ajokortin mutta ei olisi varaa ostaa huvikseen jotain kotteroa. Sellainen huviajelu alkaa olla luksusta nykyään vaikka itsekin olen ihan keskituloinen. Sen lisäksi että autoilu on kallistunut, on huomioitava että muutkin elinkustannukset ovat nousseet palkkatason pysyessä ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana, koska maalla se oli tapana. Isäni maksoi, joten olin onnekas. Muutin sitten lukion jälkeen opiskelemaan Tampereelle jossa pienituloisena opiskelijana ei ollut mitään järkeä pitää autoa. Julkinen liikenne toimi oikein hyvin. Asuin Tampereella vuosia ja en koskenut tuona aikana auton rattiin juuri ollenkaan, koska harvalla kaverillakaan oli autoa. Joskus kun olin käymässä vanhemmilla, ajoin hieman isän automaattivaihteista autoa. No vuodet kului ja päätettiin muuttaa miehen kanssa pienemmälle paikkakunnalle. Yhtäkkiä tarvitsinkin ajotaitoa, mutta enhän minä enää osannut ajaa manuaalivaihteista autoa, koska en ollut siihen koskenut kymmeneen vuoteen. Mies onneksi sitten opetti ja kyllä se taito jossain takaraivossa oli. Meni kuitenkin pitkään, että uskalsin rennosti ajaa esimerkiksi Tampereella kun siellä piti aina välillä käydä. Ihan sama olisi ollut ajaa kortti tässä vaiheessa. 

Maksaisko isi nytkin?

:D Tietenkin! Isä halusi kustantaa "ennakkoperintönä" minulle ja veljelle kortit. Kyllähän se joitakin ihmisiä varmasti harmittaa. 

Ei harmita. Jokaisen elämä on erilaista ja ajokortin tarve vaihtelee.

Pelkällä ajokortilla ei tee myöskään mitään, jos ei ole hyvää luotettavaa autoa tai jos autopaikat ovat kiven alla, parkkipaikka maksaa ja se on kaukana. Jos autoa käyttää ehkä kerran pari viikossa ja silloinkin tekee vain kauppareissuja, niin eipä se silloinkaan ole kovin fiksu juttu. Kauppaostokset saa kotiovelle ja satunnainen taksin käyttäminen tulee halvemmaksi.

Kyllä, kyllä sillä tekee, sillä se ei vanhene sen nopeammin vaikka sen on jo valmiiksi suorittanut. Joskus voi työpaikan saanti olla siitä kiinni, vaikka sitä omaa autoa ei olisikaan.

Minä ajoin kortin 20-vuotiaana ja meni vuosia, ennen kuin meillä oli varaa edes pieneen kotteroon. Ei haitannut tauko, äkkiä ne asiat muistui mieleen.

Suvussa on näitä iäkkäitä tätejä, jotka eivät aikoinaan ajaneet korttia. Aina ovat olleet riippuvaisia miehestään liikkumisen suhteen. Toisella on jo vuosia mies ollut kyvytön ajamaan, joten eipä sitten tätikään liiku muuta kuin kerran viikossa kun työssäkäyvä tytär sitten ajelee hakemaan kauppareissulle.

Oma äitini on aina painottanut sitä, että ajokortti on itsenäisyyttä. Myös ja etenkin naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 20 tuntia pitäisi riittää vaikka mihin. Lahjattomat harjoittelee 😂

Kolmas yritys. En tiedä, mikä tavallinen sana ei kelpaa. 

Taidat pitää láh ja kk aina niitäkin, jotka ká  a h aa vat  ít sen s´´ä ja muut h é n g 1 lt   ä. 

Vierailija kirjoitti:

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Trollihan sä oot mutta vastaan kuitenkin. Meillä on toisella kortti mutta ei autoa, joten kapeaa elämää tosiaan. Ollaan reilattu ympäri maailmaa junalla ja asuttu Euroopassa miljoonakaupungissa lähes 10 v. Nykyisin Helsingin kantakaupungissa, parin korttelin säteellä kulkee kolme bussilinjaa ja kolme sporalinjaa eri suuntiin. Rautatieasemalle kävelymatka, samoin Ruotsin- ja Tallinnan-laivojen terminaaleihin. Lapsia kuljetamme taakkapyörällä, rattailla tai he polkevat omaa pyöräänsä. Osaavat myös kävellä reppu selässä, Nuuksiossakin.

En tiennytkään, että Italian lomille saa ottaa oman auton mukaan lennolle. Tai että Venetsiassa löytää helposti parkkipaikan. Entäpä Pekingin liikenneruuhkat? Itse en tarvinnut autoa edes kun matkustettiin Saksaan Finnlinesilla, maksettiin bussi ja kuljettaja vastaan satamaan seurueellemme.

Laskepa paljon rahaa tässä säästää parempaan tarkoitukseen, kun ei omista autoa. Taloyhtiössä tulee lava pihalle, jonne voi kierrättää kodinkonejätteet ja uudet ostamme kuljetuksella.

Extempore onnistuu, vaikkei olisi ajokunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Noh, mä teen mieluummin extempore-reissun vaikka Amsterdamiin kuin Kalajoen hiekoille. En koe sitä "kapeaksi elämäksi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Miksi jokaisessa niemessä ja notkossa pitäisi käydä? Jos ei käy Kalajoella voi käydä vaikka New Yorkissa. Ei sielläkään autolla mitään tee. 

Ei tosiaan. Siellähän ei juuri autoja olekaan juuri siksi.

Nyt en ihan ymmärrä tätä työelämään liittyvää kohtaa. Miten niin muka ei pärjäisi työelämässä ilman korttia? Pois lukien ammatit, jossa ajaminen on sitä itse työtä (eli vaikka taksi- tai bussikuski) kovinkaan monessa työssä ei lähtökohtaisesti tarvitse korttia. Ainoat, joita tulee mieleen, ovat sellaiset, joissa suhataan jatkuvasti eri osoitteissa, kuten vaikka kiinteistövälittäjä, tai joku kotihoitaja, tai vaikka rakennustarkastaja. Jos on kiinteä toimipaikka johon joka päivä tullaan (ja nykyään korona-aikana ei aina edes sitä) niin mihin sitä korttia tarvitaan?

En sitten tiedä painaako tässäkin se vähän "maalaisempi" maailmankuva, jossa asutaan paikassa, jossa etäisyydet on todella pitkiä, saattaa esim. johonkin työpaikan koulutukseen joutua ajamaan ihan älyttömän matkan ja voi olla mielikuva, että korttia tarvitaan. Sama koulutus kaupungissa on todennäköisesti ihan lähellä, julkisten kulkuvälineiden saavutettavissa. 

Itse olen ollut firmassa, jossa oli 4 eri toimipistettä ja välillä pidettiin juuri esim. yhteisiä koulutuksia joten joutui silloin tällöin siirtymään toiselle konttorille. Helsingissä, kun ollaan, matka taittui ratikalla ihan ilman ongelmia. Samanlaisissa töissä olevat jossain pienemmässä kunnassa varmaan joutuisivatkin ajamaan, koska saman lafkan seuraava toimipiste voi olla esim 50km päässä, joten ehkä siitä tuleekin mielikuva, ettei tätä työtä muka voisi tehdä ilman autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana, koska maalla se oli tapana. Isäni maksoi, joten olin onnekas. Muutin sitten lukion jälkeen opiskelemaan Tampereelle jossa pienituloisena opiskelijana ei ollut mitään järkeä pitää autoa. Julkinen liikenne toimi oikein hyvin. Asuin Tampereella vuosia ja en koskenut tuona aikana auton rattiin juuri ollenkaan, koska harvalla kaverillakaan oli autoa. Joskus kun olin käymässä vanhemmilla, ajoin hieman isän automaattivaihteista autoa. No vuodet kului ja päätettiin muuttaa miehen kanssa pienemmälle paikkakunnalle. Yhtäkkiä tarvitsinkin ajotaitoa, mutta enhän minä enää osannut ajaa manuaalivaihteista autoa, koska en ollut siihen koskenut kymmeneen vuoteen. Mies onneksi sitten opetti ja kyllä se taito jossain takaraivossa oli. Meni kuitenkin pitkään, että uskalsin rennosti ajaa esimerkiksi Tampereella kun siellä piti aina välillä käydä. Ihan sama olisi ollut ajaa kortti tässä vaiheessa. 

Maksaisko isi nytkin?

:D Tietenkin! Isä halusi kustantaa "ennakkoperintönä" minulle ja veljelle kortit. Kyllähän se joitakin ihmisiä varmasti harmittaa. 

Ei harmita. Jokaisen elämä on erilaista ja ajokortin tarve vaihtelee.

Pelkällä ajokortilla ei tee myöskään mitään, jos ei ole hyvää luotettavaa autoa tai jos autopaikat ovat kiven alla, parkkipaikka maksaa ja se on kaukana. Jos autoa käyttää ehkä kerran pari viikossa ja silloinkin tekee vain kauppareissuja, niin eipä se silloinkaan ole kovin fiksu juttu. Kauppaostokset saa kotiovelle ja satunnainen taksin käyttäminen tulee halvemmaksi.

Kyllä, kyllä sillä tekee, sillä se ei vanhene sen nopeammin vaikka sen on jo valmiiksi suorittanut. Joskus voi työpaikan saanti olla siitä kiinni, vaikka sitä omaa autoa ei olisikaan.

Minä ajoin kortin 20-vuotiaana ja meni vuosia, ennen kuin meillä oli varaa edes pieneen kotteroon. Ei haitannut tauko, äkkiä ne asiat muistui mieleen.

Suvussa on näitä iäkkäitä tätejä, jotka eivät aikoinaan ajaneet korttia. Aina ovat olleet riippuvaisia miehestään liikkumisen suhteen. Toisella on jo vuosia mies ollut kyvytön ajamaan, joten eipä sitten tätikään liiku muuta kuin kerran viikossa kun työssäkäyvä tytär sitten ajelee hakemaan kauppareissulle.

Oma äitini on aina painottanut sitä, että ajokortti on itsenäisyyttä. Myös ja etenkin naiselle.

Taidat itse olla sellainen autosetä. Hauska ajatus, että omassa asiantuntijatyössäni kysyttäisiin ajokorttia tai olenko käynyt armeijan. Ja eiköhän tämän tädin vanhettua autotkin ajele jo ilman kuskeja. Ja tietenkin hankin nuoremman miehen jos ukosta aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Melko kapeaa elämää. Jo omassa maassamme on paikkoja, jonne nuo eivät pääse käymään elämänsä aikana saatikka jotkin extempore -reissut vaikka Kalajoen hiekoille jäävät tekemättä.

Kaikki muukin matkustelu esim. Euroopassa vaatii suunnittelua ja monet paikat sielläkin jäävät käymättä.

Kalajoen hiekkasärkille kyllä pääse junalla helposti Helsingistä. Huvikseni katoin, että julkisilla arvioitu matka-aika on 5 h 13 min. Autolle on arvioitu ajaksi 6 h 24 min googlen mukaan.