Kaupunkilaiset nuoret eivät enää aja ajokorttia?

Olen aina asunut kaupungissa keskustassa (Turku) ja hyvin pärjännyt ilman korttia. Olen 40vuotias ja edelleen harkinnassa, että ajanko. Kortin hinta on huima, teen tai joudun tekemään pätkätöitä koska töitä ei yksinkertaisesti ole. Rahaa ei ole mihinkään turhuuksiin. Pyörä on toimiva ja sillä pääsee. Junat / bussit on näiden vuosien aikana ollut ihan ookoo valinta pitkille matkoille.

Hyvä nuoriso!!! Niin se maailma muuttuu ap, sun elämäntapa ei ole ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo viisikymppinen helsinkiläinen eikä minulla ole korttia. On aika tyypillistä täällä asuvilla. Työkavereistakaan harvalla on kortti. Jos ostaa vaikka huonekaluja tai kodinkoneita, niihin saa kotiinkuljetuksen ongelmitta. Mökkeily ei ole tätä päivää oikeastaan. Ja jos pitää tehdä työmatkoja, ne tehdään joko julkisilla tai taksikortin kanssa. Kyytejä ei ole vielä tarvinnut pyytää keneltäkään. 

Mä olen jo kuuskymppinen eikä mullakaan ole ajokorttia. Hyvin on pärjännyt joukkoliikennevälineillä ja sitten tarvittaessa taksi, jos tarvitsee. 

Aloittajan kysymyksiin: en käy muualla Suomessa sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse lentäen, junalla eikä bussilla. En myöskään mökkeile. Ulkomaillakin pidän enemmän kaupunkilomista kuin paikoista joissa pitäisi vuokrata auto. Kävin muutama vuosi sitten Firenzessä ja ihan hyvin pääsi Pisaankin junalla. Kaupungista löytyy ihan riittävästi harrastusmahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudulla toimii erinomaisesti kotiinkuljetukset. Kun esim ostan uuden tiskikoneen, ostan siihen samalla kotiinkuljetuksen, asennuksen sekä vanhan rakkineen pois viemisen. Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. Työelämästä (sekä aikoinaan sairaanhoitajana että nyt it-alalla) olen selvinnyt oikein hyvin ilman ajokorttia. 

AP tässä

Tuo on kyllä tällaiselle viisikymppiselle, aina autoa ajaneelle merkillinen elämäntapa.

Itse en pysyisi edes kuvittelemaan elämää, jossa olisin riippuvainen julkisten aikatauluista. Enkä koskaan menisi Firenzestä Pisaan millään junalla, vaan ajelisin, kuten olen tehnytkin, paikallisia teitä. Voi pysähtyä missä kylässä haluan, niin pitkäksi aikaa kuin haluan.

Sinun kaveripiiriisi ei oikeasti kuulu yhtään perhettä/kaveria, joiden kanssa et mökkeile? Tai niin, että kaikki asuvat jossain julkisten lähellä, jos käyt kahvilla?

Enkä itsekään raahaa mitään tiskareita, mutta kyllä joku pienempi kodinkone on jo aika inhottavaa roudata jollain julkisilla.

Eniten minua ahdistaisi olla täydellisen riippuvainen aikatauluista ja reiteistä. Ja pienestä elonpiiristä kaupungin sisällä. Nuorempana voitiin lähteä extempore kahville 300 kilometrin päähän, kypärät päähän ja moottoripyörät tulille. Samoin lomalla voitiin yhtäkkiä päättää lähteä uimaan välimerelle. Muutama päivä ajoa ympäri Eurooppaa omien halujen mukaan ja olit jo jossain Italialaisessa tai ranskalaisessa rantakaupugissa ottamassa aurinkoa. Parin päivän, tai viikon päästä takaisin. Miten sattui huvittamaan. Kaiken tuollaisen on mahdollistanut ajokortti.

Nyt koronan aikaan, kun vanhempani ovat olleet mökillään, niin olisi ihan mahdotonta käydä tapaamassa ilman ajokorttia.

Kaupunkilaisten elämäntapa on todella erilainen, huomaan. Pienessä kuplassa, riippuvaisena julkisista

Minä edustan niitä viis- kuuskymppisiä MIEHIÄ  jotka eivät ole koskaan ajanut autoa ulkomailla jos ei Ruotsia tai Viroa lasketa. Harrrastin nimittäin interreilaamista 70-80 -luvulla eikä tullut mieleenkään lähteä ruuhkaisille autobaanoille jollain vanhalla ooppelilla, omistin siis kyllä auton mutta en kulkenut pitkiä matkoja sillä. Oli paljon mukevempaa reilata keslki-Euroopassa mukavilla nopeilla junilla jossa tutustui mukaviin ihmisiin, etenkin naispuolisiin. Niillä reissuilla auringon ottaminen ei ollut tärkeintä vaan kulttuuri ja hyvä ruoka ja mukavat ihmiset. 

Nykyäään on tietenkin perhe, auto ja vanhemmilta peritty kesämökki mutta nuorelle perheettömälle sellaiset  ei ole välttämmättömyys. Silloin kun vanhempani elivät he pystyivät kyllä tulemaan autolla mökiltä  hakemaan minut lähikaupungin rautatieasemalta.  

Pitäjäämme tuli viransijaiseksi pappi, jolla ei ollut ajokorttia.

Kirkonkylältä on n. 30km etäisimpään kuntamme kolkkaan.

Suurin osa väestä asuu n. 15km säteellä kirkonkylältä.

Kaveri ajatteli ristiäiskeikkojen yms. hoituvan polkupyörällä.

Todellisuus loskaisten maantienpientareiden kanssa kirvoitti miehestä mielipiteen:

"Täällä ei ole mahdollisuutta pyöräillä."

Eihän Helsingissä moni ajanut ajokorttia silloinkaan kun itse olin nuori (90-luvulla). Ajokortti maksaa rahaa ja jos se ei sillä hetkellä ole välttämättömyys, niin ei tule hankittua. Minulla syynä oli se, että asuttiin liian kalliissa asunnossa vanhempien tulotasoon nähden. Mitään kalliimpia hankintoja ei koskaan tehty. Meidän kodin edestä kulki bussi suoraan rautatieasemalle, siis ydinkeskustaan, 4 kertaa tunnissa ja sieltä pääsi minne vaan. Minä ajoin kortin vasta 2000-luvun alkupuolella, kun muutin ”landelle” eli Sipooseen.

Onko elämänpiirinne niin pieni, että ette liiku koskaan mihinkään sieltä bussipysäkkien katveesta?

On, kaikki kun täällä on pysäkkien katveessa.

Oletteko oikeasti ajatelleet selvitä kaikki työelämästä ilman ajokorttia?

Ei kaikkiin töihin korttia vaadita.

Ette käy koskaan kavereilla muualla Suomessa?

Harvemmin, ja niihin paikkoihin pääsee bussilla ja junalla.

Mökkeile?

Kavereiden kyydillä yleensä pääsee, jollain se kortti kuitenkin on.

Vuokraa ulkomailla autoa?

En käy ulkomailla.

Harrasta kaupungin ulkopuolella mitään?

Mitä siellä voi harrastaa, mitä ei kaupungissa voisi harrastaa?

Kuljeta tavaraa minnekään? Osta isoja tavaroita?

Kotiinkuljetus on sitä varten.

Oletteko tosiaan vapaaehtoisesti muiden avun tarpeessa kaikessa?

Kyllä, yhteiskunta toimii sillälailla.

Kaupungissa auto on vain kuluerä, ei alle 2000 e tienaavalla ole varaa maksaa yllättäviä huoltoja eikä maksaa veroja sekä autopaikkoja, ellei se auto sitten ole se asia jonka todella haluaa ja tarvitsee. Pyörällä pääsee täällä ihan mukavasti paikasta toiseen, ei tarvitse aikatauluja selata, ja jos on pakko mennä julkisilla ovat vuorovälit yleensä tiheät. Eikä meitä helsinkiläisiä ilmeisesti muualla Suomessa kaivatakaan, joten ei ole asiaa kehä 3 ulkopuolelle kuin mökkeilemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo viisikymppinen helsinkiläinen eikä minulla ole korttia. On aika tyypillistä täällä asuvilla. Työkavereistakaan harvalla on kortti. Jos ostaa vaikka huonekaluja tai kodinkoneita, niihin saa kotiinkuljetuksen ongelmitta. Mökkeily ei ole tätä päivää oikeastaan. Ja jos pitää tehdä työmatkoja, ne tehdään joko julkisilla tai taksikortin kanssa. Kyytejä ei ole vielä tarvinnut pyytää keneltäkään. 

Mä olen jo kuuskymppinen eikä mullakaan ole ajokorttia. Hyvin on pärjännyt joukkoliikennevälineillä ja sitten tarvittaessa taksi, jos tarvitsee. 

Aloittajan kysymyksiin: en käy muualla Suomessa sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse lentäen, junalla eikä bussilla. En myöskään mökkeile. Ulkomaillakin pidän enemmän kaupunkilomista kuin paikoista joissa pitäisi vuokrata auto. Kävin muutama vuosi sitten Firenzessä ja ihan hyvin pääsi Pisaankin junalla. Kaupungista löytyy ihan riittävästi harrastusmahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudulla toimii erinomaisesti kotiinkuljetukset. Kun esim ostan uuden tiskikoneen, ostan siihen samalla kotiinkuljetuksen, asennuksen sekä vanhan rakkineen pois viemisen. Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. Työelämästä (sekä aikoinaan sairaanhoitajana että nyt it-alalla) olen selvinnyt oikein hyvin ilman ajokorttia. 

AP tässä

Tuo on kyllä tällaiselle viisikymppiselle, aina autoa ajaneelle merkillinen elämäntapa.

Itse en pysyisi edes kuvittelemaan elämää, jossa olisin riippuvainen julkisten aikatauluista. Enkä koskaan menisi Firenzestä Pisaan millään junalla, vaan ajelisin, kuten olen tehnytkin, paikallisia teitä. Voi pysähtyä missä kylässä haluan, niin pitkäksi aikaa kuin haluan.

Sinun kaveripiiriisi ei oikeasti kuulu yhtään perhettä/kaveria, joiden kanssa et mökkeile? Tai niin, että kaikki asuvat jossain julkisten lähellä, jos käyt kahvilla?

Enkä itsekään raahaa mitään tiskareita, mutta kyllä joku pienempi kodinkone on jo aika inhottavaa roudata jollain julkisilla.

Eniten minua ahdistaisi olla täydellisen riippuvainen aikatauluista ja reiteistä. Ja pienestä elonpiiristä kaupungin sisällä. Nuorempana voitiin lähteä extempore kahville 300 kilometrin päähän, kypärät päähän ja moottoripyörät tulille. Samoin lomalla voitiin yhtäkkiä päättää lähteä uimaan välimerelle. Muutama päivä ajoa ympäri Eurooppaa omien halujen mukaan ja olit jo jossain Italialaisessa tai ranskalaisessa rantakaupugissa ottamassa aurinkoa. Parin päivän, tai viikon päästä takaisin. Miten sattui huvittamaan. Kaiken tuollaisen on mahdollistanut ajokortti.

Nyt koronan aikaan, kun vanhempani ovat olleet mökillään, niin olisi ihan mahdotonta käydä tapaamassa ilman ajokorttia.

Kaupunkilaisten elämäntapa on todella erilainen, huomaan. Pienessä kuplassa, riippuvaisena julkisista

Ei minua kiinnosta mökkeily, eikä kiinnosta kavereitakaan. Sen sijaan minua kiinnostaa ottaa nopsa lento ja ajaa taksilla tai lentokenttäjunalla puolessa tunnissa lentokentälle ja lähteä sieltä sitten vaikka Välimerelle tai Keski-Eurooppaan. Asun rautatieaseman lähellä ja junalla voin lähteä koska tahansa vaikkapa Turkuun tai Tampereelle, junia menee tunnin välein. Pohjoisempaan lentäisin. Pääkaupunkiseudun sisällä kulkevat julkiset. Pääkaupnkiseudulla itsessään on kymmeniä uimarantoja, ei tarvitse ajella 300:n kilometrin päähän uimaan, ihmetyttää mikä humalainen päähänpisto tuokin voi olla. Koen oman elämäntapani huomattavasti vapaammaksi kuin autollisen elämäntavan. Autollisilla on loputtomia ongelmia parkkipaikkojensa kanssa ja maksaakin ne autot melkoisesti. 

Onko tuo että poikani ei ole 20 autokoulu-ajotunnin jälkeen saanut inssiajoa suoritettua jokin pilkan aihe kun on jopa 8 alapeukkua tullut eikä yhtään yläpeukkua?  Mitä te oikein ajattelette, tämä masentaa häntä, ja olemem tosissaan huolissamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo viisikymppinen helsinkiläinen eikä minulla ole korttia. On aika tyypillistä täällä asuvilla. Työkavereistakaan harvalla on kortti. Jos ostaa vaikka huonekaluja tai kodinkoneita, niihin saa kotiinkuljetuksen ongelmitta. Mökkeily ei ole tätä päivää oikeastaan. Ja jos pitää tehdä työmatkoja, ne tehdään joko julkisilla tai taksikortin kanssa. Kyytejä ei ole vielä tarvinnut pyytää keneltäkään. 

Mä olen jo kuuskymppinen eikä mullakaan ole ajokorttia. Hyvin on pärjännyt joukkoliikennevälineillä ja sitten tarvittaessa taksi, jos tarvitsee. 

Aloittajan kysymyksiin: en käy muualla Suomessa sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse lentäen, junalla eikä bussilla. En myöskään mökkeile. Ulkomaillakin pidän enemmän kaupunkilomista kuin paikoista joissa pitäisi vuokrata auto. Kävin muutama vuosi sitten Firenzessä ja ihan hyvin pääsi Pisaankin junalla. Kaupungista löytyy ihan riittävästi harrastusmahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudulla toimii erinomaisesti kotiinkuljetukset. Kun esim ostan uuden tiskikoneen, ostan siihen samalla kotiinkuljetuksen, asennuksen sekä vanhan rakkineen pois viemisen. Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. Työelämästä (sekä aikoinaan sairaanhoitajana että nyt it-alalla) olen selvinnyt oikein hyvin ilman ajokorttia. 

AP tässä

Tuo on kyllä tällaiselle viisikymppiselle, aina autoa ajaneelle merkillinen elämäntapa.

Itse en pysyisi edes kuvittelemaan elämää, jossa olisin riippuvainen julkisten aikatauluista. Enkä koskaan menisi Firenzestä Pisaan millään junalla, vaan ajelisin, kuten olen tehnytkin, paikallisia teitä. Voi pysähtyä missä kylässä haluan, niin pitkäksi aikaa kuin haluan.

Sinun kaveripiiriisi ei oikeasti kuulu yhtään perhettä/kaveria, joiden kanssa et mökkeile? Tai niin, että kaikki asuvat jossain julkisten lähellä, jos käyt kahvilla?

Enkä itsekään raahaa mitään tiskareita, mutta kyllä joku pienempi kodinkone on jo aika inhottavaa roudata jollain julkisilla.

Eniten minua ahdistaisi olla täydellisen riippuvainen aikatauluista ja reiteistä. Ja pienestä elonpiiristä kaupungin sisällä. Nuorempana voitiin lähteä extempore kahville 300 kilometrin päähän, kypärät päähän ja moottoripyörät tulille. Samoin lomalla voitiin yhtäkkiä päättää lähteä uimaan välimerelle. Muutama päivä ajoa ympäri Eurooppaa omien halujen mukaan ja olit jo jossain Italialaisessa tai ranskalaisessa rantakaupugissa ottamassa aurinkoa. Parin päivän, tai viikon päästä takaisin. Miten sattui huvittamaan. Kaiken tuollaisen on mahdollistanut ajokortti.

Nyt koronan aikaan, kun vanhempani ovat olleet mökillään, niin olisi ihan mahdotonta käydä tapaamassa ilman ajokorttia.

Kaupunkilaisten elämäntapa on todella erilainen, huomaan. Pienessä kuplassa, riippuvaisena julkisista

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat :) Kun ei ole koskaan ollut autoilija, julkisen liikenteen ja taksin käyttö on varsin luontevaa. Samoin erilaisten palveluiden käyttö. Mä istun mieluummin junassa ja katselen ikkunasta ulos  kuin ajaisin autoa, jolloin mun pitäisi keskittyä tiehen ja liikenteeseen. Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, en koe sitäkään ongelmaksi. Silloin, kun en vielä tehnyt etätöitä, busseja työpaikalle kulki talon päädystä 10 minuutin välein. Eikä tuolla Helsingissä ole edes parkkipaikkoja niin, että olisi ollut järkevää kulkea autolla töihin. Työkaverini, jotka käyvät toimistolla, menevät sinne julkisilla, vaikka heillä onkin auto ja ajokortti. Ihan siksi, että ei tarvitse körötellä ruuhkissa eikä etsiä parkkipaikkaa. Lähijunalla pääsee  nopeasti.

Ainoa mökkeilijätuttuni on mun siskoni. Hänkin asuu pääkaupunkiseudulla ja hänellä on auto ja ajokortti. Tottakai, kun mökille ei pääse ilman omaa autoa. Mä en ole yhtään mökkeilijätyyppiä, mutta voi olla, että ainakin osittain se johtuu autottomuudestani. Olen muutaman kerran ollut siskoni mökillä ja koen sen ahdistavaksi. Ihan just siksi, että siellä tunnen olevani nalkissa. Siskoni on niin henkeen ja vereen autoilija, että ei lähde edes Hakaniemeen julkisilla. Muutaman kerran olen ollut hänen kanssaan autolla siellä ja puoli tuntia ajettu korttelirallia etsimässä parkkipaikkaa. Lopulta paikka löytyy, mutta kävelymatka autolta Hakaniemen halliin on pidempi kuin metroasemalta. Siinä ajassa, kun ollaan auton kanssa päästy vasta ostoksille, julkisilla liikkumalla mä olisi jo ostokseni tehnyt ja matkalla takaisin kotiin. 

Mitä tulee ystäviini ja kavereihini, he tosiaan asuvat kaikki pääkaupunkiseudulla. Sovitaan vain jokin kahvila, joka on sopivan matkan päässä molemmille. Tapaamisaika sovitaan siten, että se passaa molemmille. Esim jos toisen bussi on perillä klo 11:38 ja toisen klo 11:45, sovitaan tapaamisajaksi klo 11:45. Kuuden minuutin odottelu ei ole yhtään liikaa. Voi piipahtaa vaikka jossain kaupassa odotellessaan. 

Tottumiskysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo viisikymppinen helsinkiläinen eikä minulla ole korttia. On aika tyypillistä täällä asuvilla. Työkavereistakaan harvalla on kortti. Jos ostaa vaikka huonekaluja tai kodinkoneita, niihin saa kotiinkuljetuksen ongelmitta. Mökkeily ei ole tätä päivää oikeastaan. Ja jos pitää tehdä työmatkoja, ne tehdään joko julkisilla tai taksikortin kanssa. Kyytejä ei ole vielä tarvinnut pyytää keneltäkään. 

Mä olen jo kuuskymppinen eikä mullakaan ole ajokorttia. Hyvin on pärjännyt joukkoliikennevälineillä ja sitten tarvittaessa taksi, jos tarvitsee. 

Aloittajan kysymyksiin: en käy muualla Suomessa sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse lentäen, junalla eikä bussilla. En myöskään mökkeile. Ulkomaillakin pidän enemmän kaupunkilomista kuin paikoista joissa pitäisi vuokrata auto. Kävin muutama vuosi sitten Firenzessä ja ihan hyvin pääsi Pisaankin junalla. Kaupungista löytyy ihan riittävästi harrastusmahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudulla toimii erinomaisesti kotiinkuljetukset. Kun esim ostan uuden tiskikoneen, ostan siihen samalla kotiinkuljetuksen, asennuksen sekä vanhan rakkineen pois viemisen. Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. Työelämästä (sekä aikoinaan sairaanhoitajana että nyt it-alalla) olen selvinnyt oikein hyvin ilman ajokorttia. 

AP tässä

Tuo on kyllä tällaiselle viisikymppiselle, aina autoa ajaneelle merkillinen elämäntapa.

Itse en pysyisi edes kuvittelemaan elämää, jossa olisin riippuvainen julkisten aikatauluista. Enkä koskaan menisi Firenzestä Pisaan millään junalla, vaan ajelisin, kuten olen tehnytkin, paikallisia teitä. Voi pysähtyä missä kylässä haluan, niin pitkäksi aikaa kuin haluan.

Sinun kaveripiiriisi ei oikeasti kuulu yhtään perhettä/kaveria, joiden kanssa et mökkeile? Tai niin, että kaikki asuvat jossain julkisten lähellä, jos käyt kahvilla?

Enkä itsekään raahaa mitään tiskareita, mutta kyllä joku pienempi kodinkone on jo aika inhottavaa roudata jollain julkisilla.

Eniten minua ahdistaisi olla täydellisen riippuvainen aikatauluista ja reiteistä. Ja pienestä elonpiiristä kaupungin sisällä. Nuorempana voitiin lähteä extempore kahville 300 kilometrin päähän, kypärät päähän ja moottoripyörät tulille. Samoin lomalla voitiin yhtäkkiä päättää lähteä uimaan välimerelle. Muutama päivä ajoa ympäri Eurooppaa omien halujen mukaan ja olit jo jossain Italialaisessa tai ranskalaisessa rantakaupugissa ottamassa aurinkoa. Parin päivän, tai viikon päästä takaisin. Miten sattui huvittamaan. Kaiken tuollaisen on mahdollistanut ajokortti.

Nyt koronan aikaan, kun vanhempani ovat olleet mökillään, niin olisi ihan mahdotonta käydä tapaamassa ilman ajokorttia.

Kaupunkilaisten elämäntapa on todella erilainen, huomaan. Pienessä kuplassa, riippuvaisena julkisista

Minä edustan niitä viis- kuuskymppisiä MIEHIÄ  jotka eivät ole koskaan ajanut autoa ulkomailla jos ei Ruotsia tai Viroa lasketa. Harrrastin nimittäin interreilaamista 70-80 -luvulla eikä tullut mieleenkään lähteä ruuhkaisille autobaanoille jollain vanhalla ooppelilla, omistin siis kyllä auton mutta en kulkenut pitkiä matkoja sillä. Oli paljon mukevempaa reilata keslki-Euroopassa mukavilla nopeilla junilla jossa tutustui mukaviin ihmisiin, etenkin naispuolisiin. Niillä reissuilla auringon ottaminen ei ollut tärkeintä vaan kulttuuri ja hyvä ruoka ja mukavat ihmiset. 

Nykyäään on tietenkin perhe, auto ja vanhemmilta peritty kesämökki mutta nuorelle perheettömälle sellaiset  ei ole välttämmättömyys. Silloin kun vanhempani elivät he pystyivät kyllä tulemaan autolla mökiltä  hakemaan minut lähikaupungin rautatieasemalta.  

Hyvällä aikataulusuunnittelulla ei ole riippuvainen aikatauluista,kunhan on kello. Ja joo,oma auto voi hajotakeskellä ei mitään keskellä yötä...

Vierailija kirjoitti:

Onko elämänpiirinne niin pieni, että ette liiku koskaan mihinkään sieltä bussipysäkkien katveesta?

On, kaikki kun täällä on pysäkkien katveessa.

Oletteko oikeasti ajatelleet selvitä kaikki työelämästä ilman ajokorttia?

Ei kaikkiin töihin korttia vaadita.

Ette käy koskaan kavereilla muualla Suomessa?

Harvemmin, ja niihin paikkoihin pääsee bussilla ja junalla.

Mökkeile?

Kavereiden kyydillä yleensä pääsee, jollain se kortti kuitenkin on.

Vuokraa ulkomailla autoa?

En käy ulkomailla.

Harrasta kaupungin ulkopuolella mitään?

Mitä siellä voi harrastaa, mitä ei kaupungissa voisi harrastaa?

Kuljeta tavaraa minnekään? Osta isoja tavaroita?

Kotiinkuljetus on sitä varten.

Oletteko tosiaan vapaaehtoisesti muiden avun tarpeessa kaikessa?

Kyllä, yhteiskunta toimii sillälailla.

Kaupungissa auto on vain kuluerä, ei alle 2000 e tienaavalla ole varaa maksaa yllättäviä huoltoja eikä maksaa veroja sekä autopaikkoja, ellei se auto sitten ole se asia jonka todella haluaa ja tarvitsee. Pyörällä pääsee täällä ihan mukavasti paikasta toiseen, ei tarvitse aikatauluja selata, ja jos on pakko mennä julkisilla ovat vuorovälit yleensä tiheät. Eikä meitä helsinkiläisiä ilmeisesti muualla Suomessa kaivatakaan, joten ei ole asiaa kehä 3 ulkopuolelle kuin mökkeilemään.

Ihan kamalaa elämää. Ei liiku missään. Täysin riippuvainen muista ihmisistä ja palveluista, avuton. Lokkeilee kyytejä muilta, vaikka ”ei tarvitse autoa”.

Asumme Helsingissä. Mun 18-v tyttären kavereista valtaosa hankii /on jo hankkinut ajokortin. Se ehkä vaikuttaa, että asutaan pientalolähiössä missä julkiset yhteydet ei ole niin hyvät. Toisaalta myös lähempänä keskustaa asuvat kaverit hankkii ajokortin. Eletään kyllä ylemmän keskiluokan kuplassa eli lähipiiriin ei kuulu ketään jolle ajokortti olisi kustannuskysymys. Onko niin, että ajokortti jää ajamatta lähinnä köyhempien perheiden nuorilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat 18 ja 20 vuotiaat ja kumpikaan ei ole edes ajatellut ajaa ajokorttia vielä, asumme Espoossa. Tästä pääsee minne vain julkisilla ja he ovat tottuneet käyttämään julkista liikennettä todella tehokkaasti. Toinen nuorista polkee myös fillarilla aika pitkiäkin matkoja ja lainaa joskus minun sähköavusteista fillaria, jos ei halua, että tulee hiki.

Minulla ja miehellä on autot molemmilla ja lähden mielelläni kyydittämään nuoria, jos tarvitsee, samoin myös mies. Vain harvalla heidän kavereistaan on ajokortti ja itsekin ajoin sen vasta noin 28 vuotiaana. Sitä ennemmin en olisi tehnyt ajokortilla yhtään mitään. Rahasta asia ei ole kiinni.

Sateella ja talvellakin polkee fillarilla ”minne vain”?

Kyllä teidän elinpiirit ovat todella pienet ja kapeat.

Pikku sade ei hetkauta, suuremmalla voi kulkea julkisilla. Talvella voi ihan hyvin polkea, on täällä sen verran hyvin hoidetut pyörätiet, loskakeleille tietysti hermot menee, mutta ne eivät kauaa kestä. Kaupunkilaisilla on näköjään enemmän luonnetta ja säänkestoa kuin maalaisilla?

Asuin lapsuuteni Kuopion rännikadulla, eikä siellä juuri kenelläkään ollut autoa. Appivanhemmat muuttivat Maaningalta Kuopion keskustaan ja vaikka heillä on talossa autohalli ja auto on siellä, niin auton käyttö loppui, koska joka paikkaan pääsee kävellen. Helsinkiin tulevat junalla.

Meillä on auto mökkimatkoja varten. Talven se on seisontavakuutuksessa.

Minä ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana, koska maalla se oli tapana. Isäni maksoi, joten olin onnekas. Muutin sitten lukion jälkeen opiskelemaan Tampereelle jossa pienituloisena opiskelijana ei ollut mitään järkeä pitää autoa. Julkinen liikenne toimi oikein hyvin. Asuin Tampereella vuosia ja en koskenut tuona aikana auton rattiin juuri ollenkaan, koska harvalla kaverillakaan oli autoa. Joskus kun olin käymässä vanhemmilla, ajoin hieman isän automaattivaihteista autoa. No vuodet kului ja päätettiin muuttaa miehen kanssa pienemmälle paikkakunnalle. Yhtäkkiä tarvitsinkin ajotaitoa, mutta enhän minä enää osannut ajaa manuaalivaihteista autoa, koska en ollut siihen koskenut kymmeneen vuoteen. Mies onneksi sitten opetti ja kyllä se taito jossain takaraivossa oli. Meni kuitenkin pitkään, että uskalsin rennosti ajaa esimerkiksi Tampereella kun siellä piti aina välillä käydä. Ihan sama olisi ollut ajaa kortti tässä vaiheessa. 

Ei se useilla ole rahasta kiinni, vaan periaatteesta. Nyt "vastustetaan yksityisautoilua". Siskoni kaksi tytärtä ovat näitä, ainakin toinen. Toinen on ehkä vain laiska?

Luulisi nolottavan kulkea äidin ja isin kyydillä melkein kolmikymppisenä. Kumma että silloin ei vastustetakaan yksityisautoilua.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo että poikani ei ole 20 autokoulu-ajotunnin jälkeen saanut inssiajoa suoritettua jokin pilkan aihe kun on jopa 8 alapeukkua tullut eikä yhtään yläpeukkua?  Mitä te oikein ajattelette, tämä masentaa häntä, ja olemem tosissaan huolissamme. 

Ei tuo määrä ajotunteja riittänyt omalle lapsellenikaan. Olemme yksilöitä. Opimme eri tahtiin, opimme eri tavoilla. Teidän tapauksessa oli varmasti hyvä ottaa lapsi pois autokoulusta kotiopetukseen, jossa tuntien määrä ei ole rajattu. 20 ajotuntia on aika vähän lopulta. Ajatin lastani kolme kertaa tuon verran ja luin että opetusluvilla ajetaan helposti satakin tuntia ennen inssiä. Fakta on, että ajokilometrit tuo taitoa ja varmuutta.

Ostakaa ajo-opetuskirja, ja etenette sen mukaan. Yhtä tunnin aihetta ajetaan niin kauan että se sujuu. Sitten seuraavaan. Kannustakaa onnistumisista, virheistä ei kannata moittia vaan tsempata että kokeillaan uudelleen. Katselkaa opetusvideoita you tubesta. Kannustakaa itsenäiseen ajoon, eli annatte määränpään ja lapsi ajaa sinne itse. Ajoin puututaan vain jos on jarrupoljinta vaativa virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko elämänpiirinne niin pieni, että ette liiku koskaan mihinkään sieltä bussipysäkkien katveesta?

On, kaikki kun täällä on pysäkkien katveessa.

Oletteko oikeasti ajatelleet selvitä kaikki työelämästä ilman ajokorttia?

Ei kaikkiin töihin korttia vaadita.

Ette käy koskaan kavereilla muualla Suomessa?

Harvemmin, ja niihin paikkoihin pääsee bussilla ja junalla.

Mökkeile?

Kavereiden kyydillä yleensä pääsee, jollain se kortti kuitenkin on.

Vuokraa ulkomailla autoa?

En käy ulkomailla.

Harrasta kaupungin ulkopuolella mitään?

Mitä siellä voi harrastaa, mitä ei kaupungissa voisi harrastaa?

Kuljeta tavaraa minnekään? Osta isoja tavaroita?

Kotiinkuljetus on sitä varten.

Oletteko tosiaan vapaaehtoisesti muiden avun tarpeessa kaikessa?

Kyllä, yhteiskunta toimii sillälailla.

Kaupungissa auto on vain kuluerä, ei alle 2000 e tienaavalla ole varaa maksaa yllättäviä huoltoja eikä maksaa veroja sekä autopaikkoja, ellei se auto sitten ole se asia jonka todella haluaa ja tarvitsee. Pyörällä pääsee täällä ihan mukavasti paikasta toiseen, ei tarvitse aikatauluja selata, ja jos on pakko mennä julkisilla ovat vuorovälit yleensä tiheät. Eikä meitä helsinkiläisiä ilmeisesti muualla Suomessa kaivatakaan, joten ei ole asiaa kehä 3 ulkopuolelle kuin mökkeilemään.

Ihan kamalaa elämää. Ei liiku missään. Täysin riippuvainen muista ihmisistä ja palveluista, avuton. Lokkeilee kyytejä muilta, vaikka ”ei tarvitse autoa”.

Lokkeilen kyytiä, kun suunta on kuitenkin sama? Jokaisenko sinne pitää omalla autolla lähteä, sekä saastuttaa moninkertaisesti? Se on tasan ainoa kerta kuin muiden autoissa "lokkeilen", siitäkin huvista maksan aina bensat ja ylimääräistä, ymmärrän kuitenkin ettei se auto ihan ilmaiseksi liiku. Onneksi ystävinäni ei ole kaltasiasi.

Mahtava suuntaus. Nykynuoret ovat paljon fiksumpia mitä me aikanaan, nimittäin sen sähköauton tuotantokaan ei ole mitenkään ekologista. Kaikesta turhasta kuluttamisesta ja ajelusta pitääkin tehdä kallista ja vaikeaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka söi lihaa, joi maitoa, ajoi kortin 18-v ja ajeli bensa-autolla satoja tuhansia, ehkä miljoonakin kilometriä. Itse en suostu sitten aikanaan kustantamaan lapselleni korttia ja autoa nimenomaan ilmaston takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana, koska maalla se oli tapana. Isäni maksoi, joten olin onnekas. Muutin sitten lukion jälkeen opiskelemaan Tampereelle jossa pienituloisena opiskelijana ei ollut mitään järkeä pitää autoa. Julkinen liikenne toimi oikein hyvin. Asuin Tampereella vuosia ja en koskenut tuona aikana auton rattiin juuri ollenkaan, koska harvalla kaverillakaan oli autoa. Joskus kun olin käymässä vanhemmilla, ajoin hieman isän automaattivaihteista autoa. No vuodet kului ja päätettiin muuttaa miehen kanssa pienemmälle paikkakunnalle. Yhtäkkiä tarvitsinkin ajotaitoa, mutta enhän minä enää osannut ajaa manuaalivaihteista autoa, koska en ollut siihen koskenut kymmeneen vuoteen. Mies onneksi sitten opetti ja kyllä se taito jossain takaraivossa oli. Meni kuitenkin pitkään, että uskalsin rennosti ajaa esimerkiksi Tampereella kun siellä piti aina välillä käydä. Ihan sama olisi ollut ajaa kortti tässä vaiheessa. 

Maksaisko isi nytkin?