Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Menin 1,5 v tapaamisesta kihloihin. Ajatuksena oli avioitua, mutta ajankohta siirtyi, kun oli opiskeluja ja lapsia syntyi. Myöhemmin avioliitto ei tuntunut enää tärkeältä emmekä lopulta edes halunneet avioitua. Yhdessä jatkoimme 19 v kunnes puolisoni kuoli.
Ajattelen, että kihlaus oli meille ennen kaikkea keskinäinen lupaus pysyä yhdessä. Ei koskaan tullut mieleen purkaa kihlausta vaikka avioliitosta luovuimmekin. Ehkä kihlauksemme ei täytä sanan alkuperäistä merkitystä. Meille sillä oli keskinäinen symbolinen merkitys. Muulla ei kai väliä.
Ja vastaus ap:n kysymykseen. Enpä ajattele yhtään mitään.
Mahtava ketju.
Todistaa sen että termillä kihlaus on nykyään useampikin merkitys, ja että asia on tärkeä ihmisille.
Sitoutuminen on mahtavaa!
Aiemmin en edes miettinyt tuota sanaa, enkä edes käyttänyt sitä. Mutta tämän ketjun innoittamana alan sitä käyttää.
Kiitos!
T. 5v kihloissa
Häät tulee jos tulee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tämmöstä kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Siihen ei mitään sormuksia tarvita. Eli te olette menneet kihloihin silloin, kun olette sopineet keskenänne, että menette naimisiin.
Tämä on myös juridinen asia. Avioliittolaki puhuu kihlakumppaneista, joilla siis tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin toistensa kanssa. Mitään ulkoista merkkiä, kuten sormuksia ei kuitenkaan edellytetä. Ja taas kihlaus ei ole juridisesti kihlaus, jos naimisiinmenosta ei ole lainkaan sovittu tai on sovittu, ettei mennä. Tämä on asia, jota moni ei ymmärrä tai tiedä. Kihlauksella voi nimittäin olla myös oikeusvaikutuksia esim. jos toinen joutuu henkirikoksen uhriksi, kihlakumppani saa korvauksia, tyttö-/poikaystävä ei (koskee pareja, jotka eivät asu yhdessä, avopuoliso saa kyllä, oltiin kihloissa tai ei).
Mutta millä todistat, että kihlatut eivät ole "oikeasti" kihloissa? Et millään. Siksi tää keskustelu on täysin turhaa.
-
On ollut tapana julkaista aiesopimus avioliiton solmimisesta l. kihlauksesta paikkakunnan lehdessä muun muassa. Asian kertominen lähipiirille on ollut toinen tapa ja liittyypä asiaan myös ulkoisia tunnusmerkkejä kuten erilaisia koruja. Niillä ei itse asian kanssa ole kuitenkaan mitään tekemistä, kyse on kahden henkilön välisestä selkeästä sopimuksesta solmia avioliitto, ei muuta.
-
...harvemmin muistaisin nähneeni kihlausilmoitusta kaneetilla "emme ole kuitenkaan menossa naimisiin". Vaikuttaa sille, että valtaosa on sisäistänyt termin " kihlaus" oikean merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tämmöstä kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Siihen ei mitään sormuksia tarvita. Eli te olette menneet kihloihin silloin, kun olette sopineet keskenänne, että menette naimisiin.
Tämä on myös juridinen asia. Avioliittolaki puhuu kihlakumppaneista, joilla siis tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin toistensa kanssa. Mitään ulkoista merkkiä, kuten sormuksia ei kuitenkaan edellytetä. Ja taas kihlaus ei ole juridisesti kihlaus, jos naimisiinmenosta ei ole lainkaan sovittu tai on sovittu, ettei mennä. Tämä on asia, jota moni ei ymmärrä tai tiedä. Kihlauksella voi nimittäin olla myös oikeusvaikutuksia esim. jos toinen joutuu henkirikoksen uhriksi, kihlakumppani saa korvauksia, tyttö-/poikaystävä ei (koskee pareja, jotka eivät asu yhdessä, avopuoliso saa kyllä, oltiin kihloissa tai ei).
Mutta millä todistat, että kihlatut eivät ole "oikeasti" kihloissa? Et millään. Siksi tää keskustelu on täysin turhaa.
Ei kai kenelläkään ole mitään syytä todistaa sitä mihinkään? kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Jos pari sanoo olevansa kihloissa mutta etteivät ole ikinä menossa naimisiin niin he eivät ole kihloissa.
Sun kannattaa aloittaa sivulta 1, niin ei tarvi taas jankata samoista asioista. Kun et tuo edes mitään uutta tähän keskusteluun. Samaa pakkomielteistä tekstiä.
-
"𝕿𝖔𝖎𝖘𝖎𝖓𝖆𝖆𝖓 𝖙𝖔𝖙𝖚𝖚𝖘 𝖙𝖊𝖐𝖊𝖊 𝖐𝖎𝖕𝖊𝖆̈𝖆̈" 🎵 🎵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tämmöstä kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Siihen ei mitään sormuksia tarvita. Eli te olette menneet kihloihin silloin, kun olette sopineet keskenänne, että menette naimisiin.
Tämä on myös juridinen asia. Avioliittolaki puhuu kihlakumppaneista, joilla siis tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin toistensa kanssa. Mitään ulkoista merkkiä, kuten sormuksia ei kuitenkaan edellytetä. Ja taas kihlaus ei ole juridisesti kihlaus, jos naimisiinmenosta ei ole lainkaan sovittu tai on sovittu, ettei mennä. Tämä on asia, jota moni ei ymmärrä tai tiedä. Kihlauksella voi nimittäin olla myös oikeusvaikutuksia esim. jos toinen joutuu henkirikoksen uhriksi, kihlakumppani saa korvauksia, tyttö-/poikaystävä ei (koskee pareja, jotka eivät asu yhdessä, avopuoliso saa kyllä, oltiin kihloissa tai ei).
Mutta millä todistat, että kihlatut eivät ole "oikeasti" kihloissa? Et millään. Siksi tää keskustelu on täysin turhaa.
-
On ollut tapana julkaista aiesopimus avioliiton solmimisesta l. kihlauksesta paikkakunnan lehdessä muun muassa. Asian kertominen lähipiirille on ollut toinen tapa ja liittyypä asiaan myös ulkoisia tunnusmerkkejä kuten erilaisia koruja. Niillä ei itse asian kanssa ole kuitenkaan mitään tekemistä, kyse on kahden henkilön välisestä selkeästä sopimuksesta solmia avioliitto, ei muuta.
-
...harvemmin muistaisin nähneeni kihlausilmoitusta kaneetilla "emme ole kuitenkaan menossa naimisiin". Vaikuttaa sille, että valtaosa on sisäistänyt termin " kihlaus" oikean merkityksen.
Oletko nähnyt niissä montakin hääpäivämäärää? Tämäpä, kun muiden aikeista ei voi tietää eikä se meille muille edes kuulu. Ja kuinka monta kihlausilmoitusta löydät tänä päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tämmöstä kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Siihen ei mitään sormuksia tarvita. Eli te olette menneet kihloihin silloin, kun olette sopineet keskenänne, että menette naimisiin.
Tämä on myös juridinen asia. Avioliittolaki puhuu kihlakumppaneista, joilla siis tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin toistensa kanssa. Mitään ulkoista merkkiä, kuten sormuksia ei kuitenkaan edellytetä. Ja taas kihlaus ei ole juridisesti kihlaus, jos naimisiinmenosta ei ole lainkaan sovittu tai on sovittu, ettei mennä. Tämä on asia, jota moni ei ymmärrä tai tiedä. Kihlauksella voi nimittäin olla myös oikeusvaikutuksia esim. jos toinen joutuu henkirikoksen uhriksi, kihlakumppani saa korvauksia, tyttö-/poikaystävä ei (koskee pareja, jotka eivät asu yhdessä, avopuoliso saa kyllä, oltiin kihloissa tai ei).
Mutta millä todistat, että kihlatut eivät ole "oikeasti" kihloissa? Et millään. Siksi tää keskustelu on täysin turhaa.
Ei kai kenelläkään ole mitään syytä todistaa sitä mihinkään? kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Jos pari sanoo olevansa kihloissa mutta etteivät ole ikinä menossa naimisiin niin he eivät ole kihloissa.
Sun kannattaa aloittaa sivulta 1, niin ei tarvi taas jankata samoista asioista. Kun et tuo edes mitään uutta tähän keskusteluun. Samaa pakkomielteistä tekstiä.
-
"𝕿𝖔𝖎𝖘𝖎𝖓𝖆𝖆𝖓 𝖙𝖔𝖙𝖚𝖚𝖘 𝖙𝖊𝖐𝖊𝖊 𝖐𝖎𝖕𝖊𝖆̈𝖆̈" 🎵 🎵
No sivulta 20?
Vierailija kirjoitti:
En usko että täältä kautta saatte mitään termiä viralliseksi.
No mutta yrittäkää ihmeessä.Kunnes sellainen virallinen termi on minun "välitilalleni" olemassa, kutsun sitä kihlaukseksi.
Jään siis odottamaan.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Mikään välitila joka ei täytä tuota määritelmää ei ole kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tuskin on kihloissa sen termin takia. Noinko joku oikeasti luulee?
Ymmärtänyt jotain pahasti väärin jos näin on
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Jos jotain muuta vaihetta kutsuu termillä kihlaus, niin kyllähän sitä termiä silloin ihan tarkoituksella väärin käyttää, ja kokee saavansa jotain siitä että sitä väärällä sanalla kutsuu. Muutoinhan voisi kutsua sillä oikealla nimellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on harvinaisen hyvin määritelty yhteiskunnallinen ja juridinen termi. Mikään ei toki estä käyttämästä termiä, vaikkei olisi kihloissa. Valehtelu asiassa on yleensä ihan sallittua.
Ei osapuolet toisilleen valehtele ja se miten muut afian näkee, on täysin toisarvoista.
Jos sanoo puolisolle olevansa tämän kanssa kihloissa, olematta oikeasti kihloissa, ja se molemmille sopii, niin saahan sitä käyttää. Tosiasiassa kihloissa ei kuitenkaan olla. Ilmeisesti tämä ei haittaa, joten antaa mennä vain.
Vierailija kirjoitti:
Olemme +50-vuotiaita ja olemme mieheni kanssa olleet tahoillamme kerran naimisissa ja kasvattaneet lapset täysi-ikäisiksi.
Arvojemme mukaisesti emme kumpikaan halua toista kertaa naimisiin. Haluamme olla yhdessä omasta vapaasta tahdosta, taloudellisesti itsenäisiä ja yhdessä onnellisia. Vaihdomme sormuksia pari vuotta sitten. Mieheni oli ostanut minulle upean timanttisormuksen, jota kerran muisti minun ihailleeni. Sitä se sitten lähti ja ostin hänelle leveän valkokutaisen sormuksen kauniilla kaiverruksella. . Vaihdoimme sormuksia kesäisessä ja kauniissa suomalaisessa saaristomaisemassa ja joimme parasta shampanjaa. Lupasimme paljon, mutta emme luvanneet mennä naimisiin.
Lähipiiri rekisteröi sormukset ja kävimme molempien vanhempiemme kanssa syömässä ja samoin omien lasten. Tuttavapiirimme pitää meitä vakiintuneena parina eikä heitä kiinnosta olemmeko kihloissa vai ei. Vieraammat luulevat meidän olevan naimisissa. Parasta on kun katson aamulla timanttia sormessani ja toista timanttia, jonka vierestä saan herätä.
Nimen omaan. Mitä väliä vaikka ette ole kihloissa, ei yhtään mitään. Onnea :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme +50-vuotiaita ja olemme mieheni kanssa olleet tahoillamme kerran naimisissa ja kasvattaneet lapset täysi-ikäisiksi.
Arvojemme mukaisesti emme kumpikaan halua toista kertaa naimisiin. Haluamme olla yhdessä omasta vapaasta tahdosta, taloudellisesti itsenäisiä ja yhdessä onnellisia. Vaihdomme sormuksia pari vuotta sitten. Mieheni oli ostanut minulle upean timanttisormuksen, jota kerran muisti minun ihailleeni. Sitä se sitten lähti ja ostin hänelle leveän valkokutaisen sormuksen kauniilla kaiverruksella. . Vaihdoimme sormuksia kesäisessä ja kauniissa suomalaisessa saaristomaisemassa ja joimme parasta shampanjaa. Lupasimme paljon, mutta emme luvanneet mennä naimisiin.
Lähipiiri rekisteröi sormukset ja kävimme molempien vanhempiemme kanssa syömässä ja samoin omien lasten. Tuttavapiirimme pitää meitä vakiintuneena parina eikä heitä kiinnosta olemmeko kihloissa vai ei. Vieraammat luulevat meidän olevan naimisissa. Parasta on kun katson aamulla timanttia sormessani ja toista timanttia, jonka vierestä saan herätä.
Kuulostaa ihanalta ja romanttiselta, onnea. :) kuulostaa myös siltä että tiedätte hyvin ettei kihlaus ole "virallinen" vaan teidän keskenämme käyttämämme termi, tämä on tottakai ok.
Ja vaikka käyttäisittekin kihlausta, sekin on ihan ok. Se haittaa vaan yhtä jankkaajaa tällä palstalla, mutta ketä se edes kiinnostaa.
Toki saa kutsua statustaan kihlaukseksi jos haluaa, mutta ei se siitä kihlausta silti tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä jossain lomakkeissa ole siviilisääty vaihtoehtona kihloissa?
En ole törmännyt ainakaan itse moiseen
Joskus oli joo, mut kun koko kihlaus on muuttunut ajan saatossa muuksi, niin on tuokin otettu virallisista pois.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Tämä ei ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Menin 1,5 v tapaamisesta kihloihin. Ajatuksena oli avioitua, mutta ajankohta siirtyi, kun oli opiskeluja ja lapsia syntyi. Myöhemmin avioliitto ei tuntunut enää tärkeältä emmekä lopulta edes halunneet avioitua. Yhdessä jatkoimme 19 v kunnes puolisoni kuoli.
Ajattelen, että kihlaus oli meille ennen kaikkea keskinäinen lupaus pysyä yhdessä. Ei koskaan tullut mieleen purkaa kihlausta vaikka avioliitosta luovuimmekin. Ehkä kihlauksemme ei täytä sanan alkuperäistä merkitystä. Meille sillä oli keskinäinen symbolinen merkitys. Muulla ei kai väliä.
Ja vastaus ap:n kysymykseen. Enpä ajattele yhtään mitään.
Kihlauksenne tosiaan purkautui kun päätitte olla menemättä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju.
Todistaa sen että termillä kihlaus on nykyään useampikin merkitys, ja että asia on tärkeä ihmisille.
Sitoutuminen on mahtavaa!
Ei todista. kihloissa ollaan edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on harvinaisen hyvin määritelty yhteiskunnallinen ja juridinen termi. Mikään ei toki estä käyttämästä termiä, vaikkei olisi kihloissa. Valehtelu asiassa on yleensä ihan sallittua.
Ei osapuolet toisilleen valehtele ja se miten muut afian näkee, on täysin toisarvoista.
Jos sanoo puolisolle olevansa tämän kanssa kihloissa, olematta oikeasti kihloissa, ja se molemmille sopii, niin saahan sitä käyttää. Tosiasiassa kihloissa ei kuitenkaan olla. Ilmeisesti tämä ei haittaa, joten antaa mennä vain.
-
......ja kihloissahan ei pysty olemaan ilman henkilöiden välistä sopimusta avioliiton solmimisesta. Yksinkertaista ja kaunista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on harvinaisen hyvin määritelty yhteiskunnallinen ja juridinen termi. Mikään ei toki estä käyttämästä termiä, vaikkei olisi kihloissa. Valehtelu asiassa on yleensä ihan sallittua.
Ei osapuolet toisilleen valehtele ja se miten muut afian näkee, on täysin toisarvoista.
Jos sanoo puolisolle olevansa tämän kanssa kihloissa, olematta oikeasti kihloissa, ja se molemmille sopii, niin saahan sitä käyttää. Tosiasiassa kihloissa ei kuitenkaan olla. Ilmeisesti tämä ei haittaa, joten antaa mennä vain.
-
......ja kihloissahan ei pysty olemaan ilman henkilöiden välistä sopimusta avioliiton solmimisesta. Yksinkertaista ja kaunista!
Helposti pystyy. Sen kun on vaan.
Vierailija kirjoitti:
Aamulääkkeet jäi ottamatta.
Ketju on jo kääntynyt jankkaajaa itseään vastaan.
Joskus oli joo, mut kun koko kihlaus on muuttunut ajan saatossa muuksi, niin on tuokin otettu virallisista pois.