Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä ja nyt tulin lukemaan että se on väärin? Miten se on teiltä pois?
Kolmekymmentä vuotta kihloissa jo ja jossain vaiheessa luultavasti mennään naimisiin. Ei kiinnosta mitä muut ajattelevat.
Moni tuttavapiirin avioitunut on jo eronnut, osa kaksikin kertaa, mutta en menisi heidän sitoutumistaan julkisesti epäilemään.
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä
Kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin ja ei voida puhua kihlauksesta, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ja yleensä KIHLAsormusta pidetään vasemmassa nimettömässä. En minäkään pidä sormuksia vasemmassa nimettömässä koska en ole kihloissa/naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä ja nyt tulin lukemaan että se on väärin? Miten se on teiltä pois?
Miksi haluatte ”viettää” loppuelämänne yhdessä, jos ette kuitenkaan aio avioitua? Ja eikö sitä sormusta voi pitää vaikka kaulassa? Eihän omenoitakaan kutsuta kissoiksi.
Avioliittolakiin olisi tarpeen lisätä kihlautumisen määritelmän yhteyteen, että vasemmassa nimettömässä ei pidetä muita sormuksia kuin kihlasormuksia. Nykyinen tilanne on liian epäselvä, kun kuka tahansa voi väittää olevansa kihloissa. Vähän kuin maustekaapin purkit olisivat jossain väri- eivätkä oikeaoppisesti aakkosjärjestyksessä.
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä
Kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin ja ei voida puhua kihlauksesta, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ja yleensä KIHLAsormusta pidetään vasemmassa nimettömässä. En minäkään pidä sormuksia vasemmassa nimettömässä koska en ole kihloissa/naimisissa.
Kuule, Kristiina XX, sä voit tehdä ihan kuinka haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä
Kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin ja ei voida puhua kihlauksesta, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ja yleensä KIHLAsormusta pidetään vasemmassa nimettömässä. En minäkään pidä sormuksia vasemmassa nimettömässä koska en ole kihloissa/naimisissa.
Kuule, Kristiina XX, sä voit tehdä ihan kuinka haluat.
Kyllä minä sen tiedän. Kyse on siitä, että TEIDÄNKIN pitää tehdä niin, kuin minä haluan. Ei muuten, mutta minä olen oikeassa, ja te olette väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä ja nyt tulin lukemaan että se on väärin? Miten se on teiltä pois?
Miksi haluatte ”viettää” loppuelämänne yhdessä, jos ette kuitenkaan aio avioitua? Ja eikö sitä sormusta voi pitää vaikka kaulassa? Eihän omenoitakaan kutsuta kissoiksi.
Miksi pitäisi avioitua? Ja kutsutaanhan vanhoja naisia tädeiksi ja miehiä sediksi vaikkei olekaan äidin tai isän sisaruksia. Sama asia. Järjetöntä gate keepingiä kihloista täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä ja nyt tulin lukemaan että se on väärin? Miten se on teiltä pois?
Miksi haluatte ”viettää” loppuelämänne yhdessä, jos ette kuitenkaan aio avioitua? Ja eikö sitä sormusta voi pitää vaikka kaulassa? Eihän omenoitakaan kutsuta kissoiksi.
Miksi pitäisi avioitua? Ja kutsutaanhan vanhoja naisia tädeiksi ja miehiä sediksi vaikkei olekaan äidin tai isän sisaruksia. Sama asia. Järjetöntä gate keepingiä kihloista täällä.
Lainvastainen tädittely ja sedittely onkin toinen asia, johon aiomme puuttua. Sedälle ja tädille on selkeät määritelmät, ja ihmisillä on oikeus luottaa siihen, että esimerkiksi setä-nimikettä käyttävällä henkilöllä on sisar, jolla puolestaan on lapsi.
Oltiinkai mekin oltu aika monta vuotta kihloissa, lopulta eukko kysyi mennäänkö naimisiin, vastasin että pitäis kait sitä. Oli varannut ajan maistraattiin. Kyllä kaduttaa että tuli mentyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä ja nyt tulin lukemaan että se on väärin? Miten se on teiltä pois?
Miksi haluatte ”viettää” loppuelämänne yhdessä, jos ette kuitenkaan aio avioitua? Ja eikö sitä sormusta voi pitää vaikka kaulassa? Eihän omenoitakaan kutsuta kissoiksi.
Miksi pitäisi avioitua? Ja kutsutaanhan vanhoja naisia tädeiksi ja miehiä sediksi vaikkei olekaan äidin tai isän sisaruksia. Sama asia. Järjetöntä gate keepingiä kihloista täällä.
Lainvastainen tädittely ja sedittely onkin toinen asia, johon aiomme puuttua. Sedälle ja tädille on selkeät määritelmät, ja ihmisillä on oikeus luottaa siihen, että esimerkiksi setä-nimikettä käyttävällä henkilöllä on sisar, jolla puolestaan on lapsi.
Mahtavaa! Muista vaatia dna etteivät pääse valehtelemaan!
Selvästi tarvitaan jokin uudissana avioitumislupaukselle, ettei kihlausta tarvitse kaapata siihen käyttöön. Olisiko vaikka pöhläytyminen?
Mun mielestä se, että olevinaan menee ”kihloihin” ilman todellista aikomusta mennä naimisiin, kertoo siitä, että henkilöllä on niin pieni ego, ettei hän voi luottaa kumppaninsa olevan muuten ”tosissaan” hänen kanssaan ja kuvittelee suhteen jotenkin ”syvenevän” sillä, että molemmilla on sormukset vasemmassa nimettömässä.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus terminä ko tarkoittaa avioliiton aietta. Se vain nyt on niin. Ettehän te puhu päärynästä, jos tarkoitatte omenaa. Totta kai voi sormuksia vaihtaa sitoutumisen merkiksi, mutta mikäli tarkoituskaan ei ole avioitua, ei kyse ole kihloista.
Maailma muuttuu, asioiden merkitykset muuttuu, traditiot muuttuu. Sitä se aika tekee. Yritä pysyä perässä, kuomaseni.
Nyt on käynyt jo ilmi miten paljon naimisiin menollakin on merkitystä. Aika moni todellakin pitää sormusta siinä vasemmassa nimettömässä näyttääkseen esim. juhlissa olevansa namisissa. Äitini on kertonut naimattomista työtovereistaan jotka esittivät olevansa eronneita rouvia. Jos oli ikänsä naimattomana elänyt , oli siinä kai siihen aikaan leima , ettei ole rouvaksi tai emännäksi tai äidiksi kukaan mies kelpuuttanut. Nämä naiset olivat itse kyllä tyytyväisiä elämäänsä useimmat ainakin, virkanaisia. Yksi ainakin himoitsi titteliä " rouva Lönnroos". Oli naimisissa 4 kuukautta. Jätti miehen päivällä , otti yhden taulun , astiaston ym.pientä. mennessään. Syyksi riitti että mies oli pyytänyt että hänelle olisi päivällinen valmiina töistä tullessa. En minä piiaksi ala.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on käynyt jo ilmi miten paljon naimisiin menollakin on merkitystä. Aika moni todellakin pitää sormusta siinä vasemmassa nimettömässä näyttääkseen esim. juhlissa olevansa namisissa.
Mielenkiintoista. En itse osaa sanoa edes työkavereistani, onko heillä sormuksia, koska en ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Puolisoista tai elämänkumppaneista on kyllä ollut puhetta etunimellä, mutta ei aavistustakaan, ovatko avokkeja, aviopuolisoita, kihlattuja vai vain vakiintuneita kumppaneita.
Mutta en kyllä muutenkaan ole kiinnostunut koruista, ehkä se johtuu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus oli aiemmin avioliittolupaus, mutta nykyään sillä ei ole mitään juridista merkitystä.
Seuraava!
Onko kissalla juridista merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on käynyt jo ilmi miten paljon naimisiin menollakin on merkitystä. Aika moni todellakin pitää sormusta siinä vasemmassa nimettömässä näyttääkseen esim. juhlissa olevansa namisissa.
Mielenkiintoista. En itse osaa sanoa edes työkavereistani, onko heillä sormuksia, koska en ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Puolisoista tai elämänkumppaneista on kyllä ollut puhetta etunimellä, mutta ei aavistustakaan, ovatko avokkeja, aviopuolisoita, kihlattuja vai vain vakiintuneita kumppaneita.
Mutta en kyllä muutenkaan ole kiinnostunut koruista, ehkä se johtuu siitä.
Miten se on selvinnyt sitten että ovat kumppaneita jos puhuvat vain Penasta tai Leenasta?
Minulle sormus vasemmassa nimettömässä tarkoittaa vakiintunutta parisuhdetta vaikkei naimisissa pari olisikaan.
Vanhempani olivat ns "oikeasti" kihloissa 5 vuotta ennen kuin synnyin ja silloin äiti sanoi, että hän menee enää naimisiin vain ja ainoastaan minun ristiäispäivänä ja isä sitten jänisti, joten eivät koskaan menneet naimisiin. Sormukset he pitivät sormissaan siihen asti, että nyt vanhempana isällä ei enää mahdu sormus sormeen ja äiti on vaihtanut tilalle arvokkaamman itse ostaman sormuksen.
Molemmat olivat olleet naimisissa aiemmin huonoilla kokemuksilla, isä menetti ison osan maatilastaan ja metsistään, kun ne piti jakaa kun entinen vaimo halusi erota. Parisuhteen malli on myös tullut minulle vanhemmilta niin, että kaikki yhteiset raha-asiat pistetään puoliksi ja muut rahat ja varallisuudet ovat omia.
Isälläni on lapsia edellisestä liitosta, ja jos vanhempani olisivat menneet naimisiin ilman avioehtoa ja äitini sattuisi kuolemaan, niin puoleth hänen perinnöstään menisi isälleni. Sitten kun isäni kuolisi, hänen perintönsä + hänen osuutensa äitini perinnöstä jakaustuisi minun ja sisarpuolieni kanssa, joille ei oikeastaan kuulu äitini osuus ollenkaan. Joten siinäkään mielessä ei ole järkevää enää mennä uudestaan naimisiin, jos lapsia on jo edellisestä liitosta. Mutta parisuhdestatusta haluaa ylläpitää sormuksella.
Olen itse nyt kihloissa ja tarkoituksena on mennä maistraatissa naimisiin ehdottomasti avioehdon kanssa jonkun vuoden päästä (kuukausi ja viikonpäivä on tiedossa, mutta vuosi ei) ja pitää juhlat, mutta pitää silti raha-asiat erillisenä. Ahdistaa ajatuskin, että pitäisi jakaa yhteinen tili tai puolisoni saisi sukuni omaisuudesta osuutensa, joka ei hänelle kuulu. Kihloihin halusin sen takia, että mieheni on töissä ravintolassa ja sai tasaisin väliajoin numeroita ja flirttailua naisasiakkailta, ja sormus vasemmassa nimettömässä karkoittaa helposti muut lähestyjät niin häneltä kuin itseltänikin.
Meille avoliitto oli (on) lupaus olla yhdessä. Seurusteluvaihe oli se, jossa tutustuttiin toisiimme, katsottiin kantaako rakkaus ensimmäisten vuosien yli, sovitaanko yhteen, halutaanko elämältä samoja asioita jne. Ja kun tiesimme haluavamme ja olevamme valmiita sitoutumaan toisiimme, muutimme saman katon alle sillä periaatteella, että tämä on meille loppuelämämme parisuhde.