Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Tää keskustelu on kuin joltain Demin teinipalstalta 15 vuotta sitten, missä väännettiin rautalangasta että kihlaus meinaa lupausta avioliitosta ja jos naimisiinmenoa ei ole tapahtumassa, niin se on sitten joku muu sormus kuin kihlasormus siinä sormessa. Tai että ilman kihloja on vähän mahdotonta mennä naimisiin, koska se naimisiinmenosta sopiminen nimenomaan tarkoittaa sitä kihlausta eikä liity sormuksiin millään tavalla.
Tai voihan sitä tietysti puhua moposta ja tarkoittaa polkupyörää ja toisinpäin, vapaa maahan tämä on. Mutta ei se silti moposta polkupyörää tee.
Ihanaa että jotkut asiat eivät tässä mullistuvassa maailmassa muutu. :D
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Kreivi Lindgren rakensi menestyksekkään uran noilla kihlauksella.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin, häitä emme kumpikaan halunneet. Meille sormus sormessa merkitsi sitä, että JOS joskus menisin naimisiin, se olisi juuri tämä henkilö, ei kukaan muu. Meille tämä riitti, emmekä asiaa sen enempää kellekään mainostaneet.
Mutta totuushan on, että kyllähän se sormus sormessa myös rauhoitti tilannetta esim. baarissa, vähemmän tuli tökeröitä lähestymisyrityksiä.
Tässä ketjussa nyt yritetään, ymmärtääkseni, selvittää, että miksi te haluatte kutsua tuota nimenomaan kihlautumiseksi. Miksi ette keskinäiseksi lupaukseksi, keskinäiseksi sitoutumiseksi tai jotain muuta vastaavaa?
Miksi haluatte käyttää nimenomaan sanaa, joka on tarkoitettu kuvaamaan sopimusta avioliitosta.
Luulen, että kihlasormus kuvannollisesti " sitoo" patin yhteen, eli ajatellaan että kun rengastan toisen, niin " omistan" myös.
En muuten näe mitään järkeä kihlautumisessa jos ei aiota mennä avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Ehkä hänen avioliittonsa alkoi kuten omani aikoinaan, eli puhuessamme talon ostamisesta ja siitä, että vauvakin saa tulla, mietimme, että voisi olla helpompaa jos saman tien menisimme myös naimisiin. Heti seuraavana arkipäivänä laitoimme asian vireille ja meidät vihittiin heti kun muodollisuudet oli hoidettu, mitä siihen sitten menikin, kaksi vai kolme viikkoa. Emme me ajatelleet sitä erillisenä kihlausaikana tai että olisimme menneet kihloihin (vaikka kihloissa siis sen ajan olimmekin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Jos pari ei kommentoi sormuksistaan mitään, niin miksi niiden merkitystä kenenkään on tarve kysellä?
Jos pari kertoo olevansa kihloissa, mutta eivät aio naimisiin, he eivät ole kihloissa.
He ovat symbolisissa kihloissa. Lupaus pysyä yhdessä, ilman avioliittoa. Perimmäinen lupaus on sama, yhteen sitoutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kihlasormus kuvannollisesti " sitoo" patin yhteen, eli ajatellaan että kun rengastan toisen, niin " omistan" myös.
En muuten näe mitään järkeä kihlautumisessa jos ei aiota mennä avioliittoon.
Myös minä uskon, että jos pintaa hieman raaputetaan niin jotain tuollaista sieltä alta paljastuu. Ajatus, että sormustamalla pidetään kilpailijat paremmin loitolla ja se kumppanikin muistaa, kenelle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kuin joltain Demin teinipalstalta 15 vuotta sitten, missä väännettiin rautalangasta että kihlaus meinaa lupausta avioliitosta ja jos naimisiinmenoa ei ole tapahtumassa, niin se on sitten joku muu sormus kuin kihlasormus siinä sormessa. Tai että ilman kihloja on vähän mahdotonta mennä naimisiin, koska se naimisiinmenosta sopiminen nimenomaan tarkoittaa sitä kihlausta eikä liity sormuksiin millään tavalla.
Tai voihan sitä tietysti puhua moposta ja tarkoittaa polkupyörää ja toisinpäin, vapaa maahan tämä on. Mutta ei se silti moposta polkupyörää tee.
Ihanaa että jotkut asiat eivät tässä mullistuvassa maailmassa muutu. :D
Itse asiassa ”mopo” tarkoittaa etymologisesti moottoripolkupyörää. Kyseessä oli aikoinaan ajoneuvo, joka oli moottorikäyttöinen mutta jossa oli myös polkimet, toisin kuin moottoripyörässä. Vähitellen polkimet harvinaistuivat ja mopoista tuli ”pappamopoja” lukuunottamatta nykyisenlaisia. Hieman samalla tavalla kihlauksen käsite on muuttunut tässä 60 viime vuoden aikana. Kiitos hyvästä vertauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
No se on mielestäni sanojen väärinkäyttöä tai sitten ihan vain tietämättömyyttä. Sormustavan omaksuminen on vain vähän hassua.
Jaa.
Eiköhän sormuksia ole käytetty sitoutumisen ja lojaalisuuden merkkinä jo kauan ennenkuin ihmiskunta tunnusti edes käsitettä avioliitto.
Itse käytin sitä juuri vasemmassa nimettömässä, koska uskomusten mukaan siitä on suora yhteys sydämeen, siihen sydämeen joka kuului nyt miehelleni.
Itseasiassa uskonto instituutioineen on ominut tavan itselleen, sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä kauan ennen nyky uskontoja.
Jos oikein käydään pilkkua nussimaan, niin eihän nyky EV.lut noudata muutenkaan oikein mitään Raamatun ja oman uskontonsa oppeja, vaan tavallasi noukkii sieltä ne mistä tykkää.Miksi ateisti sit ei sais käyttää sormusta?
Sydämesi ei voi kuulua miehellesi, koska hän ei voi tosiasiallisesti käyttää siihen omistajan hallintaoikeutta. En ymmärrä, miksi ihmisillä on tarvetta väärinkäyttää sanoja. Ei kissakaan ole koira. Olen syvästi uskovainen.
Kyllä se kuului, niinkun kaikki muukin mussa.
Itse en ymmärrä miksi toinen ihminen tulee huutelemaan sivusta mulle mitä ja miten ihmisten tulee olla ja mikä on oikein ja mikä väärin.
Usko ja rakasta sinä jumalaasi, mä uskon ja rakastan ihmistäni, ihan sama mitä kukakin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen akan kanssa EI VOI MENNÄ NAIMISIIN! Koska olette niin kieroja ja läpimätiä että ahneita sisältä, että teidän naimisiin pääsyn motiivit tulee heti selväksi kun sanoo kolme asiaa jotka on reunaehtoina:
- AVIOEHTO
-EI KIRKKOA
-EI KAKAROITA
Nämä paljastaa 9/10 kerrasta todelliset motiivit.
Luutavasti tuo huutaminen paljastaa naiselle, että tuon reuhkapään kanssa ei kannata jatkaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
Missä vihkikaavassa?
Kirkollisessa, maistraatissa ei toki.
Vihkimisessä esitettävät kysymykset hääpari voi itse valita seuraavista:
1. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi/aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
2. "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"En tiedä, kuinka moni kirkossa vihittävistä pareista valitsee nimenomaan tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Haloo, olennaista oli se yhdessä olon lupaus kaikissa haasteissa, sitä se "kuolemaan asti" tarkoittaa. Ihan sama kummalla kaavalla naimisiin mennään. Erotessa tuo lupaus rikotaan.
Oliko kysymyksesi kaksiosainen? Ensimmäiseen osioon vastaan, että tunnen itseni ja mieheni, me menimme kihloihin tasan kuukauden tuttavuuden jälkeen. Tosin menimme puoli vuotta myöhemmin naimisiin ja yhteen pääsimme muuttamaan oltuamme 3kk naimisissa. Ensimmäinen lapsi tuli oltuamme naimisissa 12v ja niitä tuli lyhyellä välillä kaksi lisää. Avioliitto kesti yli 34v aina miehen kuolemaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kihlasormus kuvannollisesti " sitoo" patin yhteen, eli ajatellaan että kun rengastan toisen, niin " omistan" myös.
En muuten näe mitään järkeä kihlautumisessa jos ei aiota mennä avioliittoon.
"Sormuksia on käytetty avioliiton lupauksena ja ystävyyden merkkinä. Tätä tarkoitusta sormuksissa kuvataan usein niihin kaverretuilla symboleilla ja tekstillä.[13]
Antiikin Kreikassa annettiin lemmensormuksia, joskaan ei tiettävästi vihkisormuksia. Kuva-aiheena oli usein merimiessolmu, Eros, Afrodite tai Penelope. Lemmensormuksia käytettiin myös Roomassa. Kihlasormus otettiin käyttöön liike-elämässä käytössä olleen tavan pohjalta, jossa sopimukset vahvistettiin vaihtamalla sormuksia. Myös varhaiskristillinen kirkko hyväksyi sormuksen avioliittoon sitoutumisen merkiksi."
Niitä on käytetty kauan ennen kuin avioliitto keksittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
Missä vihkikaavassa?
Kirkollisessa, maistraatissa ei toki.
Vihkimisessä esitettävät kysymykset hääpari voi itse valita seuraavista:
1. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi/aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
2. "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"En tiedä, kuinka moni kirkossa vihittävistä pareista valitsee nimenomaan tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Haloo, olennaista oli se yhdessä olon lupaus kaikissa haasteissa, sitä se "kuolemaan asti" tarkoittaa. Ihan sama kummalla kaavalla naimisiin mennään. Erotessa tuo lupaus rikotaan.
Uskollisuuden kanssa osalla on niin ja näin ja monella parilla se rakkauskin loppuu. Pitääkö sitten avioliitto-sana vaihtaa johonkin toiseen, jos enää ei täytä ehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Kihlat tarkoittaa sormusten tai muiden lahjojen vaihtamista lupauksena avioliitosta. Jos ei ole mitään sormuksia tai lahjoja vaihdettu, ei olla oltu kihloissa.
Kihlaus oli aiemmin avioliittolupaus, mutta nykyään sillä ei ole mitään juridista merkitystä.
Seuraava!
Kihlaus pikemminkin tarkoittaa, että ei olla menossa naimisiin vaan että ollaan valittu nimenomaan kihlaliitto. Ihan sama mitä joku cihliasormus boomereiden keskiajalla tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin, häitä emme kumpikaan halunneet. Meille sormus sormessa merkitsi sitä, että JOS joskus menisin naimisiin, se olisi juuri tämä henkilö, ei kukaan muu. Meille tämä riitti, emmekä asiaa sen enempää kellekään mainostaneet.
Mutta totuushan on, että kyllähän se sormus sormessa myös rauhoitti tilannetta esim. baarissa, vähemmän tuli tökeröitä lähestymisyrityksiä.
Tässä ketjussa nyt yritetään, ymmärtääkseni, selvittää, että miksi te haluatte kutsua tuota nimenomaan kihlautumiseksi. Miksi ette keskinäiseksi lupaukseksi, keskinäiseksi sitoutumiseksi tai jotain muuta vastaavaa?
Miksi haluatte käyttää nimenomaan sanaa, joka on tarkoitettu kuvaamaan sopimusta avioliitosta.
Eipä jaksettu keksiä muutakaan sanaa. "Keskinäinen lupaus" on liian hatara ja voi viitata ihan mihin vain. Samoin sitoutuminen, me sitouduimme esim. yhteisen talon rakentamiseen ja lemmikkieläimiin yhdessä. Kihlautuminen merkitsi meille sitä, mitä avioliitto ehkä toisille. Itseasiassa vähän niinkuin mainitsemasi "sopimus avioliiitosta". Meille se ulkoinen vihkimispaperi ei ollut tarpeen. Henkisesti olimme naimisissa. Sormusten vaihto riitti. Paperia ei tarvittu. En osaa paremmin selittää. Emmekä tosiaan asiasta ole ulkopuolisille puhuneet, ellei joku nyt nimenomaan ala tenttamaan sormuksen merkitystä. Olemme onnellisia näin. Jo 25 v. ajan. Monet kirkkohääparit ovat jo eronneet.
Vihkimisessä esitettävät kysymykset hääpari voi itse valita seuraavista:
1. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi/aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
2. "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"
En tiedä, kuinka moni kirkossa vihittävistä pareista valitsee nimenomaan tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.