Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pitää väärin kutsua kihlaukseksi jos ei halua mennä naimisiin? Kuka estää vain olemasta yhdessä? Täällä valitetaan, että ulkopuolelta maan rajoja tulee vääriä tai turhia sanoja kieleemme, mutta tämä on kyllä ihan itse tehty kielen väärennös.
Ei se ole millään tavalla väärin =D.
Kun asutaan yhdessä on turvallista olla kihloissa ihan vaan ympäristön reaktioiden takia. Viis veisaan meinaa moni, mutta ihmiset on niin kateellisia ja arvostelevia että vähempi puhetta kihlaparista kuin noista onnenonkijoista, yksinäisistä vanhosita piioista tai ei kukaan muu huolisi miehestä, ja mitä kaikkea kuulee.
En edes ymmärrä miten tää tuntuu tulevan monille yllätyksenä, mutta käytäntö siitä kun sormustetaan ihminen ja mennään kihloihin ilman välttämätöntä aietta naimisiin, niin on ollut jo vuosikymmeniä!
"Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Samaa sukupuolta oleville sopii rekisteröity parisuhde."
Tämä mielipide eittämättä kuuluu perinteisen kihlauksen kannattajalle. Ai ei vai?
Miksi kutsua sitä kihlaukseksi, jos ei aio naimisiin?
Voisiko sen nimittää vaikka "lupaus" termillä. Luvataan olla toisen kanssa yhdessä, vaikka naimisiin ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen sen niin, että sillä sanotaan että tämän ihmisen kanssa voin ja haluan elää elämäni loppuun asti, se on merkki sitoutumisesta.
Miksi sitä sormusta ei saisi pitää vaikka ei menisikään naimisiin?
Tällöin ette ole kihloissa. Voitte käyttää sormuksia nimettömissä, mutta ilman avioliittoaikeita kyseessä on rengastus eli teinikihlat.
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta.
Kannattaa varmaan ainakin selvittää, että kumppanilla on sama käsitys kihloihin menemisestä, eli tarkoittaako se lupausta mennä naimisiin. Minulle tarkoittaa, ja toivoisin että mies kosii.
No kyllä noita kihloissa olevia on jonkun verran, jotka ovat lopun elämäänsä vain kihloissa.
Ja joillekin se on aivan rahakysymys. Myöhemmässä iässä yhteen menevät jäävät kihlaustasolle, jos esimerkiksi nainen on leski ja saa leskeneläkettä.
Jos hän avioituu, hän menettää leskeneläkkeensä.
Minä menin kihloihin 80-luvulla. Melko pian sen jälkeen tulin ihan suunnitellusti raskaaksi. Meidän vanhemmille oli ihan hirveän tärkeä tietää, kumpi tuli ensin, kihloihin meno vai raskaus. Jos raskaus olisi alkanut ensin, olisi se ollut sen merkki, että lapsi oli vahinko ja meidän oli pakko mennä naimisiin. Mistään hääpäivästä me ei sovittu ja siinä meni vuosi jos toinenkin ennen kuin saatiin aikaiseksi mennä naimisiin.
Minä pohdin pitkään haluanko lapsia vai en. Jos me oltaisiin päädytty lapsettomiksi, ei me mitään kihloja tai naimisiinmenoa oltaisi edes harkittu siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän välillä sukuni naisilta perittyjä kihla- ja vihkisormuksia nimettömässäni vaikka emme ole pitkäaikaisen mieheni kanssa kihloissa saati naimisissa. Toisinaan elämästä tulee helpompaa kun antaa ihmisten tehdä sormusten perusteella päätelmän että olen/olemme naimisissa.
Ihmiset tekee hirveän paljon päätelmiä vasemman nimettömän perusteella. Näin kerran yhtä puolituttua monen vuoden tauon jälkeen ja hän sanoi, että sinulla ei ole sormusta sormessa, oletteko te eronneet. Ei vaan otin somuksen pois, kun leivoin pullaa enkä muistanut laittaa sitä takaisin.
Niin? Eihän kaverisi tehnyt mitään omaa johtopäätöstä jos kerran kysyi asiaa sinulta? Mikä siinä meni väärin? Väärin olisi tehnyt mikäli olisi totuutena levittänyt huhua erostasi sinulta kysymättä.
Kyllä se samanlainen avainnippu riittää vakuudeksi parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Jos pari ei kommentoi sormuksistaan mitään, niin miksi niiden merkitystä kenenkään on tarve kysellä?
Olisiko vaikka siksi, että se ystävä tai tuttukin joskus, on kiinnostava ihminen ja haluan tietää hänen kuulumisiaan. Kyllä pettyisin ja loukkaantuisin, jos sormuksista kysyminen johtaisi tylyyn mitä se sulle kuuluu -dissaukseen. Miltään lähikaupan kassalta en usko sormusasioita kyseleväni, ellei sitten ole muuten tullut jo hyvin tutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
1. Harva avioituu aikeena erota joskus. 2. Maistraatin vihkikaavaan ei kuulu lupaus kuolemaan saakka. 3. Rekisteröity parisuhde ei ole sallittu heteropareille Suomessa, eli tiettyjä etuja saadakseen avioliitto on ainoa mahdollisuus.
Mutta mikä se syy olikaan käyttää avioliittoon liittyvää kihlaus-sanaa synonyyminä sormustenvaihdolle? 70-luvulla syy on usein ollut ympäristön paine, mutta nyt ehkäisyn ja naisten itsenäisyyden takia ei ole tarvetta lainkaan avioitua tai feikata avioaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta.
Oli. Nykyään, tässä muuttuneessa maailmassa, sillä on eri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
1. Harva avioituu aikeena erota joskus. 2. Maistraatin vihkikaavaan ei kuulu lupaus kuolemaan saakka. 3. Rekisteröity parisuhde ei ole sallittu heteropareille Suomessa, eli tiettyjä etuja saadakseen avioliitto on ainoa mahdollisuus.
Mutta mikä se syy olikaan käyttää avioliittoon liittyvää kihlaus-sanaa synonyyminä sormustenvaihdolle? 70-luvulla syy on usein ollut ympäristön paine, mutta nyt ehkäisyn ja naisten itsenäisyyden takia ei ole tarvetta lainkaan avioitua tai feikata avioaikeita.
Jep, nykyään on vapaus valita kihlaus Ilman avioliittoa, jo sieltä 70+luvulta. Ihana vapaa maailma!
Voin sanoa ainakin näin miehenä, että kun on kihloissa niin kiinnostuneita naisia on yhtäkkiä kymmenkertainen määrä kuin sinkkuna. Jo pelkkä sormus nimettömässä varmaan lisäisi vientiä jonkin verran, mutta luulen että osittain se johtuu myös itsevarmuudesta, että alkaa naisia kiinnostella. Kuitenkin sormus myös vaikuttaa, efekti on kokemuksesta selkeämpi kuin pelkästään vakituisessa suhteessa elävällä.
Olen tällä hetkellä avoimessa suhteessa mutta olen ajatellut että voitaisiin mennä kihloihin, koska silloin saisin itse enemmän seksiä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa ainakin näin miehenä, että kun on kihloissa niin kiinnostuneita naisia on yhtäkkiä kymmenkertainen määrä kuin sinkkuna. Jo pelkkä sormus nimettömässä varmaan lisäisi vientiä jonkin verran, mutta luulen että osittain se johtuu myös itsevarmuudesta, että alkaa naisia kiinnostella. Kuitenkin sormus myös vaikuttaa, efekti on kokemuksesta selkeämpi kuin pelkästään vakituisessa suhteessa elävällä.
Olen tällä hetkellä avoimessa suhteessa mutta olen ajatellut että voitaisiin mennä kihloihin, koska silloin saisin itse enemmän seksiä muilta.
Hauskaa, että sormus sormessa tekee sinusta itsevarmemman. Pienestä se on kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan ainakin selvittää, että kumppanilla on sama käsitys kihloihin menemisestä, eli tarkoittaako se lupausta mennä naimisiin. Minulle tarkoittaa, ja toivoisin että mies kosii.
"Mennäänkö kihloihin" vai "mennäänkö naimisiin", onhan noilla eroa.
Miksi sitä pitää väärin kutsua kihlaukseksi jos ei halua mennä naimisiin? Kuka estää vain olemasta yhdessä? Täällä valitetaan, että ulkopuolelta maan rajoja tulee vääriä tai turhia sanoja kieleemme, mutta tämä on kyllä ihan itse tehty kielen väärennös.