Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Ollaan oltu kihloissa 30 v. Ei mennä naimisiin. Sopii meille. Lapset jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kihloissa 30 v. Ei mennä naimisiin. Sopii meille. Lapset jo aikuisia.
Mulle sopii tosi hyvin että jos kuolen niin talo myydään ja lapset saavat jakaa mun osuuden. Jos taas lapsieni isä kuolee niin pistän talon myyntiin ja lapsemme saavat jakaa isänsä osuuden rintaperillisinä.
Kihloissahan saattaa olla vaikkapa 15-vuotias, joka ei tietenkään voi solmia avioliittoa. Muutenkin tuollaiset avioliittolupaukset ovat epämääräisiä ja täytäntöönpanokelvottomia. Korkeintaan sellaisella voi puolisoa kiristellä. Kihloihin haluavat kihlautukoot edelleen ja naimisiin haluavat avioitukoot. Kyseessä on kaksi aivan erilaista parisuhdemuotoa.
Vierailija kirjoitti:
Kihloissahan saattaa olla vaikkapa 15-vuotias, joka ei tietenkään voi solmia avioliittoa. Muutenkin tuollaiset avioliittolupaukset ovat epämääräisiä ja täytäntöönpanokelvottomia. Korkeintaan sellaisella voi puolisoa kiristellä. Kihloihin haluavat kihlautukoot edelleen ja naimisiin haluavat avioitukoot. Kyseessä on kaksi aivan erilaista parisuhdemuotoa.
Kihloihin haluavat haluavat naimisiin, muuten eivät ole kihloissa. Naimisiin haluavat ovat kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Oltiinkai mekin oltu aika monta vuotta kihloissa, lopulta eukko kysyi mennäänkö naimisiin, vastasin että pitäis kait sitä. Oli varannut ajan maistraattiin. Kyllä kaduttaa että tuli mentyä...
Olitte kihloissa vasta vastauksesi jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Kyllähän te kihloihin menitte sillä hetkellä, kun päätitte mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Sillä hetkellä kun sovitte menevänne naimisiin aloitte olemaan kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin..
Mutta eihän se sitten ollut mikään kihlaus, jos teillä ei ollut aietta mennä naimisiin. Eikö tosiaan voi muutoin osoittaa sitoutumista toiseen kuin menemällä ”kihloihin”? Tai toisaalta, jos on niin huono itsetunto ja epävarma olo parisuhteesta, niin silloin varmaan kokee tarvetta mennä leikisti ”kihloihin”...
Ihan vaikuttaa, että huono itsetunto ja epävarma olo on sillä, joka kokee tarvetta vähätellä muiden kihlasuhteita.
Kyse ei ole vähättelystä vaan kihlauksen määritelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin..
Mutta eihän se sitten ollut mikään kihlaus, jos teillä ei ollut aietta mennä naimisiin. Eikö tosiaan voi muutoin osoittaa sitoutumista toiseen kuin menemällä ”kihloihin”? Tai toisaalta, jos on niin huono itsetunto ja epävarma olo parisuhteesta, niin silloin varmaan kokee tarvetta mennä leikisti ”kihloihin”...
Ihan vaikuttaa, että huono itsetunto ja epävarma olo on sillä, joka kokee tarvetta vähätellä muiden kihlasuhteita.
Kyse ei ole vähättelystä vaan kihlauksen määritelmästä.
Kyllä kihloissa voivat olla nekin, jotka eivät aio naimisiin. Luepa uudelleen se (vanhentunut) laki! Ja tarkasti tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko edes mennä kihloihin ilman, että on sopinut naimisiinmenosta?
Voi tietenkin.
Selkeästi 1800-luku haluaa sormuksensa takaisin ;D
Hah! Olen ollut vuosia kihloissa. Tarkalleen ottaen 6 vuotta ja mentiin kihloihin alle vuoden seurustelun jälkeen. Siis haluttiin kyllä naimisiin pian, mutta molempien perheet ei hyväksyneet avioitumista niin nuorena. Sen sijaan asuttiin yhdessä.
Lopulta opiskelut sekä se ettei häiden järjestäminen ollut taloudellisesti mahdollista sekä tottuminen asiaan johtivat pitkään kihlausaikaan. Lisäksi yritin puhua sille kihlatulle kyllä siitä, että milloin mennään ja minkä väriset lautasliinat tahtoisit, mutta hän ei koskaan oikein sanonut juuta eikä jaata.
Ei olla enää yhdessä.
Kihlaus=lupaus/sopimus avioliitosta. Teinikihlat=laitetaan sormussormeen ja leikitään, että ollaan kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kihloissahan saattaa olla vaikkapa 15-vuotias, joka ei tietenkään voi solmia avioliittoa. Muutenkin tuollaiset avioliittolupaukset ovat epämääräisiä ja täytäntöönpanokelvottomia. Korkeintaan sellaisella voi puolisoa kiristellä. Kihloihin haluavat kihlautukoot edelleen ja naimisiin haluavat avioitukoot. Kyseessä on kaksi aivan erilaista parisuhdemuotoa.
Ennen oli ihan tyypillistä sopia avioliitosta 15-vuotiaana tai nuorempanakin. Ja edelleenkin. Että jos perinteitä ajatellaan niin ei pitkä kihlausaika ole koskaan ollut outoa.
Miksi kihlaus olisi merkityksetön sen vuoksi etteivät osapuolet pääse naimisiin samantien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko edes mennä kihloihin ilman, että on sopinut naimisiinmenosta?
Voi tietenkin.
Ei voi. Kihlaus, kun on sopimus naimisiinmenosta. Se ei ole kihlaus, jos sormus laitetaan sormeen ilman aiettakaan mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin..
Mutta eihän se sitten ollut mikään kihlaus, jos teillä ei ollut aietta mennä naimisiin. Eikö tosiaan voi muutoin osoittaa sitoutumista toiseen kuin menemällä ”kihloihin”? Tai toisaalta, jos on niin huono itsetunto ja epävarma olo parisuhteesta, niin silloin varmaan kokee tarvetta mennä leikisti ”kihloihin”...
Ihan vaikuttaa, että huono itsetunto ja epävarma olo on sillä, joka kokee tarvetta vähätellä muiden kihlasuhteita.
Kyse ei ole vähättelystä vaan kihlauksen määritelmästä.
Kyllä kihloissa voivat olla nekin, jotka eivät aio naimisiin. Luepa uudelleen se (vanhentunut) laki! Ja tarkasti tällä kertaa.
Miksi ylipäätään mennä "kihloihin", jos ei halua naimisiin? Voihan sitä sitoutua antamatta valheellista lupausta avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin..
Mutta eihän se sitten ollut mikään kihlaus, jos teillä ei ollut aietta mennä naimisiin. Eikö tosiaan voi muutoin osoittaa sitoutumista toiseen kuin menemällä ”kihloihin”? Tai toisaalta, jos on niin huono itsetunto ja epävarma olo parisuhteesta, niin silloin varmaan kokee tarvetta mennä leikisti ”kihloihin”...
Ihan vaikuttaa, että huono itsetunto ja epävarma olo on sillä, joka kokee tarvetta vähätellä muiden kihlasuhteita.
Kyse ei ole vähättelystä vaan kihlauksen määritelmästä.
Kyllä kihloissa voivat olla nekin, jotka eivät aio naimisiin. Luepa uudelleen se (vanhentunut) laki! Ja tarkasti tällä kertaa.
Miksi ylipäätään mennä "kihloihin", jos ei halua naimisiin? Voihan sitä sitoutua antamatta valheellista lupausta avioliitosta.
Mistä sä tiedät mitä kukakin sopii avioliitosta kihlautumisen hetkellä? Aina ne av-mammat tietää muiden ihmisten elämän paremmin kuin he itse. Täällä jo myönnettiin että laki on vanhentunut, joten imekää siitä katkeraa sappinestettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko edes mennä kihloihin ilman, että on sopinut naimisiinmenosta?
Ei voi. Jos menee niin se on joku leikki- tai valekihlaus. Suomen laki määrittelee kihlauksen, katso tuolta yksi aikaisempi kommentti.
Absurdia tuollainen "me ollaan kihloissa, mutta ei mennä naimisiin". Vähän kuin "hain opiskelemaan yliopistoon, mutta en aio mennä opiskelemaan" (no tähän voi ollakin jokin syy, esim. tukihuijaus) tai "tein ostotarjouksen talosta, mutta en aio ostaa taloa".
Hain opiskelemaan mutta päädyinkin avoimeen yo tai tein ostotarjouksen mutta päädyin kun vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä hankki mulle sormuksen viime talvena, ja ”kosiessaan” kysyi haluaisinko viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Olemme puhuneet että naimisiin ei mahdollisesti ikinä olla menossa ja olemme olleet reilu 12 vuotta jo avopuolisoina. Pidän hänen hankkimaansa sormusta vasemmassa nimettömässä
Kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin ja ei voida puhua kihlauksesta, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ja yleensä KIHLAsormusta pidetään vasemmassa nimettömässä. En minäkään pidä sormuksia vasemmassa nimettömässä koska en ole kihloissa/naimisissa.
Kuule, Kristiina XX, sä voit tehdä ihan kuinka haluat.
Kyllä minä sen tiedän. Kyse on siitä, että TEIDÄNKIN pitää tehdä niin, kuin minä haluan. Ei muuten, mutta minä olen oikeassa, ja te olette väärässä.
Vastailet nimimerkillä ja ilman. Kuinkahan paljon vastailet itsellesi. Noloa... niin äärimmäisen noloa.
Aviopuolisot eivät ilman testamenttia peri toisiaan, jos rintaperillisiä on. Leskelle toki yleensä jää hallintaoikeus yhteiseen asuntoon, mutta ilman testamenttia jäämistö jaetaan lasten kesken, ja testamentin kanssakin lapset saavat vähintään lakiosansa.