Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Laki ei enää tunne kihlausta ja mitään "kihlaliittoa" ei ole koskaan ollutkaan. Ennen kihlaus oli virallinen ja juridinen sopimus avioliittoon menosta ja sen perumisesta saattoi joutua juridisiin seuraamuuksiin jollei purkamisesta luovuttu molemminpuoleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Meillä ihan sama kuvio. Naimisiin ei voi enää mennä, kun se sotkee perintöasioihin uuden puolison. Mutta kihlasormusta voi kantaa, samalta se näyttää, ja tuntuu paremmalta.
olen ollut kihloissa neljä vuotta eikä välttämättä mennä koskaan naimisiin tai ehkä mennäänkin jos joskus tuntuu siltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Kihlat tarkoittaa sormusten tai muiden lahjojen vaihtamista lupauksena avioliitosta. Jos ei ole mitään sormuksia tai lahjoja vaihdettu, ei olla oltu kihloissa.
"Kihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut 'panttia' tai 'panttivankia'." Sitä se kihlaaminen on tarkoittanut. Sormusten (lahjojen) vaihto on 'pantin' antaminen sen avioliittolupauksen merkiksi. Jos pilkkua viilataan niin kihlausta ei ole ilman sormusta/lahjaa. Vähän kuin sopimus ilman allekirjoitusta.
Sanan etymologia on yksi asia ja oikeudtieteellinen ja kirkollinen merkitys toinen. Nykylainsäädäntö ei todellakaan tunne kihlautumista tai kihlajaisia, poistettiin laista 70- luvulla.
No me ollaan kihloissa joo, mutta ei tässä naimisiin kiire.
Järki- ja taloussyistä haluan naimisiin, en halua mitään häämekkoa tai häitä yms.
Mennään joskus naimisiin, ehkä ensi vuonna, ehkä 8 vuoden päästä. En tiedä.
Entisvanhaan kihlaus oli paljon vakavampi juttu kuin nykyään. Kihlauksen purkanut osapuoli saattoi joutua maksamaan korvauksia toiselle osapuolelle.
Onneksi ei enää. Monet nuoret ehtivät olla teini-iässä kihloissa montakin kertaa. Matti Nykänen oli aikoinaan naimisissa toisen naisen kanssa ja toisen kanssa kihloissa. Silloin lehdistö revitteli, onko se laillista, mutta eipä siihen estettä löytynyt. Kihlauksella ei ole lain silmissä enää merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Laki ei enää tunne kihlausta ja mitään "kihlaliittoa" ei ole koskaan ollutkaan. Ennen kihlaus oli virallinen ja juridinen sopimus avioliittoon menosta ja sen perumisesta saattoi joutua juridisiin seuraamuuksiin jollei purkamisesta luovuttu molemminpuoleisesti.
Alapeukusta huolimatta täysin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Kihlat tarkoittaa sormusten tai muiden lahjojen vaihtamista lupauksena avioliitosta. Jos ei ole mitään sormuksia tai lahjoja vaihdettu, ei olla oltu kihloissa.
"Kihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut 'panttia' tai 'panttivankia'." Sitä se kihlaaminen on tarkoittanut. Sormusten (lahjojen) vaihto on 'pantin' antaminen sen avioliittolupauksen merkiksi. Jos pilkkua viilataan niin kihlausta ei ole ilman sormusta/lahjaa. Vähän kuin sopimus ilman allekirjoitusta.
Sanan etymologia on yksi asia ja oikeudtieteellinen ja kirkollinen merkitys toinen. Nykylainsäädäntö ei todellakaan tunne kihlautumista tai kihlajaisia, poistettiin laista 70- luvulla.
Näinhän se on. Siksi kihlaamisesta jankkaaminen on turhaa, kun sillä ei periaatteessa ole muuta kuin symbolinen merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Minun työkaverini usein sanoo että ollaan oltu naimisissa 35 vuotta, mutta kihloissa ei olla oltu koskaan. Mä en ymmärrä miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Itse olen introvertti vanhapiika, enkä ole kehdannut kysyä, mielessäni ihmettelen vain.
Mulle kihlaus = sopimus/lupaus naimisiin menosta.
Kihlat tarkoittaa sormusten tai muiden lahjojen vaihtamista lupauksena avioliitosta. Jos ei ole mitään sormuksia tai lahjoja vaihdettu, ei olla oltu kihloissa.
"Kihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut 'panttia' tai 'panttivankia'." Sitä se kihlaaminen on tarkoittanut. Sormusten (lahjojen) vaihto on 'pantin' antaminen sen avioliittolupauksen merkiksi. Jos pilkkua viilataan niin kihlausta ei ole ilman sormusta/lahjaa. Vähän kuin sopimus ilman allekirjoitusta.
Sanan etymologia on yksi asia ja oikeudtieteellinen ja kirkollinen merkitys toinen. Nykylainsäädäntö ei todellakaan tunne kihlautumista tai kihlajaisia, poistettiin laista 70- luvulla.
Näinhän se on. Siksi kihlaamisesta jankkaaminen on turhaa, kun sillä ei periaatteessa ole muuta kuin symbolinen merkitys.
Ei ole pelkkä symbolinen merkitys. Kihlauksen purkaminen on syntiä, ja synnin palkkana on kuolema eli ikuinen kadotus. On tärkeää kunnioittaa sanojen perinteisiä merkityksiä. Eihän mönkijääkään kutsuta golfkärryksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
puoliso ei peri ilman testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
puoliso ei peri ilman testamenttia.
Aviopuoliso perii, jos rintaperillisiä ei ole. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikki kihlakumppanit menevät naimisiin eivätkä hanki lapsia.
Mun vanhemmat on olleet kihloissa 38 vuotta. Itse olen ollut kihloissa 8 vuotta. Katsellaan, josko sitä naimisiinkin joskus ehtis. Vanhemmatkin voi vielä yllättää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Mietinpä vaan sitä, miksi sä yleensä olet keskustelupalstalla, jos keskustelu on kiellettyä?
Mielipiteeni kertomassa ap:n aloitukseen, kuten kaikki muutkin. Eikö se keskusteluissa idea ole, että vastataan kun kysytään, vain onko kyseenalaistaminen ja eri mieltä oleminen väärä tapa keskustella? Mistä muuten tulkitsit, että kielsin keskustelun? Oliko se "keskittykää omiin parisuhteisiinne"? Se oli pikemminkin kehotus antaa muille tilaa olla parisuhteissaan kuten halauvat, joka johtui siitä, että minulle on käsittämätöntä, miksi toisen parisuhteen ulkopuoleiselle on mitään merkitystä sillä, ovatko he kihloissa avioaikeella vai ei, kun kihlaus on muutenkin nykypäivänä vain symbolinen ele.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
”kihlautuneet ovat lupautuneet olla avioitumatta, joten kihlaus on avioliittolupaus” 🤔
No en mäkään tiedä, mennäänkö koskaan naimisiin. Kihloissa ollaan oltu iät ja ajat. Mihin tässä ois kiire.
Ei parisuhde ole ainoastaan yksityisasia. Yhteisöllä . suvulla ja perheellä on oikeus tietä kuka on parisuhteessa kenenkin kanssa. Aikaisemmin kihlaus suojasi morsianta mahdollisen raskauden varalta. Lapsi joka sai alkunsa kihlausaikana oli automaattisesti aviolapsi. Oli oikeus isän nimeen , isovanhempiin, sukuun , elantoon ja perintöön. Voi joutua korvaamaan kuluja, joita on tullut asunnon hankinnasta, lahjoista ja häitten valmistelusta. Jos on salannut asioita jotka vaikuttava parisuhteen syntyyn. Esim: sairaus , omistus, työ, velat ja varat , rikollisuus , tuomiot. Syyllisyys silloin selvitettiin. Muistan lähinaapurustosta tapauksia. Kahta vamoa pitäviä on nykyäänkin ollut ja muita huijareita.
Kihlaus terminä tarkoittaa avioliiton aietta. Se vain nyt on niin. Ettehän te puhu päärynästä, jos tarkoitatte omenaa. Totta kai voi sormuksia vaihtaa sitoutumisen merkiksi, mutta mikäli tarkoituskaan ei ole avioitua, ei kyse ole kihloista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
Kihlaus on ainakin minulle jonkunlainen lupaus olla yhdessä, mutta naimisiin menon kanssa ei ole kiirettä, jos pariskunta niin päättää. Kihlaus on lähinnä vain sanallinen sopimus, siinä kaikki. Ei se naimisiin meneminenkään ole mikään erikoishieno juttu, se on vain oikeudellinen sopimus.
Mutta onhan jo pelkkä seurustelu "jonkunlainen lupaus olla yhdessä". Minkä takia sitten tarvitaan lisäksi jotain "kihlausta", jos ei kuitenkaan oikeasti aiota mennä naimisiin?
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin..
Mutta eihän se sitten ollut mikään kihlaus, jos teillä ei ollut aietta mennä naimisiin. Eikö tosiaan voi muutoin osoittaa sitoutumista toiseen kuin menemällä ”kihloihin”? Tai toisaalta, jos on niin huono itsetunto ja epävarma olo parisuhteesta, niin silloin varmaan kokee tarvetta mennä leikisti ”kihloihin”...
Ihan vaikuttaa, että huono itsetunto ja epävarma olo on sillä, joka kokee tarvetta vähätellä muiden kihlasuhteita.
"Kihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut 'panttia' tai 'panttivankia'." Sitä se kihlaaminen on tarkoittanut. Sormusten (lahjojen) vaihto on 'pantin' antaminen sen avioliittolupauksen merkiksi. Jos pilkkua viilataan niin kihlausta ei ole ilman sormusta/lahjaa. Vähän kuin sopimus ilman allekirjoitusta.