Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei tietenkään, mutta tässä keskusteltiin joidenkin ihmisten ilmoituksesta "me ollaan kihloissa, mutta ei mennä naimisiin". Silloinhan he eivät ole kihloissa.
Kielihän ei ikinä kehity yhteiskunnan mukana. Esimerkiksi tabletti tarkoittaa ikuisesti suun kautta nautittavaa lääkevalmistetta. Tabletilla ei siis voi käyttää nettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Tottakai sillä on merkitystä, koska he käyttävät sanaa tietoisesti väärin. Hatusta vedetty esimerkki: alkoholin suurkuluttajat alkavat väittää, että ovat absolutisteja (koska eivät käytä huumeita). Onko sillä merkitystä minulle, jos joku random-tuttava sanoo olevansa absolutisti, vaikka todellisuudessa on alkoholin suurkuluttaja? Ei käytännössä. Mutta sanan absolutisti ymmärrettävyys, yhteinen sopimus siitä mitä absolutismi tässä yhteydessä tarkoittaa, alkaa hävitä. Sen uskottavuus murenee. Kohta meillä on koko joukko ihmisiä, jotka sanovat työterveydessä käydessään ja läheisiään tavatessaan olevansa absolutisteja, vaikka se perustuu vain heidän omaan tapaansa käyttää sitä sanaa.
Miksi muille ihmisille on tarpeen sanoa yhtään mitään? Eikö voi vain keskenään sopia, että sitoudutaan toisiinsa ilman aikomusta mennä avioliittoon? Jos haluaa sen merkiksi sormuksen niin sitten hankkii sormuksen, mutta ei kutsu sitä kihla- vaan esimerkiksi lupaussormukseksi.
Kuka käy kertomassa toisille, että hei, minä olen absolutisti? Tai kertoo erikseen, että me ollaan kihloissa? Eiköhän uteliaat sivulliset noita asioita tenttaa vaikka ne ei kuulu ulkopuolisille millään tavalla. Jos näet jollain tutulla sormuksen, niin älä kysele mitään.
Jonkun maailma taitaa olla todella mustavalkoinen ja yksinkertainen. Harmi, että todellisuuden moninaisuuteen törmääminen edes vauvapalstan välityksellä tuottaa ahdistusta ja tarvetta mestaroida muiden parisuhteita. No, kaikki eivät voi olla hauskaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
No se on mielestäni sanojen väärinkäyttöä tai sitten ihan vain tietämättömyyttä. Sormustavan omaksuminen on vain vähän hassua.
Jaa.
Eiköhän sormuksia ole käytetty sitoutumisen ja lojaalisuuden merkkinä jo kauan ennenkuin ihmiskunta tunnusti edes käsitettä avioliitto.
Itse käytin sitä juuri vasemmassa nimettömässä, koska uskomusten mukaan siitä on suora yhteys sydämeen, siihen sydämeen joka kuului nyt miehelleni.
Itseasiassa uskonto instituutioineen on ominut tavan itselleen, sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä kauan ennen nyky uskontoja.
Jos oikein käydään pilkkua nussimaan, niin eihän nyky EV.lut noudata muutenkaan oikein mitään Raamatun ja oman uskontonsa oppeja, vaan tavallasi noukkii sieltä ne mistä tykkää.
Miksi ateisti sit ei sais käyttää sormusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Jos pari ei kommentoi sormuksistaan mitään, niin miksi niiden merkitystä kenenkään on tarve kysellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
Missä vihkikaavassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Tottakai sillä on merkitystä, koska he käyttävät sanaa tietoisesti väärin. Hatusta vedetty esimerkki: alkoholin suurkuluttajat alkavat väittää, että ovat absolutisteja (koska eivät käytä huumeita). Onko sillä merkitystä minulle, jos joku random-tuttava sanoo olevansa absolutisti, vaikka todellisuudessa on alkoholin suurkuluttaja? Ei käytännössä. Mutta sanan absolutisti ymmärrettävyys, yhteinen sopimus siitä mitä absolutismi tässä yhteydessä tarkoittaa, alkaa hävitä. Sen uskottavuus murenee. Kohta meillä on koko joukko ihmisiä, jotka sanovat työterveydessä käydessään ja läheisiään tavatessaan olevansa absolutisteja, vaikka se perustuu vain heidän omaan tapaansa käyttää sitä sanaa.
Miksi muille ihmisille on tarpeen sanoa yhtään mitään? Eikö voi vain keskenään sopia, että sitoudutaan toisiinsa ilman aikomusta mennä avioliittoon? Jos haluaa sen merkiksi sormuksen niin sitten hankkii sormuksen, mutta ei kutsu sitä kihla- vaan esimerkiksi lupaussormukseksi.
Kuka käy kertomassa toisille, että hei, minä olen absolutisti? Tai kertoo erikseen, että me ollaan kihloissa? Eiköhän uteliaat sivulliset noita asioita tenttaa vaikka ne ei kuulu ulkopuolisille millään tavalla. Jos näet jollain tutulla sormuksen, niin älä kysele mitään.
Eli ne sormukset hankitaan merkiksi muille siitä, että ollaan sitouduttu, mutta ne eivät kuulu ulkopuolisille millään tavalla? Entistä sekavammaksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei tietenkään, mutta tässä keskusteltiin joidenkin ihmisten ilmoituksesta "me ollaan kihloissa, mutta ei mennä naimisiin". Silloinhan he eivät ole kihloissa.
Kun joku nimetön kirjoittaa noin yleisellä keskustelupalstalla, niin mitä väliä sillä sinulle on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
No se on mielestäni sanojen väärinkäyttöä tai sitten ihan vain tietämättömyyttä. Sormustavan omaksuminen on vain vähän hassua.
Jaa.
Eiköhän sormuksia ole käytetty sitoutumisen ja lojaalisuuden merkkinä jo kauan ennenkuin ihmiskunta tunnusti edes käsitettä avioliitto.
Itse käytin sitä juuri vasemmassa nimettömässä, koska uskomusten mukaan siitä on suora yhteys sydämeen, siihen sydämeen joka kuului nyt miehelleni.
Itseasiassa uskonto instituutioineen on ominut tavan itselleen, sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä kauan ennen nyky uskontoja.
Jos oikein käydään pilkkua nussimaan, niin eihän nyky EV.lut noudata muutenkaan oikein mitään Raamatun ja oman uskontonsa oppeja, vaan tavallasi noukkii sieltä ne mistä tykkää.Miksi ateisti sit ei sais käyttää sormusta?
Sydämesi ei voi kuulua miehellesi, koska hän ei voi tosiasiallisesti käyttää siihen omistajan hallintaoikeutta. En ymmärrä, miksi ihmisillä on tarvetta väärinkäyttää sanoja. Ei kissakaan ole koira. Olen syvästi uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Älä höpsötä, kun ihmiset menevät naimisiin niin yhdessä luvataan olla "kunnes kuolema meidät erottaa". Se se vasta sanojen väärinkäyttöä on nykyisillä eroprosenteilla.
Missä vihkikaavassa?
Kirkollisessa, maistraatissa ei toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Tottakai sillä on merkitystä, koska he käyttävät sanaa tietoisesti väärin. Hatusta vedetty esimerkki: alkoholin suurkuluttajat alkavat väittää, että ovat absolutisteja (koska eivät käytä huumeita). Onko sillä merkitystä minulle, jos joku random-tuttava sanoo olevansa absolutisti, vaikka todellisuudessa on alkoholin suurkuluttaja? Ei käytännössä. Mutta sanan absolutisti ymmärrettävyys, yhteinen sopimus siitä mitä absolutismi tässä yhteydessä tarkoittaa, alkaa hävitä. Sen uskottavuus murenee. Kohta meillä on koko joukko ihmisiä, jotka sanovat työterveydessä käydessään ja läheisiään tavatessaan olevansa absolutisteja, vaikka se perustuu vain heidän omaan tapaansa käyttää sitä sanaa.
Miksi muille ihmisille on tarpeen sanoa yhtään mitään? Eikö voi vain keskenään sopia, että sitoudutaan toisiinsa ilman aikomusta mennä avioliittoon? Jos haluaa sen merkiksi sormuksen niin sitten hankkii sormuksen, mutta ei kutsu sitä kihla- vaan esimerkiksi lupaussormukseksi.
Kuka käy kertomassa toisille, että hei, minä olen absolutisti? Tai kertoo erikseen, että me ollaan kihloissa? Eiköhän uteliaat sivulliset noita asioita tenttaa vaikka ne ei kuulu ulkopuolisille millään tavalla. Jos näet jollain tutulla sormuksen, niin älä kysele mitään.
Eli ne sormukset hankitaan merkiksi muille siitä, että ollaan sitouduttu, mutta ne eivät kuulu ulkopuolisille millään tavalla? Entistä sekavammaksi menee.
Ne sormukset voi ostaa ihan parille itselleen. Pari kertonee läheisilleen asiasta, muillehan se ei kuulu millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Jos pari ei kommentoi sormuksistaan mitään, niin miksi niiden merkitystä kenenkään on tarve kysellä?
Jos pari kertoo olevansa kihloissa, mutta eivät aio naimisiin, he eivät ole kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
No se on mielestäni sanojen väärinkäyttöä tai sitten ihan vain tietämättömyyttä. Sormustavan omaksuminen on vain vähän hassua.
Jaa.
Eiköhän sormuksia ole käytetty sitoutumisen ja lojaalisuuden merkkinä jo kauan ennenkuin ihmiskunta tunnusti edes käsitettä avioliitto.
Itse käytin sitä juuri vasemmassa nimettömässä, koska uskomusten mukaan siitä on suora yhteys sydämeen, siihen sydämeen joka kuului nyt miehelleni.
Itseasiassa uskonto instituutioineen on ominut tavan itselleen, sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä kauan ennen nyky uskontoja.
Jos oikein käydään pilkkua nussimaan, niin eihän nyky EV.lut noudata muutenkaan oikein mitään Raamatun ja oman uskontonsa oppeja, vaan tavallasi noukkii sieltä ne mistä tykkää.Miksi ateisti sit ei sais käyttää sormusta?
Sydämesi ei voi kuulua miehellesi, koska hän ei voi tosiasiallisesti käyttää siihen omistajan hallintaoikeutta. En ymmärrä, miksi ihmisillä on tarvetta väärinkäyttää sanoja. Ei kissakaan ole koira. Olen syvästi uskovainen.
Kissa ja koira on konkreettisia asioita, kihlaus ei ole sellainen.
Mulle ja miehelleni kihlautuminen oli merkki sitoutumisesta. Kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi mennä naimisiin, häitä emme kumpikaan halunneet. Meille sormus sormessa merkitsi sitä, että JOS joskus menisin naimisiin, se olisi juuri tämä henkilö, ei kukaan muu. Meille tämä riitti, emmekä asiaa sen enempää kellekään mainostaneet.
Mutta totuushan on, että kyllähän se sormus sormessa myös rauhoitti tilannetta esim. baarissa, vähemmän tuli tökeröitä lähestymisyrityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Ei sillä varmaan olekaan ulkopuoliselle merkitystä, mutta on outoa käyttää sanoja tahallaan väärin. Ymmärrän kyllä sitten, jos on jokin erityinen syy valehdella (vainoavat uskonnolliset sukulaiset, ahdasmielinen pikkupaikkakunta tmv), mutta muuten luulisi, että pari itse haluaisi ylpeästi kertoa omasta valinnastaan, eikä nimittää sitoutumistaan joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole.
Jos pari ei kommentoi sormuksistaan mitään, niin miksi niiden merkitystä kenenkään on tarve kysellä?
Jos pari kertoo olevansa kihloissa, mutta eivät aio naimisiin, he eivät ole kihloissa.
Onko sillä sinulle jotain merkitystä tai haittaa? Miten se sinun elämään vaikuttaa, jos he sanovat noin?
Tottakai sillä on merkitystä, koska he käyttävät sanaa tietoisesti väärin. Hatusta vedetty esimerkki: alkoholin suurkuluttajat alkavat väittää, että ovat absolutisteja (koska eivät käytä huumeita). Onko sillä merkitystä minulle, jos joku random-tuttava sanoo olevansa absolutisti, vaikka todellisuudessa on alkoholin suurkuluttaja? Ei käytännössä. Mutta sanan absolutisti ymmärrettävyys, yhteinen sopimus siitä mitä absolutismi tässä yhteydessä tarkoittaa, alkaa hävitä. Sen uskottavuus murenee. Kohta meillä on koko joukko ihmisiä, jotka sanovat työterveydessä käydessään ja läheisiään tavatessaan olevansa absolutisteja, vaikka se perustuu vain heidän omaan tapaansa käyttää sitä sanaa.
Miksi muille ihmisille on tarpeen sanoa yhtään mitään? Eikö voi vain keskenään sopia, että sitoudutaan toisiinsa ilman aikomusta mennä avioliittoon? Jos haluaa sen merkiksi sormuksen niin sitten hankkii sormuksen, mutta ei kutsu sitä kihla- vaan esimerkiksi lupaussormukseksi.