Kuinka kertoa empaattisesti, että ei rakasta enää?

Olen ollut myös pitkässä avioliitossa. Naimisissa 14 vuotta. Yhdessä 16 vuotta. Meillä ei ollut lapsia. Kun ei niitä yrityksestä huolimatta tullut. No mul oli sit lemmikit jotka yhdessä otettiin mut päätin että minun on helpompi pitää heidät kun olivat jo okt talossa asuneet. Ja mä niitä enempi halusin.

Mun tilanne oli kai se että viimeiset 3 vuotta oli kaveripohjalla. Toine kotona vaan osan viikosta. Kulki töis muualla.

Työtilanne vaihtui. Aiemmin oli sama paikkakunta. 

Sitä vaa huomasin että oli helpompi olla itekseen. Kasvoi erilleen. Yhdessä olo oli riitelyä ja mykkäkoulua. Lopullinen niitti varmaa se että sain tarpeeksi myös yhdessä asumisesta. Ero oli laitettu vireille jo sillo. Valitus siitä että kävin kavereita tapaamassa muualla päin Suomea. Sitä en ollu aiemmi tehny. No se oli kohtuutonta valitusta. Ite kyl kulki. 

Heitin ukon pihalle..no ero meni sit aika helpolla. Olin jo henkistä eroa tehny jo vuosia..Lopult yhteinen päätös. Joskus se on vaa parempi. Erota. 

Up

Ei auta kuin ottaa asia puheeksi. Kuulet sitten puolisonkin näkökannan.

Kerrot että teit tuollaisen testin ja sen tuloksen. Juttelette sitten mitä mieltä hän on teidän yhteiselosta. Jos et vielä itsekään oikein tiedä mitä haluat, keskusteluyhteys on ainakin hyvä olla että voitte yhdessä pohtia asiaa.

Pidä pää sillein kallellaan ja puhu hitaasti ja painottaen jokaista tavua.

Kysy chatgpt:ltä. Sieltä tulee todennäköisesti tunneälykkäämpiä vastauksia kuin täältä

Mulle ei ole edes kukaan koskaan kertonut rakastavansa. Olen 52v. 

Ei auta puhua empaattisesti. Jos toinen rakastaa vielä, niin aivan yhtä paljon sattuu, puhuit miten tahansa asiasta. M

Empaattisesti? Vitsailetko? Haluat siis vääntää veistä haavassa oikein kunnolla.

Jos haluat jäädä vielä yrittämään rakkauden herättämistä niin se vaatii työtä ja tarmokkuutta. Vähän kuin salilla käyminen. Ei se aina ole kivaa, ei jaksa ja ei huvita, mutta tuloksia syntyy kun on sinnikäs ja tekee ne treenit.

En siis meinaa että varmasti taas rakkaus roihahtaa, mutta pidän sitä erittäin todennäköisenä, jos edelleen pidät hänestä ja kunnioitat häntä. Ihan eri juttu jos hän on vaikka loukannut sua suuresti ja pidät häntä vastenmielisenä, mutta tekstisi sävy on sellainen että taidatte olla ihan hyvissä väleissä.

Paljon yhteistä LAADUKASTA aikaa (ei siis vain perusarkea ja sohvalla leffan katsomista). Katsekontaktia, syviä keskusteluja, uusi yhteinen harrastus, romanttisia treffejä, tantrakurssi jne. Jos siellä on vielä mahdollisuus kipinään niin voi hyvinki roihahtaa entistä kuumempana.

Ei mitenkään. Ei ole mitään empatiaa kertoa ettei rakasta, se vain on niin. On parempi erota vain sitten jos on eroamassa ja "ei ole tunteita enää". Mikä tunteet vei on toinen kysymys, haluaako toinen tietää ne syyt. Jos toinen on suuttuvaa tyyppiä tai vaarallista erota että pelkää, voi kertoa eri asunnosta puhelimen avulla jutellen ja hankkia jo eri asunnon. Vai miten se menisi. Eron jälkeen ei voi asua samassa, tulee äkkiä ongelmia jos toinen jää reagoimaan eroon.

Entä jos et puhu rakastamisista. Vaan sanot että eroat nyt ja syyt se ja tuo (joka johti siihen ettei enää ole kiinnostus yhteiseloon). Jos kysyy niin sitten etsii vastauksia. Naisille eroaminen on vaarallista ja pitää olla jo uusi asunto.

Ukko pihalle vaan! Sitten helpottaa jo. Voit löytää jonkun seksikkäämmän.

Puoliso vaihtoon, kun ei ole enää kivaa ja jännää.

Sitten leikataan kananpersetukka ja aletaan käyttämään leopardileggareita, kun yritetään epätoivoisesti iskeä omien lasten ikäisiä jätkiä.