Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Käytän välillä sukuni naisilta perittyjä kihla- ja vihkisormuksia nimettömässäni vaikka emme ole pitkäaikaisen mieheni kanssa kihloissa saati naimisissa. Toisinaan elämästä tulee helpompaa kun antaa ihmisten tehdä sormusten perusteella päätelmän että olen/olemme naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Pitäiskin tehdä näin, ja alkaa kutsua sormusta itserakkaussormukseksi! Olen lupautunut olemaan uskollinen itselleni, ja rakastaa itseäni, ja sitten vasta muita.
Omat vanhempani olivat varmaan 30 vuotta kihloissa, ja se päättyi isäni kuolemaan. Sormukset oli, mutta äitikin käytti sitä vain juhlissa. En ole koskaan kysynyt syytä, mutta luulisin, että "ei vaan tullut mentyä". Molemmat kai myös vierastivat ajatusta siitä seremoniasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Avopuolisolla on oikeus jatkaa vuokrasopimusta puolison kuoleman jälkeen. Vuokra-asuminen on Suomessa yleisempää kuin omistusasuminen.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että monet avopuolisot ovat menettäneet kotinsa ja monet tulevat menettämään koska eivät ole ottaneet selvää laeista ajoissa.
Taloudellinen hyötyminen puolison kuolemasta ei varmaan kaikkien mielestä ole tärkein motiivi parisuhteeseen.
Mutta jos rakastaa puolisoaan, eikö tahdo tälle parhaan mahdollisen turvan kun hän jää yksin?
Vierailija kirjoitti:
Käytän välillä sukuni naisilta perittyjä kihla- ja vihkisormuksia nimettömässäni vaikka emme ole pitkäaikaisen mieheni kanssa kihloissa saati naimisissa. Toisinaan elämästä tulee helpompaa kun antaa ihmisten tehdä sormusten perusteella päätelmän että olen/olemme naimisissa.
Ihmiset tekee hirveän paljon päätelmiä vasemman nimettömän perusteella. Näin kerran yhtä puolituttua monen vuoden tauon jälkeen ja hän sanoi, että sinulla ei ole sormusta sormessa, oletteko te eronneet. Ei vaan otin somuksen pois, kun leivoin pullaa enkä muistanut laittaa sitä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Minä olen ollut kihloissa pari kertaa. Molemmat suhteet kestivät vuosia. Oli kyllä aluksi puhetta naimisiinmenosta, siinä kai vain kävi niin että mies muutti mieltään.
Mitä sitten olisi pitänyt tehdä, purkaa kihlaus näkyvästi jotta muut olisivat tyytyväisiä, ja sitten vain jatketaan yhdessä?
Kyllä minä sen jossain vaiheessa purinkin, ekasta suhteesta lähdin 10 vuoden kohdalla, toisesta vähän nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Me teimme naimisiin menon suhteen samalla lailla, mutta kirkkoherranvirastossa. Läsnä me, pappi ja kaksi todistajaa virastosta sekä vajaa kaksivuotias lapsemme. Syyt samat kuin yllä. Anopin vihat tulivat päällemme eikä ollut yhteyksissä liki vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Pitäiskin tehdä näin, ja alkaa kutsua sormusta itserakkaussormukseksi! Olen lupautunut olemaan uskollinen itselleni, ja rakastaa itseäni, ja sitten vasta muita.
Ihan vaan sillä ajattelin, kun se oli minusta niin kivan näköinen sormus. Sormus voi olla sormus ilman mitään merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Vasen nimetön on minusta se sormi, jossa sormuksesta on kaikkein vähiten haittaa. Olen oikeakätinen, joten siihen ei mitään. Vasemmassa pikkusormessa sormus hankautuu joka paikkaan, keskari on keskari ja etusormeen en halua mitään saati peukaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vasemmassa nimettömässä voi pitää ihan millaista sormusta tahansa. Itsekin suunnittelin aikoinaan, että ostan siihen Kalevalan Käärmesormuksen, mutta en saanut aikaiseksi.
Tottakai voi. Mietityttää vain, että miksi haluaa käyttää omaan uniikkiin sitoutumiseen tapaa, joka viittaa kulttuurissamme johonkin toisenlaiseen sitoutumiseen? Tietenkin SAA, mutta hassua valita kaikista tavoista juuri se sama.
Aivan yhtä hassua meistä (viittaan itseeni ja muutamaan muuhun ketjun kirjoittajaan) on nimittää kihlaukseksi jotain keskinäistä sopimusta, joka ei ole kihlaus. Siitähän tässä ketjussa juuri on kysymys. Hassua valita kaikista sanoista juuri se sama, jolla on vakiintunut merkitys (sopimus avioliitosta).
No se on mielestäni sanojen väärinkäyttöä tai sitten ihan vain tietämättömyyttä. Sormustavan omaksuminen on vain vähän hassua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko edes mennä kihloihin ilman, että on sopinut naimisiinmenosta?
Kihlaus ei ole enää mikään virallinen juridinen toimenpide. Voi olla kihloissa vaikka viiden kanssa samanaikaisesti ja naimisissa ja vielä oman kissan kanssa kihloissa lisäksi eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.
Ei voi olla. Kihlauksella on virallinen juridinen määritelmä. Johan lainkohta tuolla aikaisemmin otettu esille.
Ei ole enää. Toki kihlaus on ”virallisesti” avioliittolupaus, mutta sillä ei ole mitään oikeudellisia perusteita.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Eiväthän ihmisten keskinäiset lupaukset ole se ongelma, vaan väärinkäytetyt sanat. Miksi puhua mönkijästä, jos tarkoittaa golf-kärryä?
Onko sillä nyt mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle, jos pari on ostanut somukset ja sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole sopineet hääpäivää?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Te menitte kihloihin silloin kun sovitte menevänne naimisiin. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä naimisissa tai kihloissa, mutta mietinpä vaan mitä se nyt on taas keltään pois, jos jollekin toiselle parille riittää pelkkä symbolinen lupaus. Keskittykää omiin parisuhteisiinne vaan.
Mietinpä vaan sitä, miksi sä yleensä olet keskustelupalstalla, jos keskustelu on kiellettyä?
En ole tuo, jolle intät, mutta minusta on kummallista ja hämmentävää, jos joku käyttää jotain sanaa väärin. Esim. sanoo "minulla on kissa" ja sitten käy ilmi että kyseinen eläin onkin koira. Ihmisten välinen kommunikaatio perustuu sopimuksiin sanojen merkityksistä ja se vaikeutuu, kun joku käyttää sanoja tahallaan väärin. Sormusten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Paitsi jos joku alkaa sanoa sormusta kalvosinnapiksi ja olettaa muiden ymmärtävän sen.