Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Täällä. En lukenut kokonaan... mutta yli 30 vuotta jo yhdessä perheenä lapsineen ja ei olla kuin kihloissa! papin aamen ei mitään eromiseen vaikuta eli turha sellaisen on uskoa. Kyllä yhdessä olo ja pysyminen lähtee ihan eri asioista. Kihloihin mentiin n. vuoden päästä tapamisesta.
Kyll o joutavia aaheita - lopetan ja kihlaudun kohdakkoin pinaattilettupaketin kanssa... ja päälle vaikka hyvä hilloa. nam! Perään parit pro vanukkaat ja hyvä tulee.
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
En elä siten miten "kuuluu" tehdä, koska kuka sen sitten määrittää? Sinäkö? Elän miten itse tykkään, enkä varsinkaan sinun ihme sääntöjesi mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Sanojen määritelmät eivät ole itse päätettävissä. Omassa elämässäsi toki voit kutsua kihloissa oloksi tilannetta, jossa ei ole aikomusta avioitua, mutta yleisesti se ei sitä tarkoita. En ymmärrä miksi joillekin on niin tärkeää "olla kihloissa" vaikka eivät sitä todellisuudessa ole. Kuten itse sanoit, ei se parisuhdetta tee. Yhdessä voi olla vaikka ei olisi kihloissa ja myös sormukset saa ostaa vaikka ei kihlautuisi.
MInä olin ensimmäisen kihlattuni kanssa kihloissa 5 vuotta. Myöhemmin olen kiittänyt luojaani siitä että emme menneet naimisiin. Olimme opiskelijoita ja meillä ei ollut varaa mennä vihille. Olisin halunnut kyllä ja minulle olisi käynyt maistraattikin, mutta kihlattuni halusi isot näyttävät juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Ei tuo enää juridisia velvoitteita mutta sanan määritelmä ei ole muuttunut. Kihlaus tapahtuu kun pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Sanojen määritelmät eivät ole itse päätettävissä. Omassa elämässäsi toki voit kutsua kihloissa oloksi tilannetta, jossa ei ole aikomusta avioitua, mutta yleisesti se ei sitä tarkoita. En ymmärrä miksi joillekin on niin tärkeää "olla kihloissa" vaikka eivät sitä todellisuudessa ole. Kuten itse sanoit, ei se parisuhdetta tee. Yhdessä voi olla vaikka ei olisi kihloissa ja myös sormukset saa ostaa vaikka ei kihlautuisi.
Voi se aie olla vaikka 40v kestoltaan. Ja määritelmätkin on aina tulkinnanvaraisia. Ne on vaan termejä. Hullut niiden sanelemana elää. Elätkö sinä oikeasti? Elämäsi mennyt juuri sen normi kaavan mukaan, koska juuri niin vaan kuuluu tehdä? Miksi kukaan edes elää niin? Vähän omaa ajattelua kehiin taas.
Vierailija kirjoitti:
En elä siten miten "kuuluu" tehdä, koska kuka sen sitten määrittää? Sinäkö? Elän miten itse tykkään, enkä varsinkaan sinun ihme sääntöjesi mukaisesti.
Tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse sanan 'kihlaus' merkityksestä eikä siitä miten ihmiset elävät elämäänsä. Kukaan ei pakota ketään kihlautumaan, avioitumaan tai mihinkään muuhunkaan.
Oonhan se nyt pöljää olla kihloissa yli kaksi vuotta. Ja jotenkin säälittävää, varsinkin jos toinen osapuoli odottaa sitä, että astellaan avioon. Kukin tietty tyylillään, mutta vaikka väittää sitä kihlaukseksi se on enemmän sopimus-sormus, jos ei ole aietta mennä naimisiin muutaman vuoden sisällä kihlauksesta.
Omasta mielestä koko kihlaus on ihan turhaa teatteria, me vaan mentiin suoraan naimisiin maistraatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Ei tuo enää juridisia velvoitteita mutta sanan määritelmä ei ole muuttunut. Kihlaus tapahtuu kun pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Joo ollaan me sovittu mutta sitä ei vaan tule tapahtumaan. Siinäs sulle. Hehe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En elä siten miten "kuuluu" tehdä, koska kuka sen sitten määrittää? Sinäkö? Elän miten itse tykkään, enkä varsinkaan sinun ihme sääntöjesi mukaisesti.
Tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse sanan 'kihlaus' merkityksestä eikä siitä miten ihmiset elävät elämäänsä. Kukaan ei pakota ketään kihlautumaan, avioitumaan tai mihinkään muuhunkaan.
Ei pakota niihin, mutta niin ei saa tehdä? Miten se eroaa muka? Kihloihin saa kyllä mennä kuka haluaa ja mistä syystä haluaa. Naimisiin myös, kihlaus ei myöskään pakota ketään naimisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Sanojen määritelmät eivät ole itse päätettävissä. Omassa elämässäsi toki voit kutsua kihloissa oloksi tilannetta, jossa ei ole aikomusta avioitua, mutta yleisesti se ei sitä tarkoita. En ymmärrä miksi joillekin on niin tärkeää "olla kihloissa" vaikka eivät sitä todellisuudessa ole. Kuten itse sanoit, ei se parisuhdetta tee. Yhdessä voi olla vaikka ei olisi kihloissa ja myös sormukset saa ostaa vaikka ei kihlautuisi.
Voi se aie olla vaikka 40v kestoltaan. Ja määritelmätkin on aina tulkinnanvaraisia. Ne on vaan termejä. Hullut niiden sanelemana elää. Elätkö sinä oikeasti? Elämäsi mennyt juuri sen normi kaavan mukaan, koska juuri niin vaan kuuluu tehdä? Miksi kukaan edes elää niin? Vähän omaa ajattelua kehiin taas.
Niin, tässä todellakin on kyse vain termistä. Elän elämääni täysin sen mukaan miten haluan, kiitos vain, mutta kihloissa olin alkaen siitä kun sovin puolisoni kanssa avioitumisesta siihen asti kun avioiduimme. Ihan vain siksi kun sana 'kihlaus' sitä tarkoittaa, vähän samalla tavalla kuin 'raskaus' on vain aika munasolun hedelmöittymisestä synnytykseen (tai esim. keskenmenoon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En elä siten miten "kuuluu" tehdä, koska kuka sen sitten määrittää? Sinäkö? Elän miten itse tykkään, enkä varsinkaan sinun ihme sääntöjesi mukaisesti.
Tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse sanan 'kihlaus' merkityksestä eikä siitä miten ihmiset elävät elämäänsä. Kukaan ei pakota ketään kihlautumaan, avioitumaan tai mihinkään muuhunkaan.
Ei pakota niihin, mutta niin ei saa tehdä? Miten se eroaa muka? Kihloihin saa kyllä mennä kuka haluaa ja mistä syystä haluaa. Naimisiin myös, kihlaus ei myöskään pakota ketään naimisin.
Kun se kihlaus _sanana_ tarkoittaa, että aikoo mennä naimisiin. Kihlaus voi toki purkautua jos avioliittoon päätetään olla menemättä.
Sormukset saa ostaa ja yhdessä saa luvata olla mutta tätä ei kuvaa sana "kihlaus".
Sanoisinko olevasi raskaana, jos et olisi? Sama asia: tietyt sanat nyt vain tarkoittavat tiettyjä asioita eikä niitä voi itsekseen muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihloissa oleminen on koeaikaa ja jos et läpäise sitä niin mitä sitä naimisiin menemään kun et ole sen arvoinen, sen kertominen tai kuuleminen voi satuttaa mutta siinä vaiheessa voi itse kukin katsoa peiliin ja miettiä mitä on tullut tehtyä.
No pitääkö kihloissakaan sitten enään olla, toiset ovat toiset ei, jotkut eroavat jotkut ei, kukin seurustelee tavallaan.
Ei kihloihin meneminen ole mikään leikinasia ja kevyesti otettava pieni kiva juttu, se tarkoittaa myös sitä että kihloissa ollessa myös käyttäydytään sen mukaan.
Ei se minultakaan onnistunut.
Kihloissa olet sen ajan mikä kuluu naimisiinmenosta päättämisen ja itse naimisiinmenon välillä.
Tai siitä hetkestä, kun kihlautumisesta sovitaan.
Kyllä, jos sovit että menet naimisiin sen henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Just noin. Kylla naiset Suomessa ovat sotkeneet elamansa ihan kunnolla "tasa-arvon" tavoittelussa. Ovat kuin tiskiratteja, kun ei enaa tarvita niin heitetaan pois. Hoitavat lapset, passaavat miesta, omilla rahoillaan ostavat lasten tarvikkeet ja kun mies loytaa uuden niin pihalle vaan ilman mitaan korvausta menetetyista tyovuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Eivät he ole kihloissa, ovat vain ostaneet sormukset ja seurustelevat.
Onneks tuo on asia jota sinä et päätä.
No enhän minä sitä nyt ole päättänytkään :D Kerron vain sinulle mitä kihloissaoleminen tarkoittaa ;)