Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Eipäs voikaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Ihan yhtä naurettava instituutio se kihlauskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En elä siten miten "kuuluu" tehdä, koska kuka sen sitten määrittää? Sinäkö? Elän miten itse tykkään, enkä varsinkaan sinun ihme sääntöjesi mukaisesti.
Tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse sanan 'kihlaus' merkityksestä eikä siitä miten ihmiset elävät elämäänsä. Kukaan ei pakota ketään kihlautumaan, avioitumaan tai mihinkään muuhunkaan.
Ei pakota niihin, mutta niin ei saa tehdä? Miten se eroaa muka? Kihloihin saa kyllä mennä kuka haluaa ja mistä syystä haluaa. Naimisiin myös, kihlaus ei myöskään pakota ketään naimisin.
Kun se kihlaus _sanana_ tarkoittaa, että aikoo mennä naimisiin. Kihlaus voi toki purkautua jos avioliittoon päätetään olla menemättä.
Sormukset saa ostaa ja yhdessä saa luvata olla mutta tätä ei kuvaa sana "kihlaus".
Sanoisinko olevasi raskaana, jos et olisi? Sama asia: tietyt sanat nyt vain tarkoittavat tiettyjä asioita eikä niitä voi itsekseen muuttaa.
Näin. Menimme mieheni kanssa kihloihin kun olimme olleet yhdessä vuoden verran. Olimme pari vuotta kihloissa kunnes peruimme kihlauksen, eli päätimme ettemme menekään naimisiin, ja nyt olemme avopuolisot. Mies pitää edelleen sormusta, minä en.
Itseäni jonkin verran iäkkäämmät (tuolloin noin 40 - 50 vuotiaita) menivät kihloihin ollakseen kihloissa. Ei siis aietta avioliitosta. Oma rakkauteni päätyi avioliittoon parin vuoden seurustelun jälkeen v. 1989 ilman sen kummempaa kihloissa oloa tai sormuksia. Kaikki tapahtui luonnostaan.
Nyt yli 50-vuotiaana ymmärrän tämän ikäpolven pareja, jotka kihlautuvat, mutta avioliiton vaikutus esim aikuisten lasten ja lastenlasten tulevaan perintöön mietityttää.
Toki voi avioehdon tehdä.
Olisi hienoa, jos sitoutuminen ja luotettavuus olisi kunnossa ja molemmilla turvallinen olo, ajateltaisiin toisen parasta. Silloin on helppo tehdä juuri pariskunnalle sopiva päätös.
Kaikenlainen hyväksikäyttö on kamalaa. Sitähän tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jonkin verran iäkkäämmät (tuolloin noin 40 - 50 vuotiaita) menivät kihloihin ollakseen kihloissa. Ei siis aietta avioliitosta. Oma rakkauteni päätyi avioliittoon parin vuoden seurustelun jälkeen v. 1989 ilman sen kummempaa kihloissa oloa tai sormuksia. Kaikki tapahtui luonnostaan.
Nyt yli 50-vuotiaana ymmärrän tämän ikäpolven pareja, jotka kihlautuvat, mutta avioliiton vaikutus esim aikuisten lasten ja lastenlasten tulevaan perintöön mietityttää.
Toki voi avioehdon tehdä.
Olisi hienoa, jos sitoutuminen ja luotettavuus olisi kunnossa ja molemmilla turvallinen olo, ajateltaisiin toisen parasta. Silloin on helppo tehdä juuri pariskunnalle sopiva päätös.
Kaikenlainen hyväksikäyttö on kamalaa. Sitähän tapahtuu.
Eivät menneet kihloihin ilman aietta namisiinmenosta, koska se ei ole kihloissa olemista ilman sitä. Sinä taas olit kihloissa sen "luonnostaan" ajan joka oli teillä naimisiin menemisestä sopimisen ja naimisiinmenon välilä. Nin, ole hyvä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jonkin verran iäkkäämmät (tuolloin noin 40 - 50 vuotiaita) menivät kihloihin ollakseen kihloissa. Ei siis aietta avioliitosta. Oma rakkauteni päätyi avioliittoon parin vuoden seurustelun jälkeen v. 1989 ilman sen kummempaa kihloissa oloa tai sormuksia. Kaikki tapahtui luonnostaan.
Nyt yli 50-vuotiaana ymmärrän tämän ikäpolven pareja, jotka kihlautuvat, mutta avioliiton vaikutus esim aikuisten lasten ja lastenlasten tulevaan perintöön mietityttää.
Toki voi avioehdon tehdä.
Olisi hienoa, jos sitoutuminen ja luotettavuus olisi kunnossa ja molemmilla turvallinen olo, ajateltaisiin toisen parasta. Silloin on helppo tehdä juuri pariskunnalle sopiva päätös.
Kaikenlainen hyväksikäyttö on kamalaa. Sitähän tapahtuu.Eivät menneet kihloihin ilman aietta namisiinmenosta, koska se ei ole kihloissa olemista ilman sitä. Sinä taas olit kihloissa sen "luonnostaan" ajan joka oli teillä naimisiin menemisestä sopimisen ja naimisiinmenon välilä. Nin, ole hyvä :)
Kiitos 🙂Olipa kiva saada vastaus. Totta, niin itsekin ajattelin tuolloin että se oli noilla ns kihlautuneilla ikäänkuin porstuassa elämistä. Eli jäädään välitilaan. Ja sormuksien kanssa pelleilyä oli kurja seurata, kun riitojen aikana sormukset olivat pois sitten taas suurieleisesti takaisin.. Tämä oli ehkä 90-luvun ilmiö.
Me olimme sopineet että asumme vain yhdessä, emme mene naimisiin. Mutta kun tulin raskaaksi mies jotenkin sekosi ja hankki kihlat kun pitihän minulla oli sormus siinä tilassa.. mies ei siis edelleenkään tahtonut naimisiin, mutta päätti että kihloissa on oltava. Mies oli silloin jo 44, eli ikä saattoi vaikuttaa ajatusmaailmaan,
Vierailija kirjoitti:
Me olimme sopineet että asumme vain yhdessä, emme mene naimisiin. Mutta kun tulin raskaaksi mies jotenkin sekosi ja hankki kihlat kun pitihän minulla oli sormus siinä tilassa.. mies ei siis edelleenkään tahtonut naimisiin, mutta päätti että kihloissa on oltava. Mies oli silloin jo 44, eli ikä saattoi vaikuttaa ajatusmaailmaan,
Kyllä 44-vuotiaan pitäisi jo tietää mitä kihlautuminen tarkoittaa :D Ne on yleensä nämä nuoremmat jotka luulevat että se tarkoittaa sormusten ostamista ilman aietta mennä naimisiin.
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
p.o. ollut sovittu
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
Valitan, et voi muuttaa sitä mitä kihlaus tarkoittaa, vaikka kukaan ei haluakaan kanssasi naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Vierailija kirjoitti:
Kyll o joutavia aaheita - lopetan ja kihlaudun kohdakkoin pinaattilettupaketin kanssa... ja päälle vaikka hyvä hilloa. nam! Perään parit pro vanukkaat ja hyvä tulee.
Et sinä saa niin tehdä, ellet aio avioitua pinaattilettupaketin kanssa! Kysy vaikka ap:lta, hän kieltää sen.
P.S: Siinä kyllä olet oikeassa, ettei turhempaa aihetta voi keksiä, kertoo paljon tämän aloittajan pätemisen tarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Leikillään kirjoitit tuon "synnillisen", ehkä. Jos Raamatun kantaa katsotaan, oli kihlaus monessa kirjoituksessa jo se, mikä liitti parin yhteen. Sitä ei voinut noin vain purkaa. Jos luet etenkin Vanhan testamentin puolta, siellä sanamuoto on usein "mies otti naisen luoksensa". Julkinen ja yhteisön edessä selkeä yhteen liityminen. Toki hääjuhliakin pidettiin jne.
Te, jotka toisianne rakastaen elätte sormukset sormissa uskollisina, onnea ja siunausta elämäänne❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Ei tuo enää juridisia velvoitteita mutta sanan määritelmä ei ole muuttunut. Kihlaus tapahtuu kun pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Mutta minäpä kerron sinulle salaisuuden: avoliittoa ei ole olemassakaan! Niin ihan totta, et varmaan tiennyt. Nyt voitkin seuraavaksi paneutua sen asian juridisiin velvollisuuksiin ja selittää muillekin tyhmille täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei voi olla kihlaus, sillä kihlaus muodostuu silloin kun pariskunta tavalla tai toisella päättää avioituvansa tulevaisuudessa keskenään. Tämä on sanan määritelmä. Kihlauksessa on kyse aikeesta, päätöksestä ja lupauksesta ja esimerkiksi sormukset ovat täysin vapaaehtoiset.
Mm. noin. Nykyään kuitenkin voidaan myös vain mennä kihloihin. Tapasi ajatella on 100v vanha. Kihlaus ei enää tuo mitään juridisia velvollisuuksia.
Ei tuo enää juridisia velvoitteita mutta sanan määritelmä ei ole muuttunut. Kihlaus tapahtuu kun pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Mutta minäpä kerron sinulle salaisuuden: avoliittoa ei ole olemassakaan! Niin ihan totta, et varmaan tiennyt. Nyt voitkin seuraavaksi paneutua sen asian juridisiin velvollisuuksiin ja selittää muillekin tyhmille täällä.
Ainakaan USAaan ei "avopuoliso" paase muuttamaan toisen siivella, aviossa pitaa olla ennenkuin viisumi myonnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Aika ilkeästi puhut entisestä luokkatoveristasi. Ja mistä tiedät, ottiko hänen sulhasensa asian vakavasti vai ei? Ehkä sinä riensit jo siihen aikaan julistamaan noita kihlatotuuksiasi hänelle, koska säikähti niin ettei asioista tullut sitten sen kummempaa.
Miksei vaan voida olla kimpassa ilman "kihlausta", jos ei ole aietta avioitua?
Sori vaan, mutta ette ole kihloissa.