Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä loukkaannutaan ihan vain siitä, että joku kertoo, mitä kihlaus tarkoittaa? Jos ette tienneet, että se on aie mennä naimisiin, niin ottakaa tämä asenteella "joka päivä oppii uutta". Positiivisuus kunniaan!
Selvennyksenä jälleen kerran vielä, että kihlauksella ei ole sormusten kanssa mitään tekemistä. Kaikki eivät vaihda sormuksia kihlauksen merkiksi ja toisilla on sormukset vaikkeivat ole menossa naimisiin lainkaan. Kukin koristaa kehoaan miten haluaa.
Ja te, ketkä penäätte "no kuka voi todistaa mitään aikeita". Ei varmaan kukaan, mutta termi on silti naimisiinmenoaikeille keksitty: kihlaus. Ei tämä asia muuksi muutu. Jos käytätte vääriä termejä, niin se on oikeutenne toki, mutta antaa hiukan sivistymättömän kuvan, jos oikein tieten tahtoen johdatte keskustelukumppaneitaan harhaan väärillä sanavalinnoilla.
Eiköhän täällä on pahiten loukkaantuneet ne, jotka kokee että kihlautuneet ilman avioaietta tulee omille varpaille. Enkä edes käsitä mistä syystä. Ja johan se asia on muuttunut. Sivistymätön on se joka ei käsitä että maailma muuttuu.
Vilkaisepa linkissä olevan kyselyn prosentteja. Harvempi kuin joka kymmenes vastaaja on sinun kanssasi samaa mieltä. Mikään ei kihlautumisessa ole muuttunut, vaikka pieni, perinteistä ja käytännöstä tietämätön kansanosa ei sitä ymmärräkään.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4396211/helppo-kysely-kihloihin-menemis…
Olipa hämmentävä kysely.
Ei eka kerta kun vähän vedetään mutkat suoriksi ja liian nopeat johtopäätökset.
Kihloissa oleminen on koeaikaa ja jos et läpäise sitä niin mitä sitä naimisiin menemään kun et ole sen arvoinen, sen kertominen tai kuuleminen voi satuttaa mutta siinä vaiheessa voi itse kukin katsoa peiliin ja miettiä mitä on tullut tehtyä.
No pitääkö kihloissakaan sitten enään olla, toiset ovat toiset ei, jotkut eroavat jotkut ei, kukin seurustelee tavallaan.
Ei kihloihin meneminen ole mikään leikinasia ja kevyesti otettava pieni kiva juttu, se tarkoittaa myös sitä että kihloissa ollessa myös käyttäydytään sen mukaan.
Ei se minultakaan onnistunut.
Kihlaus oon jotenkin niin superjunttia varsinkin, jos se ei tapahdu kosinnan yhteydessä. Miksi ihmeessä ihmiset menevät kihloihin? Ymmärrän vielä sen romanttisen kosinnan, jossa kysytään menetkö kanssani naimisiin ja myöntävän vastauksen saatua annetaan sormus, mutta en muuta. Ällöttävä tapa.
Tietenkin kihlaus on lupaus avioliitosta, mikä muu se olisi? Tietysti voi olla kaiken maailman seremonioita ja symboleita, joilla ihmiset suhdettaan määrittävät ja siitä ulkopuolelle viestivät, mutta jos aikeena ei ole mennä naimisiin, kyse ei ole kihlauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kihlaus on lupaus avioliitosta, mikä muu se olisi? Tietysti voi olla kaiken maailman seremonioita ja symboleita, joilla ihmiset suhdettaan määrittävät ja siitä ulkopuolelle viestivät, mutta jos aikeena ei ole mennä naimisiin, kyse ei ole kihlauksesta.
Onneksi sen voi vain määrittää suhteen osapuolet, ei kukaan ulkopuolinen.
Mun kokemuksen mukaan mies halusi varata minut itselleen ja käyttää sormuksia kihlautumalla. Naimisiin ei aikonutkaan ettei perintö ym asiat kärsi lastensa tähden.
Nykyisin olen naimisissa, mutta eri miehen kanssa.
Menin kun kokeilin rauhoittuisiko nainen vähän jos saa sormuksen. Ei toiminut. Mielestäni se on osoitus sitoutumisesta. Jos haluaa naimisiin, niin sitten menee naimisiin, eikä kihloihin.
Vierailija kirjoitti:
Menin kun kokeilin rauhoittuisiko nainen vähän jos saa sormuksen. Ei toiminut. Mielestäni se on osoitus sitoutumisesta. Jos haluaa naimisiin, niin sitten menee naimisiin, eikä kihloihin.
Onneksi tosiaan on pari tapaa tähänkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Mikä IDARI 😂😂😂😂 menitte kihloihin sillä sekunnilla, kun päätitte varata ajan maistraatista🤦🏼♀️🤦🏼♀️🤦🏼♀️🤦🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Mikä IDARI 😂😂😂😂 menitte kihloihin sillä sekunnilla, kun päätitte varata ajan maistraatista🤦🏼♀️🤦🏼♀️🤦🏼♀️🤦🏼♀️
Tosi vanhanaikainen ajattelutapa.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan mies halusi varata minut itselleen ja käyttää sormuksia kihlautumalla. Naimisiin ei aikonutkaan ettei perintö ym asiat kärsi lastensa tähden.
.
TÄMÄ kertoo siitä, että mies on ollut luonteeltaan omistushaluinen, hän on halunnut rengastamalla sinut osoittaa muille ihmisille, että sinä kuulut hänelle. Jos miehellä olisi hyvä itsetunto, ei häntä kiinnostaisi se, mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaispariskunta ollut kihloissa yli 40 vuotta. Ovat kyllä vitsailleet, että kun kihloissa oltu 50 vuotta, voisivat mennä naimisiin. Heillä naimisiinmeno "unohtui", kun molemmat opiskelivat aika pitkään ja kummallakin melkoinen työura, lapsiakin syntyi neljä aika pienillä ikäeroilla.
Onko se maistraatissa käyminen tosiaan niin vaivalloista, ettei 40 vuodessa ehdi asiaa hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mitä se kihlaus-sana sitten teille tarkoittaa, kun normaalisti kihlaus on yhtä kuin sopimus avioliittoon menosta?
Julkista sitoutumista.
Jos ei oo Somes, ei oo tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Kihloissa oleminen on koeaikaa ja jos et läpäise sitä niin mitä sitä naimisiin menemään kun et ole sen arvoinen, sen kertominen tai kuuleminen voi satuttaa mutta siinä vaiheessa voi itse kukin katsoa peiliin ja miettiä mitä on tullut tehtyä.
No pitääkö kihloissakaan sitten enään olla, toiset ovat toiset ei, jotkut eroavat jotkut ei, kukin seurustelee tavallaan.
Ei kihloihin meneminen ole mikään leikinasia ja kevyesti otettava pieni kiva juttu, se tarkoittaa myös sitä että kihloissa ollessa myös käyttäydytään sen mukaan.
Ei se minultakaan onnistunut.
Kihloissa olet sen ajan mikä kuluu naimisiinmenosta päättämisen ja itse naimisiinmenon välillä.
No, eikös ylipäätään ajatus toisen ihmisen omistamisesta ole aika vanhanaikainen. Menee naimisiin tai ei. Ei ketään voi omistaa.
Naimisiin meneminen on juridinen sopimus, joka sitoo ihmisiä enemmän taloudellisesti ja lain silmissä kuin henkisesti verrattuna avoliittoon. Sormusta pidetään usein määreenä sitoutumisesta, mutta kyllä se toiseen ihmiseen sitoutuminen on kiinni muista kuin koruista. Sitä joko ollaan tai ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Ei ne perintöasiat siitä sotkeennu että naimisiin menis, lapset perivät joka tapauksessa.
Masentavaa ettei enää vanhana voisi mennä naimisiin, kenenkään omaisuudesta en ole kiinnostunut.
Perintöasioiden sotkeminen kuvioon juontunee siitä, että avioliiton solmiminen saa aikaan aviovarallisuusjärjestelmän käynnistymisen, ellei siitä huomata sitoutua irti avioehtosopimuksella. Tällä on huomattavia käytännöllisiä merkityksiä, vaikka asia ei toki olekaan merkityksellinen puhtaasti jäämistöoikeudellisessa mielessä. Ylipäätään on erinomaisen suositeltavaa miettiä asia kokonaisvaltaisesti etukäteen läpi ja nimenomaan ammattilaisen kanssa. En harjoita enää asianajoa, joten oma lehmä ei ole ojassa.
Olikohan kihlautumisella muita oikeusvaikutuksia kuin todistajanjäävin syntyminen? Oliko enää sitäkään? Pitänee tarkistaa, jos jaksaa, muistaa eli ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihloissa oleminen on koeaikaa ja jos et läpäise sitä niin mitä sitä naimisiin menemään kun et ole sen arvoinen, sen kertominen tai kuuleminen voi satuttaa mutta siinä vaiheessa voi itse kukin katsoa peiliin ja miettiä mitä on tullut tehtyä.
No pitääkö kihloissakaan sitten enään olla, toiset ovat toiset ei, jotkut eroavat jotkut ei, kukin seurustelee tavallaan.
Ei kihloihin meneminen ole mikään leikinasia ja kevyesti otettava pieni kiva juttu, se tarkoittaa myös sitä että kihloissa ollessa myös käyttäydytään sen mukaan.
Ei se minultakaan onnistunut.
Kihloissa olet sen ajan mikä kuluu naimisiinmenosta päättämisen ja itse naimisiinmenon välillä.
Tai siitä hetkestä, kun kihlautumisesta sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Eivät he ole kihloissa, ovat vain ostaneet sormukset ja seurustelevat.
Olipa hämmentävä kysely.