Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kertoi ylpeänä että ovat olleet kihloissa jo 17 vuotta ja eivät aio mennä naimisiin. Huoh. Kihlaus on nimenomaan avioliittolupaus.
Sinulle ehkä. Ei kaikkia voi pakottaa tekemään kuten itse näkee asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
Valitan, et voi muuttaa sitä mitä kihlaus tarkoittaa, vaikka kukaan ei haluakaan kanssasi naimisiin.
Tiedoksi autistille, että olen naimisissa.
Taitaa puoliso olla aika jännä kaveri…
Toisin sanoen: olen kihloissa aikeissa mennä naimisiin mutten ole mennyt enkä enää edes aio. Eli se aie oli kyllä kihlautumisvaiheessa mutta on myöhemmin hävinnyt. En silti näe syytä erikseen purkaa kihloja (joka ei ole muuta kun yhteissopimus) minkä taas mieltäisin eroamiseksi tästä henkilöstä (ei siis aviollisesta eroamisesta), ja koska olemme perhe niin miksi eroaisin tässä nyt kenestäkään siksi kun en haluakaan enää naimisiin. Tapauksia ja syitä kun on monia, niin kiitos älä yleistä.
Ihme jankutusta täällä. Kyllä se on ihan selvä asia mitä kihloihin meno tarkoittaa. Turha siitä on vängätä. Ei minua sinänsä liikuta jos joku on ”kihloissa” saadakseen sormuksen tai jonkun vakuuden suhteelle tai mitä sillä nyt sitten yrittääkään ilmaista, mutta kihlauksen merkitys on lupaus avioliitosta, eikä se muutu siitä mihinkään vaikka kuinka joku haluaisi sen tarkoittavan muuta. ”Kyllä kalsarit ovat päällyshousut, kun minä haluan pukeutua niihin mennessäni kaupungille.” Huokaus!
Ok. Meillä on ollut sormukset 20 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole semmoista tässä tulossa tapahtumaan ihan lähiaikoina.
Voidaan olla kihloissa tai sitten ei, miten halutaan. Eletään vaimona ja miehenä kuitenkin. Kaksi lastakin ollaan yhdessä kasvatettu.
Joku sanoi sopineensa naimisiinmenosta 30 v yhdessäolon jälkeen, - - kuulostaa mukavalle ja onnea teille tavoitteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankutusta täällä. Kyllä se on ihan selvä asia mitä kihloihin meno tarkoittaa. Turha siitä on vängätä. Ei minua sinänsä liikuta jos joku on ”kihloissa” saadakseen sormuksen tai jonkun vakuuden suhteelle tai mitä sillä nyt sitten yrittääkään ilmaista, mutta kihlauksen merkitys on lupaus avioliitosta, eikä se muutu siitä mihinkään vaikka kuinka joku haluaisi sen tarkoittavan muuta. ”Kyllä kalsarit ovat päällyshousut, kun minä haluan pukeutua niihin mennessäni kaupungille.” Huokaus!
Ei kukaan jankkaakan siitä mitä se tarkoittaa, vaan siitä ettei muka voisi mennä kihloihin menemättä naimisiin. Helposti voi ja niin tein :). Rikonko jotain fysiikan lakeja nyt tässä ihan. Aie on eri asia kun toteutus. Kihlat vaatii vaan sen aikeen. Ei muuta, mikä siinä on vaikeaa käsittää?
Edelleen kihlaus on se lupaus, sitäkään en ole ainakaan itse väittänyt. Mutta sitä lupausta ei vaan ole täytetty.
Kihlaus voi olla myös lupaus siitä, että jakaa elämänsä toisen kanssa,
ilman että menee naimisiin.
t. Se jonka lupaus on pitänyt 20v
Mää oon luvannut paljonkin mikä ei oo toteutunu. Joskus ihan tahattomasti, aina ei voi kaikkeen vaikuttaa. Lupasin perheen jota ei tullut.. onhan näitä. Moniko on sitten rikkonut sitä kuuluisaa avioliittolupaustaan papin edessä? Tiedän muutamankin. Joten elämä heittää joskus
Vierailija kirjoitti:
Mää oon luvannut paljonkin mikä ei oo toteutunu. Joskus ihan tahattomasti, aina ei voi kaikkeen vaikuttaa. Lupasin perheen jota ei tullut.. onhan näitä. Moniko on sitten rikkonut sitä kuuluisaa avioliittolupaustaan papin edessä? Tiedän muutamankin. Joten elämä heittää joskus
Ja se on muuten rikos se, miksei ap ihmettele sitä. Että miksi mennä naimisiin kun petetään kuitenkin. Saati erotaan vielä perään. Siinä luvataan olla yhdessä kuolemaan saakka joten se siitä lupauksesta sitten vaan.
Jos et ole mennyt naimisiin vuoden sisään kihloista, et ole enää kihloissa. Sinulla on korkeintaan "lupaussormus." Ainoa poikkeus tyyliin sota ja silloinkin pariskunnat menivät heti naimisiin, kun mies tuli lomille.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mennyt naimisiin vuoden sisään kihloista, et ole enää kihloissa. Sinulla on korkeintaan "lupaussormus." Ainoa poikkeus tyyliin sota ja silloinkin pariskunnat menivät heti naimisiin, kun mies tuli lomille.
Millä vuosisadalla sä elät? Ollaan nähtävästi eri planeetoilla..
Vierailija kirjoitti:
Ok. Meillä on ollut sormukset 20 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole semmoista tässä tulossa tapahtumaan ihan lähiaikoina.
Voidaan olla kihloissa tai sitten ei, miten halutaan. Eletään vaimona ja miehenä kuitenkin. Kaksi lastakin ollaan yhdessä kasvatettu.Joku sanoi sopineensa naimisiinmenosta 30 v yhdessäolon jälkeen, - - kuulostaa mukavalle ja onnea teille tavoitteeseen!
Avovaimona ja avomiehenä varmaankin?
Tuntuu, että miehet haluavat tällaisissa tapauksissa rusinat pullista. Miksi ei vain menisi vaikka maistraatissa joku arkipäivä naimisiin ja voisi rehellisesti puhua vaimosta ja miehestä, jos se on tärkeää? On yhteiset asuntolainat, lapset ja elämä mutta avioliitto juridisena sopimuksena - siinäkö menee raja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Meillä on ollut sormukset 20 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole semmoista tässä tulossa tapahtumaan ihan lähiaikoina.
Voidaan olla kihloissa tai sitten ei, miten halutaan. Eletään vaimona ja miehenä kuitenkin. Kaksi lastakin ollaan yhdessä kasvatettu.Joku sanoi sopineensa naimisiinmenosta 30 v yhdessäolon jälkeen, - - kuulostaa mukavalle ja onnea teille tavoitteeseen!
Avovaimona ja avomiehenä varmaankin?
Tuntuu, että miehet haluavat tällaisissa tapauksissa rusinat pullista. Miksi ei vain menisi vaikka maistraatissa joku arkipäivä naimisiin ja voisi rehellisesti puhua vaimosta ja miehestä, jos se on tärkeää? On yhteiset asuntolainat, lapset ja elämä mutta avioliitto juridisena sopimuksena - siinäkö menee raja?
Vihaan muuten vaimo sanaa.. mies on tuossakin vain mies. Tasa-arvoa tämäkin taas. Ja asuntolaina on ihan 50-50. Lapset aikalailla myös 50-50, ja kaikki muukin joten mihin tarvitsen sitä avioliittoa? Mut juu, en vaan ymmärrä sen tarpeellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Teillä ja kaikilla muillakin kihlasormukset ostaneilla on täysi oikeus sanoa olevanne kihloissa! Eihän se kihlaus enää vuosiin ole ollut mikään juridisesti merkitsevä juttu, mutta kertoo että ko.ihmiset ovat sitoutuneet toisiinsa, ovat kimpassa. Että ei tässä sinkkuja olla! Miten se voi häiritä joitakin niin paljon, että joku sanoo olevansa kihloissa (eikä aio mennä naimisiin)? Voihan sen toiseen sitoutumisen kertoa monin tavoin,"kihloihin" meno on yksi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mennyt naimisiin vuoden sisään kihloista, et ole enää kihloissa. Sinulla on korkeintaan "lupaussormus." Ainoa poikkeus tyyliin sota ja silloinkin pariskunnat menivät heti naimisiin, kun mies tuli lomille.
Höpsistä. Seurustella voi vaikka viis vuotta kihloissa ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Teillä ja kaikilla muillakin kihlasormukset ostaneilla on täysi oikeus sanoa olevanne kihloissa! Eihän se kihlaus enää vuosiin ole ollut mikään juridisesti merkitsevä juttu, mutta kertoo että ko.ihmiset ovat sitoutuneet toisiinsa, ovat kimpassa. Että ei tässä sinkkuja olla! Miten se voi häiritä joitakin niin paljon, että joku sanoo olevansa kihloissa (eikä aio mennä naimisiin)? Voihan sen toiseen sitoutumisen kertoa monin tavoin,"kihloihin" meno on yksi tapa.
Tässä on lainausmerkkien oikeaoppinen käyttötapa.
Hieno ketju muuten, klassikkoaiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mennyt naimisiin vuoden sisään kihloista, et ole enää kihloissa. Sinulla on korkeintaan "lupaussormus." Ainoa poikkeus tyyliin sota ja silloinkin pariskunnat menivät heti naimisiin, kun mies tuli lomille.
Höpsistä. Seurustella voi vaikka viis vuotta kihloissa ollessaan.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Engaged to be married. Miksi mennä kihloihin jos haluat vielä vaan seurustella viisi vuotta?
Voihan sitä. Mutta mitäs tilanteessa kun kerran on aikanaan menty kihloihin ja varmasti aiottiin myös naimisiinkin siinä vaiheessa mutta kun ajat ja mielet muuttuu, ja ei haluakaan väkisin mennö avioon, kun en näet sille yhtäkään syytä, niin pitäisikö siis ne "kihlat" nyt tässä purkaa. En edes käytä sormusta enää, joten sinänsä ei kai edes olla enää, mutta kuka ihme senkin nyt sitten määrittää tässä lopulta että ollaanko nyt sit vai ei. Ei olla kihlaus ero papereita täytelty ja perhe ollaan ihan edelleen. En edelleen ymmärrä mikä siinä nyt on ongelmana. Ja mua ei edes haittaa vaikken olisi "kihloissa", turhaahan sekin jopa on. Siitä olen samaa mieltä.