Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen ihmetellyt itsekin, että mikä tavoite kihlautumisella on, kun ei aiota naimisiin. En ymmärrä.
Tärkeää mielestäni keskustella parin keskenään siis, että mitä kihloissa oleminen kummallekin osapuolelle merkitsee. Ettei toinen luule merkitsevän sitoutumista ja avioliittoa, kun taas toinen osapuoli on väliaikaisuuden ajatuksella kihloissa. Tällöin voi olla aika raskasta, kun todellisuus tulee esille.
Ennen vanhaan kihloihin meno merkitsi yksiselitteisesti suhteen vakiintumista, jolloin ei ollut tarvetta erikseen analysoida asiaa. Nykyään ei voi pitää kihlaus-käsitettäkään itsestään selvyytenä.
Oleellista minun mielestäni on, että pariskunna molemmat osapuolet ovat samassa käsityksessä merkityksestä. Ja niitä merkityksiä voi siis nykyään olla monenlaisia ja tämä on hyvä tiedostaa.
Joku voi mennä kihloihin ajatuksella 'ollaan pari kuukautta yhdessä ja sitten erotaan'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain omanarvon tuntoa pitäisi olla naisellakin, jos tyytyy ikikihloihin vaikka olisi unelmoinut häistä tai ylipäätään vaimo -statuksesta. Älkää suostuko moiseen vedätykseen, jos mies kosii niin mennään vihille asti. Tai ainakin lupaus siitä. Eikös kihlat sitä juuri tarkoita?
Joo siis sehän on joka naisen unelma.
Tarkoitinkin JOS on unelmoitu naimisiinmenosta ja siitä huolimatta hääpäivää suunnitellessa mieheltä tulee vastaukseksi selittelyjä tai pelkkä murahdus. Silloin pitäisi viimeistään arvata ettei toista sinne alttarille asti saa ainakaan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Olette täsmälleen sitä mitä olette sopineet. Ja ei, en löydä laista yhtäkään kohtaa väitteitesi tueksi.
"Mies ja nainen (nykyään kaksi henkilöä), jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet." Laissa ei lue mitään toista määritelmää kihlaukselle. Eikä siellä myöskään kielletä käyttämästä kihlaus -sanaa jossain toisessa merkityksessä, mutta tuo on ainoa virallinen merkitys sille sanalle. Tämä on fakta. Ei se tietenkään estä ketään käyttämästä tätä tai mitään muutakaan sanaa väärässä merkityksessä, jos sitä odotat.
No niin, kiitos! Tiesithän, että tuo laki on yhtä tyhjän kanssa?
Ei se ole yhtä tyhjän kanssa. Parin pitää edelleenkin olla kihloissa eli sopinut, että he menevät naimisiin, jotta avioliitto, joka on juridinen sopimus, voidaan solmia.
Kuka sitä kysyy? Ei minulta kyselty olenko kihloissa.
No kun avioliiton esteet tutkitaan ennen liiton solmimista, on aika selvää, että siitä naimisiin menosta on yhdessä sovittu eli ollaan kihloissa. Vai menittekö itse muuten vain tutkituttamaan esteet, ilman että teillä kävi mielessäkään, että olette menossa naimisiin ja asiasta ei oltu sovittu mitenkään? Uskoo ken tahtoo.
Elämme individualistisen itseoikeutuksen aikaa. Individualistinen ihminen kokee, että hän voi rakentaa uudelleen sanojen merkityksiä, että ei tarvise ottaa huomioon, miten muut määrittelevät erilaiset käsitteet.
Kihlaus tulkitaan siis individualisisten ajattelun mukaan pelkästään käsitteenä, jonka voi vapaasti määritellä jokainen omalla tavallaan ja vaikka joka päivä omien halujen mukaan. Eikä tarvitse kokea näin ollen tilivelvollisuutta yhdellekään toiselle ihmiselle tai yhteisölle.
Ongelmalliseksi tämä tulee silloin, kun kihlaus yleisessä kielenkäytössä käsitetään sopimuksena, sitoumuksena, joka velvoittaa. Jos kihlaus ymmärretään vain sanana, pinnallisesti, se ei ole mielestäni silloin sitoumus eikä sitä kautta kihlaus sanan varsinaisessa mielessä. Itse ymmärrän sanan kihlaus merkityksessä sitova sopimus.
Tiedostan, että kaikki eivät tulkitse samoin.
Minua häiritsee, että käsitteitä hämärretään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Voiko kihlaus tarkoittaa siis jollekin avioliiton vastakohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Kihlaus VOI olla myös sitä.
EI todellakaan voi. Millä perusteella kihlaus voisi muka tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat sopineet ETTEIVÄT he mene naimisiin? Kihlauksella on oma merkityksensä meidän kulttuurissamme, eikä jokainen voi vain keksiä omia merkityksiä sille. Eihän kukaan kohta enää ymmärtäisi, mistä kukakin puhuu, jos kaikki keksivät itse sanoille omat merkitykset.
Eikö se enää ollutkaan niin että on kihloissa jos on sopinut naimisiinmenosta? Koittakaa nyt päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Olette täsmälleen sitä mitä olette sopineet. Ja ei, en löydä laista yhtäkään kohtaa väitteitesi tueksi.
"Mies ja nainen (nykyään kaksi henkilöä), jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet." Laissa ei lue mitään toista määritelmää kihlaukselle. Eikä siellä myöskään kielletä käyttämästä kihlaus -sanaa jossain toisessa merkityksessä, mutta tuo on ainoa virallinen merkitys sille sanalle. Tämä on fakta. Ei se tietenkään estä ketään käyttämästä tätä tai mitään muutakaan sanaa väärässä merkityksessä, jos sitä odotat.
No niin, kiitos! Tiesithän, että tuo laki on yhtä tyhjän kanssa?
Ei se ole yhtä tyhjän kanssa. Parin pitää edelleenkin olla kihloissa eli sopinut, että he menevät naimisiin, jotta avioliitto, joka on juridinen sopimus, voidaan solmia.
Kuka sitä kysyy? Ei minulta kyselty olenko kihloissa.
No kun avioliiton esteet tutkitaan ennen liiton solmimista, on aika selvää, että siitä naimisiin menosta on yhdessä sovittu eli ollaan kihloissa. Vai menittekö itse muuten vain tutkituttamaan esteet, ilman että teillä kävi mielessäkään, että olette menossa naimisiin ja asiasta ei oltu sovittu mitenkään? Uskoo ken tahtoo.
Niin eli sinänsä sillä kihloissa ololla ei ole merkitystä, riittää että molemmat osapuolet tahtovat. Kuten sanottu, vanhentunut laki.
Vierailija kirjoitti:
Elämme individualistisen itseoikeutuksen aikaa. Individualistinen ihminen kokee, että hän voi rakentaa uudelleen sanojen merkityksiä, että ei tarvise ottaa huomioon, miten muut määrittelevät erilaiset käsitteet.
Kihlaus tulkitaan siis individualisisten ajattelun mukaan pelkästään käsitteenä, jonka voi vapaasti määritellä jokainen omalla tavallaan ja vaikka joka päivä omien halujen mukaan. Eikä tarvitse kokea näin ollen tilivelvollisuutta yhdellekään toiselle ihmiselle tai yhteisölle.
Ongelmalliseksi tämä tulee silloin, kun kihlaus yleisessä kielenkäytössä käsitetään sopimuksena, sitoumuksena, joka velvoittaa. Jos kihlaus ymmärretään vain sanana, pinnallisesti, se ei ole mielestäni silloin sitoumus eikä sitä kautta kihlaus sanan varsinaisessa mielessä. Itse ymmärrän sanan kihlaus merkityksessä sitova sopimus.
Tiedostan, että kaikki eivät tulkitse samoin.Minua häiritsee, että käsitteitä hämärretään.
Niin, varmasti aika monelle se on sitova sopimus, tuskin kukaan pinnallisesti suhtautuu suhteeseensa siinä kohtaa. Mutta sopimus mihin.
Miksi käyttää parisuhteesta sellaista sanaa, joka ei kuitenkaan kuvaa suhteen tilaa? Miksi avoliitto tai seurustelu eivät sanoina kelpaa? Ei se parisuhde ole yhtään sen huonompi, vaikka siitä käyttäisi oikeaa sanaa. Niin kuin ei kihlaus -sanan käyttö tee siitä sen kummempaa tai hienompaa kuin, mitä se on. Kihlaus sana vain on keksitty kertomaan, että tämä pari aikoo mennä naimisiin keskenään. Ei sillä ole tarkoitus mitenkään hienontaa sitä, miltä suhde kuulostaa muiden mielestä, niin kuin sitä nyt tunnutaan käytettävän.
Eihän se silloin ole kihlaus, määritelmällisestikään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi käyttää parisuhteesta sellaista sanaa, joka ei kuitenkaan kuvaa suhteen tilaa? Miksi avoliitto tai seurustelu eivät sanoina kelpaa? Ei se parisuhde ole yhtään sen huonompi, vaikka siitä käyttäisi oikeaa sanaa. Niin kuin ei kihlaus -sanan käyttö tee siitä sen kummempaa tai hienompaa kuin, mitä se on. Kihlaus sana vain on keksitty kertomaan, että tämä pari aikoo mennä naimisiin keskenään. Ei sillä ole tarkoitus mitenkään hienontaa sitä, miltä suhde kuulostaa muiden mielestä, niin kuin sitä nyt tunnutaan käytettävän.
No kun se nimenomaan kuvaa suhteen tilaa ;D
Vierailija kirjoitti:
Eihän se silloin ole kihlaus, määritelmällisestikään.
Se voidaan todentaa sitten hautajaisissa. Ai ei ne menneetkään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Kihlaus VOI olla myös sitä.
EI todellakaan voi. Millä perusteella kihlaus voisi muka tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat sopineet ETTEIVÄT he mene naimisiin? Kihlauksella on oma merkityksensä meidän kulttuurissamme, eikä jokainen voi vain keksiä omia merkityksiä sille. Eihän kukaan kohta enää ymmärtäisi, mistä kukakin puhuu, jos kaikki keksivät itse sanoille omat merkitykset.
Eikö se enää ollutkaan niin että on kihloissa jos on sopinut naimisiinmenosta? Koittakaa nyt päättää.
Pari, joka on sopinut menevänsä naimisiin keskenään, on kihloissa. Sellainen pari, joka ei ole niin sopinut tai jostain syystä on sopinut etteivät mene naimisiin, ei luonnollisestikaan ole kihloissa. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Kihlaus VOI olla myös sitä.
EI todellakaan voi. Millä perusteella kihlaus voisi muka tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat sopineet ETTEIVÄT he mene naimisiin? Kihlauksella on oma merkityksensä meidän kulttuurissamme, eikä jokainen voi vain keksiä omia merkityksiä sille. Eihän kukaan kohta enää ymmärtäisi, mistä kukakin puhuu, jos kaikki keksivät itse sanoille omat merkitykset.
Eikö se enää ollutkaan niin että on kihloissa jos on sopinut naimisiinmenosta? Koittakaa nyt päättää.
Pari, joka on sopinut menevänsä naimisiin keskenään, on kihloissa. Sellainen pari, joka ei ole niin sopinut tai jostain syystä on sopinut etteivät mene naimisiin, ei luonnollisestikaan ole kihloissa. Yksinkertaista.
Sellainen pari, joka on sopinut olevansa kihloissa, on kihloissa. Vielä yksinkertaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se silloin ole kihlaus, määritelmällisestikään.
Missä niin on määritelty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Olette täsmälleen sitä mitä olette sopineet. Ja ei, en löydä laista yhtäkään kohtaa väitteitesi tueksi.
"Mies ja nainen (nykyään kaksi henkilöä), jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet." Laissa ei lue mitään toista määritelmää kihlaukselle. Eikä siellä myöskään kielletä käyttämästä kihlaus -sanaa jossain toisessa merkityksessä, mutta tuo on ainoa virallinen merkitys sille sanalle. Tämä on fakta. Ei se tietenkään estä ketään käyttämästä tätä tai mitään muutakaan sanaa väärässä merkityksessä, jos sitä odotat.
No niin, kiitos! Tiesithän, että tuo laki on yhtä tyhjän kanssa?
Ei se ole yhtä tyhjän kanssa. Parin pitää edelleenkin olla kihloissa eli sopinut, että he menevät naimisiin, jotta avioliitto, joka on juridinen sopimus, voidaan solmia.
Kuka sitä kysyy? Ei minulta kyselty olenko kihloissa.
No kun avioliiton esteet tutkitaan ennen liiton solmimista, on aika selvää, että siitä naimisiin menosta on yhdessä sovittu eli ollaan kihloissa. Vai menittekö itse muuten vain tutkituttamaan esteet, ilman että teillä kävi mielessäkään, että olette menossa naimisiin ja asiasta ei oltu sovittu mitenkään? Uskoo ken tahtoo.
Niin eli sinänsä sillä kihloissa ololla ei ole merkitystä, riittää että molemmat osapuolet tahtovat. Kuten sanottu, vanhentunut laki.
Ja se että molemmat osapuolet tahtovat avioliittoon keskenään = kihlaus. Se on se parisuhteen tila ja kihlaus on se sana, jota siitä käytetään. Ihan yksinkertaista. Laki on ihan pätevä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Ette te ole kihloissa, jos teillä ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Teillä on vain sormukset nimettömissä.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Teillä ei tätä lupausta ole, joten ette ole kihloissa.
Yksittäisen av-mamman mielipiteellä ei ole merkitystä. Mahtaa harmittaa?
Kihlauksen merkitys ei ole mikään mielipideasia, sen enempää kuin avioliitonkaan. Jos ei ole lupausta avioliitosta, ei kyseessä ole kihlaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei faktojen merkitystä voi mielipiteellään muuttaa.
Merkitykset on muuttuneet jo aikoja sitten. Kuten maailmakin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Ei ole paluuta 1800-luvulle.
No kerrotko, miten kihlauksen ja avioliiton määritelmät ovat muuttuneet? Ihan ilman sarvia ja hampaita, faktoja, ei mielipiteitä.
Onko avioliitonkin määritelmä muuttunut? En tiennytkään, kerro lisää. Kihloissa voi olla kuka vaan nykyään ilman aikeita avioliitosta. Sillä kun ei ole enää mitään merkitystä, kuten ennen vanhaan.
Sinulle kihlauksella ei ole merkitystä, mutta heille sillä on merkitys, jotka pitävät sitä lupauksena avioliitosta.
Heille on se merkitys, muille joku muu. Se siis kaikille suotakoon.
Itse kirjoitit, että sillä ei ole enää mitään merkitystä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja ilman kihlausta ei voi solmia avioliittoa.
Joo no jos halusit lukea sen niin niin ole hyvä. Avioliittoaikeella ei ole enää merkitystä kihlauksen kanssa.
Laki ei millään tavalla estä kihlautumista ilman sitä.Laki sanoo, että kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Voit tietysti sanoa olevasi kihloissa, vaikket olekaan. Voit myös valehdella kaikkea muutakin, ei laki sitäkään kiellä.
Ovatpahan nuo kenties voineet naimisiin menosta sopiakin. Kuka sen tietää. Esim. etteivät mene.
Eivätkä ole siis kihloissa. Se sopimus tehdään siitä, että mennään naimisiin, eikä siitä, että ei mennä. :D
Jos he sanovat olevansa kihloissa, niin varmasti ovat. Vain he voivat määritellä suhteensa statuksen.
Mitä ihmeen logiikkaa tuo muka on, että pari, joka on sopinut, etteivät he mene naimisiin olisi muka kihloissa?
1. Jos kihlapari sopii, etteivät he mene naimisiin, kihlaus purkautuu.
2. Pari, joka ei ole kihlautunut ja sopii, etteivät he mene naimisiin, ei ole silloin kihlautunut.
3. Vain pari, joka sopii menevänsä naimisiin on kihlautunut, vaikka kihloista ei puhuttaisi sanaakaan tai sormuksia ei vaihdettaisi.
Tottakai itselleen ja muille voi valehdella, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Onko sulla nyt jotain lakipykäliä väitteitesi tueksi, kun siihen lakiin nyt niin kovin nojaatte? Tottakai itselleen ja muille voi väittää, mitä vain, mutta se on todella outoa.
Olet kyllä käsittämättömän paksupäinen, kun et yksinkertaista lakipykälää ymmärrä. Logiikkasikin on kuin jostain käänteisestä rinnakkaistodellisuudesta.
Ilmeisesti minäkin olen sitten yhä kihloissa eksäni kanssa, jonka kanssa totesimme, ettei meidän suhteesta tulekaan mitään ja naimisiin ei kannata meidän kahden mennä. :D
Oletteko sopineet olevanne kihloissa vai sopineet eroavanne? Ja kyllä, tiesin että sinulla ei ole näyttöä lakiin.
Mutta eikö se kihlaus nyt ollutkaan sitä, että on sovittu, ettei mennä naimisiin? Niin me sovimme, ja sitä ennen olimme oikeasti kihloissa, mutta nyt olemme ilmeisesti antiavioliitto -kihloissa.
Tässä linkki lakiin (6), joka on linkattu tähänkin ketjuun varmasti jo riittävän monta kertaa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Olette täsmälleen sitä mitä olette sopineet. Ja ei, en löydä laista yhtäkään kohtaa väitteitesi tueksi.
"Mies ja nainen (nykyään kaksi henkilöä), jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet." Laissa ei lue mitään toista määritelmää kihlaukselle. Eikä siellä myöskään kielletä käyttämästä kihlaus -sanaa jossain toisessa merkityksessä, mutta tuo on ainoa virallinen merkitys sille sanalle. Tämä on fakta. Ei se tietenkään estä ketään käyttämästä tätä tai mitään muutakaan sanaa väärässä merkityksessä, jos sitä odotat.
No niin, kiitos! Tiesithän, että tuo laki on yhtä tyhjän kanssa?
Ei se ole yhtä tyhjän kanssa. Parin pitää edelleenkin olla kihloissa eli sopinut, että he menevät naimisiin, jotta avioliitto, joka on juridinen sopimus, voidaan solmia.
Kuka sitä kysyy? Ei minulta kyselty olenko kihloissa.
No kun avioliiton esteet tutkitaan ennen liiton solmimista, on aika selvää, että siitä naimisiin menosta on yhdessä sovittu eli ollaan kihloissa. Vai menittekö itse muuten vain tutkituttamaan esteet, ilman että teillä kävi mielessäkään, että olette menossa naimisiin ja asiasta ei oltu sovittu mitenkään? Uskoo ken tahtoo.
Niin eli sinänsä sillä kihloissa ololla ei ole merkitystä, riittää että molemmat osapuolet tahtovat. Kuten sanottu, vanhentunut laki.
Ja se että molemmat osapuolet tahtovat avioliittoon keskenään = kihlaus. Se on se parisuhteen tila ja kihlaus on se sana, jota siitä käytetään. Ihan yksinkertaista. Laki on ihan pätevä edelleen.
Ymmärrän ett se oli tärkeätä joskus, kun avioliitot saattoivat olla vanhempien järjestämiä, mutta totuus on että ei sitä nykyään mihinkään tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käyttää parisuhteesta sellaista sanaa, joka ei kuitenkaan kuvaa suhteen tilaa? Miksi avoliitto tai seurustelu eivät sanoina kelpaa? Ei se parisuhde ole yhtään sen huonompi, vaikka siitä käyttäisi oikeaa sanaa. Niin kuin ei kihlaus -sanan käyttö tee siitä sen kummempaa tai hienompaa kuin, mitä se on. Kihlaus sana vain on keksitty kertomaan, että tämä pari aikoo mennä naimisiin keskenään. Ei sillä ole tarkoitus mitenkään hienontaa sitä, miltä suhde kuulostaa muiden mielestä, niin kuin sitä nyt tunnutaan käytettävän.
No kun se nimenomaan kuvaa suhteen tilaa ;D
Ei kuvaa, jos ei ole yhdessä sovittu, että mennään naimisiin. Seurustelu kuvaa sellaisen suhteen tilaa. Haluat vain hienostella käyttämällä tuota kihlaussanaa. Miksi se on niin vaikea myöntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käyttää parisuhteesta sellaista sanaa, joka ei kuitenkaan kuvaa suhteen tilaa? Miksi avoliitto tai seurustelu eivät sanoina kelpaa? Ei se parisuhde ole yhtään sen huonompi, vaikka siitä käyttäisi oikeaa sanaa. Niin kuin ei kihlaus -sanan käyttö tee siitä sen kummempaa tai hienompaa kuin, mitä se on. Kihlaus sana vain on keksitty kertomaan, että tämä pari aikoo mennä naimisiin keskenään. Ei sillä ole tarkoitus mitenkään hienontaa sitä, miltä suhde kuulostaa muiden mielestä, niin kuin sitä nyt tunnutaan käytettävän.
No kun se nimenomaan kuvaa suhteen tilaa ;D
Ei kuvaa, jos ei ole yhdessä sovittu, että mennään naimisiin. Seurustelu kuvaa sellaisen suhteen tilaa. Haluat vain hienostella käyttämällä tuota kihlaussanaa. Miksi se on niin vaikea myöntää?
No jos ei se sinun suhdetta kuvaa, niin et voi tietää muiden suhteesta, vaikka kuinka haluaisit.
EI todellakaan voi. Millä perusteella kihlaus voisi muka tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat sopineet ETTEIVÄT he mene naimisiin? Kihlauksella on oma merkityksensä meidän kulttuurissamme, eikä jokainen voi vain keksiä omia merkityksiä sille. Eihän kukaan kohta enää ymmärtäisi, mistä kukakin puhuu, jos kaikki keksivät itse sanoille omat merkitykset.