Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
Hyvä, ollaan samaa mieltä. Asioita tarkistellaan sitten hautajaisissa. Muistat vaan leskelle mainita asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
On on.. what ever
Sovin meneväni naimisiin... mutten aio pitää lupaustani. Mitäs sit?
En vaan ole aikeissa kertoa kumppanille.. öö mitäs nyt? Olen valehteleva ihminen. So?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Kihlaus tarkoittaa sitä, että ollaan menossa naimisiin, joten ### rumpujen pärinää ### ihmiset olettavat kihloissa olevien olevan menossa naimisiin. Vähän kuin ihmiset olettavat opiskelijan opiskelevan, naimisissa olevien ihmisten olevan naimisissa tai että äiti on synnyttänyt joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin alussa kihloijin vain luvataksemme toisillemme olevamme pariskunta. Kun teimme lapsia, niin päätimme turvata toisillemme, että kuoleman sattuessa lapsemme olisivat automaattisesti yksin yhden vanhemman huollettavia. Kun menimme naimisiin päätimme turvata myös toisen elämän taloudellisesti kuoleman tapahtuessa.
Kun päätitte mennä naimisiin, olitte kihloissa.
Tätäkin se tosiaan on.
Ei sillä ole muuta merkitystä eli se on tuota, muttei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Kihlaus tarkoittaa sitä, että ollaan menossa naimisiin, joten ### rumpujen pärinää ### ihmiset olettavat kihloissa olevien olevan menossa naimisiin. Vähän kuin ihmiset olettavat opiskelijan opiskelevan, naimisissa olevien ihmisten olevan naimisissa tai että äiti on synnyttänyt joskus.
Ja mihin tämä oletuksesi vaikuttaa, mitä teet sen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin alussa kihloijin vain luvataksemme toisillemme olevamme pariskunta. Kun teimme lapsia, niin päätimme turvata toisillemme, että kuoleman sattuessa lapsemme olisivat automaattisesti yksin yhden vanhemman huollettavia. Kun menimme naimisiin päätimme turvata myös toisen elämän taloudellisesti kuoleman tapahtuessa.
Kun päätitte mennä naimisiin, olitte kihloissa.
Tätäkin se tosiaan on.
Ei sillä ole muuta merkitystä eli se on tuota, muttei mitään muuta.
Oikeassa olet, sillä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
Hyvä, ollaan samaa mieltä. Asioita tarkistellaan sitten hautajaisissa. Muistat vaan leskelle mainita asiasta.
Jos toinen kuolee kihlauksen aikana, niin ei se kihlaus siitä miksikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Määritelmä ei määritelmällisesti ole fakta. Voidaan määritellä, että kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sopimusta solmia avioliitto. Sen määritelmän pohjalta kihlaus tarkoittaa sopimusta solmia avioliitto. Mutta kaikki kielenkäyttö ei noudata sitä samaa määritelmää sanalle. Määritelmiä voi olla muitakin. Eikä mikään määritelmä kerro koko totuutta sanojen merkitksestä, koska sanojen merkitys elää sen mukaan, miten niitä käytetään. On aika absurdia väittää, että sana tarkoittaa aina ja kaikkialla jotain. Kielenhuollossakin joudutaan tämän tästä antamaan periksi jo toteamaan, että jokin kielenkäyttötapa, jota on pidetty virheenä, on niin yleinen, että se on hyväksyttävä ihan kelvolliseksi kieleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
On on.. what ever
Sovin meneväni naimisiin... mutten aio pitää lupaustani. Mitäs sit?
En vaan ole aikeissa kertoa kumppanille.. öö mitäs nyt? Olen valehteleva ihminen. So?
Valehtelet puolisollesi. So? En minä tiedä, sinun elämäsihän se on, ja ehkä teillä on sovittu että on ok molempien valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Määritelmä ei määritelmällisesti ole fakta. Voidaan määritellä, että kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sopimusta solmia avioliitto. Sen määritelmän pohjalta kihlaus tarkoittaa sopimusta solmia avioliitto. Mutta kaikki kielenkäyttö ei noudata sitä samaa määritelmää sanalle. Määritelmiä voi olla muitakin. Eikä mikään määritelmä kerro koko totuutta sanojen merkitksestä, koska sanojen merkitys elää sen mukaan, miten niitä käytetään. On aika absurdia väittää, että sana tarkoittaa aina ja kaikkialla jotain. Kielenhuollossakin joudutaan tämän tästä antamaan periksi jo toteamaan, että jokin kielenkäyttötapa, jota on pidetty virheenä, on niin yleinen, että se on hyväksyttävä ihan kelvolliseksi kieleksi.
Kaunis tarina, mutta kihlaus on silti parin sopimus naimisiin menemisestä, eikä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
Hyvä, ollaan samaa mieltä. Asioita tarkistellaan sitten hautajaisissa. Muistat vaan leskelle mainita asiasta.
Jos toinen kuolee kihlauksen aikana, niin ei se kihlaus siitä miksikään muutu.
No nyt aletaan päästä asian ytimeen. Ei siis haittaa enää vaikka olet 30 vuotta odottanut hääkutsua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Kihlaus tarkoittaa sitä, että ollaan menossa naimisiin, joten ### rumpujen pärinää ### ihmiset olettavat kihloissa olevien olevan menossa naimisiin. Vähän kuin ihmiset olettavat opiskelijan opiskelevan, naimisissa olevien ihmisten olevan naimisissa tai että äiti on synnyttänyt joskus.
Kihlaus= sopimus tulevasta
Naimisissa=tapahtuu parhaillaan
Opiskelija opiskelee=tapahtuu parhaillaan
Äitä synnyttänyt=tapahtui jo
Vertaat näitä keskenään samanarvoisina vaikka ovat ihan eri aikamuotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Määritelmä ei määritelmällisesti ole fakta. Voidaan määritellä, että kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sopimusta solmia avioliitto. Sen määritelmän pohjalta kihlaus tarkoittaa sopimusta solmia avioliitto. Mutta kaikki kielenkäyttö ei noudata sitä samaa määritelmää sanalle. Määritelmiä voi olla muitakin. Eikä mikään määritelmä kerro koko totuutta sanojen merkitksestä, koska sanojen merkitys elää sen mukaan, miten niitä käytetään. On aika absurdia väittää, että sana tarkoittaa aina ja kaikkialla jotain. Kielenhuollossakin joudutaan tämän tästä antamaan periksi jo toteamaan, että jokin kielenkäyttötapa, jota on pidetty virheenä, on niin yleinen, että se on hyväksyttävä ihan kelvolliseksi kieleksi.
Kaunis tarina, mutta kihlaus on silti parin sopimus naimisiin menemisestä, eikä muuta.
Mennään mennään, sitten joskus, ehkä.
Tulevaa on aika vaikeaa ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Niin epävarmaa, niin epävarmaa. Miten joku voikin olla noin saamaton vätys parisuhteensa kanssa.
Ovatkohan nämä vale-kihlatyypit samanlaisia huiputtajia muillakin elämän osa-alueilla? Jos kihloistakin pitää valehdella julkisesti niin mistä kaikesta valehdellaan selän takana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Nimenomaan. Sitä ei vaan tiedä koskaan milloin toteutuu.
Ei tarvitse tietääkään, kihlaus on ainoastaan sopimus naimisiinmenosta tulevaisuudessa. Kihlaus myös voi purkaantua, jos päätetäänkin ettei mennä naimsiiin, ja toinen puolisoista voi menehtyä kihlauksen aikana, jolloin kihlaus myös luonnollisesti päättyy.
Hyvä, ollaan samaa mieltä. Asioita tarkistellaan sitten hautajaisissa. Muistat vaan leskelle mainita asiasta.
Jos toinen kuolee kihlauksen aikana, niin ei se kihlaus siitä miksikään muutu.
No nyt aletaan päästä asian ytimeen. Ei siis haittaa enää vaikka olet 30 vuotta odottanut hääkutsua?
Kihloissa ne silti olivat 🤣
Raskaus kestää n. 9kk, kihlaukselle ei ole mitään aikaa. Jos nainen ei synnytä 9kk aikana elävää lasta, tod näk lapsi on menetetty.
Jos kihlausta ei tapahdu määrittämättömänä aikana.. öö tapahtuu siis mitä? Kihlaus on kuollut vai? Ihan sama asia 😂