Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei voi mitenkään todentaa olenko aikeissa, menossa, pyrkimässä, sopinut tai mitään muutakaan.
Kihloissa olo minulle on sitoutumista. Ei mitään muuta.
Ei pyrkimys, ei aie, ei edes sopimus sanan varsinaisessa merkityksessä.
Se on tahtotila!Voit sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo, tai pitää ihan mitä tahansa ihan minä tahansa, mutta kihlaus on kuitenkin parin sopimus tulevasta naimisiinmenosta.
Valitettavasti kukaan muu ei määritä sitä mitä kihlaus minulle on ja mitä ei ole
Siis sinullehan kihlaus voi olla vaikka puu metsässä mutta se ei muuta faktaa siitä mikä kihlaus oikeasti on. Eli kuten aikaisempi kirjoittaja kirjoitti; sopimus naimisiinmenosta. Sain kyllä päivän naurut tuosta "kihlaus on tahtotila" 😂
Tuota sanaa 'fakta' on toisteltu niin monta kertaa, että ehkä on aika puuttua siihen. Määritelmä ei ole fakta. Jonkun näkemys siitä, mitä joku oikeasti on, ei ole fakta. Joku kielitieteitä opiskellut voi ehkä kertoa, mitä sanojen merkityksiin liittyen voidaan katsoa faktaksi, mutta näin ihan logiikkaa ja matematiikkaa ja vähän muutakin opiskelleena voin sanoa, että tuossa käytetään aivan väärin sanaa 'fakta'. On fakta, että avioliittolaissa sanotaan kihlauksesta se mitä siellä sanotaan. Tai mitä sanakirjassa sanotaan sanasta 'kihlaus'. Sanoilla voi kuitenkin olla myös merkityksiä, joita ei sanakirjoissa (vielä ainakaan) ole mainittu. Tämän keskustelun perusteella voinee sanoa, että on fakta, että sanalla 'kihlaus' on erilaisia merkityksiä eri ihmisille.
Kihlauksen määritelmä on ihan täysi fakta, eli kihlaus tarkoittaa määritelmäänsä. Sanaa voi vapaasti käyttää seurustelustakin, tai voit sanoa vaikka olevasi naimisissa, vaikka et oikeasti ole. Tätä ei mikään kiellä. Ne ovat silti vain sinun mielikuvituksessasi, et oikeasti ole naimisissa jollet ole allekirjoittanut sopimusta, etkä oikeasti kihloissa jollet ole menossa myös naimisiin.
Kai ymmärrät että se on täysin sinun ongelmasi, jos pariskunta ei olekaan menossa naimisiin vaikka sanovat olevansa kihloissa.Ei pidä olettaa mitään ylimääräistä.
Seurustelukumppanit voivat väittää vaikka olevansa naimisissa, ei se minun ongelmani ole. Sanojastaan se ainoastaan typerän tekee.
Tarkoitit siis siitä, joka olettaa olemattomia?
Jos kirjoitin olettaja tarkoitin olettaja, jos kirjoitin sanoja, tarkoitin sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin alussa kihloijin vain luvataksemme toisillemme olevamme pariskunta. Kun teimme lapsia, niin päätimme turvata toisillemme, että kuoleman sattuessa lapsemme olisivat automaattisesti yksin yhden vanhemman huollettavia. Kun menimme naimisiin päätimme turvata myös toisen elämän taloudellisesti kuoleman tapahtuessa.
Kun päätitte mennä naimisiin, olitte kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Oh no, maailmani juuri mutkahti. Pitänee pyytää heiltä anteeksi, että hankkivat turhaan juhlapuvun häihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin alussa kihloijin vain luvataksemme toisillemme olevamme pariskunta. Kun teimme lapsia, niin päätimme turvata toisillemme, että kuoleman sattuessa lapsemme olisivat automaattisesti yksin yhden vanhemman huollettavia. Kun menimme naimisiin päätimme turvata myös toisen elämän taloudellisesti kuoleman tapahtuessa.
Kun päätitte mennä naimisiin, olitte kihloissa.
Tätäkin se tosiaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Käy jo sääliksi päätäsi vaikka se onkin pehmeä. Toivottavasti seinä ei ole kiviseinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin alussa kihloijin vain luvataksemme toisillemme olevamme pariskunta. Kun teimme lapsia, niin päätimme turvata toisillemme, että kuoleman sattuessa lapsemme olisivat automaattisesti yksin yhden vanhemman huollettavia. Kun menimme naimisiin päätimme turvata myös toisen elämän taloudellisesti kuoleman tapahtuessa.
Kun päätitte mennä naimisiin, olitte kihloissa.
Tätäkin se tosiaan on.
Se on ainoastaan sitä-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Vertaat kihlausta synnyttämiseen? Okei....
Voihan tulla keskenmeno. Eli eipäs synnytä.
Kihlaus voi myös purkautua. Eli hyvä vertaus oli. Vahinko, että kapasiteettisi ei riitä sen ymmärtämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Käy jo sääliksi päätäsi vaikka se onkin pehmeä. Toivottavasti seinä ei ole kiviseinä.
Ei tarvitse, olen työni puolesta tottunut pysymään faktoissa ja ohjaamaan mm. kehitysvammaisia. Heille pitää muistuttaa jatkuvasti, ja opettaa uudestaan ja uudestaan, joten en hermostu ikinä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Vertaat kihlausta synnyttämiseen? Okei....
Voihan tulla keskenmeno. Eli eipäs synnytä.Kihlaus voi myös purkautua. Eli hyvä vertaus oli. Vahinko, että kapasiteettisi ei riitä sen ymmärtämiseen.
Raskaus voi olla myös kohdunulkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
Mun lähipiiris ihmiset on menny suurimmaksi osaksi vain kihloihin eikä ole edes menossa naimisiin. Näin täälä, siten sielä.
Eihän ole. Älä narraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Käy jo sääliksi päätäsi vaikka se onkin pehmeä. Toivottavasti seinä ei ole kiviseinä.
Ei tarvitse, olen työni puolesta tottunut pysymään faktoissa ja ohjaamaan mm. kehitysvammaisia. Heille pitää muistuttaa jatkuvasti, ja opettaa uudestaan ja uudestaan, joten en hermostu ikinä :)
Aa, se selittää miksi ulosantisi on niin yksioikoista. En tosin ihmettele, elleivät opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Puhdasta psykologiaa muuten 😄
Asiassa on konflikti ja voi olla että sen hyväksyminen on toisille hankalaa
Tämä on ihan normaalia mutta huolestunut kannattaa olla jos se alkaa rassaamaan päivittäin ja vaikuttaa kenenkään elämään, elämänlaatua heikentävästi.
Konflikteilta tosiaa ei kukaan välty tässä maailmaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Tässä on kyse kihlauksen määritelmästä eikä laista. Laissa vain todetaan kihlauksen määritelmä.
Täällä vain joku tampio ei ymmärrä sen määritelmän tarkoittavan tarkkaan rajattua parisuhteen tilaa.
Tai ei jostain syystä halua. On ehkä lapsena alun perin ymmärtänyt sen väärin ja on kykynemätön olemaan väärässä.
Enemmistön mielipide voittaa, sori! Tarkoitus oli joskus toinen, tänä päivänä se on jotain muuta. Näin ne lait ja määritelmät muuttuu. Ajatkin jopa.
Mikään mielipide ei muuta faktaa.
Kovin epävarma olet faktoistas. Ei niitä muuten tarvis niin kovasti vakuutella.
Fakta ei vakuuttelulla muutu, eikä sinun epävarmuudellasi. Fakta on fakta.
Käy jo sääliksi päätäsi vaikka se onkin pehmeä. Toivottavasti seinä ei ole kiviseinä.
Ei tarvitse, olen työni puolesta tottunut pysymään faktoissa ja ohjaamaan mm. kehitysvammaisia. Heille pitää muistuttaa jatkuvasti, ja opettaa uudestaan ja uudestaan, joten en hermostu ikinä :)
Aa, se selittää miksi ulosantisi on niin yksioikoista. En tosin ihmettele, elleivät opi.
Fakta on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Herää kysymys, miksi koet tarpeelliseksi nimittää mukakihlaustasi kihlaukseksi?
Ehkä siksi, että se on ihan oikea kihlaus.
Kihlaus on sopimus että mennään naimisiin. Jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Mutta jospa onkin.
Juu, kyllä on, sopimus naimisiinmenosta.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.