Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Mutta kun pyrkimys ei riitä siihen. Yhteiskunta ei tule olemaan ikinä myöskään valmis. Asiat kehittyy kokoajan. Ja viimeisenä ne lakimääritykset.
Jos kihlausta alettaisiin jatkossa kutsua vaikkapa esiavioitumiseksi niin nämä teinikihlautujat rientäisivät sankoin joukoin väittämään, että ovat esiavioituneet. Koska näille ihmisille on elämässä tärkeää saada sama kuin muut, tekemättä samaa kuin muut. Syödä kakku ja säästää kakku, pikkulapsen toimintamalli. Siksikin teinikihlat on oivallinen termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Jos teinikihloissa olemisen ainoa merkitys on teinikihloissa oleminen niin silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä.
Jokainen määrittää sen suhteensa merkityksen liene ihan itse.
Sellainen ihminen, joka ei nimenomaisesti hae muiden ihmisten huomiota asialle, ei ylipäänsä mene teinikihloihin.
Et sä voi puhua kuin omasta puolestas.
No mikä syy on yrittää esittää olevansa menossa naimisiin, jos ei ole? Miksi sinulle on tärkeää, että muut ajattelevat sinun olevan menossa naimisiin, jos et ole? Miksi ette voi nimittää omaa uniikkia lumihiutaleliittoanne vaikka smurffiliitoksi vaan pitää valita joku yleisesti aivan muuta tarkoittava sana ja käyttää sitä? Tuo jonkun aiemman kirjoittajan ehdotus sanan teinikihlat vakiinnuttamisesta lakiin olisi ihan hyvä niin saisitte oman sananne.
En esitä meneväni naimisiin, olen vaan kihloissa. On se erittäin vaikea ymmärtää
Eli sinulla ei ole mitään? Miten muuten kosiminen kihloihin edes tapahtuu?
Kaksi ihmistä tarvitaan siihen. Ei se resepti ole sen kummoisempi 😆
No miksei yhden henkilön vakavaa suhdetta itsensä kanssa voisi toki kutsua myös kihlaukseksi! Uniikki lumihiutalesuhde!
Mutta miten tuo teinikihlautuminen siis tapahtuu? Onko tosiaan niin nolosti, että "mennäänkö kihloihin?" kuten limudiskossa?
On olemassa autoseksuaaleja (= kokevat seksuaalista halua vain itseään kohtaan) ja osa heistä on mennyt kihloihin/naimisiin itsensä kanssa 😎😁.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Mutta kun pyrkimys ei riitä siihen. Yhteiskunta ei tule olemaan ikinä myöskään valmis. Asiat kehittyy kokoajan. Ja viimeisenä ne lakimääritykset.
Jos kihlausta alettaisiin jatkossa kutsua vaikkapa esiavioitumiseksi niin nämä teinikihlautujat rientäisivät sankoin joukoin väittämään, että ovat esiavioituneet. Koska näille ihmisille on elämässä tärkeää saada sama kuin muut, tekemättä samaa kuin muut. Syödä kakku ja säästää kakku, pikkulapsen toimintamalli. Siksikin teinikihlat on oivallinen termi.
Saatte vapaasti ottaa käyttöönne tuon esiavoitumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan nuorena (viim. 22v.) naimisiin, ei mitään kihlauksia. Ne, jotka "varaa", varsinkin heti suhteen alussa (muutaman kk sisään) kihlaamisella itselleen jonkun, on niitä kaikista pahimpia. Jättää heti, kun parempi tulee ja sitten vinkuaa takaisin, kun ei se ollutkaan sitä mitä luuli. Jos on oikeasti aikeissa elää toisen kanssa loppuikänsä, naimisissa, ei tarvita mitään kihloja, vaan asia on sillä selvä kummallekin, että heti naimisiin ja sitä ei enää pälyillä muita ja "opetella tuntemaan itseään".
Mutta kun kaikkien ihmisten päämäärä ei ole se avioliitto.
Ei niin. Mitä sitten? Ei se minua liikuta.
Ei, 115 sivua vaan.
Luulet mua nyt varmaankin joksikin toiseksi. En ole lukenut yhtäkään aiempaa sivua, tulin kommentoimaan asiaa suoraan otsikon perusteella. Sori, mut näin on.
Taas kaikki uskoo
Miksi on niin vaikea uskoa, että muut ihmiset ovat erilaisia kuin sinä? Kaikki eivät ole av-palstalla jankkaavia elämäntapaluusereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan nuorena (viim. 22v.) naimisiin, ei mitään kihlauksia. Ne, jotka "varaa", varsinkin heti suhteen alussa (muutaman kk sisään) kihlaamisella itselleen jonkun, on niitä kaikista pahimpia. Jättää heti, kun parempi tulee ja sitten vinkuaa takaisin, kun ei se ollutkaan sitä mitä luuli. Jos on oikeasti aikeissa elää toisen kanssa loppuikänsä, naimisissa, ei tarvita mitään kihloja, vaan asia on sillä selvä kummallekin, että heti naimisiin ja sitä ei enää pälyillä muita ja "opetella tuntemaan itseään".
Mutta kun kaikkien ihmisten päämäärä ei ole se avioliitto.
Ei niin. Mitä sitten? Ei se minua liikuta.
Ei, 115 sivua vaan.
Luulet mua nyt varmaankin joksikin toiseksi. En ole lukenut yhtäkään aiempaa sivua, tulin kommentoimaan asiaa suoraan otsikon perusteella. Sori, mut näin on.
Taas kaikki uskoo
Miksi on niin vaikea uskoa, että muut ihmiset ovat erilaisia kuin sinä? Kaikki eivät ole av-palstalla jankkaavia elämäntapaluusereita.
Tässä kohtaa melkein tukehduin =D=D=D
Tuli mieleen, tuosta avioliiton juridisesta puolesta, että on niinkinpäin, että leski kahmii puolison kuoleman jälkeen yksin kaiken, eikä jätä kenellekään yhtään mitään, vaikka olisi olleet ystäviäkin koko suvun kesken. Silloin toivoo, että olisi olleet nimenomaan avoliitossa/kihloissa, eikä naimisissa.
Onneksi meillä on sananvapaus, linkkejä en edes alennu laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ensinnäkin niistä yo-merkonomeista ei tullut mitään amistutkintoa. Ei ole olemassa enää tutkintoa yo-merkonomi. Äläkä tee mitään johtopäätöksiä muiden elämästä niin pääset helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, tuosta avioliiton juridisesta puolesta, että on niinkinpäin, että leski kahmii puolison kuoleman jälkeen yksin kaiken, eikä jätä kenellekään yhtään mitään, vaikka olisi olleet ystäviäkin koko suvun kesken. Silloin toivoo, että olisi olleet nimenomaan avoliitossa/kihloissa, eikä naimisissa.
Et ole testamentista kuullut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, tuosta avioliiton juridisesta puolesta, että on niinkinpäin, että leski kahmii puolison kuoleman jälkeen yksin kaiken, eikä jätä kenellekään yhtään mitään, vaikka olisi olleet ystäviäkin koko suvun kesken. Silloin toivoo, että olisi olleet nimenomaan avoliitossa/kihloissa, eikä naimisissa.
Et ole testamentista kuullut
Moni ehkä on kuullut muttei moista ole syystä tai viidennestä tehnyt. Kumma homma.
Onhan se nyt ihan kauhee kun ihmiset elää ihan miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihan kauhee kun ihmiset elää ihan miten sattuu.
Kamalaks on tosiaan mennyt maailman meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Jos teinikihloissa olemisen ainoa merkitys on teinikihloissa oleminen niin silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä.
Lähdetkö mun kaa kehään?
Olen nyrkkeillyt vaan vajaat 20 v mutta en liene sitäkään tehnyt oikein.
Ai niin linsenssimaksut jäi maksamatta.
Olen siis teininyrkkeilijä 😆Huomaa, että nyrkkeily on vaurioittanut aivoja, kun ei ymmärrä edes, mitä kehäpäätelmä saati sitten kihlaus tarkoittaa.
Yksi vastustaja oli teinikihloissa, se sattui paljon ja vauriota tuli. Osuit oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan nuorena (viim. 22v.) naimisiin, ei mitään kihlauksia. Ne, jotka "varaa", varsinkin heti suhteen alussa (muutaman kk sisään) kihlaamisella itselleen jonkun, on niitä kaikista pahimpia. Jättää heti, kun parempi tulee ja sitten vinkuaa takaisin, kun ei se ollutkaan sitä mitä luuli. Jos on oikeasti aikeissa elää toisen kanssa loppuikänsä, naimisissa, ei tarvita mitään kihloja, vaan asia on sillä selvä kummallekin, että heti naimisiin ja sitä ei enää pälyillä muita ja "opetella tuntemaan itseään".
Mutta kun kaikkien ihmisten päämäärä ei ole se avioliitto.
Ei niin. Mitä sitten? Ei se minua liikuta.
Ei, 115 sivua vaan.
Luulet mua nyt varmaankin joksikin toiseksi. En ole lukenut yhtäkään aiempaa sivua, tulin kommentoimaan asiaa suoraan otsikon perusteella. Sori, mut näin on.
Taas kaikki uskoo
Miksi on niin vaikea uskoa, että muut ihmiset ovat erilaisia kuin sinä? Kaikki eivät ole av-palstalla jankkaavia elämäntapaluusereita.
Niinpä. Ihmisillä on myös ammatteja ja tutkintoja kuten täällä mainittu rekrytoija ja maisteri, mutta eihän sellaisiakaan missään nimessä voi olla olemassa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan nuorena (viim. 22v.) naimisiin, ei mitään kihlauksia. Ne, jotka "varaa", varsinkin heti suhteen alussa (muutaman kk sisään) kihlaamisella itselleen jonkun, on niitä kaikista pahimpia. Jättää heti, kun parempi tulee ja sitten vinkuaa takaisin, kun ei se ollutkaan sitä mitä luuli. Jos on oikeasti aikeissa elää toisen kanssa loppuikänsä, naimisissa, ei tarvita mitään kihloja, vaan asia on sillä selvä kummallekin, että heti naimisiin ja sitä ei enää pälyillä muita ja "opetella tuntemaan itseään".
Mutta kun kaikkien ihmisten päämäärä ei ole se avioliitto.
Ei niin. Mitä sitten? Ei se minua liikuta.
Ei, 115 sivua vaan.
Luulet mua nyt varmaankin joksikin toiseksi. En ole lukenut yhtäkään aiempaa sivua, tulin kommentoimaan asiaa suoraan otsikon perusteella. Sori, mut näin on.
Taas kaikki uskoo
Miksi on niin vaikea uskoa, että muut ihmiset ovat erilaisia kuin sinä? Kaikki eivät ole av-palstalla jankkaavia elämäntapaluusereita.
Niinpä. Ihmisillä on myös ammatteja ja tutkintoja kuten täällä mainittu rekrytoija ja maisteri, mutta eihän sellaisiakaan missään nimessä voi olla olemassa 🤔
Liittyy mihin??
Pohjimmiltaanhan ongelma on siinä, että haluttaisiin, että "ei mitään" olisi ihmisten mielestä jotakin muuta kuin "ei mitään" ja on siksi omittu kihlaus-sana, jolla on eri merkitys. Sitten kun merkitykseksi tulee "ei mitään" niin se tarkoittaa "ei mitään". Sitten aletaan nimittämään avioliitoksi?
Musta tuntuu että tämä väittelijä luulee että me ikikihlatut olemme täälä nyt itkua vääntämässä koska hän ei hyväksy tapaamme elää.
Pakko kertoa totuus:
Mä oon saanut vuosituhannen naurut tästä ketjusta hänen ansiostaan.
"Vähän" käänty jo itseä vastaan tuo juttu jossain kohtaa.
Huomaa, että nyrkkeily on vaurioittanut aivoja, kun ei ymmärrä edes, mitä kehäpäätelmä saati sitten kihlaus tarkoittaa.