Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Eikö kukaan ole kuullut yhtään tarinaa niistä omaisuuksien menetyksistä juuri sen avioliiton takia?
Niitä on varmasti enemmän.
Joku voisi tehdä siitä oman tutkimuksen. Avioliitto varmasti voittaa tuossa kilvassa.
Moniko manaa kun rakas vaimoke/miehike (yleensä se vaimoke) ottaa talot ja autot ja rahat ja elarit viel päälle.
Se on monelle muuten ihan tapa rikastua kun etsii rikkaan uhrin siihen.
HihiiKuka noita juttuja ylipäätänsä uskoo. Mies on muka lapanen, nainen ei yhtään.
Niitä et usko? Mutta uskot että joku on jumissa kihla liitossaan.
Juuri joo ja linnut ui..
Kumpi vaan voi olla se lapanen. En väittänyt muuta.
Anteeksi, vastasin tässä eri henkilölle.
Mutta pointin varmasti kaikki ymmärsi ilman lakipykälääkin 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Eikö kukaan ole kuullut yhtään tarinaa niistä omaisuuksien menetyksistä juuri sen avioliiton takia?
Niitä on varmasti enemmän.
Joku voisi tehdä siitä oman tutkimuksen. Avioliitto varmasti voittaa tuossa kilvassa.
Moniko manaa kun rakas vaimoke/miehike (yleensä se vaimoke) ottaa talot ja autot ja rahat ja elarit viel päälle.
Se on monelle muuten ihan tapa rikastua kun etsii rikkaan uhrin siihen.
HihiiKuka noita juttuja ylipäätänsä uskoo. Mies on muka lapanen, nainen ei yhtään.
Niitä et usko? Mutta uskot että joku on jumissa kihla liitossaan.
Juuri joo ja linnut ui..
Kumpi vaan voi olla se lapanen. En väittänyt muuta.
En usko kenekään olevan jumissa missään kihlaliitossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Ei se ole mitään muuta, kultaseni. Olet vain pikkutyttönä saanut asiasta väärän käsityksen.
Kieltämättä tunnen lukuisia pitkään kihloissa olleita. Mutta pikkutyttöajasta on liikaa aikaa, jotta se enää vaikuttais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Heh, isot luulot on, kun pitää omaa elämäänsä jonkinlaisena määritelmänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Ei ole edes tarvis. Nuo sun määritelmät ei kiellä kihlausta ilman avioliittoa ja vaikka kieltäisi niin mitä sitten tapahtuu? Salama lyö ja halkaisee. Osaat varmaan itsekin lukea mitä niissä lukee: sopimus, lupaus. Ja ne sopimukset ja lupaukset voi sisältää mitä vaan maailman ja taivaan väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Onkohan sinulla aivoissa jokin häiriö kun et ymmärrä yksinkertaista määritelmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Onkohan sinulla aivoissa jokin häiriö kun et ymmärrä yksinkertaista määritelmää?
Sepä se, yksinkertainen määritelmä. t: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Onkohan sinulla aivoissa jokin häiriö kun et ymmärrä yksinkertaista määritelmää?
Kyllä voihan sielä olla, tai voipi olla ettei.
Aie siel ainakin on 😆
Mun aivoissa on muuten se aie, mut sit on myös vastalause. Ne tappelee siel.
Kumpikohan voittaa?
No siihen asti jatkan kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Mun on hankalaa laittaa linkkiä MUN ELÄMÄÄN tähän sulle nyt. Sori
Heh, isot luulot on, kun pitää omaa elämäänsä jonkinlaisena määritelmänä.
No miksi mun elämä sitten kiinnostaa sua näin paljon? Taidan olla julkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Sakkoja, vankeutta yms. vastaavia seuraamuksia voidaan määrätä vain rikoslaissa rangaistaviksi säädetyistä teoista. Valehtelua ei ole säädetty rikoslaissa rangaistavaksi, mutta ei sitä silti pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttynä.
Avioliittolaissa määritellään täällä jo paljon siteeratulla lauseella, miten kihlaus syntyy. Eli ei tarvitse olla kirjallinen, eikä tarvita todistajia. Kaksi henkilöä sopivat keskenään solmivansa avioliiton.
Laki siis ei erikseen kiellä sitä, että mielessään kiistää tämän yksittäisen laissa olevan lauseen sisällön ihan toiseksi. Se on toki (tahallista) väärintulkintaa, joku sanoisi valehtelua, mutta edelleenkään siis ei rangaistavaa. Lainsäädännössä on paljon tällaista ohjeellista tekstiä ja niiden nojassa yhteiskunta makaa.
Oikein makaa. Kiva että se makaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Sakkoja, vankeutta yms. vastaavia seuraamuksia voidaan määrätä vain rikoslaissa rangaistaviksi säädetyistä teoista. Valehtelua ei ole säädetty rikoslaissa rangaistavaksi, mutta ei sitä silti pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttynä.
Avioliittolaissa määritellään täällä jo paljon siteeratulla lauseella, miten kihlaus syntyy. Eli ei tarvitse olla kirjallinen, eikä tarvita todistajia. Kaksi henkilöä sopivat keskenään solmivansa avioliiton.
Laki siis ei erikseen kiellä sitä, että mielessään kiistää tämän yksittäisen laissa olevan lauseen sisällön ihan toiseksi. Se on toki (tahallista) väärintulkintaa, joku sanoisi valehtelua, mutta edelleenkään siis ei rangaistavaa. Lainsäädännössä on paljon tällaista ohjeellista tekstiä ja niiden nojassa yhteiskunta makaa.
Auttaako sua jotenkin toi valehtelun hokeminen? Tekeekö se olosi paremmaksi? Ainakin kovasti yrität katsoa alaspäin nenänvarttasi vain kihloissa olevia kohtaan. Miksi? Mitä olet joutunut kokemaan lapsena, että olet saanut moisen trauman? Lupasiko naapurin Marko sulle sormuksen, sitten kun olette aikuisia mutta sitä ei koskaan tapahtunut? Joku ongelma todellakin on. Olisi kiva lähteä sitä purkamaan kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Sakkoja, vankeutta yms. vastaavia seuraamuksia voidaan määrätä vain rikoslaissa rangaistaviksi säädetyistä teoista. Valehtelua ei ole säädetty rikoslaissa rangaistavaksi, mutta ei sitä silti pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttynä.
Avioliittolaissa määritellään täällä jo paljon siteeratulla lauseella, miten kihlaus syntyy. Eli ei tarvitse olla kirjallinen, eikä tarvita todistajia. Kaksi henkilöä sopivat keskenään solmivansa avioliiton.
Laki siis ei erikseen kiellä sitä, että mielessään kiistää tämän yksittäisen laissa olevan lauseen sisällön ihan toiseksi. Se on toki (tahallista) väärintulkintaa, joku sanoisi valehtelua, mutta edelleenkään siis ei rangaistavaa. Lainsäädännössä on paljon tällaista ohjeellista tekstiä ja niiden nojassa yhteiskunta makaa.
Myöskään jankkausta ei pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttynä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Jos teinikihloissa olemisen ainoa merkitys on teinikihloissa oleminen niin silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Jos teinikihloissa olemisen ainoa merkitys on teinikihloissa oleminen niin silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä.
Jokainen määrittää sen suhteensa merkityksen liene ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Jos teinikihloissa olemisen ainoa merkitys on teinikihloissa oleminen niin silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä.
Yes, nyt voit häipyä mielipiteinesi takavasemmalle.
Ihminen, joka tässä kohtaa ketjua tajuaa, että mennään kehää, niin on kyllä ansainnut tikkarinsa.
Ei se ole mitään muuta, kultaseni. Olet vain pikkutyttönä saanut asiasta väärän käsityksen.