Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Sadan vuoden yksinäisyyden alku ainakin kamalaa tuubaa
tätönen 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla kirjailijalla = Coelho voi olla ja on eritasoisia kirjoja joten yhden lukeneena ei vielä tiedä koko totuutta
tätönen 23
Hessen Lasihelmipeli uskomattoman tylsä.
Tuskin on selvinpäin kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Puhdistus.
Luin sen ja oli todella tylsä. Kuvailtiin pöytäliinaa ja mitä lie muuta.
No siis punaviinitahrat lähtee etikalla ja soodalla, eritetahradesinfektioon klorillia, mikäli kärsitte hiivatulehduksesta, olkaa hyvä ja välttäkää yleisiä lauteita (kiukaalla voitte istua) ja peskää alusasupyykkinne vähintään 60-asteisella ohjelmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siri Hustvedtin kirjat. Tätä naista hehkutettiin jossain haastatteluohjelmassakin USA:n tai maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon kuuluvaksi. Muistan edelleen, miten tyytyväisenä Siri siinä ohjelmassa kihersi saatuaan tällaisen kehun... mutta mistä ihmeestä moinen meriitti? Ei ainakaan kirjallisten lahjojen takia. Todella huonoja kirjoja ja se viimeisin, mitä yritin lukea, oli todella pinnallista itsekeskeistä jaaritusta jostain hänen käsiensä tärinästä ja todellakin se "analyysin" taso ei älyllä loistanut. TUntui, että mieshaastattelijalle hänen ainoa älyllinen meriittinsä taisi olla tieto siitä, että Siri on Paul Austenin vaimo.
Yritin kolme kertaa aloittaa lukemaan Kaikki mitä rakastin, mutta en vaan päässyt loppuun. Hirveää jorinaa varmaan ensimmäiset kaksisataa sivua.
Mua myös ärsyttää, jos kirjassa ikään kuin unohdetaan päähenkilön ääni ja kirjailija itse alkaa kuultaa tekstistä läpi. Päähenkilö ja minäkertoja tuossa romaanissa on ikääntyvä taidehistorioitsija, heteromies. Tämä mies sitten kuvailee parasta ystäväänsä Billiä hekumallisesti, tyyliin "kun tapasin Billin, hän oli 185-senttinen raamikas komistus, jolla oli öljynmustat hiukset, tuuheat ripset ja syvänvihreät silmät, jotka porautuivat suoraan sieluun...." Just joo :D Ettei kirjailijatar vaan itse olisi hieman ihastunut omaan tekeleeseensä.
Asiahan olisi eri, jos tämän "heteromiehen" pakkomielteinen suhtautuminen omaan kaveriinsa olisi ollut kirjan teema, mutta kun ei ollut. Oli kertoman mukaan tulisesti rakastunut vaimoonsa, jota kuvailtiin suurinpiirtein yhtä intohimoisesti kuin vanhaa lapasta ja joka oli muutenkin ihan sivuhenkilö tämän seksikkään Billin rinnalla.
Itse kiinnitin huomiota Sherlock Holmes-kirjoissa että Holmes noteeraa ja kuvailee komeat miehet, mutta ei kauniita naisia. Siis ihan niissä alkuperäisissä Arthur Conan Doylen kirjoittamissa. Holmes ei myöskään pidä Watsonin vaimosta koska vie Watsonin pois Holmesin luota asumasta (jossain vaiheessahan Conan Doyle sitten tapatti tämän vaimon kirjoissa ja Watson muutti takaisin). Holmes myös kommentoi yhdessä vaiheessa vähän ärtyneesti että koska Watson on niin komea niin naisethan varmasti suorastaan lankeavat jalkoihin.
Tosin Watsonin välillä pakkomielteinen suhtautuminen Holmesiin on myös vähän kyseenalaista. 🤔Saan nyt varmaan kaikki konservatiiviset Holmes fanit kimppuuni mutta tähän riippuvaiseen suhteeseen tuli kyllä kiinnitettyä huomiota. En huomannut samanlaista Poiroteissa Poirotin ja Hastingsin välillä.
Ei sillä kirjat ovat hyviä ja ymmärrän niiden hehkutuksen joten sinänsä meni vähän ohi ketjun aiheesta. Mutta tuli vaan mieleen tästä kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien, jotka poltetaan rovioilla.
Shuggie Bain
Sitä hehkuttettiin kaikkialla, mutta oli masentava opus, kurjuuttakurjuuden perään. Ranteiden viiltely alkoi kuulostaapiridtävältä. Ehkä en vain pidä toivottomuutta täynnä olevista kirjoista. Olisin kaivannut edes jonkun pienen positiivisen pilkahduksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rosa Liksomin Hytti 9.
Siis typerin kirja jota olen lukenut, ja keskenhän se jäikin. Asun ulkomailla ja luen suomenkieliset kirjat kannesta kanteen, mutta tämä jäi puoleenväliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1984. Aika yksinkertainen saman aiheen ympärillä pyörivä juoni. Ollut varmaan merkittävä kirja julkaisuvuonnaan, mutta aika on ajanut siitä ohi.
Kuinka niin?
Sehän on ajankohtaisempi kuin koskaan!
Kirjassa maailma on jakautunut kolmeen keskenäön sotivaan valtioon.
Ihmiset(puolueen jäsenet) ovan 24/7 televalvonnan alaisia.
Kirjan maailma on totalitaristinen.
Vaikka kommunismi ei ole se ykkösuhka, demokratia on nyt heikoimmillaan pitkään aikaan.
Totta. Yleensä ajatellaan, että hyvä kirjallisuus auttaa ihmisiä ymmärtämään maailmaa ja yhteiskunnan toimintamekanismeja. Näin ei ilmeisesti olekaan.
Jotkut lukee tyylillä hauki on kala. Ja sehän on tietysti ihan luvallista. Sääli kuitenkin, että tekstin tasot jää syrjään.
Vierailija kirjoitti:
Lucinda Rileyn seitsemän sisarta-sarja. Lapsellista, ennalta-arvattavaa, pitkäveteistä. Huonoa kieltä ja kömpelöä dialogia. Ja kirjoissa joku miljoona sivua per opus. Tuntui että tuhlasin elämästäni monta tuntia tämän takia
Luen juuri ensimmäistä niistä. Hyvää iltalukemista, uni tulee nopeasti ilman melatoniinia.
Juoni on lapsellisuudessaan ihan hauska, mutta mutta liikaa Kauniita ja Rohkeita tyyppistä saippuasarjaa. Kerronta on aika tökeröä, ehkä käännös ei toimi.
Aion silti lukea lisää sisaruksista. Ihan kelpo ilta kirja. Surullista että kirjailija itse on kuollut noin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan
Hihii, possu lentää ja kissalla on hattu. Ei tuollaista sekopäistä ole vaikea suoltaa, eikä se ole taiturimaistakaan.
Ihan paras kirja! Eivät kaikki tajua ko. kirjaa, mikä on aivan ymmärrettävää. Itselleni tästä tuli yksi suosikeista.
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen Potilas - muuten hyvä ja koukuttava, mutta loppu oli jotenkin antikliimaksinen, en pitänyt loppuratkaisusta.
Colleen Hooverin Se päättyy meihin - luin suurella odotuksella. Kirjan teksti oli tönkköä luettavaa, paljon typeriä juttuja kuten kirjeet Ellenille. Aika keskinkertainen tarina.
Tuo Hooverin kirja mulla kans. Hitto, päähenkilö oli kaunis, ihana, seksikäs ja perusti lähes parhaan kukkakaupan ikinä. Miespäähenkilö oli ihan paras neurokirurgi. Miehen sisko miehineen omisti kokonaisen kerrostalon kerroksen ja ansaitsi miljoonia. Toinen miespäähenkilö omisti kaupungin parhaan ravintolan. Voi vee, mitä satua ja vakavin osa tarinaa eli parisuhdeväkivaltakin oli sekin vesitetty kummallisilla tapahtumilla ennen väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo kauan sitten ihmettelin Papillon -nimisen murhaajan ja vankikarkurin touhujen hehkutusta.
Ursula Le Guinin Maameren tarinat.
On suuri mysteeri kuinka velhoista ja lohikäärmeistä on saatu aikaan niin kuolettavan tylsiä. Toinen osa on ihan OK, muuta muut todella pitkäveteistä jaarittelua.
Le Guinin muu tuotanto on ihan eri maata.
Kaikki kirjat, joissa ei ole mitään juonta, vaan kuvaillaan kirjoittajan elämää kuin päiväkirjassa. Kerrotaan, miten liian kirkas auringonpaiste herättää, sitten kerrotaan keittiöön menemisestä ja yksityiskohtaisesti aamupalan laittamisesta ja näin edetään iltaan asti. Ketä kiinnostaa? Ja kun yksi kirjoittaja on saanut menestystä näin, niin muut kirjoittajat alkavat matkia häntä. Sitten meillä on kokonainen uusi genre, joka on modernia, ei kun tylsää.
Kärpästen herra oli minulle pettymys. Kirjalla on hyvä ja mielenkiintoinen aihe, mutta jotenkin kirjoittajalta katosi yht'äkkiä puhti kesken kaiken ja kirjan loppuosa lässähtää pahasti.
Harry botter kirjat. No makuasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan
Hihii, possu lentää ja kissalla on hattu. Ei tuollaista sekopäistä ole vaikea suoltaa, eikä se ole taiturimaistakaan.
Ihan paras kirja! Eivät kaikki tajua ko. kirjaa, mikä on aivan ymmärrettävää. Itselleni tästä tuli yksi suosikeista.
Mulla sama juttu! Yksi ehdottomista suosikkikirjoistani! ja mulle on suuri mysteeri, miksi niin moni sen lukenut tuhahtaa sille.
Siinä kirjassa on pakko olla joku "psykologinen klikki" joka vaikuttaa osaan lukijoita hyvinkin voimakkaasti ja jättää osan täysin kylmäksi.
Se kirja ja sen tunnelma jäi pitkäksi aikaa "elämään päähän".
Kuinka niin?
Sehän on ajankohtaisempi kuin koskaan!
Kirjassa maailma on jakautunut kolmeen keskenäön sotivaan valtioon.
Ihmiset(puolueen jäsenet) ovan 24/7 televalvonnan alaisia.
Kirjan maailma on totalitaristinen.
Vaikka kommunismi ei ole se ykkösuhka, demokratia on nyt heikoimmillaan pitkään aikaan.