Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (1109)
Kärpästen Herra. Käsittämätöntä että on voittanut Nobelin. Kirja ei tarjoa näkökohtia, ja on suorastaan tieteenvastainen. Eikä toimi edes kioskikirjallisuutena. Ennemmin vaikka Ilkka Remes ansaitsisi Nobelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta. Luin ensimmäisen ja olipa kaikin puolin kökkö tekele. Viihdekirjallisuuskin voi olla hyvää, mutta Rileyn teksti oli sekä juonen että kielen puolesta kuin yläkoululaisen kynästä.
SAmaa mieltä.
En ymmärrä tän sarjan suosiota, kioskikirjallisuutta.
Huonot kirjat unohtaa heti.
Vain hyvät kirjat tulee luettua loppuun asti.
Yritin lukea Finlandia voittaja kirjan eli Eristystila,kapinoiva naisia. Yritin Yritin mutta ei iskenyt. En ymmärrä miksi kirja nousi voittajaksi. Olen lukenut tuhansittain kirjoja, enkä koskaan mitään hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit
Parin ekan perusteella aikamoista huttua. Mutta tämän kun on todennut semmoisille ihmisille, joille niiden julkaisuajankohta on osunut sopivaan ikävaiheeseen, niin on saanut tuta tehneensä suunnilleen jumalanpilkkaa :'-D
Onhan Aku Ankkakin "höttöä"
Sen nyt arvaa, kun on kyse sarjakuvasta. Mutta kun lasten kirjasarja nostetaan korkeimmalle jalustalle niin sitä voi käsittää väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hildur, soopaa,soopaa,soopaa,jätin kesken,ainoa kirja aapisen jälkeen.....
Ja lisäksi oudon huonoa suomea.
Olen ajatellut, että se suomi on outoa, koska siinä varmaan kuultaa läpi kirjailijan Islannissa vietty aika ja kielikylpy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bensiinimoottorit -kirjan hehkutusta en ymmärrä, sehän kuuluu vain dieselmoottoreihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit
Parin ekan perusteella aikamoista huttua. Mutta tämän kun on todennut semmoisille ihmisille, joille niiden julkaisuajankohta on osunut sopivaan ikävaiheeseen, niin on saanut tuta tehneensä suunnilleen jumalanpilkkaa :'-D
Et sitten yhtään tuoreempaa trollia keksinyt? Tuo viihteen laadulla päteminen lienee vanhempi retorinen kikka kuin me molemmat yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit
Parin ekan perusteella aikamoista huttua. Mutta tämän kun on todennut semmoisille ihmisille, joille niiden julkaisuajankohta on osunut sopivaan ikävaiheeseen, niin on saanut tuta tehneensä suunnilleen jumalanpilkkaa :'-D
Onhan Aku Ankkakin "höttöä"
Sen nyt arvaa, kun on kyse sarjakuvasta. Mutta kun lasten kirjasarja nostetaan korkeimmalle jalustalle niin sitä voi käsittää väärin.
Taitaa ne lapset olla se kypsempi osapuoli kuin joku lasten kirjasarjaa haukkuva epätoivoinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta... Pitkäpiimäisintä tuubaa koskaan.
Kun ensimmäisestä parista-kolmestasadasta sivusta pääsi yli, kirja imaisi mukaansa. Ehkä luen sen uudestaankin, mutta joka tuutisra tunkeva LOTR-elokuvien ja niiden kuvaston toisto on antanut aiheesta yliannostuksen, joka tuskin heti hellittää.
t: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikos ja rangaistus. Itsekeskeinen kirjailija tekee oman itsensä idealisoidun hahmon pääsankariksi kirjaan, jonka keskeisin anti on, että päähenkilöä ylempiarvoinen poliisihenkilö kohdistaa tarkkailevan katseensa päähenkilöön ja kokee tämän erityislaatuiseksi, koska kyseinen päähenkilö kokee itsekin itsensä erityislaatuiseksi, koska pohjimmiltaan itsekeskeinen mieskirjailija kokee itsensä erityislaatuiseksi. Tässä idealisoidun omakuvan kasvavassa ihailussa sitten lillutaan. Ja tämä on ainutlaatuisen humaani kirjallinen mestariteos. Inhoan kaikkia muitakin venäläisiä klassikoita. Ylihypetettyjä, ja etenkin naisnäkökulmasta kammottavia.
Hymyilen edelleen lukion äidinkielenopettajan reaktiota siihen, kun 16-vuotiaana kerroin, että yritin lukea Anna Kareninan, mutta se oli niin pitkästyttävä jo alussa, että jätin kesken. Hän oli ihan järkyttyneen oloinen. Ja olin siihen mennessä lukenut mm. Bronten sisarusten kaikki romaanit ahmimalla, ja jonkin verran Austenia. Joten ns. tiiliskivien lukeminen ei ollut vierasta, vaan itseasiassa lempipuuhaa.
Sofi Oksasen koko tuotanto, en ymmärrä kohua sen ympärillä. Harry Potteria ei pystynyt lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmat romantasiasarjat ACOTAR ja tää Siivenisku -SARJA. KURAA. Siis surkeammin yhteen kudottu tarina kuin Houkutuksessa.
Raamattu, Häräntappoase, Täällä Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas. Näin alkuun
Tämä naishenkilön HIV-tartunnasta kertova omaelämäkerrallinen Positiivinen-kirja. Hatunnosto ihmiselle itselleen, mutta kirja on elämäkerturin huonosti kirjoittama, junnaa ja toistelee.
Saara Turusesta olen myös tuota mieltä, että ihan mukavaa ja etenevää luettavaa ovat. Jonkun lehtijutunkin luin, jossa kiteytettiin tavanomaisuuden tyyli: ruoho viheriöi ja aurinko paistoi, näin karrikoiden. Ihmettelin, kun osittain äikänopettajistakin koostuva kirjallisuuskerho valitsi näitä jatkuvasti. Oli jotenkin tärkeää olla ajan hermolla tässä asiassa, minkä kyllä ymmärrän. Hehkutus on täysin ylimitoitettua ja sitähän tässä haettiin. Ei tarvitse inhota jotain pitääkseen hehkutusta liiallisena. Rämän kirjoja koskee sama havainto, kuten myös ap:n mainitsemaa Queberin tapausta.
No ne 50 shades of sitä ja tätä oli kyllä hehkutuksen huipentuma. En pystynyt lukemaan tikahtumatta nauruun. Miljonääri helikopterillaan ja sitten kidustuskammio seksileikkeihin. Hihii!
Onhan Aku Ankkakin "höttöä"