Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina (Tolstoi). Jokaisella sivulla joku pyörtyy. Ja se pyörtyjä ei siis ole aina sama henkilö.
Miten niin? Olen puolessa välissä kirjaa eikä kukaan ole vielä pyörtynyt 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen, Liukkosen,Tervon, Aitolehden ja muiden turhakkeiden kuten Karalahden elämänkerrat..Haukion runoilut...näitä riittää
Freida McFadden: Kotiapulainen.
Hehkutettu "psykologinen trilleri". Ennalta arvattava. Kökkö näkökulman vaihto keskellä kirjaa. Loppu kirjoitettu vain petaamaan jatko-osaa.
Linnunradan käsikirja liftareille.
Ehkä en vain ymmärrä huumoria?
Jos haluaa scifi huumoria niin kannattaa tutustua Stanislaw Lemin tuotantoon, puolalainen kirjailija Neuvostoliiton aikaan, kirjat täynnänsä yhteiskunnallista kritiikkiä ja nälvimistä systeemiä kohtaan jota neukkujen sensorit eivät tietenkään tajunneet.
Voi kunpa kirjallisuutta arvostettaisiin kuten ennen. Kaikenmaailman bestsellerit, joissa on köyhä kerronta, olematon juoni ja ja laiskasti rakennetut henkilöhahmot ovat populääria ja sellaisena sen pitäisi myös pysyä. Hauska viihdettä mutta en puhuisi kirjallisuudesta. Samaan kastiin podcastien ja blogien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksanen: Puhdistus. Luettuani tunne kuin olisi otteita jostain aiemmasta lukemastani ulkomaisesta kirjasta, en vain saa päähäni mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan tuo Raamattu sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siri Hustvedtin kirjat. Tätä naista hehkutettiin jossain haastatteluohjelmassakin USA:n tai maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon kuuluvaksi. Muistan edelleen, miten tyytyväisenä Siri siinä ohjelmassa kihersi saatuaan tällaisen kehun... mutta mistä ihmeestä moinen meriitti? Ei ainakaan kirjallisten lahjojen takia. Todella huonoja kirjoja ja se viimeisin, mitä yritin lukea, oli todella pinnallista itsekeskeistä jaaritusta jostain hänen käsiensä tärinästä ja todellakin se "analyysin" taso ei älyllä loistanut. TUntui, että mieshaastattelijalle hänen ainoa älyllinen meriittinsä taisi olla tieto siitä, että Siri on Paul Austenin vaimo.
Älykkyydestä en tiedä, mutta muistan lukeneeni "Vapiseva nainen" -kirjan avioeroni jälkeen, ja se oli siihen elämäntilanteeseen sopiva. Sain silloin itse paniikkikohtauksia ja kädet tärisivät niin ettei vettä tahtonut saada hanasta mukiin. Oli helppo samaistua.
Sitä ennen olin kuitenkin lukenut Hustvedtin "Kaikki mitä rakastin", ja se oli tosi kaamean hyvä!
Lukekaa Lemiltä nimenomaan Kyberias ja Tähtipäiväkirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
Kaikki eivät pidä kaikesta, juu, mutta klassikkoteoksen kuittaaminen paskaksi ilman vahvoja perusteluja kertoo enemmän sinusta kuin kirjasta.
Olisikohan koraani. Turhaa tekstiä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo kauan sitten ihmettelin Papillon -nimisen murhaajan ja vankikarkurin touhujen hehkutusta.
Muka syytön. Ja suuri osa kirjasta perustuu muihin kuin omiin kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikos ja rangaistus. Itsekeskeinen kirjailija tekee oman itsensä idealisoidun hahmon pääsankariksi kirjaan, jonka keskeisin anti on, että päähenkilöä ylempiarvoinen poliisihenkilö kohdistaa tarkkailevan katseensa päähenkilöön ja kokee tämän erityislaatuiseksi, koska kyseinen päähenkilö kokee itsekin itsensä erityislaatuiseksi, koska pohjimmiltaan itsekeskeinen mieskirjailija kokee itsensä erityislaatuiseksi. Tässä idealisoidun omakuvan kasvavassa ihailussa sitten lillutaan. Ja tämä on ainutlaatuisen humaani kirjallinen mestariteos. Inhoan kaikkia muitakin venäläisiä klassikoita. Ylihypetettyjä, ja etenkin naisnäkökulmasta kammottavia.
Päähenkilöhän oli Sonja, nuoren mieshahmon ystävä, ja erittäin hyvin kuvattu nainen. Muutenkin kirja oli hyvä.
Miten joku voi lukea näin huonosti teosta? Sonja on klassinen mieskirjailijan kirjoittama klisenen h u o ra -madonnahahmo, joka polvillaan rukoilee armoa ehanalta päähenkilöltä ja antaa kaikki tämän rikoksen anteeksi... täydellinen itsekeskeisen mieskirjailijan ihannennaishahmo, nähty useammankin mieskirjailijan teoksessa polvillvaan sen mieskirjailijan idealisoidun kirjallisen hahmon edessä. Sietämätöntä. Mutta ne, jotka ovat saaneet nimetä maailmankirjallisuuden helmet, ovat olleet miehiä ja heihin tuo kaikki varmasti uppoaa psykologisesti täysin uskottavana ja jopa suotavana. 2020-luvulla voitaisiin opetella jo vähän kriittisempää lukutapaa.
Ehkäpä kirja onkin omanlaisensa ajankuva...
Eihän se ole. Se on yhden miehen fantasia, joka on nostettu jalustalle. En usko että naiset olisivat olleet kovin mielissään, jos tuo määritellään ajankuvaksi siitä ajasta, jota he elivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
Kaikki eivät pidä kaikesta, juu, mutta klassikkoteoksen kuittaaminen paskaksi ilman vahvoja perusteluja kertoo enemmän sinusta kuin kirjasta.
Miksi klassikkoteoksen paskaksi kutsuminen vaatisi vahvempia perusteluja kuin jonkin muun?
Kjell Westö Missä kuljimme kerran. Olis kiinnostava lukea hesan historiasta, mut toi kirja oli ihan tyhmä ja roskaa. Silkka pettymys kaikin puolin.
James Joycen Odysseus on tärkeänä pidetty teos, mutta kirjan lukijat eivät saa luettua sitä loppuun tai ainakin joutuvat taistelemaan jaksaakseen lukea sen. Olen ihmetellyt, miksi sellaista teosta arvostetaan.
Harry Potterit. Okei, en muuta kun sitä ensimmäistä yritin, kai ne muut voisi periaatteessa olla hyviäkin mutta en vain tiedä sitä. Mutta sitä ekaa en päässyt edes puoleenväliin, kun oli niin tylsää. Ihan sama, miten kuvitteellisille henkilöhahmoille kävi. Olisi vaikka roihahtanut liekkeihin koko Tylypahka ja vienyt kaikki mennessään.
Täysin samaa mieltä! Fantasiafanina tietenkin saa joiltain vihat niskaan, jos näin sanoo :D