Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Ihan taas mentiin pahkinoiksi, ihme etta ei sentaan kiveksiksi tai muttereiksi. Huvittaa etta kritisoidaan kirjoja ja kirjoitusta ja oma taso on sitten tuota.
Musta raamattu. En kyllä raamaisi mokomaa (eli laittaisi raameihin)
Lapsellinen hömppätaikojen kirja, ei ihmekään että on erotettu muusta raamatusta, jos ei olis niin kukaan ei olis uskis
Ja oikeastaan samat "valkoisesta" osastakin, hiukan laimeampina.
Vierailija kirjoitti:
Musta raamattu. En kyllä raamaisi mokomaa (eli laittaisi raameihin)
Lapsellinen hömppätaikojen kirja, ei ihmekään että on erotettu muusta raamatusta, jos ei olis niin kukaan ei olis uskis
Ja oikeastaan samat "valkoisesta" osastakin, hiukan laimeampina.
Mustaa Raamattua ei ole koskaan "erotettu" Raamatusta, koska se ei ole siihen koskaan kuulunutkaan. Se on sitä paitsi peräisin todella paljon myöhemmältä ajalta kuin Raamatun kirjat.
Tuntuu siltä, että ihmiset jotka ei lue kirjoja mutta haluaa jotenkin asettaa itsensä tähän keskusteluun mukaan heittävät noita mukanasevia Raamattu ja Koraani kommentteja
Vierailija kirjoitti:
Satu Rämö: Hildur
Sama. Minulla on ollut tämä kesken vaikka kuinka pitkään, kun lukeminen on vain niin tuskaista. Juoni lähtee liikkeelle todella hitaasti ja henkilöhahmot ovat todella ohuita. Ihan jees, ei nyt mikään surkea kirja, mutten ymmärrä tämän aikaansaamaa hypeä.
Katiska kirjat
Wanted Nacci Tranberg
Immun kootut ovimiesvalheet
Kirjan hehkutus. Miksi? Sehän on paperia ja nk."äänikirja" ei ole kirja,ei jatkoon.
Mutta "Solaris" oli kyllä pitkäveteisimpiä junnauselokuvia, mitä olen nähnyt. Kerrotaankiin ,että Lemin kirja oli paljon parempi..
Sormusten herra ... en ymmärrä , mikä tuossa mielikuvitusopuksessa sykäyttää,.,
Totuus Harry Quebertin tapauksesta j a kaikki muutkin kyseisen kirjoittajan kirjat. Ihan uskomatonta jaarittelua ja pitkäveteistä sontaa. Lisäksi kävi ärsyttämään se, että päähenkilö tuntuu ihastuvat jokaikiseen naisoletettuun jo ensitapaamisella. Ei kiinnosta yhtään hänen jaarittelut ja muistelmat jostain ex-tyttöystävästä joka ei liity juoneen mitenkään
Pitkästyttävä oli myös se Elly Griffitsin lukittu huone. Pääsin yli puolen välin, mutta lopetin kun siihen mennessä ei ollut vielä tapahtunut mitään. Sitäkin niin hehkutettu äänikirjapalveluissa, oli ihan hirveä pettymys.
Suon villi laulu. Täysin epäuskottava juoni.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko monikaan kehunut, mutta Camilla Läckbergin Kultahäkki ja Hopeasiivet ovat ihan uskomatonta miesvihaa täynnä. Siinä jää palstan sterotypiatkin kauas taakse.
Ja se vaivaannuttava pehmop_rno.
En tiedä miten sainkaan molemmat kirjat kuunneltua läpi, kakkaa ovat.
Juuri äsken sain luettua loppuun tuon Kultahäkki ja piti tulla katsomaan mitä mieltä muut tästä ovat olleet. Siis en muista milloin viimeksi olisin lukenut näin kökköä tekstiä kirjassa. Ihan järkyttävää moskaa ja en todella tiedä miksi luin loppuun asti. Tai ehkä syynä oli se että muita kirjoja ei tullut otettua mukaan rantaluettavaksi lomalle kuin tämä kyseinen kirppishankinta
Vierailija kirjoitti:
Sofie Oksasen Puhdistus. En kerta kaikkiaan pystynyt pakottamaan itseä lukemaan.
Sain tuon kirjan lahjaksi. Kun olin lukenut siitä muutaman kymmentä sivua, luovutin. Niin ankeaa ja surkeaa oli, että tulin pahalle mielelle. Lahjan antajalle tietysti kovin hyväksi kehuin kirjaa. Myöhemmin poika kävi katsomassa filmatisoinnin, ja ankeaksi hänkin mainitsi sen.
Satu Rämöltä olen lukenut pari kirjaa. En niistä kauheasti innostunut. Paljon oli niissä maisemakuvausta, lenkkeilyn ja eläinten esittelyä. Monesta muusta kotimaisesta dekkaristista pidän enemmän.
Tervan juontia olivat minulle Ernest Hemingwayn ja Dostojevskin teokset, samoin "Gulag: vankileirien saaristo".
Enää en lue mitään väkisin, vaikka kuuluisi yleissivistykseen. Kun ei uppoa, niin ei uppoa.
Joku mainitsi Linnunradan käsikirjan liftareille ja Tarun sormusten herrasta. Itse luin nämä kun olin 6. luokalla, silloin ne jättivät unohtumattoman vaikutelman. Uskon kumminkin että jos nyt 45 vuoden iässä eivät ne maistuisi samalla tavalla. Sama Tähtien sodan kanssa jonka katsoin 7-vuotiaana. Sinuhen luin Egyptin lomalla ja pääsin tutustumaan Luxoriin ( ent. Theba) josta kirja kertoo. Sinuhesta pidin, mutta jos en olisi ollut Egyptissä lukiessani sen en usko että olisin pitänyt yhtä paljon. Rikos ja rangaistuksen luin vasta ja odotin siltä enemmän. Sofia oksasen puhdistus jäi myös kesken.
Kate Morton: Kellontekijän tytär
Ihme sekoilua. Alkuasetelma sinänsä kiehtova, mutta sitten kaikki onkin mahdollisimman epäuskottavaa ja tylsää. Eikä kirjan nimi liity oikeastaan mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Rosa Liksomin Hytti 9.
Siis typerin kirja jota olen lukenut, ja keskenhän se jäikin. Asun ulkomailla ja luen suomenkieliset kirjat kannesta kanteen, mutta tämä jäi puoleenväliin.
Montako Hyttiä Liksom on oikein kirjoittanut? Minä olen vasta Hytti nro 6:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 Shades of Grey
Se teksti on todella karun huonosti kirjoitettua, varsinkin englanniksi.
Ei helkkari, lakkasin lukemasta siinä vaiheessa kun vastaan tuli lause: "His voice is warm and husky like dark melted chocolate fudge caramel... or something."
Siellä siis oikeasti luki noin :D
Itse luin kirjan komediamielessä. Hyvät naurut sain.
Minusta on mielenkiintoista huomata, kuinka paljon se muistuttaa Raamattua.
Kumpikin on vaikuttanut maailmaamme paljon, ihan mielenkiinnolla olen kummankin lukenut. Eipä tarvise olla vääriä luuloja siitä, mitä niissä sanotaan.