Mitä yksinäiset teette kun teillä surua ja paha olla,

Syön ja itken ja syön lisää,lisäksi katson roska leffoja.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te osaa etsiä ystäviä? Miksi ette ole sukulaisten kanssa läheisissä väleissä?

Työpaikalta saa ystäviä? Miksi ette harrasta mitää missä näette muita ihmisiä?

Jotkut jopa ystävystyy naapurinsa kanssa!

Äitini kuoleman jälkeen sukulaisia ei juuri ole. Veljeni lopetti yhteydenpidon heti kun perintörahat oli jaettu. Äitini oli suvun liima, eikä esim. tätini enää jaksa pitää yhteyttä.

Pitkän liittoni aikana ystävät tulivat mieheni ystävien kautta. Kun erosimme, niin ystävät ”jäivät” erossa miehelle.

Työpaikallani on vain 5 henkeä, joista 4 eri paikkakunnalla. Teemme ainoastaan etätyötä, emmekä tapaa kasvotusten.

Harrastukset? Miten niitä voisi olla, kun suurimman osan vapaa-ajasta olen kahden pienen lapsen kanssa.

Yksinäisyydestä huolimatta olen kiitollinen, että lapset ovat olemassa. En voi sanoa olevani täysin yksin. Silti aikuisen seuran puute tekee yksinäiseksi. Ollapa joku johon tukeutua! Seurustelen, jollain tavalla, mutta mies päätti olla koko kesän mökillään toisella puolella Suomea. Minä olen töissä ja kiinni lasten vuoksi kaupungissa, joten emme tapaa viikkoihin. Jos olisin sinkku, niin seuraahan löytyisi Tinderistä. Itse olen varattu, mutta yksin.

Suunnittelen tekeväni itselleni jotain. Sit menen nukkumaan, se yleensä auttaa.

Suomi on niin individualistinen ja itse pitää pärjätä -henkinen maa että täällä on paljon yksinäisyyttä ja pahoinvointia.

Tärkein yhteisö on yleensä oma perhe, ja jos sitä ei ole, varsinkin monen miehen elämå muuttuu siinä 40 tienoilla aika surulliseksi. Naiset usein haalii harrastuksia, ystäväpiiriä, vapaaehtoistyötä tms joissa saa olla ihmisten kanssa. Ei tietenkään aina, mutta omassa tuttavapiirissä homma menee kutakuinkin noin.

Kaikkien hyvinvoinnin kannalta olisi paras, jos olisi mahdollista luoda ikään kuin kyläyhteisöjä, jotka koostuvat isohkosta joukosta ihmisiä (useampi kymmenen) ja joiden kanssa olisi mahdollista mutta ei pakko olla päivittäin tekemisissä. Esim kommuunithan on pienessä mittakaavassa tällaisia.

Jos kaikki panokset on kiinni siinä saako perheen ja yksinäisyys sitä kautta poistuu, ollaan mun mielestä jo heikoilla jäillä ja puolisolle tai perheelle tulee suhteettoman suuri taakka henkilön kaikkien toiveiden ja tarpeiden täyttäjänä. Jokaisella pitäisi olla muitakin yksinäisyyttä poistavia elementtejä elämässään kuin puoliso.

Oon itse yhden lapsen yksinhuoltaja, ja oon luomalla luonut meille yhteisöjä esim vapaaehtois- ja harrasteporukoista. Haluan että lapsi saa tuntea kuuluvansa eri porukoihin, koska se helpottaa omien porukoiden löytämistä isompana.

Kunpa Suomessa yhteisöllisyys nostaisi päätään ja ihmiset uskaltaisivat sitoutua yhteisöihin! Uskon että tämä auttaisi monia, ja myös helpottaisi painetta joka kohdistuu esim kumppanin löytämiseen.

Anonyymisti tämä on helppo kertoa eli minä korvaan naisen täyttämän aukon nettipornolla.

Jos kaipaan keskutelukaveria tai ihan vain muiden seuraa ni silloin tapaan ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te osaa etsiä ystäviä? Miksi ette ole sukulaisten kanssa läheisissä väleissä?

Työpaikalta saa ystäviä? Miksi ette harrasta mitää missä näette muita ihmisiä?

Jotkut jopa ystävystyy naapurinsa kanssa!

Oma tarina on sellainen, että olin lapsena vähän ujo, mutta ystäviä oli joitakin. Sitten muutto ja kiusaamista aina lukioon saakka. Olin myös lähes täysin yksin. Ei koskaan vapaa-ajan seuraa ja hyvä kun joku joskus koulussa edes jutteli. Harrastuksia oli välillä, mutta vaikka ihan kivoja ihmisiä niin ei koskaan tavattu muuten. Samalla myönnän sen, että kaikki oma rohkeus ja itsevarmuus karsisi noiden vuosien aikana ja ajattelin, ettei kukaan minua seuraansa halua. Toisaalta en enää edes osannut mennä mukaan porukkaan ja olin liian epävarma. Nyt vuosien päästä pitäisi taas osata olla muiden kanssa ja olla rohkea ja luoda kavereita nollasta. Ei ole helppoa ja tietysti omaakin syytä miksi kaikki vaikeaa. Olen myös työtön ja asun pienellä paikkakunnalla. Voi sanoa niin, että menneisyys vaikuttaa paljon ja olen ollut niin pitkään yksin, että en osaa ajatella ystäviä itselleni, vaikka silti olenkin yksinäinen ja seuraa kaipaan. Tiedän omat vikani, mutta minulle tuo ystävien hommaaminen ei ole helppoa. Joillakin voi olla jo tarpeeksi seuraa muutenkin.

Hävettäähän tämä, mutta jäin itse koukkuun chaturbateen eräänä talvena, kun en enää kestänyt olla yksin. Siellä oli joidenkin kanssa ihan kiva kirjoittaa, mutta ymmärtäähän sen, että ei ole mikään ystävien haku paikka tuo ja epäluonnollinen tilanne. Yksi heistä tosin kutsui jo luokseen käymään (no enhän minä ole menossa) ja olihan sen kiva ajatus. Jätin sen kaiken sitten, kun tajusin sen, että jotenkin he merkitsivät itselle jo liikaa ja en saisi kiintyä heihin. Käyn nykyisin vaan seurailemassa joskus, mutta en osallistu. Tämä varmaan itselle se pohja kokemus yksinäisyyden kanssa. En koskaan kertoisi kenellekään kasvokkain ja hävettää. Aika nuori nainen olen.

Tosi surullisia tarinoita täällä. Jotain on pahasti pielessä tässä maassa, kun pinnan alla on näin paljon yksinäisyyttä.

Olen itse joutumassa samaan tilanteeseen, kun 20 vuoden mittainen parisuhde päättyi äsken, ja ajatus seuranhausta jissain pinnallisessa Tinderissä ahdistaa. Baareissa en enää käy.

Voimia kaikille tahtomattaan yksinäisille.

Vierailija kirjoitti:

Syön, juon tai itkeskelen. Joskus silitän omia hiuksiani tai käsivartta. Säälittävää, eikö 😞

Älä ole surullinen. Jos vielä muistaa, miltä toisen ihmisen kosketus on tuntunut, on toivoa

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullisia tarinoita täällä. Jotain on pahasti pielessä tässä maassa, kun pinnan alla on näin paljon yksinäisyyttä.

Olen itse joutumassa samaan tilanteeseen, kun 20 vuoden mittainen parisuhde päättyi äsken, ja ajatus seuranhausta jissain pinnallisessa Tinderissä ahdistaa. Baareissa en enää käy.

Voimia kaikille tahtomattaan yksinäisille.

Suomessa on on ongelma se että parisuhteissa ihmisillä ei ole omaa aikaa tehdä mitään koska koko ajan pitää olla kumppanin seurassa. Ei asiat voi olla niin että on joko yksinäinen tai että on parisuhteessa.

Ei ennen asiat ollu näin kuin ne nyt on, vuosia sitten ihmisillä oli paljon muutakin elämää kuin pelkästään viettää aikaa kumppanin kanssa.

Näen siis suurimman ongelman Suomen kulttuurissa sen että täällä ihmiset sitoutuvat aivan liikaa kumppaniinsa ja tämä aiheuttaa yksinäisyyttä.

Monessa muussa maassa asiat on toisin kuin Suomessa, niissä maissa parisuhteessa oleva saa tehdä muutakin yksin kuin käydä töissä ja kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te osaa etsiä ystäviä? Miksi ette ole sukulaisten kanssa läheisissä väleissä?

Työpaikalta saa ystäviä? Miksi ette harrasta mitää missä näette muita ihmisiä?

Jotkut jopa ystävystyy naapurinsa kanssa!

En osaa.

Sukulaiseni asuvat kaukana, enkä tiedä miten olisin yhtäkkiä yhteydessä heihin, kun ei olla juteltu sitten lapsuuteni.

Työpaikaltakaan en ole saanut ystäviä, koska ei ole oikein mitään yhteistä heidän kanssaan työn ulkopuolella.

Mitä sosiaalista voi harrastaa edes tällä hetkellä?

Kissa kainaloon ja hyvää musiikkia kuulokkeisiin.

Juon ja poltan röökiä t. Lapset eivät asu kotona

Hakeudun kissan vierelle supattelemman sille tai halaan pehmolelua.

Mistä ihmeestä sitä surua ja murhetta tulisi jos ei ole ihmisiä elämässä? Nehän sen pahan olon aiheuttaa. Tietysti minulla on suku ja lapset. Niiden elämän seuraaminen aiheuttaa välillä hetkellistä ohimoiden hieromista. kaverit ( ne muutama) pitää huolen itsestään, se ei kuulu minulle.

Täytyyy alkaa huuumekauppiaaaksi että saa kavereiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itken, syön suklaata, koitan löytää samassa jamassa olevia ihmisiä netistä ja keskustella heidän kanssa. Yksinäisyys on tehnyt minusta ilottoman. On minulla 2 aikuista lasta, muttei se korvaa miehen läheisyyttä.

Vai että seksiä kaipaat ;)

Läheisyys ja seksi ovat 2 eri asiaa. Ärsyttää nämä pelkkää seksiä ajattelevien asenne, että jos itse ovat puutteessa, niin kaikki muutkin ovat. Se seksin puutos korvataan ihan eri menetelmillä, kuten fwb ystävillä ja irtosuhteilla. En minäkään ajattele, että kaikki seksiä kaipaavat harrastavat sitä automaattisesti fwb ystävien kanssa. Osa tekee, muttei kaikki. Samalla logiikalla läheisyyttä voi silti kaivata vaikka jyystäisi päivittäin irtojen kanssa.

Syön purilaisia, juon kaljaa, katson tv:tä.

Nukun. Nyt menen nukkumaan. Ei minulla muuta. Jatkakaa !.

Katson lapsille suunnattuja elokuvia ja sarjoja. Se viattomuus, kepeys ja hyväntahtoisuus lohduttaa.