Lue keskustelun säännöt.
Mitä yksinäiset teette kun teillä surua ja paha olla,
08.07.2021 |
eikä ole ketään joka lohduttaisi, halaisi ja sanoisi että kaikki järjestyy,pidän susta huolta?
Kommentit (92)
Syön karkkia tai sipsejä. Lähes joka päivä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden lenkille tai itken, jos itkettää.
En edes tiedä miltä tuntuu jos elämässä olisi joku joka lohduttaisi tai halaisi. Olen tottunut selviytymään kaikesta yksin. Jos on paha olla niin itken, pistän musiikkia soimaan ja menen kylpyammeeseen rentoutumaan.
Syön, juon tai itkeskelen. Joskus silitän omia hiuksiani tai käsivartta. Säälittävää, eikö 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syön, juon tai itkeskelen. Joskus silitän omia hiuksiani tai käsivartta. Säälittävää, eikö 😞
❤️
T. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken. Ja jos on superkaltoinkohdeltu olo, olen itse ilkeä täällä palstalla :(
Olen perheellinen, mutta suren suruni aina yksin. Itken jossain piilossa, esim. suihkussa tai vessassa tai kun olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammun ilmakiväärillä erilaisia esineitä tuhannen paskaksi.
Taidan sitten olla yksinäinen, kun en ole tuollaista kokenut ikinä. Ei minun vanhemmat minua halanneet, ehkä jos olisin mennyt naimisiin, olisin hääpäivänä saanut halauksen (kuvaa varten).
Olen tehnyt itseni kanssa sellaisen diilin, että mä pärjään. Mä pidän itsestäni huolen. Jos olen väsynyt, en yritä vääntää suursiivousta just silloin, vaan pistän hommat kasaan ja menen lepäämään. Jos olo on toivoton, annan itselleni luvan itkeä, no ei töissä tietenkään, mutta kotona painun petiin ja itken sitten sykkyrällä.
Noin yleensä en koe itseäni mitenkään yksinäiseksi reppanaiseksi, paljon helpompaa elämä on aikuisena kun ei tarvitse kotona pelätä, ruokaa saa joka päivä, rahaa tulee joka kuukausi työstä, voin matkustella (en tietenkään nyt) ostella juuri sellaisia vaatteita kun haluan jne.
Ehkä olen sitten lapsena kokenut niin paljon toivottomuutta, etten oikein osaa surra aikuisena, kun ei minulla mitään murheita lapsuuteen verrattuna ole. En kyllä jaksa mitään turhia mussutuksia muiltakaan ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etsin netistä miehen joka lohduttaa minua <3
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen, mutta suren suruni aina yksin. Itken jossain piilossa, esim. suihkussa tai vessassa tai kun olen yksin.
"Olen perheellinen,mutta".......joopa joo sä ja sunkaltaiset ei kuule tiedä yksinäisyydestä yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan pureta sitä puolisoon niin että hän saa sydäninfarktin.
Katson elokuvaa ja syön herkkuja ja itken samalla.
Mies alle 30v
Lähden kävelylle tai pyöräilylle. Katson hömppää. Itkisin mutta itkua ei enää tule.
Mene lähikuppilaan, jos et ole sitä sorttia, joka alkaa kännissä aggressiiviseksi tai muuten pahantuuliseksi. Jos ei jostain kumman syystä juttuseuraa löydy niin alkoholi ainakin piristää.
Vierailija kirjoitti:
Katson elokuvaa ja syön herkkuja ja itken samalla.
Mies alle 30v
Sama
Kiinnitän huomioni muuhun kuin itseeni.
Luen, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria, syön suklaata ja poltan tupakkaa.
Saatan verrata ongelmaani johonkin vielä pahempaan juttuun
Olen selviytynyt yli 20 vuoden ajan jatkuvista vastoinkäymisistä koskien oman terveyden, ulkonäön, omaisuuden ja lähimpien ihmisten menetystä.
Täytyisi olla aika iso juttu että romahtaisi.
Itken ja kuuntelen musiikkia.