Mitä yksinäiset teette kun teillä surua ja paha olla,

Meditoin

Vuosiin alkoi eilen ahdistamaan ja itkettämään. Sain juteltua puolison kanssa mutta ehkä hän ei täysin ymmärrä minua ja olotilaani. En tiedä miten jatkan tästä. Yritän keskittyä muihin asioihin.

Minä puran energiaani kaikkeen mahdolliseen, että en ehtisi olla surullinen. Silti äärimmäisessä hädässä soitan joko veljelleni tai yhdelle aikuisista lapsistani. En heille kuitenkaan kerro surusta/ikävistä tunteista, vaan kyselen heidän kuulumisia ja jutustelen muista asioista. Se auttaa, kun kuulee rakkaiden äänen ja heidän kuulumisiaan. Kaikki asuvat kaukana ja ovat tietysti kiireisiä omassa elämässään. En halua kuormittaa ketään omilla murheillani.

Tällä hetkellä kuljen niin sanotussa " aivosumussa" ! Elän hetkessä. Kuljeskelen paljon yksin ulkona. Kuuntelen myös radio nostalaagiaa paljon.En jää yksin neljän seinän sisälle. Kävelen ,kävelen ja kävelen.Koko korona aika olen menetänyt kuolemalle 15 henkilöä.Myös suhteeni 30.3.21.Joten aivan varmasti aivo sumua ja isosti.. Parhaat ystävät siinä myös meni ja uusia vaikea saada,Koska luojan kiitos olen ihminen joka viihty ulkona,jotenkin päivä menee kerralla ulkkoilun ansiosta..Uudet ihmiset jos kohtaa eivät ulkoile. Viihtyisivät viinin ja kaljan parissa,nimenomaan yksin asuvat eläkeläisinaiset .Iso ylätys!Itse en viihdy kahvipöydissä,en viinilasin tai kaljan ääressä!Joten on vaikea luoda uusia tutavuus suhteita edes.Kun ihmisiä menetää kuolemalle paljon.On kuin spitalli.Jätetään se rauhaan saa yksin surra!Pahin oli kun 12klp tuli T-viestinä hän kuollut. 3 kpl. sentään puheluna: Sisko ,veli,suhde kulut!Muut kylmänä viestinä,yksin asuvalle .Ei kai ihmiselle enempää anneta suruja murheita kannetavaksi mitä hän ei jaksa kantaa? (pydän anteeksi txt virheet jota ärsytää ,kansa koulu ei tukiopetus lukihäiriölle)

Vierailija kirjoitti:

Menen puutarhaan, jossa on tosi kaunista. Silitän kissaa. Purjehdin, harmit jää aina maihin. Menen miehen kainaloon.

Tuntuu kurjalta, että vastataan kysymykseen, jota ei olla edes luettu ajatuksella. Ymmärtäisin tuon viimeisen sanomasi, jos olisit kirjoittanut sen esim "menisin miehen kainaloon, mutta kun ei sellaista ole/hän ei halua minua kainaloonsa.

Menen kävrlemään metsään. Lenkki noin 10 km. Sen jälkeen juon kahvia ja syön voileipää. Metsä ratkaisee kaikki ongelmat. Aina on joitain hauskoja lintuja. Esim tikka on hauska. Sammaleita on monia erivärisiä. Kun kävelee ympäriinsä, voi eksyä, mikä aiheuttaa todellisen ongelman, jolloin pienet murheet unohtuvat. Sitten on kiva, kun löytää jotenkin kotiin ja on nälkä ja vilu, mikä lähtee ruisleivällä.

Ajan rekan alle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuttua. Itse yritän olla miettimättä liikaa ja luen kirjaa, katson elokuvaa, musiikkia kuuntelen. Itkeä en enää voi, kun mieliala tippuu siitä paljon. Koitan rauhoitella itseäni. Palsta saisi olla yön auki myös.

Mukava kuulla että täällä on edes jotain muitakin yksinäisiä. Viikonloput ja juhlapyhät on pahimpia. Kavereita on todella vaikeaa saada aikuisiällä ja eron jälkeen huomasin miten iso osa arkea ja elämää kumppani on ollut. Kumppani oli siis myös paras kaverini samalla. Naisilla on helpompi kyllä saada seuranhakuviestejä ja sitä kautta tavata uusia ihmisiä. Huonolta näyttää

Mies30

Mistä se suru tulisi jos ihmisiäkään ei ole elämässä?

up

Otan Opamoxin.

No mitä nyt yksinäisenä voi tehdä? Ei ketään kiinnosta murheet, yksin ne on kärsittävä ja painajaisensa nähtävä. Lähden ulos, teen töitä. Siinä se.