Mitä yksinäiset teette kun teillä surua ja paha olla,

Haaveilen ihmisestä joka olisi lähelläni.

En tee mitään. Yritän vaan kestää. Tähän asti olen kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen perheellinen, mutta suren suruni aina yksin. Itken jossain piilossa, esim. suihkussa tai vessassa tai kun olen yksin.

Arvostan ja kunnioitan avoimuuttasi. Samaan hengen vetoon on sanottava, että kommenttisi saa minut jotenkin surulliseksi.

Olen aina elänyt yksin.  Valehtlisin, jos väittäsin aina olleeni yksinäinen. Vuosien kuluessa olen alkanut ajaella, että entä jos oikeasti elän loppuikänikin yksin. Johan yksin asumisesta on kokemusta yli 20 vuotta.

Jos vielä joskus saisin mahdollisuuden parisuhteessa olemiseen, niin olisinko lopulta siinäkin vain yksin. Toivon mukaan en yksinäinen vaan osiaisn tällöin hakea apua, jostain 

Nyt kun olen yksin ja  lähinnä satunnaisesti koen yksinäisyyttä puran pahaa oloani mm. lenkkeilemälllä, halaamaamalla puita ja toisinaan saatan syödä yhä kyytiä litran -piolioista jäätelöä.  - Alkoholia yritän välttää, koska pelkään, että jäisin suruni saattelemana siihen koukkuun.  

Olen neljän lapsen äiti, likipitäen yksin kasvattanut kaikki. Elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä, mutta ei ole ollut aikaa tai mahdollisuuksia jäädä niitä suremaan. Kotona asuu enää yksi lapsista, mutta edelleen on harvinaista herkkua, että saisin omissa oloissani rypeä itsesäälissä. Silloin itken suihkussa tai yksin peiton alla illalla. Joskus, kun tytär on vaikka kaverillaan yötä, otan pari lasia viiniä ja kuuntelen oikeaa märinämusiikkia ja itken silmäni tomaateiksi. Aamulla on sitten krapula ja sitä potiessa muut murheet unohtuu 😏

Syön. Siksi olenkin 25kg ylipainoinen.

Nieleskelen kyyneleitä. Olen oppinut itkemään pimeässä hiljaa.

Hengitän syvään ja sanon itselleni, että selviän tästä. Minun on muututtava. En jälkeen, jonain päivänä saan hellyyttä ja halauksia niin paljon kuin haluan ja löydän ihmisen , joka kuuntelee ja ymmärtää. Jollen ehdi kuolla ennen sitä

Minulle tuttua. Itse yritän olla miettimättä liikaa ja luen kirjaa, katson elokuvaa, musiikkia kuuntelen. Itkeä en enää voi, kun mieliala tippuu siitä paljon. Koitan rauhoitella itseäni. Palsta saisi olla yön auki myös.

Minun mielestä ihmisen pitää osata olla myös yksin koska jokainen ihminen on yksin joskus.

Ei ne ystävät aina ole läsnä ja jos ystäviä ei ole niin aina niitä voi hommata.

Noiidan kehäää olu koko elämä ala asteeelta kun siirryttiin ylä asteellle. Pelkkää sisuksiin vetäytymiistä. Kasvurhormoner ja amfetamiiini olis kyllllä tarpeeen.

Vierailija kirjoitti:

Noiidan kehäää olu koko elämä ala asteeelta kun siirryttiin ylä asteellle. Pelkkää sisuksiin vetäytymiistä. Kasvurhormoner ja amfetamiiini olis kyllllä tarpeeen.

Paiinensietokyky, ittsevarmuuus, isokokoisemmpi ego ja koko.

Menen vanhempien luokse kahville 

Menen puutarhaan, jossa on tosi kaunista. Silitän kissaa. Purjehdin, harmit jää aina maihin. Menen miehen kainaloon.

MInulla oli kissa, joka jotenkin tajusi ahdistukseni ja suruni. Se painautui rintakehääni vasten ja levitti etutassunsa kaulalleni niin kuin se olisi halannut. Oli niin kauan aikaa , kunnes tunsin että henkinen kipu hellitti, Sitten se vain muina kissoina jatkoi omia kissan touhujaan ja hyppäsi siis sylistäni pois. Käsittämättömän ihana kissa elämäni karmeimpina vuosina. 

Kirjoitan myös  perinteistä päiväkirjaa, käsin, johon suollan ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa ja koetan helpottaa oloani,. Myös kävely ulkona ja rauhallisessa tahdissa auttaa. Kun ei pidä vauhtia kävelyssä ehtii huomaamaan kaikenlaista ympärillään ja johon ajatus sitten hetkeksi karkaa. Sekin sitten  auttaa, ettei pariin sekuntiin tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Nieleskelen kyyneleitä. Olen oppinut itkemään pimeässä hiljaa.

Hengitän syvään ja sanon itselleni, että selviän tästä. Minun on muututtava. En jälkeen, jonain päivänä saan hellyyttä ja halauksia niin paljon kuin haluan ja löydän ihmisen , joka kuuntelee ja ymmärtää. Jollen ehdi kuolla ennen sitä

Muututtava miten?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ihmisen pitää osata olla myös yksin koska jokainen ihminen on yksin joskus.

Ei ne ystävät aina ole läsnä ja jos ystäviä ei ole niin aina niitä voi hommata.

Se on kyllä  totta, että ihminen on yksin joskus. Myös joutuu joskus olemaan yksin, sillä voi käydä niinkin ettei vertaistukea vain löydy. Jotkut meistä voivat joutua elämässään tilanteisiin, joita tapahtuu vain harvalle ja jolloin lähipiirissä tai etsimälläkään uusia ystäviä ei löydy vastaavan kokenutta saati joku kykenisi edes hahmottamaan mistä on kyse. Yksinäisyys on silloin erittäin eristävää ja musertavaa.

Siksi voi ns ostaa ystävän terapeutista. Se on surullista, mutta yksi apu vaikeassa yksinäisyyden tunnetta herättävässä tilanteessa. Pikku hiljaa apua ja ymmärrystä löytyy muiltakin asiantuntijoita, mutta suurin työ vaikeassa yksinäisyyden tunnetta herättävässä tilanteessa on vain hyväksyä se ettei paras ystäväkään pysty auttamaan ja tukemaan. 

Tarvitseeko sille tehdä jotain? Jos surettaa ja on paha olla, suren. Ei minua ole lapsenakaan lohdutettu ja tuettu, joten olen tottunut tuntemaan negatiiviset tunteet yksin.

Syön suruuni. T +30 kg parissa vuodessa

Itken. Koitan tehdä kaikkea, mistä tiedän pitäväni,. Luen, teen käsitöitä, koitan upottaa pahan olon siihen tekemiseen. Joskus katson netistä ohjelmia, jotka sivuavat omia tuntojani, joskus juuri päinvastaisia juttuja, jotka saavat minut unohtamaan itseni.

Tuntui kamalalta lukea muitten vastauksista tuo "itken"- kommentti, mutta se on totta. Itku puhdistaa myös, ei se aina ole pahasta. Itken mä myöskin ihan vain yksinäisyyttäni. Toisaalta se on oma vika, olen aika erakkoluonne, toisaalta pelkään ihmisiä enkä jaksaisi kauaa olla heidän seurassaan. Kamalan vaikeaa elää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nieleskelen kyyneleitä. Olen oppinut itkemään pimeässä hiljaa.

Hengitän syvään ja sanon itselleni, että selviän tästä. Minun on muututtava. En jälkeen, jonain päivänä saan hellyyttä ja halauksia niin paljon kuin haluan ja löydän ihmisen , joka kuuntelee ja ymmärtää. Jollen ehdi kuolla ennen sitä

Muututtava miten?

Erilaiseksi. Tämmöisenä olen sekä luonteeltani että varsinkin ulkonäöltäni epäkelpo. 

vedän viinaa ja kaljaa niin paljon että murheet unohtuu