Lue keskustelun säännöt.
Mies tarvitsee omaa tilaa - voiko suhde menestyä?
10.07.2014 |
Tapailen kolmatta kuukautta kivaa, huumoritajuista ja huomaavaista miestä, jossa on yksi selkeä ero aiempiin seurustelukumppaneihini: kaikki aiemmat mieheni (siis huikeat 3 kpl) ovat olleet erittäin lämpimiä ja läheisyydenhaluisia ihmisiä, tämä uusi taas on vähän enemmän yksin viihtyvää tyyppiä, ja on usein sanonut tarvitsevansa omaa tilaa ja omaa aikaa myös parisuhteessa. En tiedä mihin hänen aiemmat suhteensa ovat kaatuneet, mutta alan aavistella että tällä yksinolon tarpeella saattaa olla siinä osansa.
Olen itse hyvin hellyydenkipeä ja todellinen parisuhdeihminen. En tarvitse juurikaan "omaa tilaa", vaan oikean kumppanin kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Aiemmin asian kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
Mitäs luulisitte, voiko tästä suhteesta tulla pitkän päälle menestyksekästä? Miehessä on melkein kaikki arvostamani ominaisuudet, mutta vähän epäilyttää että olisiko hän aviomiehenä ja isänä sellainen, joka vaatii jatkuvasti "omaa lomaa" perheestä, ja jonka jaksamiseen ei vaikeina ja stressaavina aikoina voisi täysin luottaa. Voiko omaa tilaa kaipaava olla samalla myös perhekeskeinen? Jo tässä suhteen alkuaikoina on ilmennyt että hän ei jaksaisi nähdä minua päivittäin, vaan ottaa itselleen vapaapäiviä, vaikka muutenkin on vaikea sovittaa aikatauluja yhteen kun teemme eri vuorokaudenaikoihin töitä.
Olen 27 ja mies 31, joten ihan iästäkin johtuen toivoisin että jos tämä suhde tästä etenee, niin tavoitteena olisi se loppuelämän suhde. Mieskin kuulemma haluaa kyllä lapsia ja muutenkin tavallisen perhe-elämän.
Kommentit (96)
Parisuhteenne voi toimia aivan hyvin ja olla monella tapaa antoisampikin kun jatkuvan yhdessäolon leimaama suhde. Miehen lapsihaaveet eivät kuitenkaan kuulosta kovin realistisilta. Kyllä tuollainen voimakas oman tilan ja ajan tarve on vahvasti myötäsyntyinen ja melko pysyvä ominaisuus. Mies ei yhtäkkiä ala tarvita noita asioita vähemmän, kun lapsi syntyy. Todennäköisesti stressi vain vahvistaa tuota taipumusta.
Olen itse tuollainen ja lapseton omasta tahdostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tulisi toimimaan teillä, olette liian erialiset noin tärkeän asian suhteen.
Jos ei halua tavata joka päivä, niin ei sovellu isäksi? Jos niissä aikaisemmissa suhteissasi ap ei ollut ongelmia, niin mihin ne sitten kaatui?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:02"]
Jos ei halua tavata joka päivä, niin ei sovellu isäksi? Jos niissä aikaisemmissa suhteissasi ap ei ollut ongelmia, niin mihin ne sitten kaatui?
[/quote]
Jos ei jaksa viettää rakkaidensa kanssa aikaa joka päivä, niin herää kyllä minulla epäilys että jaksaisiko olla kokopäiväinen isä. Ja tarkoitin, että tämänlaisia ongelmia ei ole ollut aiemmin. Suhteeni ovat loppuneet esim. rakkauden muuttumiseen kaveruudeksi sekä toisessa tapauksessa miehen liialliseen alkoholinkäyttöön.
ap
Mä olen yhdeksättä vuotta suhteessa josaa kumpikin tarvitsee omaa tilaa. Emme asu yhdessä. Lapsi minulla toki on aiemmasta liitosta eli se muuttaa tilanteen. Ei perheenperustamispakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanon nyt vielä senkin että aiemmat poikaystäväni eivät ole valittaneet minun olevan ripustautuva. Pikemminkin olen saanut parisuhdekeskeisyydestäni kehuja, muistan nimittäin siitä huolimatta antaa toiselle vapauden tehdä omiakin juttuja. Tämä suhde on ensimmäinen, jossa toisen osapuolen oman tilan kaipuu on pysyvä tila.
ap
Mä tapailen samanlaista miestä. Hän on 35-vuotias ja onneksi tajunnut, että lapsia ei halua. Mulla lapset jo valmiina, ei asuta yhdessä, eikä aiotakaan asua. Tavataan, kun mulla on lapsivapaata. Silloin kyllä ollaan aina tiiviisti yhdessä. Tämä sopii meille, ollaan tyytyväisiä. Perhettä en tuollaisen miehen kanssa perustaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ahdistaa jo nyt. Noin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Ei hyvältä vaikuta. Olet sen mielestä rasittava.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:29"]
Sitä ahdistaa jo nyt. Noin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Ei hyvältä vaikuta. Olet sen mielestä rasittava.
[/quote]
Olen antanut miehelle kaiken sen "oman ajan" mitä hän on pyytänyt, joten ainakaan kohtuuttoman rasittava en yksinkertaisesti voi olla... Aiheesta on myös aloitteestani käyty keskustelua, eikä mies halunnut erota. On tietenkin mahdollista että hän siitä huolimatta pitää minua rasittavana, mutta jos hän ei aikuisena ihmisenä pysty sanomaan sitä ääneen, niin se olisi kyllä minulle ongelma. Minä yritän parhaani tässä parisuhteessa, ja odotan vastapalvelukseksi vähintään rehellisyyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:29"]
Sitä ahdistaa jo nyt. Noin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Ei hyvältä vaikuta. Olet sen mielestä rasittava.
[/quote]
Olen antanut miehelle kaiken sen "oman ajan" mitä hän on pyytänyt, joten ainakaan kohtuuttoman rasittava en yksinkertaisesti voi olla... Aiheesta on myös aloitteestani käyty keskustelua, eikä mies halunnut erota. On tietenkin mahdollista että hän siitä huolimatta pitää minua rasittavana, mutta jos hän ei aikuisena ihmisenä pysty sanomaan sitä ääneen, niin se olisi kyllä minulle ongelma. Minä yritän parhaani tässä parisuhteessa, ja odotan vastapalvelukseksi vähintään rehellisyyttä.
ap
[/quote]
Kuka haluaa elää parisuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, mutta joudutaan pyytämään toiselta omaa aikaa? Tuo olisi minulle maanpäällinen helvetti.
Minulla ja miehelläni on 3 lasta, molemmilla omat menomme ja yhteiset olomme, mutta ei meillä ikinä tarvitse pyytää vapaata toisen seurasta.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
[/quote]
Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
[/quote]
Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.
ap
[/quote]
Kyllä hän vaan voi ja tulee sen tekemäänkin, usko pois.
Tuosta suhteesta voit nauttia nyt vielä hetken, mutta sinuna en jatkaisi pitkään, tuosta ei tule molempia tyydyttävää suhdetta ikinä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
[/quote]
Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.
ap
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti.
Meillä on perhe, kolme yhteistä lasta. Heistä huolimatta sekä minulla että miehellä on tasapuolinen mahdolisuus omaan aikaan erillään perheestä. Me harrastamme, lomailemme jne. ilman puolisoa ja ilman, että siihen tulee pyytää lupa. Toisaalta olemme yhdessä koko perheenä tai kaksistaan. Joka tapauksessa me molemmat kunnioitamme sitä, että toinen ei ole osa minua vaan erillinen ihminen, joka saa elää omaa elämäänsä. Jos mies on onnellinen ilman minua kalastellessaan, niin miksi minun täytyy ängetä vierelle vain siksi, että olemme pariskunta?
Lasten hankkiminen tarkoitti sitä, että aikataulutus on aikaisempaa tarkempaa. Lapsia ei jätetä yksin!
Hmm. Mieheni on omaa tilaa tarvitseva. Nyt meillä on pienet lapset ja hän on hyväksynyt sen, että sitä aikaa ei vain ole. Seuraus tuosta oman tilan kaipaamisestsa on kuitenkin se, että me emme koskaan vietä aikaa kaksistaan, vaan olemme joko perheenä tai sitten kumpikin vuorotellen yksin. Tämä on minulle ok, koska itsekin kaipaan omaa aikaa. Suurimman osan ajasta mies on kuitenkin hyvin perhekeskeinen.
En silti usko, että sinun kohdallasi tällainen onnistuu, koska sanoit olevasi "todellinen parisuhdeihminen". Todennäköisesti loukkaantuisit, kun lapset ovat menneet nukkumaan, oletta vihdoin kaksin ja mies vain uppoutuu johonkin omaan puuhaansa.
Tuo niin sopisi kyllä minullekin, kun olen samanlainen oman tilan ja rauhan kaipaaja. Lapsi minulla on jo, joten ei ole tarvetta eikä halua perustaa perhettä tai edes muuttaa saman katon alle.
Huh, kylläpä vituttaisi jos pitäisi tavata miesystävää joka päivä. Haluan viettää aikaa ystävienikin kanssa enkä vain miehen.
Ei kuulosta lupaavalta koska olette niin erilaisia. Jos molemmilla olisi samanlaiset tarpeet oman ajan suhteen, niin todennäköisyydet suhteen kestämiselle olisivat paremmat. Tässä voi käydä niin, että sinä et koskaan saa tarpeeksi läheisyyttä ja samalla miestä ahdistaa se, että pitäisi jatkuvasti olla lähellä.