Lue keskustelun säännöt.
Mies tarvitsee omaa tilaa - voiko suhde menestyä?
10.07.2014 |
Tapailen kolmatta kuukautta kivaa, huumoritajuista ja huomaavaista miestä, jossa on yksi selkeä ero aiempiin seurustelukumppaneihini: kaikki aiemmat mieheni (siis huikeat 3 kpl) ovat olleet erittäin lämpimiä ja läheisyydenhaluisia ihmisiä, tämä uusi taas on vähän enemmän yksin viihtyvää tyyppiä, ja on usein sanonut tarvitsevansa omaa tilaa ja omaa aikaa myös parisuhteessa. En tiedä mihin hänen aiemmat suhteensa ovat kaatuneet, mutta alan aavistella että tällä yksinolon tarpeella saattaa olla siinä osansa.
Olen itse hyvin hellyydenkipeä ja todellinen parisuhdeihminen. En tarvitse juurikaan "omaa tilaa", vaan oikean kumppanin kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Aiemmin asian kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
Mitäs luulisitte, voiko tästä suhteesta tulla pitkän päälle menestyksekästä? Miehessä on melkein kaikki arvostamani ominaisuudet, mutta vähän epäilyttää että olisiko hän aviomiehenä ja isänä sellainen, joka vaatii jatkuvasti "omaa lomaa" perheestä, ja jonka jaksamiseen ei vaikeina ja stressaavina aikoina voisi täysin luottaa. Voiko omaa tilaa kaipaava olla samalla myös perhekeskeinen? Jo tässä suhteen alkuaikoina on ilmennyt että hän ei jaksaisi nähdä minua päivittäin, vaan ottaa itselleen vapaapäiviä, vaikka muutenkin on vaikea sovittaa aikatauluja yhteen kun teemme eri vuorokaudenaikoihin töitä.
Olen 27 ja mies 31, joten ihan iästäkin johtuen toivoisin että jos tämä suhde tästä etenee, niin tavoitteena olisi se loppuelämän suhde. Mieskin kuulemma haluaa kyllä lapsia ja muutenkin tavallisen perhe-elämän.
Kommentit (96)
Suhteenne voi menestyä, jos pystyt täysin hyväksymään tuon miehen tarpeen, ja antamaan yksinoloa hänelle ilman, että hänen niskassaan on tunne, että sanattomasti vaadit häneltä muuta. Jos et siihen pysty, niin sitten suhde ei voi toimia.
Ja vastavuoroisesti miehen tulee tajuta, että niiden yhdessäolopäivien kanssa, joita teillä on, hänen tulee panostaa täydellä läsnäololla läheisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, kauanko aikaa haluat panostaa tällaiseen suhteeseen missä omat toiveesi ovat lapset ja perhe-elämä. Ehkei noin lyhyellä seurustelulla pysty sanomaan onnistuuko se ko miehen kanssa, mutta toisaalta paljonko sinulla on aikaa katsoa mihin suuntaan miehen ahdistus läsnäolosta kehittyy? Jos toivot itsellesi perheen ja lapsia, ei kannata ainakaan vuosikausia olla suhteessa henkilöön jonka kanssa sen onnistuminen on epävarmaa.
Tapailee muitakin ja haku päällä...Roikkuu nettideitti sivustoilla.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:52"]
Miten mies pystyisi jatkossakaan muuttamaan kenenkään kanssa yhteen? Jos mies ahdistuu kokoaikaisesta läsnäolosta, mietityttää, pystyykö hän koskaan osallistumaan yhteisen arjen jakamiseen. Lasten haluaminen ja elämä lasten kanssa ja perheenä ovat kaksi eri asiaa, tosiaankin ristiriitaiset. Voi olla, ettei siitä tuon miehen kanssa tule mitään, vaikka mies toki niitä haluaisikin, kun kerran miehen ahdistuneisuus toisen ihmisen jatkuvasta läsnäolosta on voimakas. Se on asia, joka harvemmin itsestään muuttuu parempaan suuntaan, kun kyse on jo kuitenkin kolmikymppisestä miehestä.
[/quote]
Tämä on juuri se asia mihin kaipailin palstalaisten mielipiteitä. Olen ehkä ilmaissut itseäni huonosti kun iso osa ihmisistä on tulkinnut minun valittavan siitä, että en pääse näkemään miestä joka ikinen päivä, mutta todellinen ongelma on tosiaan se että en tiedä pystyykö mies koskaan elämään kenenkään kanssa yhdessä. Olen mielestäni ihan mukava nainen, enkä toivoisi itselleni (enkä muillekaan) sitä, että vuosien yhdessäolon jälkeen huomaa että puoliso haluaisi vain olla yksin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:55"]
Olette tunteneet kolme kuukautta ja pohdit olisiko miehestä isäksi...??? Tässä vaiheessa teidän pitäisi tapailla ja tutustua toisiinne. Katsoa mihin homma etenee ja syveneekö tapailu parisuhteeksi. Itselläni kaikki omat suhteet joissa mies on ottanut laiskanlaisesti kontaktia eivät ole kantaneet hedelmää. Juttunne kuulostaa tällä hetkellä kevyttapailulta ja mies ei ole niin kovin kiinnostunut. Yleensä jos juttu alkaa noin niin se kaatuu noin 4 -5 kuukauden päästä kun nainen ottaa asian puheeksi ja miestä alkaa ahdistamaan "mikä tää meidän juttu oikein on..."-tyyppinen keskustelu. Kyllä mies soittelee ja tekstailee ja järjestää aikaa jos on ihastunut naiseen ja haluaa tähän tutustua. Tietenkään joka päivä ei tarvitse nähdä. Itse näen miesystävääni noin neljä kertaa viikossa ja soittelemme muina päivinä ja vaihdamme kuulumiset.
[/quote]
Olemme kyllä tunteneet kauemmin kuin tuon kolme kuukautta. Kevyt tapailukin on omalla tavallaan hauskaa, mutta kun olen kysynyt mieheltä ollaanko tässä vielä siinä vaiheessa missä voidaan tapailla muita jne, niin vastaus oli ehdoton ei; hän haluaa olla kanssani eikä mitään muita tietenkään hänen mielestään enää sallita. Sen myönsi että hänen oman tilan tarpeensa on välillä voimakas, mutta kun ehdotin sopuisaa eroa joka astuisi voimaan saman tien, niin siihenkään hän ei missään nimessä suostunut. Eli asia ei ole ihan niin yksinkertainen miehen mielessäkään...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikas styranki tuo mies vaikuttais olevan, vie ap.ta kuin litran mittaa
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:04"]
aikas styranki tuo mies vaikuttais olevan, vie ap.ta kuin litran mittaa
[/quote]
Typerä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta hän voi olla rehellinen ja vain kaipaa omaa aikaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa ja nyt sinun pitää miettiä riittääkö tämä sinulle koska tulevaisuudessakin näin tulee olemaan. Jos asia aiheuttaa mielipahaa niin silloin sinun täytyy etsiä toinen mies joka on enemmän kaltaisesi ja haluaa yhdessäoloa yhtä paljon eli tarpeenne kohtaavat.
p.s. En päättelisi tuosta "ei tapailla muita"-kommentista kovin paljoa koska yleensä miehet haluavat varmistaa ettei naisella ole muita sänkykavereita vaikka itsellä olisikin haku päällä.
Mulla ja exällä ei kestänyt. Mies halusi etäisyyttään enemmän kuin mua ja syytti takertuvaksi jos pyysin ns. keskivertoverran yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 jatkaa: unohdin myös sanoa että miehellä oli tapana vaan ottaa sitä omaa aikaa ja kirjaimellisesti kadota viikoiksi omiin oloihinsa, puhelin suljettuna, tyttöystävä unohdettuna. Hiljaa mielessäni mietin ettei tämä mies ole perhemateriaalia.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]
Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.
[/quote]
Miksi ihmeessä oletat näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:46"]
Usko nainen omaan intuitioosi! onko mies Vesimies.
[/quote]
Mitä miehen syntymäpäivällä on tämän asian kanssa mitään tekemistä?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]
Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.
[/quote]
Miksi ihmeessä oletat näin?
[/quote]
Koska kyseessä on älykäs ihminen, joka on lisäksi vahvasti sitä mieltä että ei ole olemassa esim. "miesten ja naisten töitä", toisin sanoen häneltä sujuu tiskaaminen, pyykinpesu ja muut hommat, ja tietenkin tämä toimii myös toiseen suuntaan; olen saanut oppitunteja auton renkaiden vaihdosta ja sen sellaisista. Jos noin toimiva mies sitten kuitenkin olettaisi voivansa hylätä äidin huolehtimaan yksin lapsista, niin minusta se olisi outoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:10"]
51 jatkaa: unohdin myös sanoa että miehellä oli tapana vaan ottaa sitä omaa aikaa ja kirjaimellisesti kadota viikoiksi omiin oloihinsa, puhelin suljettuna, tyttöystävä unohdettuna. Hiljaa mielessäni mietin ettei tämä mies ole perhemateriaalia.
[/quote]
Tämä mies tekee samaa, ei tosin viikkokausiksi. Esim. facebookissa näkee kyllä että toinen on nähnyt lähettämäni viestin, mutta vastausta ei välttämättä kuulu koskaan, jos miehellä ei ole sellainen fiilis että hän jaksaisi ottaa kontaktia minuun.
ap
Ainakin se on varmaa, että hän tulee rasittumaan lapsista. Hän ei jaksa sitä, että on lapsissa kiinni 24/7.
minä olen tuollainen kuin mies. tämä vuoroviikkovanhemmuus sopii minulle täysin. En vain jaksa sitä, että joku on lähellä i jatkuvasti.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:18"]
Jos noin toimiva mies sitten kuitenkin olettaisi voivansa hylätä äidin huolehtimaan yksin lapsista, niin minusta se olisi outoa.
[/quote]
Voi olla. Toisaalta on ihan mahdollista tehdä kotitöitä yhtä paljon tai enemmän kuin puoliso mutta silti olettaa, että puoliso ottaa lapsenhoidosta enemmän vastuuta. Imurointi ja renkaidenvaihto kun ovat kuitenkin eri tason juttuja kuin jatkuva vastuu omasta lapsesta.
No, eipä tätä asiaa tarvitse onneksi oletuksen varaan jättää, vaan asiasta voi kekustella, kun lastenhankinta tulee ajankohaiseksi.
Itse olen seurustellut vain tuollaisen miehen kanssa - luoja mikä helpotus kuulla esimerkiksi ap:lta etteivät hänen muut exänsä ole olleet tuollaisia! Niitä läheisyyttäkin kaipaavia miehiä siis on kai olemassa? Niitä jotka eivät syytä, kirjaimellisesti, minua takertuvaksi, ärsyttäväksi, ja läheisriippuvaiseksi vain siksi että haluan viettää aikaa miehen kanssa.
Minun ei tarvitse sen enempää todistella näitä väitteitä vastaan kuin kertoa että olen itsekin hyvin vahvasti introvertti. Eli oma aika maistuu kyllä erittäin hyvin, mutta rajansa kaikella. Minulle ei riitä että näen miestä kerran kahdessa viikossa enkä kuule hänestä muina aikoina mitään, koska häntä ahdistaa, syytellen samalla minua tästä ahdistuksesta. Sellaista on turha laittaa pelkän introverttiyden piikkiin.
Enää en koskaan seurustelisi tuollaisen miehen kanssa. Miten perustaa perhe jos toinen tekee katoamistemppuja? Ahdistuu jostain mitä ei pysty kertomaan ja vetäytyy mykkäkouluun? Tekee ohareita? Ei liitä sinua millään arkeensa eikä tulevaisuudensuunnitelmiinsa? Ei se alussa ollut noin pahaa, mutta ajan kanssa kaikki nuo piirteet tulivat esille. Ja aina siinä samalla mies kehtasi haukkua minua ja saada minut luulemaan että vika on minussa. Minussa joka viihdyn jopa viikkoja putkeen omissa oloissani vailla ongelmia.
Se ero on vaan siinä että seurustelusuhteessa kaipaa jotain enemmän. Jonkinlaista yhteyttä. Yhdessäoloa. Toisen läsnäoloa. Kumppanuutta. Jos ei niitä lainkaan saa, niin järkeäkö sitä sitten seurustella!
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]
Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.
[/quote]
Miksi ihmeessä oletat näin?
[/quote]
Koska kyseessä on älykäs ihminen, joka on lisäksi vahvasti sitä mieltä että ei ole olemassa esim. "miesten ja naisten töitä", toisin sanoen häneltä sujuu tiskaaminen, pyykinpesu ja muut hommat, ja tietenkin tämä toimii myös toiseen suuntaan; olen saanut oppitunteja auton renkaiden vaihdosta ja sen sellaisista. Jos noin toimiva mies sitten kuitenkin olettaisi voivansa hylätä äidin huolehtimaan yksin lapsista, niin minusta se olisi outoa.
ap
[/quote]
Olishan sangen mielenkiintoista, jos mies ei osaisi tehdä ns naisten töitä, kun aina on asunut yksin :D
Mutta joo, mä en usko, että homma tulisi toimimaan, vaikka hän kuin fiksu nyt sitten onkin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:24"]
Itse olen seurustellut vain tuollaisen miehen kanssa - luoja mikä helpotus kuulla esimerkiksi ap:lta etteivät hänen muut exänsä ole olleet tuollaisia! Niitä läheisyyttäkin kaipaavia miehiä siis on kai olemassa? Niitä jotka eivät syytä, kirjaimellisesti, minua takertuvaksi, ärsyttäväksi, ja läheisriippuvaiseksi vain siksi että haluan viettää aikaa miehen kanssa.
Minun ei tarvitse sen enempää todistella näitä väitteitä vastaan kuin kertoa että olen itsekin hyvin vahvasti introvertti. Eli oma aika maistuu kyllä erittäin hyvin, mutta rajansa kaikella. Minulle ei riitä että näen miestä kerran kahdessa viikossa enkä kuule hänestä muina aikoina mitään, koska häntä ahdistaa, syytellen samalla minua tästä ahdistuksesta. Sellaista on turha laittaa pelkän introverttiyden piikkiin.
Enää en koskaan seurustelisi tuollaisen miehen kanssa. Miten perustaa perhe jos toinen tekee katoamistemppuja? Ahdistuu jostain mitä ei pysty kertomaan ja vetäytyy mykkäkouluun? Tekee ohareita? Ei liitä sinua millään arkeensa eikä tulevaisuudensuunnitelmiinsa? Ei se alussa ollut noin pahaa, mutta ajan kanssa kaikki nuo piirteet tulivat esille. Ja aina siinä samalla mies kehtasi haukkua minua ja saada minut luulemaan että vika on minussa. Minussa joka viihdyn jopa viikkoja putkeen omissa oloissani vailla ongelmia.
Se ero on vaan siinä että seurustelusuhteessa kaipaa jotain enemmän. Jonkinlaista yhteyttä. Yhdessäoloa. Toisen läsnäoloa. Kumppanuutta. Jos ei niitä lainkaan saa, niin järkeäkö sitä sitten seurustella!
[/quote]
Tämä minun mieheni on juuri tuollainen ahdistuja, joka ei käytännön tasolla suunnittele tulevaisuuttaan minut huomioiden, vaikka teoriassa hän ilmeisesti jollain tasolla toivoo että olisin osa hänen elämäänsä. Minun mieheni on onneksi ottanut osan vastuusta itselleen, eli hän kyllä myöntää olevansa välillä hankala tämän ominaisuutensa vuoksi. Jos hän olisi suoraan sanonut minua takertujaksi tai miksi tahansa vastaavaksi, niin olisin lopettanut samantien koko suhteen. Omaa aikaa saa ja pitää olla, mutta kohtuuden rajoissa, ja silloin kun ei ole aikaa nähdä, niin haluan että minulla on oikeus soittaa tai laittaa viestiä ilman että siitäkin ahdistutaan. Minä yritän osoittaa että välitän ja ajattelen toista, enkä pysty hyväksymään sitä että joku siitä oikeasti ahdistuu.
Totta, exäni eivät ole olleet tuollaisia. Heistä jokainen on rakastanut seuraani, sohvalle käpertyminen yhdessä on tuottanut heille samanlaista onnea kuin itsellenikin. Ja jos vietetään aikaa erillään, niin kumppanin lähettämä "mitä kuuluu" -viesti on ollut vain iloinen ja odotettu yllätys, johon vastataan lämmöllä. Arvostan tätä piirrettä exissäni, vaikka kaikki suhteeni ovatkin muista syistä loppuneet.
ap
Olette tunteneet kolme kuukautta ja pohdit olisiko miehestä isäksi...??? Tässä vaiheessa teidän pitäisi tapailla ja tutustua toisiinne. Katsoa mihin homma etenee ja syveneekö tapailu parisuhteeksi. Itselläni kaikki omat suhteet joissa mies on ottanut laiskanlaisesti kontaktia eivät ole kantaneet hedelmää. Juttunne kuulostaa tällä hetkellä kevyttapailulta ja mies ei ole niin kovin kiinnostunut. Yleensä jos juttu alkaa noin niin se kaatuu noin 4 -5 kuukauden päästä kun nainen ottaa asian puheeksi ja miestä alkaa ahdistamaan "mikä tää meidän juttu oikein on..."-tyyppinen keskustelu. Kyllä mies soittelee ja tekstailee ja järjestää aikaa jos on ihastunut naiseen ja haluaa tähän tutustua. Tietenkään joka päivä ei tarvitse nähdä. Itse näen miesystävääni noin neljä kertaa viikossa ja soittelemme muina päivinä ja vaihdamme kuulumiset.