Lue keskustelun säännöt.
Mies tarvitsee omaa tilaa - voiko suhde menestyä?
10.07.2014 |
Tapailen kolmatta kuukautta kivaa, huumoritajuista ja huomaavaista miestä, jossa on yksi selkeä ero aiempiin seurustelukumppaneihini: kaikki aiemmat mieheni (siis huikeat 3 kpl) ovat olleet erittäin lämpimiä ja läheisyydenhaluisia ihmisiä, tämä uusi taas on vähän enemmän yksin viihtyvää tyyppiä, ja on usein sanonut tarvitsevansa omaa tilaa ja omaa aikaa myös parisuhteessa. En tiedä mihin hänen aiemmat suhteensa ovat kaatuneet, mutta alan aavistella että tällä yksinolon tarpeella saattaa olla siinä osansa.
Olen itse hyvin hellyydenkipeä ja todellinen parisuhdeihminen. En tarvitse juurikaan "omaa tilaa", vaan oikean kumppanin kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Aiemmin asian kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
Mitäs luulisitte, voiko tästä suhteesta tulla pitkän päälle menestyksekästä? Miehessä on melkein kaikki arvostamani ominaisuudet, mutta vähän epäilyttää että olisiko hän aviomiehenä ja isänä sellainen, joka vaatii jatkuvasti "omaa lomaa" perheestä, ja jonka jaksamiseen ei vaikeina ja stressaavina aikoina voisi täysin luottaa. Voiko omaa tilaa kaipaava olla samalla myös perhekeskeinen? Jo tässä suhteen alkuaikoina on ilmennyt että hän ei jaksaisi nähdä minua päivittäin, vaan ottaa itselleen vapaapäiviä, vaikka muutenkin on vaikea sovittaa aikatauluja yhteen kun teemme eri vuorokaudenaikoihin töitä.
Olen 27 ja mies 31, joten ihan iästäkin johtuen toivoisin että jos tämä suhde tästä etenee, niin tavoitteena olisi se loppuelämän suhde. Mieskin kuulemma haluaa kyllä lapsia ja muutenkin tavallisen perhe-elämän.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:22"]
Huh, kylläpä vituttaisi jos pitäisi tavata miesystävää joka päivä. Haluan viettää aikaa ystävienikin kanssa enkä vain miehen.
[/quote]
Olen jo aiemmassa viestissä kertonut että en ole vaatimassa jokapäiväisiä tapaamisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta miksi sä seurustelet tuollaisen miehen kanssa?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
[/quote]
Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.
ap
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti.
Meillä on perhe, kolme yhteistä lasta. Heistä huolimatta sekä minulla että miehellä on tasapuolinen mahdolisuus omaan aikaan erillään perheestä. Me harrastamme, lomailemme jne. ilman puolisoa ja ilman, että siihen tulee pyytää lupa. Toisaalta olemme yhdessä koko perheenä tai kaksistaan. Joka tapauksessa me molemmat kunnioitamme sitä, että toinen ei ole osa minua vaan erillinen ihminen, joka saa elää omaa elämäänsä. Jos mies on onnellinen ilman minua kalastellessaan, niin miksi minun täytyy ängetä vierelle vain siksi, että olemme pariskunta?
Lasten hankkiminen tarkoitti sitä, että aikataulutus on aikaisempaa tarkempaa. Lapsia ei jätetä yksin!
[/quote]
En ole missään nimessä sitä mieltä että toinen ei saisi olla erillinen ihmisensä! Minulla esimerkiksi on läheinen ystäväpiiri jonka kanssa olen viettänyt aikaa seurustelusuhteistani riippumatta, ja minulla on myös eräs jo lapsena aloittamani harrastus, joka vaatii oman aikansa muutaman kerran viikossa. Arvostan näitä omia menojani, enkä vaatisi miestä niihin mukaan. Vastineeksi miehellä on oikeus aivan samaan.
Ongelma tässä on se, että vaikka meillä molemmilla olisi monta iltaa putkeen vapaata, ja mies vähän valittelisi tekemisen puutettakin, niin silti hän jaksaa nähdä minua ehkä joka toinen päivä maksimissaan. Öitäkään ei mielellään vietä yhdessä, on niin tottunut nukkumaan yksin. Se vaivaa minua, etten voi spontaanisti mennä hänen luokseen yöksi tai ehdottaa että hän asuisi luonani vaikka viikonlopun. Se vaivaa, että hän viettää mieluummin illan yksin ilman mitään tekemistä, kuin lähtee vaikka kanssani ulos. Tätä juuri tarkoitan kun sanon että hän haluaa omaa tilaa, enkä ole ennen ollut tekemisissä tuollaisen luonteen kanssa. Ja kun kerran minä haluan normaalin perhe-elämän, niin kyllä mietityttää voiko tämän miehen kanssa sellaista saada.
ap
[/quote]
Miksi sun täytyy päästä spontaanisti toisen luokse yöksi?
Kannattaisi varmaankin keskustellla miehen kanssa aiheesta enemmänkin. Vaikea ulkopuolisen on sanoa, millainen tulevaisuus teillä olisi yhdessä. Voi tosiaan olla, että ihan niin perhekeskeistä miehestä ei koskaan tule kuin toivoisit - mitä se nyt käytännössä onkaan...
25, kyseessä oli yksi mieleen tullut esimerkki, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos ollaan parisuhteessa niin ei saisi olla tilannetta, jossa joutuu miettimään että "haluaakohan se nyt ollenkaan nähdä minua" ja "mitä jos sitä vain ärsyttää jos haluan viettää hänen kanssaan aikaa". Olen tässä suhteessa joutunut ajattelemaan tuollaisia asioita, ja siitä ei ole tullut hyvä fiilis. Asiasta on tosiaan puhuttukin, mutta silloin mies sanoi ettei tahdo lopettaa tapailua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
** Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä. **
Öh, miten niin ei voi muka edes kuvitella jatkaa??? Todellakin voi ja jatkaa.
Tuollainen mies ei ihan halposti muutu perhekeskeiseksi, vaikka perheesetään tykkäisikin ihan täysillä, mutta omaa aikaa se tarvitsee ja ottaa.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:28"]
Anteeksi, mutta miksi sä seurustelet tuollaisen miehen kanssa?
[/quote]
Kuten kerroin aloitusviestissäni, niin miehessä on paljon niitä ominaisuuksia joita olen kumppanilta toivonut: huumorintajua, hyväsydämisyyttä, kykyä ajatella syvällisesti eri asioista, suvaitsevuutta, uteliaisuutta jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla jo vähän uumoilikin, että läheisyyden tarpeesi voi olla se suhteen kompastuskivi... läheisyyttä kun ei voi pakolla antaa.
Itselleni olisi outo ajatus nyhjätä koko ajan yhdessä ja olla vain yhdessä, ilman omaa minää, omia harrastuksia, ystäviä ja tekemistä. Ja yksinoloa.
Onnekseni minulla on samanlainen mies, mutta oman reviirin tarpeen lisäksi olemme todella perhekeskeisiä molemmat, ja meillä onkin toimiva perheyksikkö. Tosin tämä väistämättä tarkoittaa sitä, että sitä yhteistä aikaa vain puolison kanssa ei juuri ole, koska molemmille perheen kanssa yhdessä vietetty aika on ykkössijalla, ja sitten kai toisella sijalla omat jutut. Ns. parisuhdeaika tulee vasta kolmosena, mutta meidän tapauksessa sitä parisuhdetta ei olisi ilman tuon kakkossijan toteuttamista, joten meille tämä on hyvä näin.
Mies ottaa omaa aikaa käymällä metsätöissä toisinaan vapaa-aikana, ja syksyisin metsästämässä. Reissut suuntautuvat siis anoppilaan, jossa hän on yhden yön yli silloin. Minä taas nautin sillä aikaa lasten kanssa kotona olosta ja vapaudesta tehdä iltaisin kotona omia juttuja, kun lapset nukkuu. Sen lisäksi käyn kesäisin toisinaan ystävien kanssa tanssilavalla, ja pikku reissuja ympäri vuoden, kuten vaikka yön yli visiitti Tallinnaan tms.
Pääsääntöisesti sanoisin, että kuitenkin kuukauden neljästä viikonlopusta kolme on koko perhe kotona. Lapsia emme ole laittaneet koskaan yöksi hoitoon omien menojemme tähden, vaan aina jompi kumpi huolehtii lapsista. Mies tykkää leikkiä, askarrella ja touhuta lasten kanssa, ja on kyllä ihan 100% isä kotona ollessaan. Minä taas teen lyhennettyä päivää, että ehdin olla lasten kanssa jo ennen miehen kotiin tuloa, niinpä voin hyvillä mielin käydä välillä harrastuksessakin illalla.
Mutta fakta on, että meidän suhteemme ei toimisi, jos toinen kaipaisi enemmän yhdessäoloa.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:35"]
** Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä. **
Öh, miten niin ei voi muka edes kuvitella jatkaa??? Todellakin voi ja jatkaa.
Tuollainen mies ei ihan halposti muutu perhekeskeiseksi, vaikka perheesetään tykkäisikin ihan täysillä, mutta omaa aikaa se tarvitsee ja ottaa.
[/quote]
Voi hyvin olla ettei mies muutu, mutta tyhmä hän ei ole. Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma ettei mies pyöritä myös muita naisia sinun lisäksesi? Jos tapailette vasta kolmatta kuukautta, ei suhde välttämättä miehelle ole muuta kuin harmitonta tapailua silloin kun sattuu huvittamaan ja jaksamaan. Sinä tunnut puolestasi elävän vakiintunutta seurustelusuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]
Joku tuolla jo vähän uumoilikin, että läheisyyden tarpeesi voi olla se suhteen kompastuskivi... läheisyyttä kun ei voi pakolla antaa.
Itselleni olisi outo ajatus nyhjätä koko ajan yhdessä ja olla vain yhdessä, ilman omaa minää, omia harrastuksia, ystäviä ja tekemistä. Ja yksinoloa.
Onnekseni minulla on samanlainen mies, mutta oman reviirin tarpeen lisäksi olemme todella perhekeskeisiä molemmat, ja meillä onkin toimiva perheyksikkö. Tosin tämä väistämättä tarkoittaa sitä, että sitä yhteistä aikaa vain puolison kanssa ei juuri ole, koska molemmille perheen kanssa yhdessä vietetty aika on ykkössijalla, ja sitten kai toisella sijalla omat jutut. Ns. parisuhdeaika tulee vasta kolmosena, mutta meidän tapauksessa sitä parisuhdetta ei olisi ilman tuon kakkossijan toteuttamista, joten meille tämä on hyvä näin.
Mies ottaa omaa aikaa käymällä metsätöissä toisinaan vapaa-aikana, ja syksyisin metsästämässä. Reissut suuntautuvat siis anoppilaan, jossa hän on yhden yön yli silloin. Minä taas nautin sillä aikaa lasten kanssa kotona olosta ja vapaudesta tehdä iltaisin kotona omia juttuja, kun lapset nukkuu. Sen lisäksi käyn kesäisin toisinaan ystävien kanssa tanssilavalla, ja pikku reissuja ympäri vuoden, kuten vaikka yön yli visiitti Tallinnaan tms.
Pääsääntöisesti sanoisin, että kuitenkin kuukauden neljästä viikonlopusta kolme on koko perhe kotona. Lapsia emme ole laittaneet koskaan yöksi hoitoon omien menojemme tähden, vaan aina jompi kumpi huolehtii lapsista. Mies tykkää leikkiä, askarrella ja touhuta lasten kanssa, ja on kyllä ihan 100% isä kotona ollessaan. Minä taas teen lyhennettyä päivää, että ehdin olla lasten kanssa jo ennen miehen kotiin tuloa, niinpä voin hyvillä mielin käydä välillä harrastuksessakin illalla.
Mutta fakta on, että meidän suhteemme ei toimisi, jos toinen kaipaisi enemmän yhdessäoloa.
[/quote]
Kuten olen jo sanonut, niin minulla on omia harrastuksia ja ystäviä ja sallin ne kumppanille myös. Näin on ollut aiemmissa suhteissani ja kaikki on toiminut hienosti. Tämä tapaus on kuitenkin erilainen, hän puhuu rakkaudesta mutta saattaa ajoittain suostua tapaamaan minua vain yhden ainoan kerran viikossa. Se ei mielestäni ole tasapainoiselle suhteelle todellakaan riittävästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:39"]
Tämä tapaus on kuitenkin erilainen, hän puhuu rakkaudesta mutta saattaa ajoittain suostua tapaamaan minua vain yhden ainoan kerran viikossa. Se ei mielestäni ole tasapainoiselle suhteelle todellakaan riittävästi.
[/quote]
Minulle tuo olisi täydellistä!
Te olette varmaan liian erilaisia. Itse olen todennäköisesti miehesi tyyppinen ja oma mieheni on myös. Minä olen ollut parisuhteessa varmaankin juuri sinun kaltaisesi ihmisen kanssa. Mies tahtoi tavata jo seurustelun alkuvaiheessa usein ja yhdessä asuessammekin hän tahtoi että teemme asioita yhdessä ja kun olemme erillään siihen on joku syy: oma harrastut, kaverit jne. Yksin olo vain yksin olemisen vuoksi ei ollut ok. Ero tuli.
Nykyisessä parisuhteessa ei ole tuota ongelmaa. Voimme tehdä jotain yhdessä (katsella televisiota, urheilla jne.), harrastaa tai tehdä jotain yksin, olla ihan yksin yksin tekemättä mitään tai lukien, katsoen telkkaa ja erikoisuutena olla yksin yhdessä. Viimeinen vaihtoehto on meille tärkeä. Se tarkoittaa sitä, että toisella on oma tila eikä kanssakäymistä edellytetä vaikka olemmekin samassa tilassa. Mies saattaa pelata ja minä istun vieressä lukemassa. Kumpikaan ei juttele toiselle, ei edellytä tai odota mitään.
Ja olemme hyvin sitoutuneita toisiimme ja onnellisia. Molemmat ovat introvertteja ja kaipaavat paljon latautumisaikaa. Olemme kiitollisia että löysimme toisemme, koska ennen tätä kummallekaan ei ollut tullut vastaan ihmistä jonka seurassa olisi voinut olla tuntikaupalla yksin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]
Oletko ihan varma ettei mies pyöritä myös muita naisia sinun lisäksesi? Jos tapailette vasta kolmatta kuukautta, ei suhde välttämättä miehelle ole muuta kuin harmitonta tapailua silloin kun sattuu huvittamaan ja jaksamaan. Sinä tunnut puolestasi elävän vakiintunutta seurustelusuhdetta.
[/quote]
En elä vakiintunutta seurustelusuhdetta, mutta toivoisin että voisin elää. Miehellä ei ole muita (tähän joku toki sanoo etten voi sitä tietää, mutta kyseessä on suoraselkäinen ihminen), ja hänkin omien sanojensa mukaan tähtää oikeaan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen. Puheet ja tavoitteet ovat kuitenkin käytöksen kanssa ristiriidassa, enkä minä tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Olen tarjonnut miehelle mahdollisuutta lopettaa tämä tapailu, ja sitä hän ei tahtonut tehdä.
ap
Exäni oli seurusteluaikoina ihan samanlainen. loukkaannuin aika lailla kun huoMasin, että hän todellakin halusi viettää aikaa vaikka omassa asunnossaan musiikkia kuunneellen mieluummin kuin minun kanssani. hän saattoi myös "kadota" pariksi päiväksi, eli ymmärsin, ettei hän mitään kummempaa tehnyt, saattoi olla vaan ihan yksin, mutta selkeästi tarvitsi sitä omaa aikaa ja tilaa. Ja minä rakastuneena olisin tietysti halunnut viettää kaiken ajan hänen kanssaan, varsinkin kun meilläkin molemmilla vuorotyö ja sitä yhteistä aikaa oli aika vähän.
No, yhteen muutettiin ja naimisiinkin mentiin ja eipä hänellä niitä mahdollisuuksia vetäytyä siihen omaan luolaansa enää hirveästi ollut, ehkä työpaikka sitten ajoi sen saman asian.
15 v kuluttua meille tuli ero, mutta ihan muista syistä, vaan silti musta tuntui koko sen ajan, että hän kaipasi sitä, että saattoi kadota jonnekkin omaan maailmaansa vähäksi aikaa.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:41"]
Te olette varmaan liian erilaisia. Itse olen todennäköisesti miehesi tyyppinen ja oma mieheni on myös. Minä olen ollut parisuhteessa varmaankin juuri sinun kaltaisesi ihmisen kanssa. Mies tahtoi tavata jo seurustelun alkuvaiheessa usein ja yhdessä asuessammekin hän tahtoi että teemme asioita yhdessä ja kun olemme erillään siihen on joku syy: oma harrastut, kaverit jne. Yksin olo vain yksin olemisen vuoksi ei ollut ok. Ero tuli.
Nykyisessä parisuhteessa ei ole tuota ongelmaa. Voimme tehdä jotain yhdessä (katsella televisiota, urheilla jne.), harrastaa tai tehdä jotain yksin, olla ihan yksin yksin tekemättä mitään tai lukien, katsoen telkkaa ja erikoisuutena olla yksin yhdessä. Viimeinen vaihtoehto on meille tärkeä. Se tarkoittaa sitä, että toisella on oma tila eikä kanssakäymistä edellytetä vaikka olemmekin samassa tilassa. Mies saattaa pelata ja minä istun vieressä lukemassa. Kumpikaan ei juttele toiselle, ei edellytä tai odota mitään.
Ja olemme hyvin sitoutuneita toisiimme ja onnellisia. Molemmat ovat introvertteja ja kaipaavat paljon latautumisaikaa. Olemme kiitollisia että löysimme toisemme, koska ennen tätä kummallekaan ei ollut tullut vastaan ihmistä jonka seurassa olisi voinut olla tuntikaupalla yksin yhdessä.
[/quote]
Läheisyys voi minulle olla juuri sitä, että minä luen sohvalla kirjaa ja mies istuu vieressä kannettavansa kanssa. Puhuminen ei ole noissa tilanteissa ollenkaan pakollista, mutta se on arvokas asia että joku on siinä, vaikka periaatteessa touhutaan ihan omia juttuja. Tämä mies ahdistuu usein siitäkin. Hän ei ole kenenkään kanssa muuttanut tämän takia yhteenkään; ei voisi jakaa tilaansa toisen kanssa.
ap
Usko nainen omaan intuitioosi! onko mies Vesimies.
Voi ap, et sä siitä sopivaa miestä itsellesi saat, katkeruus nostaa jossain kohtaa päänsä pintaan ja silloin on jo ehkä liian myöhäistä fiksummille ratkaisuille.
Lue kaikki sun kirjoittamat jutut nyt ajatuksella, ehkä silmäsi aukenevat ja tajuat, missä ja kenen kanssa mennään.
Miten mies pystyisi jatkossakaan muuttamaan kenenkään kanssa yhteen? Jos mies ahdistuu kokoaikaisesta läsnäolosta, mietityttää, pystyykö hän koskaan osallistumaan yhteisen arjen jakamiseen. Lasten haluaminen ja elämä lasten kanssa ja perheenä ovat kaksi eri asiaa, tosiaankin ristiriitaiset. Voi olla, ettei siitä tuon miehen kanssa tule mitään, vaikka mies toki niitä haluaisikin, kun kerran miehen ahdistuneisuus toisen ihmisen jatkuvasta läsnäolosta on voimakas. Se on asia, joka harvemmin itsestään muuttuu parempaan suuntaan, kun kyse on jo kuitenkin kolmikymppisestä miehestä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]
Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!
[/quote]
Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.
ap
[/quote]
Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.
[/quote]
Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.
ap
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti.
Meillä on perhe, kolme yhteistä lasta. Heistä huolimatta sekä minulla että miehellä on tasapuolinen mahdolisuus omaan aikaan erillään perheestä. Me harrastamme, lomailemme jne. ilman puolisoa ja ilman, että siihen tulee pyytää lupa. Toisaalta olemme yhdessä koko perheenä tai kaksistaan. Joka tapauksessa me molemmat kunnioitamme sitä, että toinen ei ole osa minua vaan erillinen ihminen, joka saa elää omaa elämäänsä. Jos mies on onnellinen ilman minua kalastellessaan, niin miksi minun täytyy ängetä vierelle vain siksi, että olemme pariskunta?
Lasten hankkiminen tarkoitti sitä, että aikataulutus on aikaisempaa tarkempaa. Lapsia ei jätetä yksin!
[/quote]
En ole missään nimessä sitä mieltä että toinen ei saisi olla erillinen ihmisensä! Minulla esimerkiksi on läheinen ystäväpiiri jonka kanssa olen viettänyt aikaa seurustelusuhteistani riippumatta, ja minulla on myös eräs jo lapsena aloittamani harrastus, joka vaatii oman aikansa muutaman kerran viikossa. Arvostan näitä omia menojani, enkä vaatisi miestä niihin mukaan. Vastineeksi miehellä on oikeus aivan samaan.
Ongelma tässä on se, että vaikka meillä molemmilla olisi monta iltaa putkeen vapaata, ja mies vähän valittelisi tekemisen puutettakin, niin silti hän jaksaa nähdä minua ehkä joka toinen päivä maksimissaan. Öitäkään ei mielellään vietä yhdessä, on niin tottunut nukkumaan yksin. Se vaivaa minua, etten voi spontaanisti mennä hänen luokseen yöksi tai ehdottaa että hän asuisi luonani vaikka viikonlopun. Se vaivaa, että hän viettää mieluummin illan yksin ilman mitään tekemistä, kuin lähtee vaikka kanssani ulos. Tätä juuri tarkoitan kun sanon että hän haluaa omaa tilaa, enkä ole ennen ollut tekemisissä tuollaisen luonteen kanssa. Ja kun kerran minä haluan normaalin perhe-elämän, niin kyllä mietityttää voiko tämän miehen kanssa sellaista saada.
ap