Mies tarvitsee omaa tilaa - voiko suhde menestyä?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]

Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!

[/quote]

Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.

ap

[/quote]

Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.

[/quote]

Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.

ap

[/quote]

En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti.

Meillä on perhe, kolme yhteistä lasta. Heistä huolimatta sekä minulla että miehellä on tasapuolinen mahdolisuus omaan aikaan erillään perheestä. Me harrastamme, lomailemme jne. ilman puolisoa ja ilman, että siihen tulee pyytää lupa. Toisaalta olemme yhdessä koko perheenä tai kaksistaan. Joka tapauksessa me molemmat kunnioitamme sitä, että toinen ei ole osa minua vaan erillinen ihminen, joka saa elää omaa elämäänsä. Jos mies on onnellinen ilman minua kalastellessaan, niin miksi minun täytyy ängetä vierelle vain siksi, että olemme pariskunta?

Lasten hankkiminen tarkoitti sitä, että aikataulutus on aikaisempaa tarkempaa. Lapsia ei jätetä yksin!

[/quote]

En ole missään nimessä sitä mieltä että toinen ei saisi olla erillinen ihmisensä! Minulla esimerkiksi on läheinen ystäväpiiri jonka kanssa olen viettänyt aikaa seurustelusuhteistani riippumatta, ja minulla on myös eräs jo lapsena aloittamani harrastus, joka vaatii oman aikansa muutaman kerran viikossa. Arvostan näitä omia menojani, enkä vaatisi miestä niihin mukaan. Vastineeksi miehellä on oikeus aivan samaan.

Ongelma tässä on se, että vaikka meillä molemmilla olisi monta iltaa putkeen vapaata, ja mies vähän valittelisi tekemisen puutettakin, niin silti hän jaksaa nähdä minua ehkä joka toinen päivä maksimissaan. Öitäkään ei mielellään vietä yhdessä, on niin tottunut nukkumaan yksin. Se vaivaa minua, etten voi spontaanisti mennä hänen luokseen yöksi tai ehdottaa että hän asuisi luonani vaikka viikonlopun. Se vaivaa, että hän viettää mieluummin illan yksin ilman mitään tekemistä, kuin lähtee vaikka kanssani ulos. Tätä juuri tarkoitan kun sanon että hän haluaa omaa tilaa, enkä ole ennen ollut tekemisissä tuollaisen luonteen kanssa. Ja kun kerran minä haluan normaalin perhe-elämän, niin kyllä mietityttää voiko tämän miehen kanssa sellaista saada.

ap

[/quote]

Tästä tulee mieleen, että mitä jos miehellä on myös joku toinen, jota tapailee vuoroin? Sovittelee teidän aikataulujanne yhteen ja sanoo haluavansa olla yksin...

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:10"]

51 jatkaa: unohdin myös sanoa että miehellä oli tapana vaan ottaa sitä omaa aikaa ja kirjaimellisesti kadota viikoiksi omiin oloihinsa, puhelin suljettuna, tyttöystävä unohdettuna. Hiljaa mielessäni mietin ettei tämä mies ole perhemateriaalia.

[/quote]

Tämä mies tekee samaa, ei tosin viikkokausiksi. Esim. facebookissa näkee kyllä että toinen on nähnyt lähettämäni viestin, mutta vastausta ei välttämättä kuulu koskaan, jos miehellä ei ole sellainen fiilis että hän jaksaisi ottaa kontaktia minuun.

ap

[/quote]Ei vaikuta tosissaan kiinnostuneelta jos ei edes jaksa vastata fb-viestiin, kuka törppö tekee tuollaista tyttöystävälleen jonka kuuluisi olla tärkeä henkilö miehen elämässä. Miehellä ei ole oikeutta vaatia että ap ei saisi tapailla muita kun itse käyttäytyy noin törkeästi. Jotenkin tuntuu että miehellä on jotain salattavaa, miksi ei oman poikaystävän luokse voi tulla ilmoittamatta jos on esim hätätilanne jolloin tarvitsee tämän apua? Miten tuollaiseen mieheen voi pystyä luottamaan, en minä ainakaan pystyisi.

Voiko ap testata mitä tapahtuu jos hän ilmestyisi miehen oven taakse ilmoittamatta? Kannattaisi ottaa selvää niin ei tule epämiellyttäviä yllätyksiä mikäli suhde jatkuu.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]

 Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.

[/quote]

Miksi ihmeessä oletat näin?

[/quote]

Koska kyseessä on älykäs ihminen, joka on lisäksi vahvasti sitä mieltä että ei ole olemassa esim. "miesten ja naisten töitä", toisin sanoen häneltä sujuu tiskaaminen, pyykinpesu ja muut hommat, ja tietenkin tämä toimii myös toiseen suuntaan; olen saanut oppitunteja auton renkaiden vaihdosta ja sen sellaisista. Jos noin toimiva mies sitten kuitenkin olettaisi voivansa hylätä äidin huolehtimaan yksin lapsista, niin minusta se olisi outoa.

ap

[/quote]

:D

Siis ei todellakaan kannata uskoa mitä miehet sanovat! Ainahan ne sanovat että haluavat vaimon ja perheen. Toki! Mutta se vastuu kaatuu sille naiselle. 

Sulle on nyt näytetty miehen todellinen luonne selvästi, joten älä ole tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 13:40"]

Tapailen kolmatta kuukautta kivaa, huumoritajuista ja huomaavaista miestä, jossa on yksi selkeä ero aiempiin seurustelukumppaneihini: kaikki aiemmat mieheni (siis huikeat 3 kpl) ovat olleet erittäin lämpimiä ja läheisyydenhaluisia ihmisiä, tämä uusi taas on vähän enemmän yksin viihtyvää tyyppiä, ja on usein sanonut tarvitsevansa omaa tilaa ja omaa aikaa myös parisuhteessa. En tiedä mihin hänen aiemmat suhteensa ovat kaatuneet, mutta alan aavistella että tällä yksinolon tarpeella saattaa olla siinä osansa.

Olen itse hyvin hellyydenkipeä ja todellinen parisuhdeihminen. En tarvitse juurikaan "omaa tilaa", vaan oikean kumppanin kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Aiemmin asian kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Mitäs luulisitte, voiko tästä suhteesta tulla pitkän päälle menestyksekästä? Miehessä on melkein kaikki arvostamani ominaisuudet, mutta vähän epäilyttää että olisiko hän aviomiehenä ja isänä sellainen, joka vaatii jatkuvasti "omaa lomaa" perheestä, ja jonka jaksamiseen ei vaikeina ja stressaavina aikoina voisi täysin luottaa. Voiko omaa tilaa kaipaava olla samalla myös perhekeskeinen? Jo tässä suhteen alkuaikoina on ilmennyt että hän ei jaksaisi nähdä minua päivittäin, vaan ottaa itselleen vapaapäiviä, vaikka muutenkin on vaikea sovittaa aikatauluja yhteen kun teemme eri vuorokaudenaikoihin töitä.

Olen 27 ja mies 31, joten ihan iästäkin johtuen toivoisin että jos tämä suhde tästä etenee, niin tavoitteena olisi se loppuelämän suhde. Mieskin kuulemma haluaa kyllä lapsia ja muutenkin tavallisen perhe-elämän.

[/quote]

ikävä sanoa mutta ei kyllä. pillureijänä korkeintaan kelpaat hälle.

ja muistakki puristaa kunnolla ettei karkaa paremmille maille.

naisen logiikkahan tämän paljastaa jo; jos sinun tarvii miettiä

tai kysyä asiaa itseltäsi, olet jo vastannut tähän.

miehet ovat jo vuosituhansia ymmärtäneet tämän, naiset taas..?

Tapailette kolmatta kuukautta, eikö asioiden voisi antaa mennä omalla painollaan? Minä olen luonteeltani juuri kuin kuvailemasi mies - lapsia haluan vain ajatuksen tasolla. Asioilla on tapana suttaantua.

Miten voit ajatella perustavasi perheen 30-miehen kanssa, joka ei ole aikaisemmin voinut asua naisen kanssa yksinäisyyden tarpeen takia?

Miten voit ajatella perustavasi perheen 30-miehen kanssa, joka ei ole aikaisemmin voinut asua naisen kanssa yksinäisyyden tarpeen takia?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:37"]

 Joten kun hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia, niin kyllä oletan hänen tietävän ettei silloin enää noin vain sanota ettei nyt jaksa pariin päivään nähdä ketään.

[/quote]

Miksi ihmeessä oletat näin?

[/quote]

Koska kyseessä on älykäs ihminen, joka on lisäksi vahvasti sitä mieltä että ei ole olemassa esim. "miesten ja naisten töitä", toisin sanoen häneltä sujuu tiskaaminen, pyykinpesu ja muut hommat, ja tietenkin tämä toimii myös toiseen suuntaan; olen saanut oppitunteja auton renkaiden vaihdosta ja sen sellaisista. Jos noin toimiva mies sitten kuitenkin olettaisi voivansa hylätä äidin huolehtimaan yksin lapsista, niin minusta se olisi outoa.

ap

[/quote]

:D

Siis ei todellakaan kannata uskoa mitä miehet sanovat! Ainahan ne sanovat että haluavat vaimon ja perheen. Toki! Mutta se vastuu kaatuu sille naiselle. 

Sulle on nyt näytetty miehen todellinen luonne selvästi, joten älä ole tyhmä.

[/quote] Niinpä, teot puhuvat, ja jos jo suhteen alkuvaihe on jo noin kivikkoinen, ja miehen ehdoilla menemistä, varaudu nöyristelemään ja olemaan miestä suututtamatta jatkossakaan.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 14:14"]

Toivottavasti mies löytää kaltasensa naisen, koska sinä olet liian ripustautuvaa lajia. Miten kukaan voisi kestää sitä, että toinen roikkuu koko ajan vieressä ja päivän ero on katastrofi!

[/quote]

Päivän ero ei ole katastrofi, ei edes viikon tai kuukauden jos tulee esim. työmatka tai vastaavaa. Mutta jos seurustelusuhteessa ihmisellä on vaikkapa kaikki illat vapaat, mutta kumppania jaksaa tavata niistä vain kahtena tai kolmena, niin minulle se ei kyllä oikein riitä. Ikävää jos se tekee minusta ripustautujan, mutta tällainen minä olen. Jos rakastan jotakuta, niin en lähtökohtaisesti kyllästy hänen seuraansa enkä kaipaa vapaapäiviä. Joskus on kiva olla yksinkin ja joskus toisen läsnäolo saattaa ärsyttää, mutta ne ovat ohimeneviä tiloja eivätkä hallitsevia.

ap

[/quote]

Anna se mies minulle. Tuo olisi ihanne: illat vapaina, mutta miehelle riittäisi 2-3 iltaa viikossa tapailemiseen ja muutoin saisin käydä vapaasti salilla, elokuvissa, harrastuksissa ilman, että on huono omatunto siitä, että en ole miehen kanssa.

[/quote]

Uteliaana kysyn, että haluatko itse perhettä? Jos haluat, niin missä vaiheessa satunnainen tapailu sitten muuttuu sellaiseksi suhteeksi johon voi hankkia lapsiakin? Minua kummastuttaa miehen halu saada lapsia, sillä eihän hän voi kuvitella voivansa jatkaa oman tilansa vaatimista perheenisänä.

ap

[/quote]

En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti.

Meillä on perhe, kolme yhteistä lasta. Heistä huolimatta sekä minulla että miehellä on tasapuolinen mahdolisuus omaan aikaan erillään perheestä. Me harrastamme, lomailemme jne. ilman puolisoa ja ilman, että siihen tulee pyytää lupa. Toisaalta olemme yhdessä koko perheenä tai kaksistaan. Joka tapauksessa me molemmat kunnioitamme sitä, että toinen ei ole osa minua vaan erillinen ihminen, joka saa elää omaa elämäänsä. Jos mies on onnellinen ilman minua kalastellessaan, niin miksi minun täytyy ängetä vierelle vain siksi, että olemme pariskunta?

Lasten hankkiminen tarkoitti sitä, että aikataulutus on aikaisempaa tarkempaa. Lapsia ei jätetä yksin!

[/quote]

En ole missään nimessä sitä mieltä että toinen ei saisi olla erillinen ihmisensä! Minulla esimerkiksi on läheinen ystäväpiiri jonka kanssa olen viettänyt aikaa seurustelusuhteistani riippumatta, ja minulla on myös eräs jo lapsena aloittamani harrastus, joka vaatii oman aikansa muutaman kerran viikossa. Arvostan näitä omia menojani, enkä vaatisi miestä niihin mukaan. Vastineeksi miehellä on oikeus aivan samaan.

Ongelma tässä on se, että vaikka meillä molemmilla olisi monta iltaa putkeen vapaata, ja mies vähän valittelisi tekemisen puutettakin, niin silti hän jaksaa nähdä minua ehkä joka toinen päivä maksimissaan. Öitäkään ei mielellään vietä yhdessä, on niin tottunut nukkumaan yksin. Se vaivaa minua, etten voi spontaanisti mennä hänen luokseen yöksi tai ehdottaa että hän asuisi luonani vaikka viikonlopun. Se vaivaa, että hän viettää mieluummin illan yksin ilman mitään tekemistä, kuin lähtee vaikka kanssani ulos. Tätä juuri tarkoitan kun sanon että hän haluaa omaa tilaa, enkä ole ennen ollut tekemisissä tuollaisen luonteen kanssa. Ja kun kerran minä haluan normaalin perhe-elämän, niin kyllä mietityttää voiko tämän miehen kanssa sellaista saada.

ap

[/quote]

Miten tällainen mies voisi muuttaa kenenkään kanssa asumaan? Sitähän parisuhde lapsineen yleensä tarkoittaa. Sen perheen kanssa ollaan joka päivä. Ei vaan ole valmis vielä sitoutumaan mihinkään.

Mun tällä hetkellä taas eksä oli tällainen. 2 vuotta ehdittiin veivata on/off kun hän herkästi laittoi poikki. Tulin siihen tulokseen, että eihän hän mua rakastanut. Ei pitänyt ikinä kädestä, enkä tavannut sen perhettä. Tosin perhesuhde sillä oli tosi monimutkainen ja usein valitti heistä. En usko, että mies muuttuu yhtäkkiä läheisemmäksi jos pitää etäisyyttä. Ennen kuin aloitettiin seurusteleminen, hän oli ollut ainoastaan puoli vuotta sinkkuna. Se nainen oli todella päässyt murtamaan hänen sydämmensä kunnolla, joten näin jälkeenpäin uskon että ei hän meihin ikinä ollut valmis. Jos hän nyt ikinä tosta yli pääseekin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:10"]

51 jatkaa: unohdin myös sanoa että miehellä oli tapana vaan ottaa sitä omaa aikaa ja kirjaimellisesti kadota viikoiksi omiin oloihinsa, puhelin suljettuna, tyttöystävä unohdettuna. Hiljaa mielessäni mietin ettei tämä mies ole perhemateriaalia.

 

Tämä mies tekee samaa, ei tosin viikkokausiksi. Esim. facebookissa näkee kyllä että toinen on nähnyt lähettämäni viestin, mutta vastausta ei välttämättä kuulu koskaan, jos miehellä ei ole sellainen fiilis että hän jaksaisi ottaa kontaktia minuun.

 

ap
Ei vaikuta tosissaan kiinnostuneelta jos ei edes jaksa vastata fb-viestiin, kuka törppö tekee tuollaista tyttöystävälleen jonka kuuluisi olla tärkeä henkilö miehen elämässä. Miehellä ei ole oikeutta vaatia että ap ei saisi tapailla muita kun itse käyttäytyy noin törkeästi. Jotenkin tuntuu että miehellä on jotain salattavaa, miksi ei oman poikaystävän luokse voi tulla ilmoittamatta jos on esim hätätilanne jolloin tarvitsee tämän apua? Miten tuollaiseen mieheen voi pystyä luottamaan, en minä ainakaan pystyisi.

Voiko ap testata mitä tapahtuu jos hän ilmestyisi miehen oven taakse ilmoittamatta? Kannattaisi ottaa selvää niin ei tule epämiellyttäviä yllätyksiä mikäli suhde jatkuu.

 

Kyllä mieheen hätätilanteessa pystyisi luottamaan, uskon niin. Hän ei ole paha tai pohjimmiltaan välinpitämätön, eikä hänestä olisi esim. pyörittämään useampia naisia. Uskon ainakin niin, koska en ole koskaan langennut sellaisiin miehiin ja hämmästyisin todella, jos tästä hiljaisesta atk-nörtistä paljastuisi sellainen puoli. Hän ei ole moraaliton ollenkaan, eikä pahantahtoinen, häntä vaivaa vain ahdistus siitä, että koko ajan pitäisi muistaa ajatella toista tai jotain vastaavaa. Minua siis loukkaa esimerkiksi se, että mies tuntuu unohtavan minut kokonaan silloin kun en ole paikalla. Ei tipu hyvän yön viestejä, kuulumisten kyselyä tai yhtään mitään. Itse laitan silloin tällöin viestejä jos emme ehdi näkemään, ja kyllä hän niihin yleensä vastaa, mutta luonnostaan se ei häneltä tule.

 

ap

Minulla oli tälläinen suhde ihan just. Puoli vuotta mies jaksoi kunnes pari päivää sitten ilmoitti kuinka ahdistaa ja tarvii omaa tilaa. Näimme loppuaikoina ehkä 1-2x viikossa. Ja jatkuvasti epäilin hänen tunteitaan silloin kun ei nähty. Ahdistus ei mielestäni kuulu parisuhteeseen joten pyysin ottamaan nyt aikaa niin paljon kuin tarvii. Nyt on mennyt viikko, ja juu, en tiedä kuuluuko enää mitään. Aika valju suhteen lopetus.

Sanoisin että älä perusta perhettä tuollaisen miehen kanssa. Jos nyt jo, vain 3kk seurustelun jälkeen vaatii omaa tilaa, niin on joko itsekäs ihminen tai kyvytön elämään tiiviissä parisuhteessa. Isäksi ei varmasti sovellu, sillä se tilanne että kotona huutaa yhtäkkiä vastasyntynyt vauva joka ikinen yö- on jo sinänsä niin rankkaa että monet suhteet kaatuvat siihen. Tuollainen mies ei kestä sitä stressiä mitä lapsen saaminen (ja valvominen) aiheuttaa! Älä ole sinisilmäinen, vaan etsi sellainen mies joka haluaa samaa kuin sinä!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:24"]

Itse olen seurustellut vain tuollaisen miehen kanssa - luoja mikä helpotus kuulla esimerkiksi ap:lta etteivät hänen muut exänsä ole olleet tuollaisia! Niitä läheisyyttäkin kaipaavia miehiä siis on kai olemassa? Niitä jotka eivät syytä, kirjaimellisesti, minua takertuvaksi, ärsyttäväksi, ja läheisriippuvaiseksi vain siksi että haluan viettää aikaa miehen kanssa.

Minun ei tarvitse sen enempää todistella näitä väitteitä vastaan kuin kertoa että olen itsekin hyvin vahvasti introvertti. Eli oma aika maistuu kyllä erittäin hyvin, mutta rajansa kaikella. Minulle ei riitä että näen miestä kerran kahdessa viikossa enkä kuule hänestä muina aikoina mitään, koska häntä ahdistaa, syytellen samalla minua tästä ahdistuksesta. Sellaista on turha laittaa pelkän introverttiyden piikkiin. 

Enää en koskaan seurustelisi tuollaisen miehen kanssa. Miten perustaa perhe jos toinen tekee katoamistemppuja? Ahdistuu jostain mitä ei pysty kertomaan ja vetäytyy mykkäkouluun? Tekee ohareita? Ei liitä sinua millään arkeensa eikä tulevaisuudensuunnitelmiinsa? Ei se alussa ollut noin pahaa, mutta ajan kanssa kaikki nuo piirteet tulivat esille. Ja aina siinä samalla mies kehtasi haukkua minua ja saada minut luulemaan että vika on minussa. Minussa joka viihdyn jopa viikkoja putkeen omissa oloissani vailla ongelmia.

Se ero on vaan siinä että seurustelusuhteessa kaipaa jotain enemmän. Jonkinlaista yhteyttä. Yhdessäoloa. Toisen läsnäoloa. Kumppanuutta. Jos ei niitä lainkaan saa, niin järkeäkö sitä sitten seurustella!

Tämä minun mieheni on juuri tuollainen ahdistuja, joka ei käytännön tasolla suunnittele tulevaisuuttaan minut huomioiden, vaikka teoriassa hän ilmeisesti jollain tasolla toivoo että olisin osa hänen elämäänsä. Minun mieheni on onneksi ottanut osan vastuusta itselleen, eli hän kyllä myöntää olevansa välillä hankala tämän ominaisuutensa vuoksi. Jos hän olisi suoraan sanonut minua takertujaksi tai miksi tahansa vastaavaksi, niin olisin lopettanut samantien koko suhteen. Omaa aikaa saa ja pitää olla, mutta kohtuuden rajoissa, ja silloin kun ei ole aikaa nähdä, niin haluan että minulla on oikeus soittaa tai laittaa viestiä ilman että siitäkin ahdistutaan. Minä yritän osoittaa että välitän ja ajattelen toista, enkä pysty hyväksymään sitä että joku siitä oikeasti ahdistuu.

Totta, exäni eivät ole olleet tuollaisia. Heistä jokainen on rakastanut seuraani, sohvalle käpertyminen yhdessä on tuottanut heille samanlaista onnea kuin itsellenikin. Ja jos vietetään aikaa erillään, niin kumppanin lähettämä "mitä kuuluu" -viesti on ollut vain iloinen ja odotettu yllätys, johon vastataan lämmöllä. Arvostan tätä piirrettä exissäni, vaikka kaikki suhteeni ovatkin muista syistä loppuneet.

ap Haloo, sä puhut "piirteistä", mutta eikö tuo ole päivänselvää että nykyinen "miehesi" ei vaan ole rakastunut!!! Tai sitten hän on kyllä erittäin kyvytön elämään suhteessa. Rakastunut ihminen ei käyttäydy noin. Yleensä suhteen alku on ihanaa symbioosia, molemmat haluaa olla toisen kanssa 24/7, yleensä se voimakas rakastumisen vaihe kestää ainakin vuoden. Ethän sä nyt tosissaan voi olla ajatuksissasi perustamassa perhettä tän miehen kanssa, joka 3kk kuukauden seurustelun jälkeen ahdistuu sun seurasta ja yhteydenpidosta!? Herätys todellisuuteen! Ei tuo ole rakkautta, vaan jotain ihan muuta. Yrität ymmärtää miestä ihan liikaa, etkä suostu avaamaan silmiäsi että tällaisen ihmisen kanssa suhteesta tulisi täyttä helvettiä. Sä olisit aina se, joka joutuu venymään ja ymmärtämään. Ja jos lapsia koskaan tulisi, sä joutuisit hoitamaan ne. Kuka haluaa tuollaisen suhteen?

Jaahas, kuka nosti vanhan ketjun? Turha kai vastailla vuosi sitten tapahtuneeseen...

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailen samanlaista miestä. Hän on 35-vuotias ja onneksi tajunnut, että lapsia ei halua. Mulla lapset jo valmiina, ei asuta yhdessä, eikä aiotakaan asua. Tavataan, kun mulla on lapsivapaata. Silloin kyllä ollaan aina tiiviisti yhdessä. Tämä sopii meille, ollaan tyytyväisiä. Perhettä en tuollaisen miehen kanssa perustaisi.

Mulle sopisi myös tämmöinen kuvio! Kaksi lasta ja oma talo.

Mitenköhän tässä kävi?