En halua lapsia – haluan pitää vapauteni
Monet ajattelevat vieläkin, enemmän vanhemman polven edustajat, että lapset ovat olennainen osa elämää. Vaikka yhdyn ajatukseen, että lapset voivat tehdä elämästä parempaa, se vaatii omanlaisensa ihmisen joka pystyy samaistumaan siihen. Mutta itse näen lapset omaa vapauttani rajoittavina tekijöitä. Minulla olisi vähemmän aikaa tehdä asioita, joita haluaisin tehdä. Kuten veljeni, jolla on kaksi pientä lasta, sanoo: "Kun työt päättyvät, työt alkavat." Onneksi olen löytänyt sen oikean, joka ei myöskään halua lapsia.
Eräs ihminen jonka tapasin aikoinaan sanoi näin: "Lapset on kivoja, niin kauan kun ne on muiden lapsia."
Onneksi ilmapiiri asian suhteen on keventynyt. Mielestäni on myös epäreilua, että maailma tuntuu toimivan lasten suhteen päinvastoin. Ne ihmiset, jotka eivät halua lapsia, saavat lapsia. Ne ihmiset, jotka haluavat lapsia, eivät saa lapsia.
Ajatteleeko joku teistä samalla vai eri tavalla? Keskustellaan.
Kommentit (129)
Olet täysin tietämätön ja elät luuloissasi.
Ei lapsi sido kuin hetken aikaa ja lapsen kanssa voi liikkua, matkustaa.
Kun lapsi on parivuotias, voi jättää hoitajalle vähäksi aikaa.
Et ymmärrä että vapautta tulee liikaakin kun lapsi on esim. teini ja sitten aikuinen.
Mikään rahasummakaan ei korvaisi sitä ihanaa aikaa kun sain hoitaa ja olla lapseni kanssa.
Mulle on ihan sama, jos joku ei halua lapsia, vaikka itselläni onkin. Enemmän harmittaa ns. lapsitehtailijat, joilla on X määrä mukuloita Y kumppanin kanssa ja nämä 3+ erityislasta ja lisää tulossa tyypit, sekä tietysti alkkikset, nistit ja narsistit, jotka lapsia tehtailee.
Tätä se minäminäminä-kulttuuri teettää.
Minäkään en halua lapsia. Minulla ei vaan koskaan ole ollut sitä hoivaviettiä, lähinnä vain eläimiin. Muidenkin lapset inhottavat ja inhoan lasten riehumisen ääniä, varsinkin itkua. Olen muutenkin niin introvertti, etten kestäisi päivääkään jos joku lapsi olisi koko ajan hoivan ja valvomisen tarpeessa roikkumassa jaloissani.
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin tietämätön ja elät luuloissasi.
Ei lapsi sido kuin hetken aikaa ja lapsen kanssa voi liikkua, matkustaa.
Kun lapsi on parivuotias, voi jättää hoitajalle vähäksi aikaa.
Et ymmärrä että vapautta tulee liikaakin kun lapsi on esim. teini ja sitten aikuinen.
Lapsista on huoli niin kauan kuin itse ja lapset elää. Mitä isompi lapsi sitä isommat huolet. Kyllä minun aikuiset lapset kysyy kokoajan neuvoja jne se vastuu häviä kokonaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se minäminäminä-kulttuuri teettää.
Lapsia tehdään kyllä täysin itsekkäistä syistä. Kukaan tee lasta siksi että saisi olla pelkkä vastuunkantaja ja luoda jollekin täydellisen elämän. Kyllä siinä itse halutaan kokea vauvailut jne. Söpöstelyt ja lutustelut.
Ok. Miksi sinun valintasi pitäisi kiinnostaa minua ja miksi koet tarpeelliseksi tuoda sen ilmi tällä keskustelulla?
Mä tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan ison perheen. Ei vain sellaista suotu ja ainoa lapseni on nyt 18v. Ei ollut oma valinta. Olen nyt 41v. ja toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ottaa päähän suunsoittajat joiden mielestä lapsia ei saisi tehdä tyyliin yli 30-vuotiaana. Se on niin helppo viisastella kun on saanut lapsilukunsa täyteen 30v. ikään mennessä. Ei tajuta, että ei se elämä mene kaikilla niin.
Jos en olisi saanut edes tuota yhtä lasta, niin olisin todella katkera. Lapsettomuus ei olisi ollut oma valinta.
Minusta on jokaisen oma asia tekeekö lapsia vai ei.
Olen tehnyt sellaisen havainnon että lapsia ja lapsenlapsia haluaa varsinkin vanha kansa ja ei niin koulutetut ihmiset. Tai siis heille se on itsestäänselvyys että niitä hankitaan. Eivät ymmärrä muuta, ja vain lapset ovat tärkeää. Huom.Yleistys. Kyllä on koulutettujakin joille lapsenhankinta on tärkeää, mutta tiedätte mitä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin tietämätön ja elät luuloissasi.
Ei lapsi sido kuin hetken aikaa ja lapsen kanssa voi liikkua, matkustaa.
Kun lapsi on parivuotias, voi jättää hoitajalle vähäksi aikaa.
Et ymmärrä että vapautta tulee liikaakin kun lapsi on esim. teini ja sitten aikuinen.Lapsista on huoli niin kauan kuin itse ja lapset elää. Mitä isompi lapsi sitä isommat huolet. Kyllä minun aikuiset lapset kysyy kokoajan neuvoja jne se vastuu häviä kokonaan ikinä.
Niin ei se huoli mihinkään katoa. Kyllä mun isoisä oli lapsistaan huolissaan vielä yli 90-vuotiaana vaikka kaikki lapset olleet jo kauan aikuisia ja saaneet omia lapsia ja lapsenlapsia.
Miksi ihmeessä joka ei tykännyt mun viestistä?!? Eikö tässä saa kertoa tuntemuksiaan????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se minäminäminä-kulttuuri teettää.
Lapsia tehdään kyllä täysin itsekkäistä syistä. Kukaan tee lasta siksi että saisi olla pelkkä vastuunkantaja ja luoda jollekin täydellisen elämän. Kyllä siinä itse halutaan kokea vauvailut jne. Söpöstelyt ja lutustelut.
Tai tehdään parisuhdetta paikkaamaan
Kiilusilmä-velojen kokoontumisajot, vol.257
Muita ei palstalla enää olekaan kuin hulluja veloja…
Ok, vapaa valinta, onneksi. Me haluttiin lapsia ja saatiinkin, olemme heistä kiitollisia ja onnellisia.
Minä ajattelen koirista samalla tavalla. Tykkään koirista niin kauan kun ne ovat jonkun muun. Eli ymmärrän ihan hyvin.
Siis miksi tästä pitää aina keskustella??? Minä halusin lapsia ja 2 sain. Ymmärrän kuitenkin että joku toinen voi haluta vaikka kissan tai hevosen tai tatuoinnin tai... Jos et halua lapsia niin fine, älä halua, ei ketään oikeasti kiinnosta haluatko vai etkö!!!
Jokainen tyylillään. Minusta lapset eivät ole vieneet minulta mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan. Mutta heidän kanssaan olen oppinut elämästä ihan valtavasti ja vaikka puoliso on minulle rakas jo 30 vuoden yhteiseltä taipaleelta, lapsia kohtaan tuntemani rakkaus on syvintä ja voimakkainta mitä olen koskaan tuntenut.
Joku jo sanoikin, että lapset sitovat itse asiassa aika lyhyen ajan. Lasten kanssa voi matkustella, kåydä museoissa ja liikkua ilman lapsiakin, kun on puoliso.
Mutta ehdottomasti, jos omat harrastukset ovat tärkeämpiä kuin perheen perustaminen, niin lapsien hankkimatta jättäminen on jopa suositeltavaa.
N54, kaksi nyt jo täysi-ikäistä lasta
Ymmärrän aloittajan mietteet hyvin, olin itsekin täysin samaa mieltä aikanaan.
Tapasin aivan ihanan naisen, ja seurustelun alussa mainitsin, että en halua missään nimessä lapsia.
Neito totesi, että en minäkään, ja älä huoli, mulla on niin paha endometrioosi, että käytännössä en pysty niitä ikinä edes saamaan.
Käytti vielä pillereitäkin, ja silti se sitten tapahtuikin, ehkä tässä keississä voi jopa käyttää kliseistä " pieni ihme" sanontaa.
Lekurin mukaan, mahikset oli luokkaa 7 oikein lotossa, ja paha paikka itse neidolle, koska aika ja elämäntilanne oli todella huono lapselle, MUTTA tod näköisesti loppuelämän ainut mahku saada se oma lapsi.
Eikä se maailma mihinkään murentunut lapsen myötä, pinnallisuus ja materian palvonta unohtui, tilalle hiukan erilaisia arvoja.
Toki vaatii veronsa, vie paljon, mutta antaa sitä enemmän.
Jokainen kuitenkin tavallaan, ei ole yhtä oikeaa polkua maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin tietämätön ja elät luuloissasi.
Ei lapsi sido kuin hetken aikaa ja lapsen kanssa voi liikkua, matkustaa.
Kun lapsi on parivuotias, voi jättää hoitajalle vähäksi aikaa.
Et ymmärrä että vapautta tulee liikaakin kun lapsi on esim. teini ja sitten aikuinen.Lapsista on huoli niin kauan kuin itse ja lapset elää. Mitä isompi lapsi sitä isommat huolet. Kyllä minun aikuiset lapset kysyy kokoajan neuvoja jne se vastuu häviä kokonaan ikinä.
Ihan normaalia keskusteluahan tuo neuvojen kysyminen on. Miten joku saa tuostakin tehtyä ongelman? Olisitko edes tyytyväinen, jos lapsesi eivät pitäisi sinuun yhteyttä? Siihenhän sinä yrität heitä ajaa. Pidätkö ihmisistä ylipäätään?
Itse halusin ehdottomasti lapsia. Paras ystäväni ei halunnut, eikä veljeni. Ymmärrän heitä enkä ole koskaan kyseenalaistanut tai vähätellyt heidän mielipidettään. Olen omista lapsistani kiitollinen.