Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa voi olla vikana kun minulle sattuu kaikenlaista harvinaista ikävää?
05.07.2021 |
Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämässäni on sattunut monenlaista ikävää, osa niistä aika harvinaisia asioita. Sain erään melko harvinaisen sairauden, josta en parantunutkaan kuten tilastojen mukaan ihmiset parantuu. Lapseni sairastui vakavasti, hän onneksi on parantunut jo täysin. Olen menettänyt kaksi läheistäni kuolemalle yllättävällä ja harvinaisella tavalla. Olen joutunut erään henkilön kuusaamaksi vuosien ajaksi, hän mm. tehtailee minusta perättömiä juttuja joita jouduttu puimaan eri oikeusasteissa (olen voittanut kaikki oikeusjutut sillä kyseessä on puhdas kiusanteko). Kohdalleni on sattunut kaksi kiusaavaa esimiestä, toisen vuoksi jouduin jopa irtisanoutumaan (näistäkin on kirjalliset todisteet eikä kukaan ne nähnyt kiistä asiaa). Muutama muukin vastaava juttu.
No. Jopa muutama ystäväni on alkanut vihjailemaan, että olen jotenkin outo kun minulle sattuu kaikkea tällaista ja että minussa täytyy olla vikaa kun eihän kenelläkään vain käy noin, suoraan syytetty siitä että olen itse aiheuttanut tilanteeni.
Mikä minussa siis on vikana? Tuntuu että ystävätkin ovat kääntäneet minulle selkänsä. Olen katsonut peiliin monta kertaa, en löydä itsestäni syyllistä näihin asioihin. Mutta voiko ihmiset silti olla oikeassa?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Tätähän minulla vihjaillaan. Mutta tämä yksi kiusaajista (se oikeusjuttutyyppi) ei ole osa mitään yhteisöäni vaan eräs henkilö jonka kyllä erään sukulaisen kautta tunnen mutta en ole koskaan itse pitänyt häneen yhteyttä enkä erityisemmin pyrkinyt olemaan tekemisissäkään. Ne kaksi esimiestä taas on edellisestä työpaiikastani, jossa esimiehet vaihtuvat tiuhaan ja muutama muukin on joutunut heidän hampaisiin, osa esimiehistä siellä oli minuun oikein tyytyväinen ja välit oli hyvät. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin huonolta tuurilta ☹️
Enkä siis erityisemmin vuodata ystävilleni näitä ikäviä asioita, moni ystävä ei tiedä ollenkaan kaikista niistä edes. Olen lähes vetäytynyt ystävistäni etäälle ja eroon nyt kun ovat vihjailleet aika törkeästikin että minussa on vikaa. Eräs väitti minua valehtelijaksi ja sanoi että olen sepittänyt päästäni ikävät asiat, hiljeni kyllä kun käskin lukea käräjä- ja hovioikeuden asiakirjat. Ehdin siinä vain pahoittaa jo mieleni, ei yee mieli olla tekemisissä. Ap
Tässä tulee esiin vain alottajan mielipide asioista ja tapahtumista. Kaikille meille sattuu myös ikävää, unohditko kertoa että tapahtunut myös hyviä asioita. Itse ole suoraan sanottuna pistänyt aikanaan välit poikki "ystäviin" jotka arvostelevat ja syyttävät eivätkä tue. Enkä ole katunut, sellainen syö ja lisää pahaa mieltä. Enhän minä mikään pelkästään suloinen ole ollut, mutta parhaani yrittänyt. Ristiriidat sukuni kanssa olen vuosien saatossa pyrkinyt korjaamaan, tai olemme yhdessä iän myötä viisastuneet ja lähentyneet. Onneksi.
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Kiusaaja iski heti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
No miten tällaisen kirouksen voi poistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
Pskat on. Kaikille noita sattuu. Oma tarinani on lähes samanlainen. Elämä on semmoista, kaikille sattuu elämässä vastoinkäymisiä ennemmin tai myöhemmin. Ja mitä enemmän ikää, niin sen enemmän kuolemaa ja sairauksia.
Anna mä arvaan, ap on ollut töissä julkisen puolen organisaatiossa?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
Ei ole kirottu. Pahoja ihmisiä on olemassa, jotka tekevät pahoja tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain huonoa tuuria. Itselleni on myös sattunut tosi monta surullista tapahtumaa elämässäni, kaikki minulle, enkä tiedä ketään ystävä-tai tuttavapiirissä, jolle olisi sattunut edes yksi vastaava tapahtuma, minulle tosi monta. Eikä sekään tosiaan helpota, kun ystävät päivittelevät, että miten on mahdollista, että minulle sattuu kamalia tapahtumia enemmän kuin heille kaikille yhteensä. Jokaiselle toki sattuu ikäviä asioita, ei elämä voi olla pelkkää päivänpaistetta, mutta itse ajattelen, että elämä on ihan täysin tuuripeliä, joillekin vaan sattuu enemmän kuin toisille, elämä ei ole reilua.
Suomi nyt vaan sattuu olemaan maa jossa on korkea todennäköisyys joutua kiusatuksi tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattumaa. Eihän se nyt mitenkään sinuun liity jos ystäviäsi kuolee tai itse tai lapsesi sairastuu (ellet ole itse niitä kuolemnia tai sairauksia aiheuttanut).
Huonoa tuuria. Ei noihin itse oikein pysty vaikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on menossa just samankaltainen pohdinta, kun viime vuosina kasaantunut kaikkea todella ikävää ja just ne muutamat jäljellä olevat ystävät jo alkaneet miettimään mikä mussa on oikein vikana, kun koko ajan sattuu kaikkea kurjaa eikä ikinä mitään hyvää! Välillä olen jo ajatellut olevani kirottu, sitten olen lukuisia kertoja katsonut sinne peiliin ja yrittänyt toki muuttaa käytöstäni ja pois tällaisesta alistuja-uhri-asetelmasta. Mutta on se todella vaikeaa, kun hetkeksi hengähtää ja alkaa luottamaan taas tulevaisuuden paranemiseen, niin taas on joku uusi vastoinkäyminen edessä. Eikä ennen mun elämä tällaista ollut, mutta viime vuodet pelkkää ikävää. Jopa kirkossa olen alkanut käymään ja hakemaan hengellistä tukea, kun muuten en vaan jaksa. Ei sitä myönteisyyttä ikuisesti pysty tyhjästä repimään. Ehkä olen vähän nyt oppinut elämään hetki kerrallaan ja olemaan tyytyväinen tosi vähään. Nöyrä olen elämän edessä kyllä, koska on näytetty ettei mulla valtaa ole minkäänlaista tiettyihin asioihin ja yksin täällä on lopulta pärjättävä.
Masennus taitaa vaivata, kun alat kehitellä sattumista kaavaa elämällesi.
Ymmärrän aloittajan pointin erinomaisesti. Hänelle on vielä aika rankalla tavalla tapahtunut se, mikä muille ehkä lievemmin, kuten että on joutunut viemään oikeuteen asti asiat. Sairaudet ovat melkoinen vitsaus, etenkin jos sattuu noin että tavallisesti siitä parannutaan, hän ei. Onko sairaus kovin rajoittava/ vakava?
Välilllä itsestänikin tuntuu siltä että elämä on lähinnä sarja epäonnistumisia ja paskaa säkää. Lasten kanssa ongelmia, tukiverkkoja ei ole, ystäviä ei ole, raha-asiat mullinmallin jne. Sairauksia ei onneksi vielä ole, mitä nyt kroonista refluksia ja sydänvaivoja. Lääkkeillä selvitty. Lapsuus oli melko kurjaa aikaa vanhempien alkoholismin takia, siitä on seurannut omalle päälle kaikenlaista ongelmaa. Silti olen pyrkinyt jotenkin sen painamaan taakse ja katsomaan eteenpäin. Ajattelemaan että kelpaan sellaisena kuin olen, enkä suinkaan ole niin poikkeava kuin välillä kuvittelen olevani. Raha-asiat voi sotkea täysin jos niikseen menee, silti saan elää, olla. Pärjään silti. Pienellä sitä mennään eteenpäin. Jos auto on rikki ( niinkuin on) eikä fillarillakaan voi ajaa koska ei ole rahaa korjata sitä, voi aina kävellä töihin. Pieniä iloja elämässä ovat kiva ilma ja hyvä leipä, jäätelö torilla. Monesti on pistänyt hiljaiseksi jonkun toisen tarina tai dokkari telkusta. Sairautta tai muuta vaikeutta elämässä siis. Suhteellisuudentaju palaa taas tähänkin kaaliin. Yritä siis jättää jokainen vastoinkäyminen taaksesi kun se on selvitetty, haistata huonoille ihmisille pitkät peet ja puske eteenpäin <3
Minustakin jissain vaiheessa tuntui, että kaikki ikävä kasaantuu just minulle. No niin teki joo, mutta tällä hetkellä minulla on aikuisten oikeasti niin rankkoja juttuja meneillään, että ne 10-20 vuoden takaiset maailmanloput oli kevyttä kamaa. Ja silti on henkisesti helpompaa nyt. Mikä ei tapa, se v ituttaa ja sitäkin vaan aikansa, ja sit se loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee esiin vain alottajan mielipide asioista ja tapahtumista. Kaikille meille sattuu myös ikävää, unohditko kertoa että tapahtunut myös hyviä asioita. Itse ole suoraan sanottuna pistänyt aikanaan välit poikki "ystäviin" jotka arvostelevat ja syyttävät eivätkä tue. Enkä ole katunut, sellainen syö ja lisää pahaa mieltä. Enhän minä mikään pelkästään suloinen ole ollut, mutta parhaani yrittänyt. Ristiriidat sukuni kanssa olen vuosien saatossa pyrkinyt korjaamaan, tai olemme yhdessä iän myötä viisastuneet ja lähentyneet. Onneksi.
Tietenkin minulle on sattunut myös hyviä asioita mutta nyt ei ole kyse niistä vaan siitä että miksi ystävät on sitä mieltä että minussa on vika kun on sattunut niin paljon outoja/harvinaisia asioita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee esiin vain alottajan mielipide asioista ja tapahtumista. Kaikille meille sattuu myös ikävää, unohditko kertoa että tapahtunut myös hyviä asioita. Itse ole suoraan sanottuna pistänyt aikanaan välit poikki "ystäviin" jotka arvostelevat ja syyttävät eivätkä tue. Enkä ole katunut, sellainen syö ja lisää pahaa mieltä. Enhän minä mikään pelkästään suloinen ole ollut, mutta parhaani yrittänyt. Ristiriidat sukuni kanssa olen vuosien saatossa pyrkinyt korjaamaan, tai olemme yhdessä iän myötä viisastuneet ja lähentyneet. Onneksi.
Tietenkin minulle on sattunut myös hyviä asioita mutta nyt ei ole kyse niistä vaan siitä että miksi ystävät on sitä mieltä että minussa on vika kun on sattunut niin paljon outoja/harvinaisia asioita. Ap
Eipä ole ystävien asia analysoida moisia. Idiooteilta lähinnä kuulostaa.
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.