Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa voi olla vikana kun minulle sattuu kaikenlaista harvinaista ikävää?
05.07.2021 |
Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämässäni on sattunut monenlaista ikävää, osa niistä aika harvinaisia asioita. Sain erään melko harvinaisen sairauden, josta en parantunutkaan kuten tilastojen mukaan ihmiset parantuu. Lapseni sairastui vakavasti, hän onneksi on parantunut jo täysin. Olen menettänyt kaksi läheistäni kuolemalle yllättävällä ja harvinaisella tavalla. Olen joutunut erään henkilön kuusaamaksi vuosien ajaksi, hän mm. tehtailee minusta perättömiä juttuja joita jouduttu puimaan eri oikeusasteissa (olen voittanut kaikki oikeusjutut sillä kyseessä on puhdas kiusanteko). Kohdalleni on sattunut kaksi kiusaavaa esimiestä, toisen vuoksi jouduin jopa irtisanoutumaan (näistäkin on kirjalliset todisteet eikä kukaan ne nähnyt kiistä asiaa). Muutama muukin vastaava juttu.
No. Jopa muutama ystäväni on alkanut vihjailemaan, että olen jotenkin outo kun minulle sattuu kaikkea tällaista ja että minussa täytyy olla vikaa kun eihän kenelläkään vain käy noin, suoraan syytetty siitä että olen itse aiheuttanut tilanteeni.
Mikä minussa siis on vikana? Tuntuu että ystävätkin ovat kääntäneet minulle selkänsä. Olen katsonut peiliin monta kertaa, en löydä itsestäni syyllistä näihin asioihin. Mutta voiko ihmiset silti olla oikeassa?
Kommentit (85)
Mun exällä on ollut kurja elämä lapsesta asti, eikä hän aikuisenakaan ole kyennyt onnelliseen elämään. Hänen elämä on täynnä huonoja työpaikkoja, paskoja parisuhteita jne. Itse yritin häntä auttaa ja tukea 15 vuotta, mutta samaa surkeutta se vaan koko ajan oli. Masennus se riepoo ja joku vaikeasti diagnosoitava rajatila tai persoonallisuushäiriö ehkä? Mutta sen sijaan, että oöisin häntä pystynyt kuopasta ylös auttamaan, meinasi käydä niin että hän oli saada vedettyä minut kuoppaansa. Huh, onneksi pääsin irti! Heikkouttaan hän minuakin yritti ajoittain syyllistää, olin kuulemma vaikka mikä komenteleva pirttihirmu ja hän tossun alla. Muistan elävästi kun huusin hänelle, että vit tuako sä väkisin sinne tossun alle vääntäydyt saatan a.
Niin en sano että ap olisi tuollainen. Mutta masennuksen mahdollisuus kannattaa miettiä. Kovat kokemukset voi sellaiseen johtaa ja sen ääneen toteamisessa ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
No miten tällaisen kirouksen voi poistaa?
"Kirous" johtuu siitä, että Ap:llä on ollut huonoa tuuria minkä jälkeen alkanut yhtä enemmän ajatella ja pelätä näitä negatiivisia asioita jotka sitten alkavat kertymään ja vyörymään. Ap:n tulisi alkaa keskittyä positiiviseen esim joka päivä miettiä mistä on kiitollinen ja ajatella hyviä asioita. Vetovoiman laki takaa, että sen jälkeen positiiviset asiat alkavat lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Mun exällä on ollut kurja elämä lapsesta asti, eikä hän aikuisenakaan ole kyennyt onnelliseen elämään. Hänen elämä on täynnä huonoja työpaikkoja, paskoja parisuhteita jne. Itse yritin häntä auttaa ja tukea 15 vuotta, mutta samaa surkeutta se vaan koko ajan oli. Masennus se riepoo ja joku vaikeasti diagnosoitava rajatila tai persoonallisuushäiriö ehkä? Mutta sen sijaan, että oöisin häntä pystynyt kuopasta ylös auttamaan, meinasi käydä niin että hän oli saada vedettyä minut kuoppaansa. Huh, onneksi pääsin irti! Heikkouttaan hän minuakin yritti ajoittain syyllistää, olin kuulemma vaikka mikä komenteleva pirttihirmu ja hän tossun alla. Muistan elävästi kun huusin hänelle, että vit tuako sä väkisin sinne tossun alle vääntäydyt saatan a.
Niin en sano että ap olisi tuollainen. Mutta masennuksen mahdollisuus kannattaa miettiä. Kovat kokemukset voi sellaiseen johtaa ja sen ääneen toteamisessa ei ole mitään väärää.
En ole tuollainen ollenkaan. Pyrin ihmisten kanssa enemmän juttelemaan neutraaleista ja positiivisista asioista kuin negatiivisista, lisäksi en juuri murheitani muille vuodata vaan ennemmin itken ne yksin. Kuuntelen enemmän muita kuin puhun itsestäni, minua on kehuttu hyväksi kuuntelijaksi eikä koskaan vihjattu ankeuttajaksi. En myöskään juuri oleta muiden auttavan minua, yritän selvitä yksin.
Masennusta saattaa kyllä olla, sitä en kiellä, mutta ei pahaa koska osaan iloita pikkuasioistakin joka päivä. Jossain määrin traumatisoitunut saatan olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
No miten tällaisen kirouksen voi poistaa?
"Kirous" johtuu siitä, että Ap:llä on ollut huonoa tuuria minkä jälkeen alkanut yhtä enemmän ajatella ja pelätä näitä negatiivisia asioita jotka sitten alkavat kertymään ja vyörymään. Ap:n tulisi alkaa keskittyä positiiviseen esim joka päivä miettiä mistä on kiitollinen ja ajatella hyviä asioita. Vetovoiman laki takaa, että sen jälkeen positiiviset asiat alkavat lisääntyä.
En usko kirouksiin enkä vetovoiman lakeihin. Pyrin kyllä joka päivä olemaan kiitollinen pienistä asioista, mutta en usko sen vaikuttavan isompiin tapahtumiin. Iso osa vastoinkäymisistäni juontaa juurensa siihen millaisia vanhempani oli ja millaisia ihmisiä he valitsivat elämäämme ja millaisia eräät sukulaiseni ovat. En voi näihin asioihin vaikuttaa. Moni outo ikävä asia on suoraan jäljitettävissä tähän kuvaamaani eikä se taida muuksi muuttua. Ap
Tuttua on, ihiset jotneki nsuuttuu, jos sulle on nuorena jo tapahtunut paljon pahaa, ja olet muka vain ngeatiivinen kuulemma, jos niistä erehtyy jollekin kertomaan. No en kerro enää ikinä kenellekään mitään, jostain säästä sitten enää jauhetaan. Enkä kyllä suostu siihen yksipuolisen kuuntelijan ja terapeutin rooliinkaan enää, itse vaahoavat aina helpolla päässeet jostain kynnen katkeamisesta tunti/päiväkausia. Katkaistaan välit kokonaan, kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi huonosti menee, näin suomalaisilla empaatikoilla...
Haluaisin itse ihan oikeasti muuttaa pois Suomesta juuri tämän takia, mutta en tiedä onko se meno ja ihmiset lopulta samanlaista kaikkialla (nykyään), ei ole empatiaa muille missään enää? Mutta voisi edes kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on, ihiset jotneki nsuuttuu, jos sulle on nuorena jo tapahtunut paljon pahaa, ja olet muka vain ngeatiivinen kuulemma, jos niistä erehtyy jollekin kertomaan. No en kerro enää ikinä kenellekään mitään, jostain säästä sitten enää jauhetaan. Enkä kyllä suostu siihen yksipuolisen kuuntelijan ja terapeutin rooliinkaan enää, itse vaahoavat aina helpolla päässeet jostain kynnen katkeamisesta tunti/päiväkausia. Katkaistaan välit kokonaan, kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi huonosti menee, näin suomalaisilla empaatikoilla...
Haluaisin itse ihan oikeasti muuttaa pois Suomesta juuri tämän takia, mutta en tiedä onko se meno ja ihmiset lopulta samanlaista kaikkialla (nykyään), ei ole empatiaa muille missään enää? Mutta voisi edes kokeilla.
Älä sitten ainakaan jenkkeihin muuta.
Olin ennen positiivinen, elämäniloinen, empaattinen, muiden kuuntelija,auttaja ja tukija, mutta kyllä se aito hymy oikeasti hyytyy lopulta sitkeimmältäkin, kun AINA saa vain loputtomasti pahaa niskaansa niin elämäntapahtumissa kuin ihmisten puolesta. Ei sitä tajua näköjään kuin saman kokeneet, jos ei ikinä tule mitään lepotaukoa tai sitä hyvää vaihetta vaikeuksien keskelle.
Ja just kaikki läheisiksi /ysäviksi luulemansa osoittautuvat vielä samanlaisiksi kuin ne pahimmat kiusaajat lopulta ja/tai hylkäävät itse. En tunne enää empatiaakaan kuin eläimiä ja muuta luontoa kohtaan, korona tms. saisi puolestani poistaa ihmien tältä planeetalta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerron omaan elämääni sattuneista negatiivisista asioista esim kaikilla lapsillani on ollut pitkäaikaissairaus ja yhdellä monta sairautta. Lasten sairauksien takia en voinut nukkua neljään vuoteen yhtään ainutta yötä ilman että joku herätti vähintään kerran (useinmiten herätyksiä oli 4-10). On ollut vuosien työttömyyttä. Työpaikka jossa altistuin asbestille jne jne. Itselläni on pari pitkäaikaissairautta.
Mutta silti pidän itseäni onnenpekkana. Talous on kaikesta huolimatta hyvällä mallilla. Minulla on hyvä parisuhde joka on kestänyt kaikki nämä ongelmat. Lapsista on kasvanut fiksuja tyyppejä ja pärjäävät kohtuullisen hyvin sairauksistaan huolimatta. Toki tänäänkin olen melkein itkenyt kun tajusin kuinka paljosta yksi lapseni tänäänkin joutui kieltäytymään verrattuna terveisiin ja silti lapsi on kipeä vaikka ei valitakkaan.
Oletko ap ajatellut hakea jotain ammattiapua itsellesi? Jos jostain löytäisi jonkun henkilön jolle voisi puhua, niin ei asiat olisi niin kovana taakkana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut hakea jotain ammattiapua itsellesi? Jos jostain löytäisi jonkun henkilön jolle voisi puhua, niin ei asiat olisi niin kovana taakkana?
Juu, olen kyllä käynyt vaikeissa elämäntilanteissa useitakin kertoja psykologilla. Ap
Useimmilla ihmisillä on elämässä jaksoja, joihin sattumalta osuu useampia ikäviä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Joillekin tällainen osuu kohdalle ennemmin, joillekin myöhemmin. Vastaavasti useimmilla on elämässä onnellisia aikoja, joihin osuu useampia hyviä asioita. Tämä on normaalia ja perustuu ihan todennäköisyysmatematiikkaan.
Kannattaa myös muistaa, että harva haluaa kertoa kaikkein ikävimpiä kohdalleen osuneita asioita – varsinkaan jos ne ovat harvinaisia tai erityisen poikkeuksellisia. Kertomasi asiat ovat kuitenkin aika tavanomaisia ikävyyksiä, ja se, että ne nyt tulevat sangen yhtäaikaisesti, on sattumaa. Toivon, että nykyiset vaikeutesi hälvenevät ja kohdallesi osuu vähintään yhtäläinen positiivisten tapahtumien sarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ihmisillä on elämässä jaksoja, joihin sattumalta osuu useampia ikäviä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Joillekin tällainen osuu kohdalle ennemmin, joillekin myöhemmin. Vastaavasti useimmilla on elämässä onnellisia aikoja, joihin osuu useampia hyviä asioita. Tämä on normaalia ja perustuu ihan todennäköisyysmatematiikkaan.
Kannattaa myös muistaa, että harva haluaa kertoa kaikkein ikävimpiä kohdalleen osuneita asioita – varsinkaan jos ne ovat harvinaisia tai erityisen poikkeuksellisia. Kertomasi asiat ovat kuitenkin aika tavanomaisia ikävyyksiä, ja se, että ne nyt tulevat sangen yhtäaikaisesti, on sattumaa. Toivon, että nykyiset vaikeutesi hälvenevät ja kohdallesi osuu vähintään yhtäläinen positiivisten tapahtumien sarja.
En tarkoituksella kertonut yksityiskohtia niistä ikävyyksistä ettei minua voisi tunnistaa. Olen kuitenkin kahdelta ammattilaiselta saanut kommentin, etteivät he ole kuulleet koskaan mitään vastaavaa eli ihan tavanomaisista jutuista ei nyt ole kyse. Olisikin. Ap
Mullakin on ollut paljon pahaa ja ikäviä asioita elämässä. Myös ystävät ihmetellyt miten aina mulle tapahtuu jotain (myös mun äiti).
Nyt olen muutaman vuoden sisällä alkanut ”kovettaa” itseäni ja sanon ihmisille jopa vastaan sekä mielipiteeni. Enää ei mun yli niin vaan kävellä, ja se taitaa olla ollut ongelma.
Parhaita asioita joita on tapahtunut niin lapset sekä nykyinen (yli 10v ollut) mies, joka mua alko nostattaa ja mun itsetuntoa parantamaan.
Mutta edelleen sattuu joskus asioita joita ei kovin monelle muulle tapahdu mm. Öisin ovelle tulee porukkaa riehumaan rauhallisella omakoti alueella. Ajattelen vaan aina, et lakia en riko ja töissä käyn vaikka mikä tulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi etsiä muita ystäväksi, joilla ei ole tuo kanta, oikea ystävä osaa tukea vähän tai olla ystävällinen. Koska heidän tehtävänsä ei olisi tutkia tai tuomita automaattisesti muiden elämää /edellistä elämää tai ihmiskohtaloita. Pitäisi olla henkisen maailman tulkki /kokenut meedio tai sitten jos haluaa etsiä omalta /muulta näkemyskannalta vastauksia, jos on maallisempi. Tottakai voi miettiä mitä on itse tehnyt /sanonut /arvomaailma jos osaa, mutta osa niistä tapahtumista /käytösmalleista taitaa liittyä muihin ihmisiin, ei sinuun pakosti. Yleensä jos tuntee paljon ihmisiä & on omaisia, siellä joillakin on tapahtumia, toisilla vähemmän. Aina opitaan ja mennään eteenpäin, vastauksia etsitään. Jotkut ihmiset tekevät henkistä työtä poistaakseen haitalliset elämänsopimukset tai sitoumukset (kannattaa katsoa se itse) ja edellistenkin elämien tapahtumia osa katsoo, jos siihen uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on ollut paljon pahaa ja ikäviä asioita elämässä. Myös ystävät ihmetellyt miten aina mulle tapahtuu jotain (myös mun äiti).
Nyt olen muutaman vuoden sisällä alkanut ”kovettaa” itseäni ja sanon ihmisille jopa vastaan sekä mielipiteeni. Enää ei mun yli niin vaan kävellä, ja se taitaa olla ollut ongelma.Parhaita asioita joita on tapahtunut niin lapset sekä nykyinen (yli 10v ollut) mies, joka mua alko nostattaa ja mun itsetuntoa parantamaan.
Mutta edelleen sattuu joskus asioita joita ei kovin monelle muulle tapahdu mm. Öisin ovelle tulee porukkaa riehumaan rauhallisella omakoti alueella. Ajattelen vaan aina, et lakia en riko ja töissä käyn vaikka mikä tulis.
Juu. Joskus voi olla alue tai paikkakin ongelmana. Onko levotonta porukkaa vai saako olla rauhassa. Moni kaipaisi luonnonrauhaa tai siisteyttä, mutta ei hyttysiä.
Ehkä olit edellisessä elämässä hiitleri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
No miten tällaisen kirouksen voi poistaa?
Jumala ja Jeesus Kristus on vastaus siihen
Ap, jätä ne siat ja etsi parempia kavereita. Nähtävästi he ovat myös kiusaajia ja kuvittelevat sinun olevan jotenkin huomionhakuinen tms. Sanoisin myös, että nähtävästi onnistut vetämään kiusaajia puoleesi (kuten pomot, kaverit, se häirikkö). Osaat kuitenkin onneksi pitää puolesi, mikä on kullanarvoinen ja harvinainen taito! Ei kaikilla riitä rahkeet esim. mennä oikeuteen asti useita kertoja, kuten sinulla on riittänyt.
En tiedä arvostatko yhtään mietelauseita, mutta yksi tuli mieleen, jonka haluaisin sinulle kertoa, jos siitä olisi vaikka apua: "You were given this life because you are strong enough to live it".
Siksi, että heillä ei ole VIELÄ elämänkokemusta eikä kykyä empatiaan? Tosiasia on, että jokaiselle tapahtuu elämässä ikäviä ja mukavia asioita.