Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa voi olla vikana kun minulle sattuu kaikenlaista harvinaista ikävää?
05.07.2021 |
Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämässäni on sattunut monenlaista ikävää, osa niistä aika harvinaisia asioita. Sain erään melko harvinaisen sairauden, josta en parantunutkaan kuten tilastojen mukaan ihmiset parantuu. Lapseni sairastui vakavasti, hän onneksi on parantunut jo täysin. Olen menettänyt kaksi läheistäni kuolemalle yllättävällä ja harvinaisella tavalla. Olen joutunut erään henkilön kuusaamaksi vuosien ajaksi, hän mm. tehtailee minusta perättömiä juttuja joita jouduttu puimaan eri oikeusasteissa (olen voittanut kaikki oikeusjutut sillä kyseessä on puhdas kiusanteko). Kohdalleni on sattunut kaksi kiusaavaa esimiestä, toisen vuoksi jouduin jopa irtisanoutumaan (näistäkin on kirjalliset todisteet eikä kukaan ne nähnyt kiistä asiaa). Muutama muukin vastaava juttu.
No. Jopa muutama ystäväni on alkanut vihjailemaan, että olen jotenkin outo kun minulle sattuu kaikkea tällaista ja että minussa täytyy olla vikaa kun eihän kenelläkään vain käy noin, suoraan syytetty siitä että olen itse aiheuttanut tilanteeni.
Mikä minussa siis on vikana? Tuntuu että ystävätkin ovat kääntäneet minulle selkänsä. Olen katsonut peiliin monta kertaa, en löydä itsestäni syyllistä näihin asioihin. Mutta voiko ihmiset silti olla oikeassa?
Kommentit (85)
Ehkä elät etsikkoaikaa.
Ehkä Jumala joutuu herättelemään ihmisiä ikävyyksien kautta kun hyviä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Eli sun mielestä narsistisessa yhteisössä elävä itse aiheuttaa ongelmansa. Olet niin väärässä kuin voi olla. Ap.lle sanoisin että täällä on toinen , olen koko ikäni sairastanut jos minkinlaista sairautta kokenut samanlaista paskan levittämistä kuin sinäkin ja olen myös kirjallisesti todistanut kaikki valheet vääriksi , kuten sinäkin. Aikoinaan tein sellaisen huipputeon itselleni että menin psykiatrille juttelemaan asioistani ja hän selvitti minulle kuvion jossa elän. Sain ihan käytännön ohjeita miten jatkossa käyttäydyn ja ne konstit auttoi. Koskaan en itse ajatellut että minussa on vikaa , niinkuin ei ollutkaan. Ei sinussakaan ole todellakaan mitään vikaa , lähipiirisi on sairas. Suosittelen sullekin terapiaa niin silmäsi aukeavat oikealle elämälle.
Minullakin oli pitkä monen vuoden putki ikäviä asioita. Jouduin työpaikallani alaisena kiusaamaksi. Se vasta vaikeaa oli, sillä moni työnohjaajakin oli sitä mieltä, ettei pomoa voi kiusata. Tuo kiusaaja halusi itse pomoksi ja yritti savustaa minut ulos. Minä lähdin, mutta kiusaajasta ei tullut pomoa. No sitten tuli avioero, jota kuopus oireili niin paljon, että sairastui psyykkisesti. Sitten sain potkit yt- neuvotteluissa. Onneksi sain uuden paikan ennenkuin irtisanomisaika oli kulunut loppuun. Sitten tulikin vakava sairaus. Kukaan ei ole minua syyllistänyt ja jokaisesta koettelemuksesta on selvitty ja opittu. Ainoa, jonka pyyhkäisin menneisyydestä pois on lapsen oireilu. Nyt elämä alkaa näyttää paremmalta.
Olen pahoillani Ap, elämässä ei tosiaan mene nallekarkit tasan. Aina lohdutetaan sillä, että kyllä kaikilla on omat vaikeutensa mutta se ei poista sitä faktaa, että joillekin kasaantuu epäreilun paljon vaikeuksia elämän aikana. Sairastuin alle 30 vuotiaana syövän, minkä jälkeen mieheni kuoli lastemme ollessa pieniä ja jäin yksinhuoltajaksi, teini-iässä poikani loukkaantui vakavasti onnettomuudessa ja myöhemmällä iällä tutustuin mieheen, joka oli luonnehäiriöinen joka edelleen häiriköi ja vainoaa minua. En ole nähnyt vielä näin keski-ikäisenä yhtä epäonnista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, lähes kaikille sattuu kaikenlaista. Se on elämää, eikä kaikkea huudella kylillä.
Olen ONNELLINEN ikäihminen. Ollut pääsääntöisesti läpi elämän. VAIKKA kaikenlaista on mahtunut elämän varrelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen ,kun olin 19, äiti kuoli kun oli 68v sairauteen, mies sairastui vakavasti kun meillä oli pienet lapset ( leikkaus onnistui , parani, jäi jotain vaivoja jne) Itselläni todettiin sairaus juuri enenkuin jäin eläkkeelle ( sairaus ,johon kuolee Suomessa eniten). Että revippäs siitä ap.Ikinä minua ei ole kukaan kiusannut , ei koulussa eikä yli 40- vuotisen työurani aikana) ,,,,niinkuin sinua.
Kuten jo mainitsin vietä nyt ihania eläkepäiviä- carpe diem.
Kyllä, kaikille sattuu ikäviä asioita, läheisten kuolemaa, sairauksia jne. Mutta kohdallani osa ikävistä asioista on outoja ja harvinaisia, esim nämä oikeusjuttuihin johtaneet tapahtumat. Siihen outouteen ystäväni reagoivat. Ap
Nämä oikeusjutut on narsistista käyttäytymistä , olet persoonnallis häiriöisten kanssa tekemisissä. Siihen kuuluu juuri tuo että yritetään tehdä toisesta "hullu". Sinä et aiheuta oikeusjuttuja vaan sun lähipiiri yrittää tehdä sinusta sekopäätä. Jätä ne taaksesi ja etsi hyviä , terveitä ihmisiä. Kokemusta on narsisteista , älä anna niille ravintoa muuten ne imee sinut kuiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Tätähän minulla vihjaillaan. Mutta tämä yksi kiusaajista (se oikeusjuttutyyppi) ei ole osa mitään yhteisöäni vaan eräs henkilö jonka kyllä erään sukulaisen kautta tunnen mutta en ole koskaan itse pitänyt häneen yhteyttä enkä erityisemmin pyrkinyt olemaan tekemisissäkään. Ne kaksi esimiestä taas on edellisestä työpaiikastani, jossa esimiehet vaihtuvat tiuhaan ja muutama muukin on joutunut heidän hampaisiin, osa esimiehistä siellä oli minuun oikein tyytyväinen ja välit oli hyvät. Ap
Kiusaamiseen riittää se että olet tarpeeksi vaaraton kiusaajille. Sellainen kiltti ja herkkä ihminen. Joten se siitä "outoudestasi".
Kysyn tätä seuraava ihan ystävyydellä ja kunnoituksella, koska itse kärsin ennen tästä.
Oletko henkilö joka rakentaa draamaa ja lisää vähän mielikuvitusta juttuihinsa, ei koska olisi paha vaan koska on yksinäinen ja toivisi olevansa mielenkiintoisempi ja haluaisi olla hauskempaa seuraa.
Valitettavasti muut huomaavat tämän, eivät enää luota ja alkavat kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
No miten tällaisen kirouksen voi poistaa?
"Kirous" johtuu siitä, että Ap:llä on ollut huonoa tuuria minkä jälkeen alkanut yhtä enemmän ajatella ja pelätä näitä negatiivisia asioita jotka sitten alkavat kertymään ja vyörymään. Ap:n tulisi alkaa keskittyä positiiviseen esim joka päivä miettiä mistä on kiitollinen ja ajatella hyviä asioita. Vetovoiman laki takaa, että sen jälkeen positiiviset asiat alkavat lisääntyä.
En usko kirouksiin enkä vetovoiman lakeihin. Pyrin kyllä joka päivä olemaan kiitollinen pienistä asioista, mutta en usko sen vaikuttavan isompiin tapahtumiin. Iso osa vastoinkäymisistäni juontaa juurensa siihen millaisia vanhempani oli ja millaisia ihmisiä he valitsivat elämäämme ja millaisia eräät sukulaiseni ovat. En voi näihin asioihin vaikuttaa. Moni outo ikävä asia on suoraan jäljitettävissä tähän kuvaamaani eikä se taida muuksi muuttua. Ap
Sinä juuri voit asioihin vaikuttaa. Jätä huonot ihmiset keskenään sättimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ihmisillä on elämässä jaksoja, joihin sattumalta osuu useampia ikäviä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Joillekin tällainen osuu kohdalle ennemmin, joillekin myöhemmin. Vastaavasti useimmilla on elämässä onnellisia aikoja, joihin osuu useampia hyviä asioita. Tämä on normaalia ja perustuu ihan todennäköisyysmatematiikkaan.
Kannattaa myös muistaa, että harva haluaa kertoa kaikkein ikävimpiä kohdalleen osuneita asioita – varsinkaan jos ne ovat harvinaisia tai erityisen poikkeuksellisia. Kertomasi asiat ovat kuitenkin aika tavanomaisia ikävyyksiä, ja se, että ne nyt tulevat sangen yhtäaikaisesti, on sattumaa. Toivon, että nykyiset vaikeutesi hälvenevät ja kohdallesi osuu vähintään yhtäläinen positiivisten tapahtumien sarja.
En tarkoituksella kertonut yksityiskohtia niistä ikävyyksistä ettei minua voisi tunnistaa. Olen kuitenkin kahdelta ammattilaiselta saanut kommentin, etteivät he ole kuulleet koskaan mitään vastaavaa eli ihan tavanomaisista jutuista ei nyt ole kyse. Olisikin. Ap
Siis täällä julkisesti kuitenkin kerrot miten sinulle on sattunut tooooosi outoja asioita, joita edes "ammattilaiset" ei usko todeksi , joten jos on totta, niin kyllä ihmiset, jotka tietää , tunnistaa. Lisäksi, oikeudenkäntiasiakirjat ovat ihan julkisia, ja myös "outoihin" tapauksiin kyllä lehdistö tarttuu. Että ihan höpeliä puhut ap. Mutta hyvä yritys, neljä sivua on soopaa jo tästä jauhettukin.
Huonoa tuuria se vaan on, ja esim.aiemmin kiusattu ja kovia kokenut vetää puoleensa uusia kiusaajia, koska kiusaajat vaistoaa ketä on helppo kiusata. Vika on siis siellä kiusaajien päässä. Ystäviesi kommenteista päätellen vaikuttaa että ehkä ystäväsikin ovat vähän tuota samaa porukkaa. Olet vetänyt puoleesi ikäviä ihmisiä jotka kommentoivat että vika olisi sinussa. Ja jotkut joilla on ollut helppo elämä ei vaan osaa kokea empatiaa vaikeita kokenutta kohtaan. Ei kannata siis uskoa kavereidesi syyllistämisiä, vaan ehkä pikemminkin varoa heitä vähän ja jossain terapiassa koittaa käsitellä näitä asioita. Kun olet itsevarma ja hyvinvoiva jotkut kiusaajatyyppiset ei viitsi edes yrittää. Jotkut kyllä viitsii silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jäät keskimääräistä enemmän jumiin kohtaamiisi ikäviin asioihin. Kaikille tai ainakin useimmille sattuu ikäviä asioita, mutta ne tavallaan jätetään taakse ilman että jäädään luetteloimaan, mitä kaikkea on elämän varrella sattunut ja koetaan, että miksi aina minulle tapahtuu.
Itsellenikin on sattunut vastaavia ikäviä asioita, mutta silti koen elämässäni olevani hyvin onnekas ja elämäni on hyvää. Ei tulisi mieleenkään luetella menneinä vuosina tapahtuneita ikäviä asioita ja uhriutua.
Itsellä on myös sukulaisten joukossa narsistisesti käyttäytyvä ihminen. Kun kerron hänen kanssa olevista tulehtuneista väleistä joillekin ihmisille, he eivät ymmärrä, vaan alkavat ajatella että minussa on jotain vikaa. Koska he eivät tunne narsismia tai sen tyyppistä käytöstä ja alkavat kavahtaa sitä joka on oikeasti uhri. Näin on itselle käynyt yhden kaverin kanssa. Heidän mielestä elämässäni on varmaan liikaa raskasta draamaa ja vika on minussa. No, ei minulla oikeasti ole sen kummemmin draamaa, kunhan vältän narsistisesti käyttäytyvän seurassa oloa. Ja tuon kavahtavan kaverin empatiakykyäkin tuli vähän kyseenalaistettua jossain välissä, kun näki hänen reaktionsa elämäni vaikeisiin asioihin. Vaatii jonkun joka on kokenut samaa että ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exällä on ollut kurja elämä lapsesta asti, eikä hän aikuisenakaan ole kyennyt onnelliseen elämään. Hänen elämä on täynnä huonoja työpaikkoja, paskoja parisuhteita jne. Itse yritin häntä auttaa ja tukea 15 vuotta, mutta samaa surkeutta se vaan koko ajan oli. Masennus se riepoo ja joku vaikeasti diagnosoitava rajatila tai persoonallisuushäiriö ehkä? Mutta sen sijaan, että oöisin häntä pystynyt kuopasta ylös auttamaan, meinasi käydä niin että hän oli saada vedettyä minut kuoppaansa. Huh, onneksi pääsin irti! Heikkouttaan hän minuakin yritti ajoittain syyllistää, olin kuulemma vaikka mikä komenteleva pirttihirmu ja hän tossun alla. Muistan elävästi kun huusin hänelle, että vit tuako sä väkisin sinne tossun alle vääntäydyt saatan a.
Niin en sano että ap olisi tuollainen. Mutta masennuksen mahdollisuus kannattaa miettiä. Kovat kokemukset voi sellaiseen johtaa ja sen ääneen toteamisessa ei ole mitään väärää.
En ole tuollainen ollenkaan. Pyrin ihmisten kanssa enemmän juttelemaan neutraaleista ja positiivisista asioista kuin negatiivisista, lisäksi en juuri murheitani muille vuodata vaan ennemmin itken ne yksin. Kuuntelen enemmän muita kuin puhun itsestäni, minua on kehuttu hyväksi kuuntelijaksi eikä koskaan vihjattu ankeuttajaksi. En myöskään juuri oleta muiden auttavan minua, yritän selvitä yksin.
Masennusta saattaa kyllä olla, sitä en kiellä, mutta ei pahaa koska osaan iloita pikkuasioistakin joka päivä. Jossain määrin traumatisoitunut saatan olla.
Ap
trolli taas vauhdissa... se hullu traumaterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on myös sukulaisten joukossa narsistisesti käyttäytyvä ihminen. Kun kerron hänen kanssa olevista tulehtuneista väleistä joillekin ihmisille, he eivät ymmärrä, vaan alkavat ajatella että minussa on jotain vikaa. Koska he eivät tunne narsismia tai sen tyyppistä käytöstä ja alkavat kavahtaa sitä joka on oikeasti uhri. Näin on itselle käynyt yhden kaverin kanssa. Heidän mielestä elämässäni on varmaan liikaa raskasta draamaa ja vika on minussa. No, ei minulla oikeasti ole sen kummemmin draamaa, kunhan vältän narsistisesti käyttäytyvän seurassa oloa. Ja tuon kavahtavan kaverin empatiakykyäkin tuli vähän kyseenalaistettua jossain välissä, kun näki hänen reaktionsa elämäni vaikeisiin asioihin. Vaatii jonkun joka on kokenut samaa että ymmärtää.
On ihme, etteivät normi-ihmiset näe narsisteja. Tittelit ja valheet saavat heidät kääntymään narsistin uhria vastaan. Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joutuu juorujen kohteeksi voi se olla loputon suo. Siksihän ihmiset koko ajan varovat tekemisiään.
Hukkaavat elämänsä ja elävät turvallisen tylsän elämän, jota katuvat kuolinvuoteellaan.
Älkää pelätkö kiusaajia ja narsisteja! Pysykää heistä mahdollisimman kaukana ja eläkää itsenne näköinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on myös sukulaisten joukossa narsistisesti käyttäytyvä ihminen. Kun kerron hänen kanssa olevista tulehtuneista väleistä joillekin ihmisille, he eivät ymmärrä, vaan alkavat ajatella että minussa on jotain vikaa. Koska he eivät tunne narsismia tai sen tyyppistä käytöstä ja alkavat kavahtaa sitä joka on oikeasti uhri. Näin on itselle käynyt yhden kaverin kanssa. Heidän mielestä elämässäni on varmaan liikaa raskasta draamaa ja vika on minussa. No, ei minulla oikeasti ole sen kummemmin draamaa, kunhan vältän narsistisesti käyttäytyvän seurassa oloa. Ja tuon kavahtavan kaverin empatiakykyäkin tuli vähän kyseenalaistettua jossain välissä, kun näki hänen reaktionsa elämäni vaikeisiin asioihin. Vaatii jonkun joka on kokenut samaa että ymmärtää.
On ihme, etteivät normi-ihmiset näe narsisteja. Tittelit ja valheet saavat heidät kääntymään narsistin uhria vastaan. Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä.
Samaa mieltä , ei ole kaikki inkkarit kanootissa kun uskotaan dg. narsisti lapsen tappajaa mitään kyseen alaistamatta. Onneksi ei tarvitse näiden luusereiden kanssa olla enää tekemisissä.
Mitenkään väheksymättä ap:n ikäviä kokemuksia: niin se elämä heittelee.
Vuosikymmen on pitkä aika, ja minä olen kymmenen vuoden aikana kokenut parhaan ystävän itsemurhan, veljen vakavan sairastumisen, parinkin sukulaisen kuoleman, oman kroonisen sairauden puhkeamisen… vaikka mitä.
En silti koe että elämäni olisi erityisen kurjaa tai raskasta, sillä paljon hyvääkin on tapahtunut: olen rakastunut, mennyt naimisiin, löytänyt oman alani, matkustellut, lähipiiriin on syntynyt ihania lapsia…
Nykyään ihmisillä on ehkä sellainen harhakäsitys että elämän kuuluisi aina olla helppoa ja mukavaa ja jos ei ole, on siinä jokin vika. Koita keskittyä siihen mikä on hyvää ja välttää tuollaista ajattelua että sinulle vain tapahtuu kaikkea pahaa. Silloin fiksoituu niihin ikävyyksiin eikä ehkä huomaa kaikkea mikä on hyvin.
Sama juttu, teini iästä lähtien elämääni on voinut kuvat sen yhden leffan nimellä "surkeiden sattumusten sarja" ja yksi kaveri on sanonut että eihän tämä ole enää todellistakaan.
Alkusoitto oli, kun yhdeksännen luokan koulukuvani ylivalottui ja vain minun kuvani, luokkakuva on ok mutta yksittäiskuvat menivät pilalle. Tämän jälkeen menin amikseen kampaamolinjalle, käsiini tuli ihottumaa ja kädet aukesivat vereslihalle. Lääkäri mukaan ihoni ei kestänyt niitä vahvoja aineita vaikka enhän minä helkkari vie paljain käsin mitään hiusvärejä ym sörkkinyt! Jouduin lopettamaan opiskelun.
Parikymppisenä otin koiranpennun, lapsuuskodissani oli ollut kissa ja marsu. Koira oli ollut minulla vain muutaman kuukauden kun sain hirveät allergiaoireet. Koira lähti.
Sitten kompuroin taloyhtiön pyörävaraston kynnyksellä ja selässäni todettiin nikamamurtuma, lääkäri oli ihmeissään sillä yleensä sellaninen tulee kovasta tällistä ja vain vanhus voisi murtaa selkänikaman siitä, että pöllähtää kynnyksellä nurin. Että häntäluun murtuma olisi minun iässäni todennäköisempi! Murtuma parani mutta kivut jäi.
Ja sitten olen meinannut tukehtua leivässä olleeseen muoviin, minuun iskivät peräkkäin valkopälvi ja pälvikalju, sain irlantilaiset kaksoset. Jep. Nyt kun olen 48vuotias, on mies ja lapset ja oktalo voin vain toivoa että "kirous" on väistynyt päältäni ja saan elää rauhassa elämäni talvea.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on kirottu? Pahuutta on oikeasti olemassa...
Mä joskus nuorena ajattelin olevani kirottu. Yksikään nuoruuteni neljästä poikaystävästä ei elänyt edes 30-vuotiaiksi asti. Yksi joutui juhannuksena tappeluun ja kuoli, yksi ajoi autokolarin, yksi sairastui syöpään ja yksi kuoli tulipalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ihmisillä on elämässä jaksoja, joihin sattumalta osuu useampia ikäviä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Joillekin tällainen osuu kohdalle ennemmin, joillekin myöhemmin. Vastaavasti useimmilla on elämässä onnellisia aikoja, joihin osuu useampia hyviä asioita. Tämä on normaalia ja perustuu ihan todennäköisyysmatematiikkaan.
Kannattaa myös muistaa, että harva haluaa kertoa kaikkein ikävimpiä kohdalleen osuneita asioita – varsinkaan jos ne ovat harvinaisia tai erityisen poikkeuksellisia. Kertomasi asiat ovat kuitenkin aika tavanomaisia ikävyyksiä, ja se, että ne nyt tulevat sangen yhtäaikaisesti, on sattumaa. Toivon, että nykyiset vaikeutesi hälvenevät ja kohdallesi osuu vähintään yhtäläinen positiivisten tapahtumien sarja.
En tarkoituksella kertonut yksityiskohtia niistä ikävyyksistä ettei minua voisi tunnistaa. Olen kuitenkin kahdelta ammattilaiselta saanut kommentin, etteivät he ole kuulleet koskaan mitään vastaavaa eli ihan tavanomaisista jutuista ei nyt ole kyse. Olisikin. Ap
Siis täällä julkisesti kuitenkin kerrot miten sinulle on sattunut tooooosi outoja asioita, joita edes "ammattilaiset" ei usko todeksi , joten jos on totta, niin kyllä ihmiset, jotka tietää , tunnistaa. Lisäksi, oikeudenkäntiasiakirjat ovat ihan julkisia, ja myös "outoihin" tapauksiin kyllä lehdistö tarttuu. Että ihan höpeliä puhut ap. Mutta hyvä yritys, neljä sivua on soopaa jo tästä jauhettukin.
Voi kuule, ei toimittajat todellakaan käy lukemassa jokaisen oikeusjutun asiakirjoja vaikka ne julkisia onkin.
Kun joutuu juorujen kohteeksi voi se olla loputon suo. Siksihän ihmiset koko ajan varovat tekemisiään.