Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa voi olla vikana kun minulle sattuu kaikenlaista harvinaista ikävää?
05.07.2021 |
Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämässäni on sattunut monenlaista ikävää, osa niistä aika harvinaisia asioita. Sain erään melko harvinaisen sairauden, josta en parantunutkaan kuten tilastojen mukaan ihmiset parantuu. Lapseni sairastui vakavasti, hän onneksi on parantunut jo täysin. Olen menettänyt kaksi läheistäni kuolemalle yllättävällä ja harvinaisella tavalla. Olen joutunut erään henkilön kuusaamaksi vuosien ajaksi, hän mm. tehtailee minusta perättömiä juttuja joita jouduttu puimaan eri oikeusasteissa (olen voittanut kaikki oikeusjutut sillä kyseessä on puhdas kiusanteko). Kohdalleni on sattunut kaksi kiusaavaa esimiestä, toisen vuoksi jouduin jopa irtisanoutumaan (näistäkin on kirjalliset todisteet eikä kukaan ne nähnyt kiistä asiaa). Muutama muukin vastaava juttu.
No. Jopa muutama ystäväni on alkanut vihjailemaan, että olen jotenkin outo kun minulle sattuu kaikkea tällaista ja että minussa täytyy olla vikaa kun eihän kenelläkään vain käy noin, suoraan syytetty siitä että olen itse aiheuttanut tilanteeni.
Mikä minussa siis on vikana? Tuntuu että ystävätkin ovat kääntäneet minulle selkänsä. Olen katsonut peiliin monta kertaa, en löydä itsestäni syyllistä näihin asioihin. Mutta voiko ihmiset silti olla oikeassa?
Kommentit (85)
Hei ap, lähes kaikille sattuu kaikenlaista. Se on elämää, eikä kaikkea huudella kylillä.
Olen ONNELLINEN ikäihminen. Ollut pääsääntöisesti läpi elämän. VAIKKA kaikenlaista on mahtunut elämän varrelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen ,kun olin 19, äiti kuoli kun oli 68v sairauteen, mies sairastui vakavasti kun meillä oli pienet lapset ( leikkaus onnistui , parani, jäi jotain vaivoja jne) Itselläni todettiin sairaus juuri enenkuin jäin eläkkeelle ( sairaus ,johon kuolee Suomessa eniten). Että revippäs siitä ap.
Ikinä minua ei ole kukaan kiusannut , ei koulussa eikä yli 40- vuotisen työurani aikana) ,,,,niinkuin sinua.
Kuten jo mainitsin vietä nyt ihania eläkepäiviä- carpe diem.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, lähes kaikille sattuu kaikenlaista. Se on elämää, eikä kaikkea huudella kylillä.
Olen ONNELLINEN ikäihminen. Ollut pääsääntöisesti läpi elämän. VAIKKA kaikenlaista on mahtunut elämän varrelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen ,kun olin 19, äiti kuoli kun oli 68v sairauteen, mies sairastui vakavasti kun meillä oli pienet lapset ( leikkaus onnistui , parani, jäi jotain vaivoja jne) Itselläni todettiin sairaus juuri enenkuin jäin eläkkeelle ( sairaus ,johon kuolee Suomessa eniten). Että revippäs siitä ap.Ikinä minua ei ole kukaan kiusannut , ei koulussa eikä yli 40- vuotisen työurani aikana) ,,,,niinkuin sinua.
Kuten jo mainitsin vietä nyt ihania eläkepäiviä- carpe diem.
Kyllä, kaikille sattuu ikäviä asioita, läheisten kuolemaa, sairauksia jne. Mutta kohdallani osa ikävistä asioista on outoja ja harvinaisia, esim nämä oikeusjuttuihin johtaneet tapahtumat. Siihen outouteen ystäväni reagoivat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Niin Jeesushan ei kohdannutkaan ketään kiusaajia eikä tel oitettu viattomana lopuksi vai miten menee sinun versiosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kohtaa kiusaajia monessa eri paikassa ja yhteisössä, täytyy olla itsessäkin jotain vikaa. Ei ehkä nähdä omaa roolia ihan rehellisesti siinä vuorovaikutuksessa.
Tätähän minulla vihjaillaan. Mutta tämä yksi kiusaajista (se oikeusjuttutyyppi) ei ole osa mitään yhteisöäni vaan eräs henkilö jonka kyllä erään sukulaisen kautta tunnen mutta en ole koskaan itse pitänyt häneen yhteyttä enkä erityisemmin pyrkinyt olemaan tekemisissäkään. Ne kaksi esimiestä taas on edellisestä työpaiikastani, jossa esimiehet vaihtuvat tiuhaan ja muutama muukin on joutunut heidän hampaisiin, osa esimiehistä siellä oli minuun oikein tyytyväinen ja välit oli hyvät. Ap
Sinussa ap ei ole yhtään mITÄÄN vikaa kiusaajat etsivät kohteita omista ongelmistaan lähtien ja on ihan sattumaa osutko maalitukseen. Ne vaan näkevät sinussa olevan potentiaalin ja valon ja yrittävät laittaa sen uhkaamasta silmistään pois. Et ole ainoa. Se menee aina vaan noin. Älä anna sen pilata elämääsi se on heidän ongelmia.
Näin aloituksen perusteella kuulostaa siltä että kohdallesi on vaan osunut poikkeuksellisen paljon huonoa tuuria. :( Joskus osuu epäreilu kortti käteen elämässä, se on kurjaa.
Mutta noin yleisesti tällaisissa tilanteissa joissa alkaa saada sen kaltaista palautetta kuten ap on saanut, kannattaa ehkä pitää korvan takana tai tarkastella itsekriittisesti myös sellaista mahdollisuutta, että on tyyppinä sen kaltainen että tekee ja maalaa asioista isompia ja dramaattisempia ja harvinaisempia kuin ne onkaan. Meille kaikille sattuu ikäviä ja mukavia asioita elämän varrella.
Mutta kannattaa peilata itseään siltä varalta että oletkin sen tyyppinen, että tuot liikaa ja hieman draamaillen esiin juuri niitä ikäviä sattumuksia ja/tai edesautatko itse jotenkin asioiden etenemistä ikävään suuntaan. Tuttavapiirissä tapahtuneille kuolemille tai sairastumisille ei tietenkään mahda mitään kun ne eivät ole omissa käsissä, mutta kokonaistilannetta kannattaa tarkastella että miten elämässä asioihin suhtautuu ja miten niitä tuo julki, minkälaisiin seikkoihin haluaa huomion kiinnittää.
Tsemppiä yhtä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus taitaa vaivata, kun alat kehitellä sattumista kaavaa elämällesi.
Kyllähän nuo ovat ihan reaalisia tapahtumia, älä mitätöi niitten kokemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus taitaa vaivata, kun alat kehitellä sattumista kaavaa elämällesi.
Kyllähän nuo ovat ihan reaalisia tapahtumia, älä mitätöi niitten kokemista.
En mitätöikään. Masennus on vakava asia, joka pahimmillaan johtaa itsemurhaan. AP etsii syytä itsestään asioissa, jotka ovat sattumanvaraisia, itsestä riippumattomia asioita. Tämä on tyypillistä masentuneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity kaikkeen hyvään mitä elämässäsi on, vaikka kuinka pieneen. Opettele tuntemaan kiitollisuutta jokaisesta ilon aiheesta. Haluan uskoa, että onnen määrä on vakio meidän jokaisen elämässä. Kun onni kääntyy, ja se kääntyy, hyviä ja onnellisia asioita tapahtuu yhtä lailla sarjana.
Oma ja perheenjäsenten sairastuminen ei ole mitenkään tavattoman harvinaista vaikka tosiaan ikävää onkin ja kyllä niitä ystäviä kuolee muiltakin yllättävällä tavalla. Samoin kiusaavat esimiehet taitavat olla varsin yleisiä. Mitä mukavia asioita sinulle on tapahtunut? Koita keskittyä enemmä niihin niin oma olo on parempi kuin ikäviä muistellessa. Voithan aina myös kokeilla karman puhdistuskeinoja, jos siltä tuntuu
https://chopra.com/articles/5-steps-to-give-yourself-a-karmic-cleanse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee esiin vain alottajan mielipide asioista ja tapahtumista. Kaikille meille sattuu myös ikävää, unohditko kertoa että tapahtunut myös hyviä asioita. Itse ole suoraan sanottuna pistänyt aikanaan välit poikki "ystäviin" jotka arvostelevat ja syyttävät eivätkä tue. Enkä ole katunut, sellainen syö ja lisää pahaa mieltä. Enhän minä mikään pelkästään suloinen ole ollut, mutta parhaani yrittänyt. Ristiriidat sukuni kanssa olen vuosien saatossa pyrkinyt korjaamaan, tai olemme yhdessä iän myötä viisastuneet ja lähentyneet. Onneksi.
Tietenkin minulle on sattunut myös hyviä asioita mutta nyt ei ole kyse niistä vaan siitä että miksi ystävät on sitä mieltä että minussa on vika kun on sattunut niin paljon outoja/harvinaisia asioita. Ap
Ap, ne pelkää. On kivempi uskoa, että vika on sinussa kuin, että elämä on arvaamatonta eikä täysin ihmisen itsensä hallinnassa.
Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, hyvää tai pahaa. Moni ei pysty tätä hyväksymään, joten ne joille on tapahtunut ikäviä asioita leimataan viallisiksi ja ne jotka on saaneet paljon hyvää (ulkonäköä, rahaa,asemaa) nähdään hyvinä ihmisinä, vaikka olisi puhtaasti kyse tuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, lähes kaikille sattuu kaikenlaista. Se on elämää, eikä kaikkea huudella kylillä.
Olen ONNELLINEN ikäihminen. Ollut pääsääntöisesti läpi elämän. VAIKKA kaikenlaista on mahtunut elämän varrelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen ,kun olin 19, äiti kuoli kun oli 68v sairauteen, mies sairastui vakavasti kun meillä oli pienet lapset ( leikkaus onnistui , parani, jäi jotain vaivoja jne) Itselläni todettiin sairaus juuri enenkuin jäin eläkkeelle ( sairaus ,johon kuolee Suomessa eniten). Että revippäs siitä ap.Ikinä minua ei ole kukaan kiusannut , ei koulussa eikä yli 40- vuotisen työurani aikana) ,,,,niinkuin sinua.
Kuten jo mainitsin vietä nyt ihania eläkepäiviä- carpe diem.
Kyllä, kaikille sattuu ikäviä asioita, läheisten kuolemaa, sairauksia jne. Mutta kohdallani osa ikävistä asioista on outoja ja harvinaisia, esim nämä oikeusjuttuihin johtaneet tapahtumat. Siihen outouteen ystäväni reagoivat. Ap
Samaa voisin sanoa minäkin. Mutta elämä on ihmeellinen, myös outoja ja harvinaisia asioita tapahtuu, jotka eivöt sitten jälkikäteen tarkasteltuna ole kovin outoja. Yksi asia on johtanut toiseen jne.
Kaikille sattuu ja tapahtuu, myös "outoja", kaikki eivöt vasn puhu niistä. Aina ei tsoahtumillevoi mitään, joskus voi, Mutta aina voi itse voi valita, miten asioihin suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, lähes kaikille sattuu kaikenlaista. Se on elämää, eikä kaikkea huudella kylillä.
Olen ONNELLINEN ikäihminen. Ollut pääsääntöisesti läpi elämän. VAIKKA kaikenlaista on mahtunut elämän varrelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen ,kun olin 19, äiti kuoli kun oli 68v sairauteen, mies sairastui vakavasti kun meillä oli pienet lapset ( leikkaus onnistui , parani, jäi jotain vaivoja jne) Itselläni todettiin sairaus juuri enenkuin jäin eläkkeelle ( sairaus ,johon kuolee Suomessa eniten). Että revippäs siitä ap.Ikinä minua ei ole kukaan kiusannut , ei koulussa eikä yli 40- vuotisen työurani aikana) ,,,,niinkuin sinua.
Kuten jo mainitsin vietä nyt ihania eläkepäiviä- carpe diem.
Kyllä, kaikille sattuu ikäviä asioita, läheisten kuolemaa, sairauksia jne. Mutta kohdallani osa ikävistä asioista on outoja ja harvinaisia, esim nämä oikeusjuttuihin johtaneet tapahtumat. Siihen outouteen ystäväni reagoivat. Ap
Kun on itse herkillä , niin saattaa ylitulkita ihmisten sanomisistani. Lisäksi me ihmiset nyt vaan sanomme vääriä asioita vaikka emme tahtoisi loukata ja satuttaa.
Joku ehdotti että draamailenbtai siis kerron draamaillen sattumuksia. Jäin sitä kysymystä miettimään. Mutta kun en paljoakaan edes puhu näistä sattumuksista. Ja jos niistä kerron niin usein jätän pahimmat asiat jopa sanomatta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä niistä ap, tiedän täsmälleen mistä puhut. Itse en nykyään kerro edes mistään vastoinkäymisestä kenellekään tai mahdollisimman harvalle, kun sain suunnilleen tuon älyttömän "kirotun ihmisen" leiman. Kohdalleni on osunut vaikka mitä kauneutta ja olen alle 40v.
Tuntuuko sinusta, että olet vanha? Itse tunnen itseni sata vuotiaaksi, kun olen niin paljon nähnyt ja kokenut. Moni hypetys ja pomon teennäinen tsemppi-meininki tuntuu pohjattoman merkityksettömältä, mutta leikin mukana ettei sitten taas seuraava alkaisi vihjailla masennuksesta. Ei, en ole masentunut, olen vain nähnyt liikaa ja tiedän millainen paikka maailma oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Joku ehdotti että draamailenbtai siis kerron draamaillen sattumuksia. Jäin sitä kysymystä miettimään. Mutta kun en paljoakaan edes puhu näistä sattumuksista. Ja jos niistä kerron niin usein jätän pahimmat asiat jopa sanomatta. Ap
Ihmiset on niin alikehittyneitä tunne-elämältään etteivät tiedä mitä empatia on. Heillä on myötäelämisen kohdalla sielussaan iso reikä tai salkkareiden spin-off sarja.
Jos sairastut vakavasti, niin 90% ihmisistä ei kysy kertaakaan kuinka voit. On lottovoitto syntyä Suomeen.
Ainoa, mitä saa "surra" ja myötäelää on jos jonkun koira, gekko tai hamsteri kuolee. Sitten on somet täynnä sydämiä ja puhelin laulaa osanotoista, vaikka eivät olisi koskaan hamsteriasi edes tavannut. Kun lapsesi kulkee, niin lähinnä levitellään valheellisia juoruja.
Karma. Oot perseillyt edellisessä elämässä ja nyt on sun vuoro kärsiä.
Et ole ainut, on meitä muitakin joiden pään päällä tuntuu synkkä pilvi kulkevan mukana. Ihan hirveän raskaita asioita on sattunut koko ajan, nykyään vaan pelkää mitä seuraavaksi. Ei tässä auta kuin yrittää huokaista silloin kuin mitään ihmeempää ei ole menossa ja kaikki draamalaamat olen siivonnut elämästäni kokonaan. Joillekkin näköjään nautinto kun toisille sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä niistä ap, tiedän täsmälleen mistä puhut. Itse en nykyään kerro edes mistään vastoinkäymisestä kenellekään tai mahdollisimman harvalle, kun sain suunnilleen tuon älyttömän "kirotun ihmisen" leiman. Kohdalleni on osunut vaikka mitä kauneutta ja olen alle 40v.
Tuntuuko sinusta, että olet vanha? Itse tunnen itseni sata vuotiaaksi, kun olen niin paljon nähnyt ja kokenut. Moni hypetys ja pomon teennäinen tsemppi-meininki tuntuu pohjattoman merkityksettömältä, mutta leikin mukana ettei sitten taas seuraava alkaisi vihjailla masennuksesta. Ei, en ole masentunut, olen vain nähnyt liikaa ja tiedän millainen paikka maailma oikeasti on.
Kyllä, tunnen olevani vanha. En fyysisesti, mutta henkisesti (olen 39-vuotias siis, mutta jotenkin tosiaan tuntuu kuin olisi satavuotias). Jollain tavalla olen tosin aina tuntenut olevani vanha, siis lapsena jo, lienee oire siitä että olen alkoholistiperheestä. En kestä mitään teennäistä ja ”tyhjän” hypetystä, tosiaan sellaiset tuntuu pohjattoman merkityksettömiltä. Yritän kohteliaasti niissä tilanteissa vain hymyillä että en pahoittaisi muiden mieltä, mutta ehkä minusta jotenkin näkyy mitä tunnen ja ehkä siksi olen outo muiden silmissä... Haluaisin ajatella että en kuitenkaan ole kyyninen, vaikka olenkin ”kokenut” ehkä liikaa ikävää ikääni nähden. Ap
Ei ihmiset ymmärrä. Suurimmalle osalle ei ole sattunut vastaavaa niin ei ne usko että sellaiset voisi olla edes mahdollisia.
Mitä kummaa?