Thaimaasta adoptoiduista lapsesta tuli jo teini-ikäisenä murhaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "

Heidän kohtaamalla rasismilla näköjään huomattava vaikutus.

SilläKIn, jos se lisää ulkopuolisuuden tunnetta. Kuitenkin aiemmin mm. Venäjä oli merkittävä lähtömaana, eikä ne lapset ulkonäön puolesta erottuneet.

Tutkitusti venäläiset kohtaavat Suomessa selvästi enemmän rasismia kuin muut valkoihoiset. Eli kyllä rasismi selittää asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä nuorta ei sijoitettu vankimielisairaalaan, jossa hän olisi voinut terapiassa purkaa lapsuutensa traumoja. Jäin miettimään, millainen hänen adoptioperheensä mahtoi olla. Kirjassa luultavasti kirjoitetaan siitäkin. Millaisen mallin hän sai uudesta perheestään? Oliko sielläkin ehkä tunnevammaisia? Ainakin kyvyttömiä tukemaan ja auttamaan lasta purkamaan lapsuuden traumojaan. Nelivuotias ei vielä pysty sanoittamaan tunteitaan, mutta hänellä on kuitenkin jo jonkinlaisia muistoja. Olisko poika pitänyt laittaa terapiaan heti, viimeistään silloin kun kieli olisi ollut niin kehittynyttä, että hän olisi ymmärtänyt terapeutin puheen sekä osannut kertoa kokemuksistaan sen minkä muisti.

Nyt on aika raju väite vanhempien kyvyttömyydestä. Taidat olla yksinkertainen jos luulet, että tuon tasoiset ongelmat helpottavat adoptiovanhempien tuella. Ammattiapua tuossa tarvitaan, toki sen vanhempien tuen lisäksi. Missään nimessä en syyttäisi vanhempia. On rankkaa kasvattaa erityislasta. Loppujen lopuksi ne vanhemmat ovat vain tavallisia vanhempia, eivät ammattilaisia.

Lapsellehan ne eivät välttämättä ole tunnetasolla edes vanhemmat vaan aikuiset, joiden parissa hän asuu enemmän tai vähemmän mielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut huijaavat itseään kuvittelemalla pelastavansa lapsen adoptoimalla.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Lapsi adoptoidaan siksi, että halutaan lapsi. Kukaan EI adoptoi lasta siksi, että kuvittelisi pelastavansa lapsen. Sellainen tyyppi karsiutuisi heti ensimmäisessä haastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut huijaavat itseään kuvittelemalla pelastavansa lapsen adoptoimalla.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Lapsi adoptoidaan siksi, että halutaan lapsi. Kukaan EI adoptoi lasta siksi, että kuvittelisi pelastavansa lapsen. Sellainen tyyppi karsiutuisi heti ensimmäisessä haastattelussa.

Näinpä juuri, vaikka niitäkin sekopäitä varmasti jonkin verran on. Sen sijaan aika raskasta lapselle olla se kauan kaivattu lapsi, jota on yritetty ja haluttu hullun lailla ja on vielä monesti perheensä ainoa lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "

Heidän kohtaamalla rasismilla näköjään huomattava vaikutus.

SilläKIn, jos se lisää ulkopuolisuuden tunnetta. Kuitenkin aiemmin mm. Venäjä oli merkittävä lähtömaana, eikä ne lapset ulkonäön puolesta erottuneet.

Tutkitusti venäläiset kohtaavat Suomessa selvästi enemmän rasismia kuin muut valkoihoiset. Eli kyllä rasismi selittää asian.

Ei niissä tutkimuksissa ole Venäjältä suomalaisperheisiin adoptoituja. Eihän he edes ole venäläisiä vaan suomenkielisiä suomalaisia (tai joskus suomenruotsalaisia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "

Heidän kohtaamalla rasismilla näköjään huomattava vaikutus.

SilläKIn, jos se lisää ulkopuolisuuden tunnetta. Kuitenkin aiemmin mm. Venäjä oli merkittävä lähtömaana, eikä ne lapset ulkonäön puolesta erottuneet.

Tutkitusti venäläiset kohtaavat Suomessa selvästi enemmän rasismia kuin muut valkoihoiset. Eli kyllä rasismi selittää asian.

Mistä sä tunnistaisit Venäjältä adoptoidun venäläiseksi? Nimi on yleensä täysin suomalainen, eivätkä edes osaa venäjää.

4v on liian vanha adoptioon: kokee että ensi hylkäsi biologiser vanhemmat ja sen jälkeen lastenkodin henkikökunta.  Karua. Rakastavat vanhemmat toivat hänet suomeen ja koettivat antaa turvallisen lapsuuden, mutta jotain oli jo niksahtanut peruuttamattomasti

Vierailija kirjoitti:

4v on liian vanha adoptioon: kokee että ensi hylkäsi biologiser vanhemmat ja sen jälkeen lastenkodin henkikökunta.  Karua. Rakastavat vanhemmat toivat hänet suomeen ja koettivat antaa turvallisen lapsuuden, mutta jotain oli jo niksahtanut peruuttamattomasti

Miten niin niksahtanut peruuttamattomasti? Ei tuolla oltu osattu arvioida, että tuo lapsi ei ole valmis ulkomaiseen adoptioon. Hänhän itse kuvailee sitä, että adoptio tuli hänelle täysin puskista ja toivomatta. Eikä lapsi automaattisesti tunne samaa rakkautta uusia vanhempiaan kohtaan kuin uudet vanhemmat lasta kohtaan. Miksi tuntisi? Nehän ovat vain vieraita aikuisia, jotka ovat oudon näköisiä, vievät hänet outoon maahan irti kaikesta siihen asti tutusta ja puhuvat outoa kieltä. Ei lapsi tajua sitä, että joo nämä ovat nyt isäni ja äitini ja rakastan näitä heti ja ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut huijaavat itseään kuvittelemalla pelastavansa lapsen adoptoimalla.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Lapsi adoptoidaan siksi, että halutaan lapsi. Kukaan EI adoptoi lasta siksi, että kuvittelisi pelastavansa lapsen. Sellainen tyyppi karsiutuisi heti ensimmäisessä haastattelussa.

Näinpä juuri, vaikka niitäkin sekopäitä varmasti jonkin verran on. Sen sijaan aika raskasta lapselle olla se kauan kaivattu lapsi, jota on yritetty ja haluttu hullun lailla ja on vielä monesti perheensä ainoa lapsi. 

Ei adoptiovanhemmat kaikki mitään lapsettomuustaustaisia ole. Taas näitä ihmekäsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut huijaavat itseään kuvittelemalla pelastavansa lapsen adoptoimalla.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Lapsi adoptoidaan siksi, että halutaan lapsi. Kukaan EI adoptoi lasta siksi, että kuvittelisi pelastavansa lapsen. Sellainen tyyppi karsiutuisi heti ensimmäisessä haastattelussa.

Näinpä juuri, vaikka niitäkin sekopäitä varmasti jonkin verran on. Sen sijaan aika raskasta lapselle olla se kauan kaivattu lapsi, jota on yritetty ja haluttu hullun lailla ja on vielä monesti perheensä ainoa lapsi. 

Ei adoptiovanhemmat kaikki mitään lapsettomuustaustaisia ole. Taas näitä ihmekäsityksiä.

Eivät tietenkään ole kaikki, mutta suuri osa on. Adoptio on kuitenkin iso henkinen ja taloudellinen investointi eikä siihen ihan tuosta vaan lähdetä eikä edes voi lähteä, koska joutuu hyväksyttämään hankkeensa koneistossa. Eivätkä kaikki lapsettomuudesta kärsineet hukuta lasta rakkauteen ja pidä sitä elämänsä keskipisteenä, mutta jotkut pitävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut huijaavat itseään kuvittelemalla pelastavansa lapsen adoptoimalla.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Lapsi adoptoidaan siksi, että halutaan lapsi. Kukaan EI adoptoi lasta siksi, että kuvittelisi pelastavansa lapsen. Sellainen tyyppi karsiutuisi heti ensimmäisessä haastattelussa.

Näinpä juuri, vaikka niitäkin sekopäitä varmasti jonkin verran on. Sen sijaan aika raskasta lapselle olla se kauan kaivattu lapsi, jota on yritetty ja haluttu hullun lailla ja on vielä monesti perheensä ainoa lapsi. 

Ei adoptiovanhemmat kaikki mitään lapsettomuustaustaisia ole. Taas näitä ihmekäsityksiä.

Eivät tietenkään ole kaikki, mutta suuri osa on. Adoptio on kuitenkin iso henkinen ja taloudellinen investointi eikä siihen ihan tuosta vaan lähdetä eikä edes voi lähteä, koska joutuu hyväksyttämään hankkeensa koneistossa. Eivätkä kaikki lapsettomuudesta kärsineet hukuta lasta rakkauteen ja pidä sitä elämänsä keskipisteenä, mutta jotkut pitävät. 

Minkä hankkeensa? Aivan täysin käsittämätöntä sössötystä.

Mun veli on adoptoitu venäjältä, 90luvulla. Mä olin silloin 8 ja veli ja oli 5 kun tuli meille. Äiti ei kuulemma halunnu vauvaa vaippasirkuksen sun muun takia enkä tiedä, oisko ihan  vauvaa edes saatu. Mutta mun mielestä veljeni, sanotaan häntä  Rikuksi, oli vähän turhan vanha! Mä muistan miten mua pelotti se laiha sätkyilevä kundi joka höpötti outoa kieltä, venäähän se puhui. Isä osaa vähän venäjää mutta äiti ei yhtään, oli ihan hiton turhautunut kun  yhteistä kieltä ei ollut, en tiedä kuvitteliko se että Riku oppisi  suomen välittömästi..

Veljestä tuli ongelmainen ja tosi väkivaltainen, mua kohtaan tosin oli suojeleva mutta vähän liiankin kanssa, aina nyrkit pystyssä kun tulin kotiin itkien vaikka kaaduttuani pyörällä nokkospuskaan mutta Rikun asenne oli "kuka sen teki? Vedän turpaan!" Selitä siinä sitten että et sä voi vetää turpaan nokkosta tai mehiläistä.

No, nyt veli on nar komaani ja äiti on pistänyt välit poikki siihen, isä ei ja antaa rahaakin kun "hän on minun lapseni".  Mä haluaisin tavata  sitä myös  ja sen olevan osa mun elämää, onhan  se mun lasten setä mutta en mä halua sekopäistä nar kka ria perheeni lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Huumerikollisen ja prostituoidun lapsi. Ei geenitkään välttämättä ihan suotuisimmat.

Tai se mitä äiti on raskausaikana vetänyt.

Niin, en yhtään ihmettele, että ihmisestä tulee ongelmainen, kun ensin on vaikea alkumatka ja sitten tulee joku joka vie sinut mukanaan jonnekin mitä et hallitse itse mitenkään. Sitten kun oireilet kaikkea kokemaasi, tämä sinut mukanaan vienyt kääntää selkänsä ja siirtää sinut siellä oudossa maassa laitokseen, seuraavien harteille. Lapsi tietää, että kenellekään hän ei kelpaa eikä varmaan sellaisena tosiaan enää kelpaakaan. Kierre on valmis ja todella vaikea purkaa mitenkään.

Meidän pojan kaveri   naapuritalosta  sai  14 vuotiaana   oikeudenkäynnissä   sivutietona kuulla   olevansa  adoptiolapsi. etujanimikin oli vauhdettu.  Pojasta tuli  rikollinen  ja akoholsoitui  nuorena.  Kuoli jo  n.  30  vuotiaana.  Adoptiovanhemmat     olivat    isomummo ikäisiä.  S iis  kaikki   kantiksia.

Vaikka orpkodissa oli oltu tylyjä ja syöty pelkkää riisiä se oli pojalle koti, tuskin tämä tunsi mitään autuasta "minut on pelastettu, jihuu!"-fiilistä kun uppo-oudot ihmiset veivät mukanaan outoon maahan.

Jäi häiritsemään, että poikaa oli ensimmäisenä pidetty 4 päivää alastomana yksin huoneessaan, kun oli Suomessa viety laitokseen. Viidentenä päässyt pois ja sinä iltana tappanut.

Siis mitä h.lvettiä? Mitä tuollaisella nöyryyttämisellä ja alustamisella haetaan? Jos minut suljettaisiin alasti 4 päiväksi johonkin, tulisin varmaan itsekin sieltä ulos kostonhalu silmissä kiiluen.

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, että poikaa oli ensimmäisenä pidetty 4 päivää alastomana yksin huoneessaan, kun oli Suomessa viety laitokseen. Viidentenä päässyt pois ja sinä iltana tappanut.

Siis mitä h.lvettiä? Mitä tuollaisella nöyryyttämisellä ja alustamisella haetaan? Jos minut suljettaisiin alasti 4 päiväksi johonkin, tulisin varmaan itsekin sieltä ulos kostonhalu silmissä kiiluen.

Niinpä. Olet vasta nuori ja kokenut jatkuvasti isoja vaikeita elämänmuutoksia ilman omaa vaikutusmahdollisuutta niihin. Ja nyt sinut viedään paikkaan, jossa pidetään 4 vrk täysin epäinhimillisissä oloissa traumataustaiselle ihmiselle. Se on kyllä ammatillinen virhe. 

Olen itse kärsinyt lapsuuteni vuoksi jonkinasteisesta CPTSD:stä ja se kun traumatila aktivoituu riittävän vaikeissa olosuhteissa saa minut täysin tolaltaan. Ajatukset ja tunteet vilisevät, en saa unta, en pysty keskittymään muuhun, kaikki tuntuu toivottomalta ja todella pahalta jne. Jos hän on ollut tuollaisessa triggeröityneessä tilassa, jo neljä tuntia on kohtuutonta ja ylipäätään se, että ihmiselle aiheutetaan trauman aktivoituminen, jos halutaan parantaa hänen elämäänsä.

Yök. Psykopatiasta ei voi parantua. USA:ssa olisi ainakin 25 vuotta vankilassa. Muistan hänen kirjoittamansa julkisen kirjeen ja ei ottanut yhtään vastuuta, vaan aina syytti muita. Ainoan puolittaisen syyn teolleen ja korjausehdotuksen antoi liittyen siihen, että lapsia pitäisi adoptoida enemmän perheisiin, joilla ei ole niin paljon rahaa. Tämä juttu aina kummittelee mieleeni, kun mietin itse mahdollisuutta adoptoida lapsen joskus. Ilmeisesti pojan adoptioperheellä oli muitakin adoptiolapsia ja nämä sisarukset pelkäsivät poikaa. Eli tuskin adoptiovanhemmissa oli vikaa. Pojalla oli varmaan reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (RAD, Reactive attachment disorder), joka syntyy, kun lapsi on niin laiminlyöty ja pahoinpidelty varhaislapsuudessa, ettei hän pysty muodostamaan kiintymyssuhdetta huoltajaan.

Muitakin karuja tarinoita lukenut Redditistä, kuinka adoptiovanhemmilla on mennyt rahat ja terveys yrittäessä auttaa adoptiolasta mutta toista ei voi auttaa, jos hän ei itse halua apua. Esim. jotkut ukrainalaiset sisarukset, jotka kaikesta avusta huolimatta päättyivät kadulle käyttämään huumeita ja myymään itseään.

Lisäksi pitkä artikkeli hyvin pitkälle tunnekylmästä pojasta, joka adoptoitiin Amerikkaan romanialaisesta lastenkodista hirvittävistä oloista 90-luvun taitteessa. Siinäkin perheessä oli muita adoptiolapsia, jotka eivät aiheuttaneet samoja ongelmia kuin tuo romanialainen poika. Jos kukaan ei koskaan hymyile vauvalle, pidä vauvaa sylissä jne., niin miten lapsesta voi kasvaa normaali ihminen, joka ymmärtää mikä rakkaus on, pystyy vastaanottamaan sitä ja antamaan rakkautta vastavuoroisesti? Vaikuttaa jo aivojen kehitykseen, kun tietyt yhteydet jättävät syntymättä.

Surullista on, että on niin monta lasta, jotka suorastaan puhkeaisivat kukkaan, jos pääsisivät uuteen perheeseen mutta sitten on myös niitä tapauksia, joiden kohdalla olisi sinisilmäistä ajatella, että rakkaus riittää parantamaan.

On tuo kolhoa. Nelivuotias lapsi on huonoissa olosuhteissa kasvaessaan ehtinyt oppimaan elämästä jo aika monta ikävää oppituntia. Perusturvan tunne on särkynyt moneen kertaan, normaalia lämmintä vuorovaikutusta vanhempiin ei ole. Siksi en suostuisi adoptoimaan kuin aivan pienen vauvan.