Lue keskustelun säännöt.
Thaimaasta adoptoiduista lapsesta tuli jo teini-ikäisenä murhaaja
05.07.2021 |
Aika karua. Odotat ja toivot vuosia adoptiolasta. Lapsi tekee murhan ollessaan vasta 16 v.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muhoksen-perhekotimurhasta-tuomittu…
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "
1. Ruotsin adoptiosysteemi on erilainen.
2. Kohdemaat on erit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeista oloista adoptoidut, traumatisoituneet lapset tarvitsisivat ehdottomasti ammattilaisten apua heti perheeseen päästyään. Ja vanhemmat tarvitsisivat intensiivistä tukea, että kiintymyssuhteen muodostuminen lapsen kanssa sujuisi mahdollisimman hyvin.
Liian monesti adoptiovanhemmat jäävät lapsen ongelmien kanssa yksin.
Vaikeat kiintymyssuhdetraumat voivat aiheuttaa lapsen persoonan kehittymiselle isoja ongelmia. Lapsesta voi tulla tunnekylmä ja epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan.
Tunnen/tiedän joitain ulkomailta adoptoituja. Näin epämääräisesti ja tunnistamattomasti sanottuna, sillä jolla on elämässään isompaa ongelmaa ollut, on myös tiedossa siihen syy joka on Suomessa adoption jälkeen tapahtunut traumatisoiva asia. Mutta kyseessä onkin varsin pienenä adoptoituja. Neljävuotiaan kanssa on varmasti paljon haastavampaa. Nykyäänhän taitaa olla niin, että on vaikeampaa löytää ihan pientä adoptiolasta, koska lähtömaiden tilanne on parantunut ja suloisille pienille pystytään löytämään myös paikallisia adoptiokoteja, jos vain ovat (tiettävästi) terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "
1. Ruotsin adoptiosysteemi on erilainen.
2. Kohdemaat on erit.
Suomessa tutkimustulokset on täysin samansuuntaisa riskien suhteen. Tuo vaan oli otoskooltaan Pohjoismaiden suurin tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te tajuatte että eri kohdemaat on erilaisia. Ja ne lapsetkin on yksilöitä joilla yksilöllinen tausta.
On vihapuhetta jauhaa kaikista yhtenä könttänä.
Tietenkin ovat yksilöitä mutta on myös ihan yleistä tietoa että adoptoiduilla on eriasteisia hylkäämiskokemuksia ja sen myötä suurentunut riski sosiaalisille ongelmille.
Lisää yleistyksiä.
Jos kävisit adoptipneuvonnassa, kuulisit saman viranomaisilta. Leimaisitko nekin puheet yleistyksiksi?
Minulla on kaksi adoptiolasta ja kyllä, myös sosiaalityöntekijöillä on paljon ennakkoluuloja ja monet yleistävät törkeästi.
Onko tutkijoillakin paljon ennakkoluuloja? https://www.duodecimlehti.fi/duo97447
On.
Ja edelleen. Eri kohdemaat on erilaisia ja joka lapsella erilainen tausta.
Sama pätee mihin tahansa ihmisryhmään. Esimerkiksi kaikilla lastensuojelun asiakkailla on erilainen tausta. Silti tutkijoilla on oikeus tutkia sekä julkistaa tuloksia lastensuojelun asiakkaista verrattuna muuhun väestöön. Tai lihavuutta tutkivilla on oikeus kertoa, minkä sairauksien riskiä lihavuus lisää ilman että leimataan törkeiksi yleistäjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että lastenkodit voi olla vaarallisia paikkoja tehdä töitä, mutta työntekijät voisi myös muuttaa työkulttuuriaan. Olen työni puolesta nähnyt sitä touhua useammassa paikassa ja se henkilökunta on 90% alistavaa ja ilkeää. Esimerkkinä: Jos on sovittu yhdessä nuorten kanssa asiasta X (pikkujuttu) sanktioksi vaikka joku tietty asia, esim. 1h kököttämistä omassa huoneessa ilman puhelinta, niin nämä saattaa täysin mielivaltaisesti lennosta määrätäkin koko illan sinne omaan huoneeseen. Mitä erityisempi nuori, sitä selkeämmät ja ennustettavammat säännöt pitää olla. Se ennakoimattomuus ja fiiliksen pohjalta toimiminen on sitä, mikä nuoria eniten risoo. Lisäksi kommunikaatiosta puuttuu lämpö ja ymmärrys.
Tottakai lastenkodin nuoret on häiriintyneitä usein ja ei heidän kanssa helppoa ole, mutta silti aikuisen ammattilaisen pitää toimia ammattilaisen tavoin. Kuuntelu, juttelu, ymmärrys ja kohtuullinen säännöstö/rangaistukset.
Mitä se tämä yksi jankkaa? Me kävimme mieheni kanssa adoptioneuvonnassa ja sielläkin sanottiin että adoptiolapsi on AINA erityislapsi ihan jo varhaisten hylkäämiskokemusten takia. Lisäksi ei voi aina olla tietoa onko äiti käyttänyt päihteitä odotusaikana, harvemmin ne hyväosaiset antaa lapsensa adoptoitavaksi. Ja adoptioon liittyen luin paljon kirjallisuutta ja tutkimuksia ja adoptiolapsilla on todettu enemmän ongelmia kuin verrokeilla ja tämä asia on erittäin hyvä tiedostaa eikä lakaista maton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa hän on olosuhteiden uhri ja tavallaan viaton.
Ensin täysin rikolliset vanhemnat, sitten lastenkoti, adoptiovanhemnmt ja uusi maa suht isona lapsena, tutustuminen kaikkeen uuteen, lastensuojelulaitos elämä ja rikos.
Jos hän olisi saanut alusta asti hyvän lapsuuden, ehkä rikosta ei olisi tapahtunut.
Mutta kuitenkin todellakin syyllinen ja tuomionsa ansainnut.
Lapsuuden alkuvuosilla on niin iso merkitys, että sitä pitäisi enemmän tuoda esille vanhemmille!!!!
Oliko tämä se sama poika, joka joutui lasun piiriin käytettyään hyväksi adoptioperheen pikkusiskoa? Aikamoinen elämä 16 ikävuoteen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tämä yksi jankkaa? Me kävimme mieheni kanssa adoptioneuvonnassa ja sielläkin sanottiin että adoptiolapsi on AINA erityislapsi ihan jo varhaisten hylkäämiskokemusten takia. Lisäksi ei voi aina olla tietoa onko äiti käyttänyt päihteitä odotusaikana, harvemmin ne hyväosaiset antaa lapsensa adoptoitavaksi. Ja adoptioon liittyen luin paljon kirjallisuutta ja tutkimuksia ja adoptiolapsilla on todettu enemmän ongelmia kuin verrokeilla ja tämä asia on erittäin hyvä tiedostaa eikä lakaista maton alle.
Aivan. Hyvä huomio myös tuo raskausaika, harvemmin sekään on ollut ihanteellinen sikiön kehityksen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se sama poika, joka joutui lasun piiriin käytettyään hyväksi adoptioperheen pikkusiskoa? Aikamoinen elämä 16 ikävuoteen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se sama poika, joka joutui lasun piiriin käytettyään hyväksi adoptioperheen pikkusiskoa? Aikamoinen elämä 16 ikävuoteen mennessä.
Ok. Ei näköjään ollut sama tapaus. Surullisia juttuja molemmat.
Nämä vauvaiän jälkeen hylätyt ovat toisinaan tapauksia, jotka ovat olleet haastavia jo bioperheessään, ja juuri siksi hylätty. On esim. vasta adoption jälkeen ilmennyt neuropsykiatrisia sairauksia, kehitysvammaisuuttakin.
Tässä eräs tarina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä masentavaa, miten tässäkin ketjussa murha jää sivuseikaksi ja rodulliset asiat ovat se pääjuttu.
Vierailija kirjoitti:
"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "
Heidän kohtaamalla rasismilla näköjään huomattava vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä masentavaa, miten tässäkin ketjussa murha jää sivuseikaksi ja rodulliset asiat ovat se pääjuttu.
Täh? Mitä ketjua sä oikein luet? Tässä puhutaan adoptiosta, ei rodusta.
Miksi tätä nuorta ei sijoitettu vankimielisairaalaan, jossa hän olisi voinut terapiassa purkaa lapsuutensa traumoja. Jäin miettimään, millainen hänen adoptioperheensä mahtoi olla. Kirjassa luultavasti kirjoitetaan siitäkin. Millaisen mallin hän sai uudesta perheestään? Oliko sielläkin ehkä tunnevammaisia? Ainakin kyvyttömiä tukemaan ja auttamaan lasta purkamaan lapsuuden traumojaan. Nelivuotias ei vielä pysty sanoittamaan tunteitaan, mutta hänellä on kuitenkin jo jonkinlaisia muistoja. Olisko poika pitänyt laittaa terapiaan heti, viimeistään silloin kun kieli olisi ollut niin kehittynyttä, että hän olisi ymmärtänyt terapeutin puheen sekä osannut kertoa kokemuksistaan sen minkä muisti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä nuorta ei sijoitettu vankimielisairaalaan, jossa hän olisi voinut terapiassa purkaa lapsuutensa traumoja. Jäin miettimään, millainen hänen adoptioperheensä mahtoi olla. Kirjassa luultavasti kirjoitetaan siitäkin. Millaisen mallin hän sai uudesta perheestään? Oliko sielläkin ehkä tunnevammaisia? Ainakin kyvyttömiä tukemaan ja auttamaan lasta purkamaan lapsuuden traumojaan. Nelivuotias ei vielä pysty sanoittamaan tunteitaan, mutta hänellä on kuitenkin jo jonkinlaisia muistoja. Olisko poika pitänyt laittaa terapiaan heti, viimeistään silloin kun kieli olisi ollut niin kehittynyttä, että hän olisi ymmärtänyt terapeutin puheen sekä osannut kertoa kokemuksistaan sen minkä muisti.
En nyt lähtisi perhettä syyttämään jos eivät saa pahasti traumatisoitunutta impulsiivista erityislasta eheytymään "normaaliksi".
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä nuorta ei sijoitettu vankimielisairaalaan, jossa hän olisi voinut terapiassa purkaa lapsuutensa traumoja. Jäin miettimään, millainen hänen adoptioperheensä mahtoi olla. Kirjassa luultavasti kirjoitetaan siitäkin. Millaisen mallin hän sai uudesta perheestään? Oliko sielläkin ehkä tunnevammaisia? Ainakin kyvyttömiä tukemaan ja auttamaan lasta purkamaan lapsuuden traumojaan. Nelivuotias ei vielä pysty sanoittamaan tunteitaan, mutta hänellä on kuitenkin jo jonkinlaisia muistoja. Olisko poika pitänyt laittaa terapiaan heti, viimeistään silloin kun kieli olisi ollut niin kehittynyttä, että hän olisi ymmärtänyt terapeutin puheen sekä osannut kertoa kokemuksistaan sen minkä muisti.
Nyt on aika raju väite vanhempien kyvyttömyydestä. Taidat olla yksinkertainen jos luulet, että tuon tasoiset ongelmat helpottavat adoptiovanhempien tuella. Ammattiapua tuossa tarvitaan, toki sen vanhempien tuen lisäksi. Missään nimessä en syyttäisi vanhempia. On rankkaa kasvattaa erityislasta. Loppujen lopuksi ne vanhemmat ovat vain tavallisia vanhempia, eivät ammattilaisia.
Noin häiriintynyt ihminen pitäisi muurata pysyvästi johonkin tyhjään huoneeseen. Mieluiten tietysti tuollaiset pitäisi lain puolesta lopettaa, tuollaiset ei ole yhteiskunnalle kuin suuri kuluerä.