Kadun vaimoani ja lapsiani.

Jos kumpaakin kaduttaa, lapset voi vallan hyvin antaa kasvatuskoteihin, ja puolisosta saa kyllä eron.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumpaakin kaduttaa, lapset voi vallan hyvin antaa kasvatuskoteihin, ja puolisosta saa kyllä eron.

Eiköhän vaimo lapset kasvattaisi, kuten yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Musta tuntuu että ihmiset elää nykyään tosi erilaisia ja vaihtelevia elämiä eikä ollenkaan tollaista ennaltasuunniteltua kuin sanot. Elämässä on myös pakkoja, jotka rajaa vaihtoehtoja. Ihmisen täytyy yleensä elättää itsensä, on opiskeltava ja tehtävä töitä. Biologia saa meidät lisääntymään. Muutenhan variaatiota on ihan hirveästi. Eikä kaikilla ole periaatteellista tarvetta olla iniikkeja lumihiutaleita ja uida vastavirtaan. Perhe-elæmä ja vakaa työ yms. voi olla oikeesti kivoja juttuja.

Täytyy muistaa toisen taivaan olevan jollekin toiselle täydellinen helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Olet rasittava.  Kukaan ei kiellä sinua tekemästä noin, mutta ihan oikeasti, älä tule rehvastelemaan jollain epälaumasieluisuudellasi.   Sinusta nyt vaan ei ollut avikseen tai äidiksi. Yksinkertaisesti näin. Ja kun olet vielä aseksuaalinen niin tuo on sinulle hyvä elämäntapa.  

Kummaa mölötystä, että ihmiset menisivät jostain helkkarin ryhmäpaineesta naismisiin. Eivät mene. Katsos joillakin on vain luonnollinen pariutumistarve, halu saada lapsia, halu omaan perheeseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumpaakin kaduttaa, lapset voi vallan hyvin antaa kasvatuskoteihin, ja puolisosta saa kyllä eron.

Eiköhän vaimo lapset kasvattaisi, kuten yleensäkin.

Mistäs sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Musta tuntuu että ihmiset elää nykyään tosi erilaisia ja vaihtelevia elämiä eikä ollenkaan tollaista ennaltasuunniteltua kuin sanot. Elämässä on myös pakkoja, jotka rajaa vaihtoehtoja. Ihmisen täytyy yleensä elättää itsensä, on opiskeltava ja tehtävä töitä. Biologia saa meidät lisääntymään. Muutenhan variaatiota on ihan hirveästi. Eikä kaikilla ole periaatteellista tarvetta olla iniikkeja lumihiutaleita ja uida vastavirtaan. Perhe-elæmä ja vakaa työ yms. voi olla oikeesti kivoja juttuja.

Täytyy muistaa toisen taivaan olevan jollekin toiselle täydellinen helvetti.

Ja toiset tekee itelleen taivaan mihin vaan - ja toiset helvetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumpaakin kaduttaa, lapset voi vallan hyvin antaa kasvatuskoteihin, ja puolisosta saa kyllä eron.

Eiköhän vaimo lapset kasvattaisi, kuten yleensäkin.

Mistäs sen tiedät?

Experience, my dear.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Olet rasittava.  Kukaan ei kiellä sinua tekemästä noin, mutta ihan oikeasti, älä tule rehvastelemaan jollain epälaumasieluisuudellasi.   Sinusta nyt vaan ei ollut avikseen tai äidiksi. Yksinkertaisesti näin. Ja kun olet vielä aseksuaalinen niin tuo on sinulle hyvä elämäntapa.  

Kummaa mölötystä, että ihmiset menisivät jostain helkkarin ryhmäpaineesta naismisiin. Eivät mene. Katsos joillakin on vain luonnollinen pariutumistarve, halu saada lapsia, halu omaan perheeseen jne.

Veit sanat suustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Ei mitään kostoa, mistä sellaisen tempaisit? Aloituksesta henki vahvasti, että mies tietää vaimonsa haluavan jatkaa perhe-elämää. No, sitten antaa jatkaa, mutta miestä on vaihdettava.

KÄytä nyt edes alkeellisesti järkeäsi, jos elämänkokemus puuttuu täysin.   Ei tarvitse vaihtaa ketään.

Vika ei ole lapessa, vika ei ole vaimossa aloittajan mukaan.   Vain se elämän meno ei ole tyydyttävää.

Siis sitä perhe-elämää pitäisi kehittää niin, että se ottaa enemmän nykyiset toiveet huomioon.

Tässä se vika usein on, että ajatellaan vain eroa vaihtoehdoksi, vaikka pieni fiksaus rutiineihin, elämäntapoihin voi  auttaa uusiin fiiliksiin.

Tästä oman perhe-elämän ja avioliiton parantamisesta/kehittämisestä kannattaisi myös keskustella joskus.

Kysyä edes joskus puolisolta, mitä hänelle kuuluu.   Kaikkiin ehdotuksiin ei kenenkään tarvitse suostua, mutta kannattaa ainakin keskustella ja katsoa, mikä on mahdollista.   Tässäkin tapauksessa molemmilla voi olla tarvetta omalle ajalle, mutta ehkä ajatellaan, että on epäreilua ottaa itselle aikaa, kun toisella ei ole.

Jos juteltaisiin, niin ehkä löytyisi keino, miten molempien toive voitaisiin täyttää (esim toisella vapaailta tiistai, toisella torstai ja siitä pidetään kiinni tiukasti).

Miksi menit Naimisiin?

En voisi ikinä, pahimmillakaan hetkillä ajatella, että katuisin lapsia. Ja jos mieheni sanoisi niin, loukkaantuisin lasteni puolesta sydänjuuriani myöten. Avioliittoa kanssani saa katua, sen kanssa voisin vielä elää. Mies joka katuu lapsia saa lähteä muihin kuvioihin.

Kuule ap. Taidat olla henkisesti köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Musta tuntuu että ihmiset elää nykyään tosi erilaisia ja vaihtelevia elämiä eikä ollenkaan tollaista ennaltasuunniteltua kuin sanot. Elämässä on myös pakkoja, jotka rajaa vaihtoehtoja. Ihmisen täytyy yleensä elättää itsensä, on opiskeltava ja tehtävä töitä. Biologia saa meidät lisääntymään. Muutenhan variaatiota on ihan hirveästi. Eikä kaikilla ole periaatteellista tarvetta olla iniikkeja lumihiutaleita ja uida vastavirtaan. Perhe-elæmä ja vakaa työ yms. voi olla oikeesti kivoja juttuja.

Täytyy muistaa toisen taivaan olevan jollekin toiselle täydellinen helvetti.

Ja toiset tekee itelleen taivaan mihin vaan - ja toiset helvetin.

Kaveri koitti lotota äitiyden osalta.. Lottoaminen päätyi perheterapiaan. Mies ylipuhui perhe-elämän pariin. Kyse on siitä minkä tietää olevan merkityksellistä, toiselle iloa tuo lapset kun taas jollekin muulle vapaaehtoinen lapsettomuus.

Ihmisten pitäisi kuunnella omaa sisintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.

Näitä tapauksia on koska ihmisille VALEHDELLAAN, että lapset ja perhe-elämä on autuaaksi tekevä asia, tai että se kuuluu jokaisen aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Hienoa että ap puhuu. Pitääkin puhua eikä kenenkään pidä syyllistyä siitä että on joutunut kanaemokulttuurin aivopesemäksi.

Tämä. Jos sitä uskaltaa vastustaa, niin pitää varautua 20 vuoden jatkuviin kyselyihin ja ihmettelyihin, että kuinka sinulla ei nyt jo niitä lapsia ole. 

Itsellä meni myös avioliitto, kun mies myöhemmin keksi että kuitenkin haluaa lapsia. 

En voinut suostua, kun ei vaan ole minun juttuni. 

Vierailija kirjoitti:

0/5

Mikä sua vaivaa, ehdit vasta kolmannelle sivulle?

Pitäis teidän provohullujen nyt olla vähän paremmin paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

Jokainen vanhempi voi myös edes ohikiitävän ajan miettiä silloin tällöin sitä, että se lapsi siinä vieressä tai sylissä ei ole itsestäänselvyys. Voi käydä vaikka lasten syöpäosastolla saamassa ymmärrystä siitä, miten hauras elämä voi olla ja miten lopulta lyhyt, vaikka sitä saisikin sen aikuisiän verran. Jos sinulla on perhe, jossa ollaan terveitä ja hyvintoimeentulevia ja onnellisia, niin opettele arvostamaan sitä, äläkä kitise omissa lapsellisissa haavekuvissasi vastuuttomasta elämästä.  Sinun suurin merkityksesi on lapsissasi.

Toi oli taas niin törkeästi sanottu joltakin mammulilta jonka maailmaan ei mahdu kuin oma äitiys ja omat lapset.

Kenenkään elämän suurin merkitys ei helkkari sentään ole kenessäkään muussa kuin ko. ihmisessä itsessään. 

Tällä logiikalla kuulut sitten siihen joukkoon, jonka mielestä lapsettomilla ei ole mitään arvoa, heillä kun ei ole lapsia.

Lähe siitä liitosta, se oli mun elämäni paras päätös, lapset ovat mulla puolet ajasta eikä päivääkään vituta enää mikään.

Tavalliset banaalit ihmiset joiden elämä on pelkkää turhauttavaa arkista raatamista päivästä toiseen ja kehdosta hautaan tuottavat aina uuden sukupolven, jonka elämä on samanlaista pelkkää arkista raatamista, jotta nämä voivat taas toistaa saman virheen. Eikä edes menestyneet, rikkaat, koulutetut ja terveet vanhemmatkaan voi taata lastensa onnellisuutta. Ainoa moraalisesti oikea päätös on tietoisesti katkaista tämä loputon pyörä ja pidättäytyä lisääntymästä kokonaan. Tämä koskee koko ihmiskuntaa.

I feel you bro pienellä erotuksella - en kadu siksi, että sain 3 ihanaa lasta. Muuten samaistun, mutta lapsistani en luopuisi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Olet rasittava.  Kukaan ei kiellä sinua tekemästä noin, mutta ihan oikeasti, älä tule rehvastelemaan jollain epälaumasieluisuudellasi.   Sinusta nyt vaan ei ollut avikseen tai äidiksi. Yksinkertaisesti näin. Ja kun olet vielä aseksuaalinen niin tuo on sinulle hyvä elämäntapa.  

 

Kummaa mölötystä, että ihmiset menisivät jostain helkkarin ryhmäpaineesta naismisiin. Eivät mene. Katsos joillakin on vain luonnollinen pariutumistarve, halu saada lapsia, halu omaan perheeseen jne.

Tarve voi olla noihin kaikkiin joko omasta tahdosta tai alitajuntaisesti olettamuksista/paineesta/kasvatukseen perustuen. Et voi väittää, etteikö yleinen oletus  aikuisuudesta ole vieläkin ummehtuneesti se, että ihmiset pariutuvat ja hankkivat lapsia?

Ja vaikka selkeä päämäärä olisi elämässä olla onnellisesti perheellinen niin se tunne ja tahto voi olla ihan jotain muuta vaikka 10 vuoden päästä. Kyllä ihmiset ikääntyessään katuu ja muuttaisivat menneisyydestään monia asioita, etenkin sellaisia, jotka  omaa elämää radikaalisti (esim. avioliitto).  Saa katua ja tuntea harmia, ei siinä ole mitään väärää.