Kadun vaimoani ja lapsiani.

Masennus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.

Näitä tapauksia on koska ihmisille VALEHDELLAAN, että lapset ja perhe-elämä on autuaaksi tekevä asia, tai että se kuuluu jokaisen aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Hienoa että ap puhuu. Pitääkin puhua eikä kenenkään pidä syyllistyä siitä että on joutunut kanaemokulttuurin aivopesemäksi.

Se ei oikeastaan ole kanaemojen keksimä, vaan kirkon isien, patriarkaatin. Nainen ja mies, ja nykyaikana sitten kirjaimellisesti vain tämä nainen ja mies pienessä kodissaan luovat pientä elämäänsä. Jostain 50-luvulta vielä niin, että äiti pysyy kotona hoitaen yksinään lapset, ja isä hankkii elantoa työpaikassa. Mikä kuvio! Todellisuudessa kaipaisitko yhteisöllisyyttä paljon enemmän, läheisiä aitoja ihmissuhteita, tai ainakin suuri osa meistä.

Tee kuten Camilla tulee ilmavirtaa koko kortteli sekasin osta kypärä voi tulla osumaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

Jokainen vanhempi voi myös edes ohikiitävän ajan miettiä silloin tällöin sitä, että se lapsi siinä vieressä tai sylissä ei ole itsestäänselvyys. Voi käydä vaikka lasten syöpäosastolla saamassa ymmärrystä siitä, miten hauras elämä voi olla ja miten lopulta lyhyt, vaikka sitä saisikin sen aikuisiän verran. Jos sinulla on perhe, jossa ollaan terveitä ja hyvintoimeentulevia ja onnellisia, niin opettele arvostamaan sitä, äläkä kitise omissa lapsellisissa haavekuvissasi vastuuttomasta elämästä.  Sinun suurin merkityksesi on lapsissasi.

Toi oli taas niin törkeästi sanottu joltakin mammulilta jonka maailmaan ei mahdu kuin oma äitiys ja omat lapset.

Kenenkään elämän suurin merkitys ei helkkari sentään ole kenessäkään muussa kuin ko. ihmisessä itsessään. 

Tällä logiikalla kuulut sitten siihen joukkoon, jonka mielestä lapsettomilla ei ole mitään arvoa, heillä kun ei ole lapsia.

Ei, vaan jos ihminen on tehnyt lapsia niin hänen vastuunsavulottuu näihin lapsiin ja heidän lapsiinsa. Oman elämänsä saa sössiä, se loppuu aikanaan, mutta jos on lapsia niin sen vaikutus jatkuu seuraaviin sukupolviin. Se on vsstuu joka on otettava vakavasti. Se ei kerro lapsettoman elämän arvosta mitään. Totta kai jokaisen ihmisen oma elämä on yhtä arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

En ikinä pysty tajuamaan sitä kuinka ihmisille tulee jotenkin suurena yllätyksenä se, kuinka rankkaa sen vastasyntyneen kanssa oikeasti on..kaikki lähipiirissäni on ollut tästä järkyttyneitä. Itse kyllä olen aina ajatellut nimenomaan että se on varmasti ihan hirveää..itse en lapsia edes halua.

Kyllä, se on uskomattoman rankkaa etenkin jos ei ole mitään turvaverkkoa. Rankkaa on myös olla kotiäiti eli aina ihan yksin lasten kanssa ja mies reissutöissä. Kivaa kun lapset sairastavat vuorotellen ja lopuksi äiti, joka kuitenkin samalla hoitaa pikkulapsia.

Palkaksi sitten sai kyselyjä: miten saat aikasi kulumaan kotona maatessasi!

Voi kauhee. Et ollenkaan osannut ennakoida tilannetta ennenkuin teit lapsia? Etkä vielä sittenkään osannut ennakoida, kun lapsia oli jo yksi ja lisää vaan piti saada.

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisin mieheni kokevan yhteisen elämän tuollaiseksi, niin antaisin hänelle vapauden heti. Minä en ole kenenkään onnen tiellä enkä halua miestä, joka ei halua minua. Ressukkakin vielä, kun tällaisella palstalla purkautuu, mutta ei uskalla päin naamaa sanoa.

Tämähän on keskustelupalsta, jonka tarkoituksena on että täällä voi anonyymisti keskustella myös ongelmallisista asioista. Josko vaikka saisi jotain neuvoja ennenkuin menee sanomaan kenellekään päin naamaa yhtään mitään. 

Kommentoitko samalla tavalla jokaiselle naiselle, joka hakee täältä tukea erilaisiin ongelmatilantesiin?

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset banaalit ihmiset joiden elämä on pelkkää turhauttavaa arkista raatamista päivästä toiseen ja kehdosta hautaan tuottavat aina uuden sukupolven, jonka elämä on samanlaista pelkkää arkista raatamista, jotta nämä voivat taas toistaa saman virheen. Eikä edes menestyneet, rikkaat, koulutetut ja terveet vanhemmatkaan voi taata lastensa onnellisuutta. Ainoa moraalisesti oikea päätös on tietoisesti katkaista tämä loputon pyörä ja pidättäytyä lisääntymästä kokonaan. Tämä koskee koko ihmiskuntaa.

Miksi ihmeessä? Minun sukukuntani elämä on ollut oikein onnellista ja mielekästä pääosin. Luulin aina että vain teinit pitävät aikuiselämää banaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.

N38

Jos lasten "hankkiminen" on sulle pelkkää "uhrautumista" niin ehkä olis kannattanut jättää se homma kokonaan väliin. Olis varmaan paljon helpompi päästä pettämään, kun ei olis noita hankittuja siinä jaloissa pyörimässä. 

Jännää että niin moni täällä näkee perhe-elämän laumasieluisena ja banaalina. Tässä kun itse katselen noita iltapalaa syöviä lapsia ja halailen ja pussailen ne kohta nukkumaan, niin ajattelen eläväni tosi ainutlaatuista ja ihanaa elämää, jossa on päivittäin minulle erityisiâ hyviä hetkiä. Olkoon sitten banaalia, mutta kelpaa minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.

N38

Jos lasten "hankkiminen" on sulle pelkkää "uhrautumista" niin ehkä olis kannattanut jättää se homma kokonaan väliin. Olis varmaan paljon helpompi päästä pettämään, kun ei olis noita hankittuja siinä jaloissa pyörimässä. 

Tämän mukaan asiat vain tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olet normaali ihminen. Perhe-elämän ankarassa tiimellyksessä olisi luonnotonta, jollei ajattelisi poislähtemistä joka päivä. Se ei silti tarkoita, että pitäisi tehdä toisin. Arki vaan on tiukkaa hääräämistä, että perhe tulee hoidettua. Lapset ovat kuitenkin lopulta ainoa tärkeä asia maailmassa. Monet kaverit jäävät ja tutut kuolevat ja työura jää aikanaan unholaan. Treenatuinkin vartalo kulahtaa ja askel lyhenee. Vain lapset pysyvät.

Miten hirveää perhe-elämä oikeasti on, jos on normaalia ajatella poislähtemistä joka päivä? Siis niidenkin, jotka ovat ihan vapaaehtoisesti perheen perustaneet?

Itse vela, koska olen aina tiennyt, että minusta ei tuohon hommaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.

N38

Jos lasten "hankkiminen" on sulle pelkkää "uhrautumista" niin ehkä olis kannattanut jättää se homma kokonaan väliin. Olis varmaan paljon helpompi päästä pettämään, kun ei olis noita hankittuja siinä jaloissa pyörimässä. 

Sanoinko että se on pelkkää uhrautumista?

N38

Exälläni oli kai samat tuntemukset kuin AP:lla. Sanoutui irti perhe-elämästä ja lapsistaan. Niinkin voi näköjään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Exälläni oli kai samat tuntemukset kuin AP:lla. Sanoutui irti perhe-elämästä ja lapsistaan. Niinkin voi näköjään tehdä.

Näitä “sisintään kuuntelevia” sankareita riittää 🤷‍♀️.

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Vastuu on banaalia. Sitoutuminen on banaalia. Tyytyminen on banaalia. Lapset ja niiden aiheuttama vaiva on banaalia. Lisääntyminen on banaalia. Työnteko on banaalia. Parasta on kai istua juttelemassa baarissa Kierkegaardista vailla mitään siteitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

No joo. Vähän samaa. Vaimon voisin kyllä vaihtaa, mutta lapsia en. En ikinä luopuisi heistä. En käsitä miehiä, jotka eivät piittaa omista lapsistaan.

m48

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Onneksi et itse ole syyllistynyt samaan 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Olet tainnut oikeesti tehdä tämän palstan tämän päivän uhriutumisennätyksen. Ja kilpailu on kyllä ollut kova.

Niin. Sitä on joko perhe tai ei ole. Kun kuolet eikä ole perhettä niin näin helteillä sut löydetään jo muutamassa päivässä kun alat haista.