Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Sille on olemassa nimikin: itsetunto.

Kun tietää ja tuntee oman itsensä, osaa sanoa mitä kaipaa. Ei siihen tarvita muita ihmisiä.

Sosiaalista painetta tulee aina olemaan. Itsestään kiinni miten siihen suhtautuu.

Tietenkin. Ja hyväitsetuntoinen ihminen voi haluta olla lauman jäsen. 

Aivan. Puhut nytten valinnasta.

Nykyään saa myös elää itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Sille on olemassa nimikin: itsetunto.

Kun tietää ja tuntee oman itsensä, osaa sanoa mitä kaipaa. Ei siihen tarvita muita ihmisiä.

Sosiaalista painetta tulee aina olemaan. Itsestään kiinni miten siihen suhtautuu.

Tietenkin. Ja hyväitsetuntoinen ihminen voi haluta olla lauman jäsen. 

Aivan. Puhut nytten valinnasta.

Nykyään saa myös elää itselleen.

Tietenkin saa, ja yhä suurempi osa länsimaisista ihmisistä tekee niin, joko valinnasta tai pakosta. Ei se, että elää epäkonventionaalista elämää kerro mitään ihmisen itsetunnosta. Ihminen saattaa olla kaikessa konservatiivisuudessaan hyvinkin itsevarma ja myös valitsemastaan elämätavasta varma. En minä lähtisi ihmistä laumasieluisuudesta syyttämään vain koska hän ei elä rebel rebel -elämää.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

No ettekö voi sopia muutaman päivän NS. omia lomia? Siis että kumpikin teistä pääsee yksin/kavereiden kanssa jonnekin edes silloin tällöin? Itse olen näin tehnyt muutaman kerran vuodessa siitä asti, kun lapsi oli 1v ( nyt 10) Samoin mies pääsee omille kalareissuilleen, kun haluaa. Oman jaksamisen kannalta tosi tärkeää, että saa olla välillä muutaman päivän ilman vastuuta perheestä ja saa tehdä itselle tärkeitä juttuja.

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama vika. Tai en nyt tiedä kadunko, en usko että olisin lapsettomana sinkkuna ollut onnellisempi, luultavasti olisin kokenut että jotain puuttuu elämästä. Minä olisin tarvinnut tämän tiedon siitä, etten olekaan hyvä äiti enkä vaimo ja parempi pysyä pinnallisemmissa suhteissa. Mutta en minä olisi sitä ilman lapsia ja miestä tajunnut. Ja nyt on liian myöhäistä.

Ja kilin kellit! Hankit oman asunnon ja saat joka toisen viikon vapaata.

Avioliitto ja lapset harvoin toimii niin et suhde kukoistaa. Mä en oo koskaan katunut lapsia, mutta avioliitto oli minulle vankila. Ainaista lasten, kodinhoitoa ja ruuanlaittoa. Siksi lähdin menee. Lapset on hoidettu vuorotellen yhdessä eron jälkeen. Nyt kaikki aikuisia. Nautin yksin asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Onpa sulla ankea elämäntyyli. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tälleen ainaisena yksineläjänä ei tuo kuulosta kyllä mun elämältä lainkaan. Toki minulla ei ole lapsia toisin kuin aloittajalla, mutta en ole koskaan käyttänyt tinderiä, enkä ole myöskään alkoholiin menevä.

Minä olen elänyt yksin ja lapsettomana 16 vuotta. Ei sutinaa, ei säätöä, eikä uskonnollisia syitä sinkkuudelle. Hirjun tempaukseni taitaa olla, että ostan markettijäätelön sijaan kahvilasta käsintehtyä jäätelöä. Tai lähden ulkomaille tapaamaan ystävääni, jonka kanssa kierrämme museota 6h putkeen. Ei juo, polta enkä Tinderöi.

No, en kyllä tee muutenkaan paljoakaan samoja asioita mitä muut tekevät, joko omasta ilosta tai ryhmäpaineesta.

Olen aina ollut tällainen rauhallinen yksinmöllöttäjä.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.

Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.

Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.

Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Ei mitään kostoa, mistä sellaisen tempaisit? Aloituksesta henki vahvasti, että mies tietää vaimonsa haluavan jatkaa perhe-elämää. No, sitten antaa jatkaa, mutta miestä on vaihdettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Onko aloittaja siis nainen, joka on naimisissa naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Hän KATUU eli haluaisi ettei tilannetta olisi edes syntynyt. Eikä ne lapset käy, jos vanhempi niin haluaa.

Turha itkeä, kun p-kat on housussa. Toki voi kuvitella itsensä myös ihan yksikseen sinne rivarikaksioon, saa sitä tosiaan sanoa lapsille, että isillä on nyt muuta menoa.

Lopettakaa tämmöiset typerät reuhotukset yksinäisyydestä rivitaloasunnossa.   Ei ole olemassa vain kahta vaihtoehtoa.

Ennemminkin pitäisi miettiä, millaista haluaisi elämänsä olevan.  Siis, millaista olisi hänen ideaalinen perhe-elämänsä.  Hienointa vielä, jos vaimon kanssa voisi tätä miettiä.   Sitten seuraavaksi miettimään sitä, miten hommaa voitaisiin muuttaa niin, että se vastaisi toivotunlaista elämää.   Ehkä tarvitaan vähän hengitystilaa eli ihan ikiomaa aikaa.  (jota tietysti pitää tarjota molemmille vanhemmille, mutta jota tarjousta ei ole pakko ottaa vastaan).   Tilaa saa niin, että lapselle hankitaan jokin harrastus, jolloin ollaan vähän erillään vapaana.

Sopii myös muistaa, että lastenhoitoapua saa rahalla, jos sitä on ja semmoista tarvitaan.   Ja kotonakaan kaikkea ei tarvitse tehdä itse, esim siivouksesta ei tarvitse riidellä, eikä käyttää koko päivää siihen että aloittaisi, mutta siirtyy ja siirtyy kun ei huvita, kun hankkii siivojan.   Harrastusaikaa harvemmin tulee, ellei sitä harrastusta priorisoi, eli etukäteen päättää koska esim treenaa ja myös treenaa just silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Onko aloittaja siis nainen, joka on naimisissa naisen kanssa?

Lässyn, lässyn taas näiden tinderihullujen kanssa, jotka eivät ymmärrä, että kaikkien elämä ei ole yhtä epätoivoista kuin heidän.

Kenen kanssa aloittaja on naimisissa on ihan yhdentekevää.  Tilanne ei ole mitenkään sukupuolisionnainen ja mahdollinen kaiken muotoisissa aviksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Mitä ovat nämä kovin epätavalliset valinnat joita olet elämässäsi tehnyt, jos saan kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

+

Eiks ne lapset just sieltä vaimon vitusta ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa puolisolle, ettei halua jatkaa perhe-elämää. Ensin voi luvata hoitaa lapset, kun vaimo käy Tinder- ym. treffeillä, kunnes hän löytää perhekeskeisen miehen elämäänsä. Kyllä se siitä alkaa lutviutua!

Mitä ihmeen kostoa sä siellä haudot? Aloituksessa ei puhuttu toisista naisista, eikä edes halusta vaihtaa toiseen. Ap kaipaa omaa aikaa ja yksin olemista. Sä luulet että kihnääminen treffeillä tai tinderissä muuttaisi tilannetta ainakaan parempaan suuntaan kenenkään osalta?

Onko aloittaja siis nainen, joka on naimisissa naisen kanssa?

Lässyn, lässyn taas näiden tinderihullujen kanssa, jotka eivät ymmärrä, että kaikkien elämä ei ole yhtä epätoivoista kuin heidän.

Kenen kanssa aloittaja on naimisissa on ihan yhdentekevää.  Tilanne ei ole mitenkään sukupuolisionnainen ja mahdollinen kaiken muotoisissa aviksissa.

Mun mielestä aloittaja on mies, joka tietää vaimonsa kaipaavan perhe-elämää. Ehdotus on siis se, että mies hoitaa lapsiaan vielä sen aikaa, että vaimo saa hankittua uuden kumppanin.

Olet itsekeskeinen paskiainen, siinä syy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.

N38

Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.

Tosi hyvä kommentti. Mun pitäisi kehittää siitä onnellisuudesta vielä sellainen versio jossa kaikki osapuolet olisivat riittävän onnellisia. Perheellisenä ei voi ajatella vaan sitä että on itse onnellinen, eikä puolisolla ja lapsilla väliä. Mä en tiedä että miten hyvin nämä self help -kirjat tarjoaa vastauksia tilanteisiin joissa pitää ottaa muita huomioon.

N38

Jonkin valjun self-helpin ja "terapian" sijasta mä suosittelisin vaikkapa Helena Frith Powellin kirjaa "Two Lipsticks and a Lover", jossa ranskalaiset naiset kertovat siitä, miten pysyvät nuorekkaina (myös salasuhteiden avulla!)

Huomattavasti kehittävämpää ja hauskempaa luettavaa.

"In search of answers, travel and lifestyle journalist Helena Frith Powell goes behind the scenes to investigate the famous French je ne sais quoi. Talking to fashion gurus, beauty experts and It Girls, professional seducers, lingerie designers and personal shoppers, she discovers a whole new world: indispensable wardrobe and beauty secrets; shopping done the right way and exercise routines promising lasting success; advice on sex toys, family life, relationships and clandestine affaires. French women, Helena realises, achieve maximum effect with the least amount of effort."

Olihan tuo sarkasmia? Olihan?

Ei. 

Meillä Suomessa on melko perinteikäs ja vanhanaikainen suhtautuminen mm. avioliittoon ja mikäs siinä, mutta välillä tekisi hyvää vähän avata silmiään ja mieltään ja tutustua muihin ajatusmalleihin.

Joka toinen avioliitto purkautuu ja pettäminen on tosi yleistä. Onko se sitten hienompaa, jos se tehdään huulipunat ojossa ja tyylikkäästi puettuna ja perse timminä - en tiedä.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä että eletään yhteiskunnan odotusten mukaisesti eikä käytetä omaa päätä. Vauvallakin näkee tosi paljon mistä nainen/mies aloituksia, joista huokuu sosiaalinen paine.

Luullaan jonkun tuovan mukanaan onnea, kunnes herätäänkin eräänä päivänä tukka nuhjuisena burnoutin partaalla ärsyttävän puolison vierestä.

Olemme laumaeläimiä. Haluamme olla osa laumaa. Tämä on ihmisyyden valtavirtaa, joten onnea maailmaan, jossa sosiaalista painetta ei ole. Toki aina osaa ihmisistä tekee mitä huvittaa. Tuoko se suuremman onnen - toivottavasti heille.

Minä olen tuo aina vastavirtaan ja omiin suuntiinsa pulikoinut N40.

Olen hyvin onnellinen elämääni. Vierestä seuraten valitettavasti onnellisempi kuin suurinosa lauman mukana ryhmäpaineen pelossa menneet. Siis he, jotka ovat suorittaneet elämää listan mukaan elämättä sitä itse. Opinnot tähän mennessä ja tällaiselta alalta. Puoliso tähän mennessä, naimisiin tähän mennessä. Talo tähän mennessä, jos mahdollista, jos ei niin ainakin yhteenmuutto tähän mennessä. Lapsi/lapsia tähän mennessä. Nämä harrastukset, jotka on hyväksyttyjä ja suositeltuja ja joita muutkin tekee. Nämä lomamatkat, joille muutkin lähtevät. Nämä mielipiteet, poliittiset näkemykset, ajatukset jne. jotka ovat sen oman ryhmän viitekehyksen sisällä.

Voi, kun ihmiset pysähtyisivät miettimään hyvissä ajoin jo, että kuka minä olen ja mitä minä aidosti haluan. Ettei tehtäisi päätöksiä tyyliin "Apua, oon vielä sinkku, en kelpaa kellekään!" tai "No lapset nyt vaan kuuluu elämään, pitää ainakin 1 hankkia" tai "Parisuhteessa riidellään aina enemmän tai vähemmän" tai oma suosikkini "Kun on puoliso/perhe, voi keskittyä elämään omaa elämäänsä, kun se on nyt hankittu". Jä tämä itseään normaalina pitävän suusta!

Musta tuntuu että ihmiset elää nykyään tosi erilaisia ja vaihtelevia elämiä eikä ollenkaan tollaista ennaltasuunniteltua kuin sanot. Elämässä on myös pakkoja, jotka rajaa vaihtoehtoja. Ihmisen täytyy yleensä elättää itsensä, on opiskeltava ja tehtävä töitä. Biologia saa meidät lisääntymään. Muutenhan variaatiota on ihan hirveästi. Eikä kaikilla ole periaatteellista tarvetta olla iniikkeja lumihiutaleita ja uida vastavirtaan. Perhe-elæmä ja vakaa työ yms. voi olla oikeesti kivoja juttuja.