Lue keskustelun säännöt.
Miksi ylipaino on nykyään uusi normaali?
Miksi.
04.07.2021 |
THL kertoo seuraavaa:
"Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista vähintään ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava."
Kysymys kuuluu miten ja milloin tästä tuli uusi normaali? Ja ja jos kuulut ylläoleviin, niin miten kilot kertyivät tai lähtivät kertymään?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainon skaalaa on jo laajennettu alaspäin. Yhtä hyvin voisi ylöspäinkin pari pykälää.
Kun miettii, mistä se BMI alunperin tuli.
Se skaala nimenomaan laajeni naisille ylöspäin kun otettiin heillekkin käyttöön miesten BMI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lihavuuden normalisointi ja ihmisarvon sekoittaminen aiheeseen. Jokainen ihminen on samanarvoinen. Mutta ylipaino on tie kohti vakavia sairauksia. Kun sanot tämän ääneen, saat kuraa niskaan. Liikalihavuus ei ole normaalia millään tavoin. Itse laihdutin 30 kg ja ei enää ikinä sille tielle. On paljon parempi olo monin tavoin.
Miten? Olen 5 vuotta yrittänyt laihduttaa, ei onnistu aina repsahdan.
Haluaisin kyllä olla normaalipainossa, mutta itsekuri 0.
Sama ongelma kaikilla lihavilla, ei itsekuria.
N35 ja 100kg
Vaatevalmistajat muuttivat kokostandardeja niin, että sama koko on oikeasti isompi. Niinpä hoikkien on todella vaikeaa löytää sopivia vaatteita nykyään.
Pysyin noin 30-vuotiaaksi asti hoikkana, koska olin lapseton opiskelija. Minulla oli paljon aikaa liikkumiselle ja muutenkin rento elämä.
Valmistumisen, stressaavan työelämään siirtymisen ja lasten saamisen jälkeen kiloja alkoi kertyä. Meillä ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa, joille olisi saanut lapset hoitoon.
Samalla mies kamppaili työllistymisen kanssa, vaikka oli jo yksi AMK-tason tutkinto suoritettuna. Oli siis stressiä rahasta. Säästettiin omistusasuntoon. Parisuhteessakin oli ongelmia, ehkä liittyen miehen sisäiseen kamppailuun pärjääkö elämässä vai ei (ts. saako vakinaisen työn). Hän vaihtoi alaa ja opiskeli uuden AMK-tutkinnon.
Oli niin rankkoja vuosia ilman minkäänlaista tukea ympäristöltä, että siitähän se lihominen alkoi. Omalla kohdallani paras keino pysyä normaalipainossa olisi se, että olisi mahdollisimman vähän paineita ja stressiä elämässä ja se, että lapset saisi säännöllisesti hoitoon. Riittäisi voimia huolehtia omasta itsestä yhtä hyvin kuin opiskeluaikoina, kun olisi hyvä tukiverkko jakamassa vastuuta lapsista.
Ihmiset yrittävät olla hyviä vanhempia, hyviä työntekijöitä, hyviä asunnonomistajia, hyviä ystäviä ja kaikkeen ei vaan riitä voimat. Moni jättää sen omasta itsestä huolehtimisen viimeiselle sijalle. Ensisijaisesti pyritään huolehtimaan muista elämän osa-alueista.
Miehenä huomaa että on kauhean vaikea löytää itsensä kokoista tai hoikempaa naista. Olen kokoa S/M ehkä vois olla maksimissaan 5 kiloa ylimääräistä, niin naiset järjestetään jotain L-xxl joita tulee vastaan. Mies 36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on niin tylsää, ilman hyvää syötävää.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun edelleen luullaan, että rasva on ruokavalion ongelmana. Voin kertoa, että se on sokeri ja hiilihydraatit. Mutta ette usko, kun se ei lue iltapaskoissa eikä hesarissa. Olkaa siis läskejä sitten.
Rasva liiallisesti käytetttynä on ruuan suurin ogelma. Edelleen.
Ihminen tarvitsee kaikkia noita, sokeria, hiilihydraatteja ja rasvaa, mutta ei liikaa ja ylitsevuotavasti.Kakkostyypin diabetestakin pidetään jo verisuonisaurautena, enemmän kuin aineenvaihdunnan sairautena.
Sokeri ei rasvoita sisäelimiä, eikä hiilihydraatit, mutta runsan rasvan käyttö tekee sen.
Ei ole, vaan liialliset hiilarit (varsinkin höttövehnää syödään ihan liikaa), sokeri ja vääränlainen rasva eli kaikenlaiset teknorasvat, kuten kovetetut tai osittain kovetetut kasviöljyt mitä keksit, einekset yms. ruoan tapaiset tuotteet ovat pullollaan. Hyi h*lvetti sitä paistoöljyn hajuakin jossain pikaruokapaikassa...
Inhoan selityksiä, kuten lasten saanti, tukiverkostojen puute lihavuuteen. Vaikka lapsen saa ei tarvitse ylensyödä ja lenkille kyllä pääsee lastenkin kanssa. Nykyään on melkein hyväksyttävämpää olla ylipainoinen, kuin hyvässäkunnossa oleva +30v synnyttänyt nainen. Kateus. Itsestään ja kropastaan ei myöskään saa olla ylpeä jos on pysynyt normaalipainossa, tähänkin tulee varmasti alapeukkuja runsain mitoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tätä yritetään levittää yksilön ongelmaksi, noilla luvuilla on selvää, että kyseessä on kulttuurinen ongelma. Arkiliikunnan sekä fyysisten töiden määrä on vähentynyt vuosikymmeniä, kun eri työvaiheita niin vapaa-ajalla kuin töissäkin automatisoidaan ja samaan aikaan tarjolla on entistä enemmän runsaskalorisia ruokia halpaan hintaan. KFC aloittaa juuri Suomessa...
Se mitä valtio voi järkevästi tehdä, on kova haittaverotus runsaskalorisille ravintoköyhille ruoille. Mitä yksilö voi tehdä, on opettaa lapsensa esimerkin voimalla liikkumaan.
T. Normaalipainoinen 30-vuotias, jonka äiti opetti hyötyliikunnan ja isä liikunnan liikunnan itsensä vuoksi
Juuri näin. Lisäksi antaa lapsilleen terveen ruokasuhteen: sopiva määrä terveellistä tuoretta ruokaa, ei lahjontaa herkuilla, ei tuputusta ja lautasen tyhjäksi syömisen pakotusta, ei muiden mieliksi syömistä (ota nyt vielä pala, mummulle tulee paha mieli), ei karkkipäivää, ei mättöviikonloppuja, ei yksivuotiaille ja taaperoille sokeria ja isoja jätskejä ja korvapuusteja kahviloissa, ei jatkuvaa mehunjuontia, ei limuja arjessa....
Niin kirjoitti:
Kehopositiivisuusaktivistit ovat siis ainakin yhdessä asiassa väärässä : he eivät ole vähemmistö. Vaan tuon % luvun mukaan maamme enemmistö. Jos ylipainosta puhutaan.
Voi luoja, tilanne on ollut sama jo vuosia, eikä tilasto tule yllätyksenä kuin sinulle. Ihmisten painon lisääntyminen näkyy ihan katukuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan selityksiä, kuten lasten saanti, tukiverkostojen puute lihavuuteen. Vaikka lapsen saa ei tarvitse ylensyödä ja lenkille kyllä pääsee lastenkin kanssa. Nykyään on melkein hyväksyttävämpää olla ylipainoinen, kuin hyvässäkunnossa oleva +30v synnyttänyt nainen. Kateus. Itsestään ja kropastaan ei myöskään saa olla ylpeä jos on pysynyt normaalipainossa, tähänkin tulee varmasti alapeukkuja runsain mitoin.
Minä alapeukutin. Ihan siitä syystä, että vaikutat jotenkin luulevan liikoja omasta mielenkiintoisuudestasi. Olen minäkin normaalipainoinen, tukiverkoton pienten lasten äiti, enkä ole huomannut kenenkään olevan mitenkään kateellinen minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lihavuuden normalisointi ja ihmisarvon sekoittaminen aiheeseen. Jokainen ihminen on samanarvoinen. Mutta ylipaino on tie kohti vakavia sairauksia. Kun sanot tämän ääneen, saat kuraa niskaan. Liikalihavuus ei ole normaalia millään tavoin. Itse laihdutin 30 kg ja ei enää ikinä sille tielle. On paljon parempi olo monin tavoin.
Miten? Olen 5 vuotta yrittänyt laihduttaa, ei onnistu aina repsahdan.
Haluaisin kyllä olla normaalipainossa, mutta itsekuri 0.
Sama ongelma kaikilla lihavilla, ei itsekuria.
N35 ja 100kg
Miksi alapeukkuja? Itsekurin puute on ongelma, 90% lihavista.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainon skaalaa on jo laajennettu alaspäin. Yhtä hyvin voisi ylöspäinkin pari pykälää.
Kun miettii, mistä se BMI alunperin tuli.
Se skaala nimenomaan laajeni naisille ylöspäin kun otettiin heillekkin käyttöön miesten BMI.
mikä skaala naisilla sitten muka oli ennen bmi:tä, joka kehitettiin jo 1800-luvulla??
Se on kyllä tosi tuskaista seurata vierestä avopuolison päin p*rsettä syömistä, kun tietää ettei asiasta voi huomauttaa tai syttyy sota... koska "jos mun syömiseen aletaan puuttumaan tai huomauttelemaan, se on lähtö heti" kuten täälläkin on monessa ketjussa asiasta kommentoitu. Avopuoliso siis syö joka päivä "herkkuja" eli keksejä, pullaa, leivoksia tai nyt kesällä jäätelöä jne. Ei mitään järkeä, kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että niitä herkkuja ei ole tarkoitettu syötäväksi joka päivä. Väkisinkin tuntuu, että on elämäänsä jotenkin tyytymätön kun pitää tuollaista harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Pysyin noin 30-vuotiaaksi asti hoikkana, koska olin lapseton opiskelija. Minulla oli paljon aikaa liikkumiselle ja muutenkin rento elämä.
Valmistumisen, stressaavan työelämään siirtymisen ja lasten saamisen jälkeen kiloja alkoi kertyä. Meillä ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa, joille olisi saanut lapset hoitoon.
Samalla mies kamppaili työllistymisen kanssa, vaikka oli jo yksi AMK-tason tutkinto suoritettuna. Oli siis stressiä rahasta. Säästettiin omistusasuntoon. Parisuhteessakin oli ongelmia, ehkä liittyen miehen sisäiseen kamppailuun pärjääkö elämässä vai ei (ts. saako vakinaisen työn). Hän vaihtoi alaa ja opiskeli uuden AMK-tutkinnon.
Oli niin rankkoja vuosia ilman minkäänlaista tukea ympäristöltä, että siitähän se lihominen alkoi. Omalla kohdallani paras keino pysyä normaalipainossa olisi se, että olisi mahdollisimman vähän paineita ja stressiä elämässä ja se, että lapset saisi säännöllisesti hoitoon. Riittäisi voimia huolehtia omasta itsestä yhtä hyvin kuin opiskeluaikoina, kun olisi hyvä tukiverkko jakamassa vastuuta lapsista.
Ihmiset yrittävät olla hyviä vanhempia, hyviä työntekijöitä, hyviä asunnonomistajia, hyviä ystäviä ja kaikkeen ei vaan riitä voimat. Moni jättää sen omasta itsestä huolehtimisen viimeiselle sijalle. Ensisijaisesti pyritään huolehtimaan muista elämän osa-alueista.
Ihan samanlain ennenkin oli stressiä ja huolia, mutta ei silti ihmiset syöneet heti liikaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lihavuuden normalisointi ja ihmisarvon sekoittaminen aiheeseen. Jokainen ihminen on samanarvoinen. Mutta ylipaino on tie kohti vakavia sairauksia. Kun sanot tämän ääneen, saat kuraa niskaan. Liikalihavuus ei ole normaalia millään tavoin. Itse laihdutin 30 kg ja ei enää ikinä sille tielle. On paljon parempi olo monin tavoin.
Miten? Olen 5 vuotta yrittänyt laihduttaa, ei onnistu aina repsahdan.
Haluaisin kyllä olla normaalipainossa, mutta itsekuri 0.
Sama ongelma kaikilla lihavilla, ei itsekuria.
N35 ja 100kgMiksi alapeukkuja? Itsekurin puute on ongelma, 90% lihavista.
-sama
Ei ole. Ongelmasi on laihduttaminen, ei itsekurin puute.
Kun himo on tarpeeksi suuri, mikään määrä itsekuria ei auta. Tätä himoa voi pienentää syömällä riittävästi, säännöllisesti, monipuolisesti, ravitsevasti ja joustavasti eli niin ettei mikään ole kiellettyä. Jos olet syönyt huonosti / yrittäen laihduttaa pitkään, myös tasapainon saavuttaminen kestää pidempään.
Myös esimerkiksi stressin vähentäminen, hyvät yöunet, merkitykselliset sosiaaliset suhteet, mielekäs tekeminen ja itsensä rakastaminen, arvostaminen ja hyväksyminen (kehopositiivisuus) pienentävät himoa ruokaan / herkkuihin, jolloin on helppoa syödä hyvin ja terveellisesti ja huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Miten muuten määrittelet itsekurin? Ihmisen elämässä kun on useita osa-alueita (ja niin on syömisessä ja terveellisissä elintavoissakin).
Vierailija kirjoitti:
Akoille maistuu viinit ja suklaa.
Viiniä tulee juotua harvoin, mutta tummaa suklaata syön kyllä päivittäin. Paino normaali eikä vyötärölihavuutta ole. Toki muut elintavat vaikuttaa suuresti myös MUTTA siitä on ihan tutkimuksiakin että säännöllisesti tummaa suklaata nauttivat ovat hoikempia kuin sitä välttelevät. :) Tummuusaste taisi olla vähintään 70 prossaa ja määrät 15g-70g suklaata päivässä. Minulla myös haitallinen kolestori laski kun lisäsin kyseisen herkun määrää ruokavaliossani. Toki pitää muistaa että kaakaobisnes on usein tosi epäeettistä, joten ehdottomasti Reilun kaupan versiot kaupasta mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Pysyin noin 30-vuotiaaksi asti hoikkana, koska olin lapseton opiskelija. Minulla oli paljon aikaa liikkumiselle ja muutenkin rento elämä.
Valmistumisen, stressaavan työelämään siirtymisen ja lasten saamisen jälkeen kiloja alkoi kertyä. Meillä ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa, joille olisi saanut lapset hoitoon.
Samalla mies kamppaili työllistymisen kanssa, vaikka oli jo yksi AMK-tason tutkinto suoritettuna. Oli siis stressiä rahasta. Säästettiin omistusasuntoon. Parisuhteessakin oli ongelmia, ehkä liittyen miehen sisäiseen kamppailuun pärjääkö elämässä vai ei (ts. saako vakinaisen työn). Hän vaihtoi alaa ja opiskeli uuden AMK-tutkinnon.
Oli niin rankkoja vuosia ilman minkäänlaista tukea ympäristöltä, että siitähän se lihominen alkoi. Omalla kohdallani paras keino pysyä normaalipainossa olisi se, että olisi mahdollisimman vähän paineita ja stressiä elämässä ja se, että lapset saisi säännöllisesti hoitoon. Riittäisi voimia huolehtia omasta itsestä yhtä hyvin kuin opiskeluaikoina, kun olisi hyvä tukiverkko jakamassa vastuuta lapsista.
Ihmiset yrittävät olla hyviä vanhempia, hyviä työntekijöitä, hyviä asunnonomistajia, hyviä ystäviä ja kaikkeen ei vaan riitä voimat. Moni jättää sen omasta itsestä huolehtimisen viimeiselle sijalle. Ensisijaisesti pyritään huolehtimaan muista elämän osa-alueista.
Kannattaisi miettiä millaista esimerkkiä antaa lapsille. Lasten kanssa voi lenkkeillä, pyöräillä, uida ja syödä ja kokata terveellistä ruokaa.
Ei monellakaan ole tukiverkostoja; turha se on sillä selitellä että olisi järkevää tunkea roskaa alas kurkusta.
Jos on liian raskasta niin kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä niin opastetaan miten hommataan lapsenvahti tai mennään tukiperhe jonoon jos haluaa omaa aikaa.
Voit myös pitää lapsia päiväkodissa vaikka 30min pitempään päivittäin ja juosta sen ajan. Töissä sähköpöytä että voi seisoa ja portaissa juoksemista. En kyllä ymmärrä miksei voi treenata silloin kuin lapset on läsnä. Kaiken ikäiset lapset yleensä rakastaa kaikenlaista aktiviteettia.
Ruokavalio kuntoon. Laske kalorit ja sillä siisti.
On hyvä muistaa, että painoindeksiä ei ole kehitetty mittamaan kehon koostumusta tai terveyttä. Painoindeksi on puhtaasti tilastotieteellinen työkalu, joka kehitettiin mittaamaan isoja ihmisjoukkoja ja tilastollisia lainalaisuuksia, ei yksilöitä.