Onko täällä muita kolmekymppisiä, jotka haluaisivat tavallisen elämän okt:ssa, pari lasta, farmariauton jne. mutta niihin ei tule ikinä olemaan varaa?

En haaveile mahdottomasta. Oma talo, ei tarvitse olla mitään luksusta. Lapsia yksi tai kaksi. Koira. Auto pihaan. Ehkä etelänmatka viiden vuoden välein. Puutarhanhoitoa ja tavallista elämää. Pihaan trampoliini ja kaasugrilli. Ei kuitenkaan pitsauuneja eikä design-kalusteita vaan ihan arkisia juttuja.

Näistä useimmat asiat eivät tule ikinä olemaan mahdollisia taloudellisista syistä. Olen akateeminen pätkätyöläinen keskisuuressa kaupungissa, mies on pienipalkkaisella alalla. Jos oltaisiin pelattu kortit oikein niin oltaisiin opiskeltu oikeille aloille, valmistuttu nuorena ja hankittu heti ensiasunto. Sitten homma voisi onnistua, mutta meidän elämä ei ole mennyt tuon kaavan mukaan eikä kotoa ole saatu mitään eväitä hyvän elämän rakentamiseen.

Ainoa vaihtoehto olisi muuttaa johonkin muuttotappiopaikkakunnalle ja ryhtyä vaikka siivoustöihin. Sitä ollaankin jo vakavasti mietitty, kun tuntuu älyttömältä että kaksi työssäkäyvää ihmistä joutuu elämänsä tappiin asti elämään vuokralla kerrostalossa ja luopumaan kaikista haaveistaan.

Kohtalontovereita?