Siis mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Kaverini on entinen narkkari ja nyt odottaa vauvaa hänen miehensä kanssa. Ei siinä mitää. Iloinen asia ja silleen, mutta miten tähän raskauteen suhtautuu muut niin jotain aivan ihan hirveää. Oikein kannustetaan antamaan lapsi huostaan vaikka äiti on täysin selvä? Koskaan ei ole alkoholia nauttinut mutta huume koukussa ollut 20 vuotta ja nyt niistäkin eroon. Kysyn vaan miksi tämä tuleva äiti ei saisi nauttia elämästään ja tulevasta lapsesta? Kuitenkin tämä ihminen hakeutuu hoitoon ilman muiden patistuksia.....
Kommentit (28)
Jos oot joskus mokaillut ja virheitä tehnyt niin ei kai se loppuelämää voi pilata ja kuitenkin tämä kaveri on lusinut linnassa rangaistukset niin miksi ei voisi nyt nauttia elämästä rauhassa ?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään on ollut kuivilla
huhtikuussa tulee vuosi täyteen
nisti on aina nisti vaikka voissa paistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään on ollut kuivilla
huhtikuussa tulee vuosi täyteen
Olisin huolissani. Tuo on vasta tauko, ei kuivilla olo. Jos 5+ vuotta niin se olisi kuivilla oloa
Vierailija kirjoitti:
Jos oot joskus mokaillut ja virheitä tehnyt niin ei kai se loppuelämää voi pilata ja kuitenkin tämä kaveri on lusinut linnassa rangaistukset niin miksi ei voisi nyt nauttia elämästä rauhassa ?
ap
Ja oli syyttömänä siellä vankilassa?
Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Ja persoonallisuushäiriöt, riippuvuudet, jne on kroonisia ja niistä ei parannuta. Vankilassa ei ole yhtään tyyppiä, joka ei sairasta jotain persoonallisuushäiriötä.
Narkkari ikuisesti narkkari. Ällöttäviä ovat alinta saastaa, lapsia tuollaiselle, ei ikinä.
Ajatteletko sä ap yhtään lapsen etua? Vai mielummin äidin "onnea?"
Kuinka paljon näitäkin tarinoita on kerrottu ja joku on vielä noin naiivi? Päihde- ja mielenterveysongelmista ei parannuta vuodessa, ei kahdessa, kolmessa, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vankilassa ei ole yhtään tyyppiä, joka ei sairasta jotain persoonallisuushäiriötä.
Oisko lähdettä tälle?
Vierailija kirjoitti:
Missä pahvilaatikossa sinä elät?
En ! Ihmettelen vain suuresti miten kaikki mielummin haukkuu/arvostelee/uhkailee lasuilla vaikka äiti on selvä? Miksi ei voida tukea/kannustaa mielummin?
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko sä ap yhtään lapsen etua? Vai mielummin äidin "onnea?"
Tietenkin molempien parasta ajattelen. Äiti on kuitenkin lapselle äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko sä ap yhtään lapsen etua? Vai mielummin äidin "onnea?"
Kaikessa on kyse aikuisista ja heidän tunteista.
Jotenkin 9kk kuivilla olo on niin lyhyt aika etten ihmettele muiden reaktioita. Kohta kun vauva syntyy ja elämäntilanne rankentuu niin entistä vaikeampi pysyä kuivilla.
Lapsen syntymä on suuri ja kuormittava muutos elämässä. Se on hieno hetki, mutta nostaa myös herkästi omia lapsuuden traumoja pintaan. Se yhdistettynä lapsen vaatimaan sitovuuteen, mahdolliseen univelkaan ja yleiseen elämänmuutokseen voi pistää kupin nurin tai vahvistaa omaa päätöstä päihteettömästä elämästä. Lopputulemaa on vaikea ennustaa. Toivottavasti heillä on kaikki tuki ja apu helposti saatavilla tasapainoisen arjen ylläpitämiseksi.
Onneksi meillä suomessa on lastensuojelu joka pelastaa lapset tuollaisilta vanhemmilta.
Todella hienoa, että on pystynyt jättämään huumeet ja elämään selvin päin jo lähes vuoden. Se ei kuitenkaan ole vielä aika eikä mikään tuollaisella käyttöhistorialla. Ei kuitenkaan puhuta enää mistään kokeilusta tai parin vuoden viihdekäytöstä, vaan todellisesta riippuvuudesta. Ihmisellä on täysi tekeminen sopeutua elämään ilman huumeita, kohtaamaan kaikki tunteeensa ja vastoinkäymiset selvinpäin, rakentamalla sosiaalinen piirinsä uudelleen (tämä on aika pakollinen, koska läheinen kaveeraaminen käyttäjien kanssa ei tue omaa elämää selvinpäin), pystyä huolehtimaan asioistaan jne. Siihen vielä vastuu vauvasta, yövalvomiset, taloushuolet, ihmisten asenteet ym., niin ei ole helppo rasti. Niin kauan, kun äiti pysyy päihteistä erossa ja huolehtii lapsesta asianmukaisesti, ei ole mitään syytä huostaanotolle pelkän historian takia. Hän tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen sekä viranomaisilta, että myös teiltä ystäviltä, että jaksaa myös sitten, kun vauva on maailmassa. Ihanaa, että olet hänen rinnallaan ja tuet, se on kullanarvoista, mutta muista kuitenkin, että hän on vasta selvän taipaleensa alussa ja nyt kyseessä on myös oikea ihmislapsi, jonka tulevaisuutta määrittelee myös, tai ennen kaikkea, ensimmäiset vuodet, joista ei jää muistikuvia, mutta kaikki jää tunnemuistiin. Eli älä pelkää tilanteen vaatiessa tehdä myöskään lasua, se voi olla molempien pelastus jossain kohtaa. Toivon hänelle ja lapselleen kaikkea hyvää ja ettei huostaanottoa jouduttaisi koskaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää itsestäsi vaan.
Täh?? Mä puhuin tässä mun kaveristani, en itsestäni!
Kuinka pitkään on ollut kuivilla