Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita kolmekymppisiä, jotka haluaisivat tavallisen elämän okt:ssa, pari lasta, farmariauton jne. mutta niihin ei tule ikinä olemaan varaa?
03.07.2021 |
En haaveile mahdottomasta. Oma talo, ei tarvitse olla mitään luksusta. Lapsia yksi tai kaksi. Koira. Auto pihaan. Ehkä etelänmatka viiden vuoden välein. Puutarhanhoitoa ja tavallista elämää. Pihaan trampoliini ja kaasugrilli. Ei kuitenkaan pitsauuneja eikä design-kalusteita vaan ihan arkisia juttuja.
Näistä useimmat asiat eivät tule ikinä olemaan mahdollisia taloudellisista syistä. Olen akateeminen pätkätyöläinen keskisuuressa kaupungissa, mies on pienipalkkaisella alalla. Jos oltaisiin pelattu kortit oikein niin oltaisiin opiskeltu oikeille aloille, valmistuttu nuorena ja hankittu heti ensiasunto. Sitten homma voisi onnistua, mutta meidän elämä ei ole mennyt tuon kaavan mukaan eikä kotoa ole saatu mitään eväitä hyvän elämän rakentamiseen.
Ainoa vaihtoehto olisi muuttaa johonkin muuttotappiopaikkakunnalle ja ryhtyä vaikka siivoustöihin. Sitä ollaankin jo vakavasti mietitty, kun tuntuu älyttömältä että kaksi työssäkäyvää ihmistä joutuu elämänsä tappiin asti elämään vuokralla kerrostalossa ja luopumaan kaikista haaveistaan.
Kohtalontovereita?
Kommentit (101)
Minut tämä ketju sai miettimään sitä, että onko akateemisesti kouluttautuminen kuitenkaan niin kovin kannattavaa taloudellisesti kuin mitä sen merkitystä korostetaan. On sillä tietysti muita arvoja. Ja riippuu tietysti alastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, trampoliini, farmariauto? Ihan kuin olisi kyse vain esineistä. Kaikki vain maallista harhaa, jonka menetät kuitenkin.
Eli koko yhteiskunnan pyörittäminen on turhaa kun me kaikki kuollaan kuitenkin? Turha opiskella ja mennä töihin kun kuollaan kuitenkin? Turha tehdä mitään kun kuollaan kuitenkin?
Sinä voit mennä luostariin asketismiin kuluttamaan maallisen vaelluksen aikasi, mutta moni muu haluaisi kokea muutakin kuin kärsimystä ja niukkuutta elämänsä aikana. Eihän siinä elämisessä hyvänen aika ole ideana kerätä materiaa tuonpuoleista varten vaan tätä elämää varten. Se vaan on taivahan tosi, että korkeampi sosioekonominen asema korreloi myös paremman henkisen ja fyysisen terveyden ja korkeamman elinajanodotteen kanssa.
Tarkoitat varmaan että
Raha on vain väline tavoitteiden saavuttamiseen. Siis sitä ei hankita vain saamisen iloksi. Annat arvoa ja saat vastineeksi rahan, jonka käytät vaikka hyvinvointiin etkä pelkän materian keräämiseen
En halua koiraa. En välttämättä omakotitaloa tai autoakaan. Viihdyn ihan hyvin tässä kaksiossani lähellä Helsingin keskustaa. Miehiä tulee ja menee...
Voi sen oktalon myös omistaa läheltä jotain pienempää keskikokoista kaupunkia, esim Pori, Vaasa, Kajaani tms. Halvempi hintataso asumiskuluissa, mutta toki oma auto on pakollinen. Ollaan kolmekymmppinen DI&KTM pariskunta saamassa ensimmäistä lasta ja asutetaan omakotitaloa juuri pienemmän keskikokoisen kaupungin kehyskunnassa. Tontit sen verran halvempia ettei olisi näin isoon ollut varaa siellä pienemmässäkään keskikokoisessa kaupungissa saatikka Helsingin, Turun, Tampereen tai Oulun kehyskunnissa.
Jos oktalo, farmarivolvo, pari lasta ja koira on itseisarvoja itsessään ja sijainnilla ei niin väliä, niin kyllä se priorisoinnilla kolmikymppisillä työssäkäyvillä pitäisi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Ja eniten ärsyttää kun tätä vuokraluukussa palkkapäivästä toiseen kituuttamista yritetään brändätä jonain trendikkäänä, tiedostavana ja ekologisena elämäntapana. Tosiasia on se, ettei monillakaan 20-30-vuotiaista yksinkertaisesti tule olemaan varaa kehyskunnassa ja omakotitalossa asumiseen saati lapsiin ja autoon.
Olis painajaista joutua jonkin kehyskunnan perukoille, hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Aika surullista, että valtaväestön mielestä lasten hankinta ei onnistu, jos ei ole omakotitaloa, autoa, trampoliinia yms. keskiluokan ikoneita.
Ei, vaan että ei voi luottaa tulevaisuuteen niin, että uskaltaisi lapsia tehdä.
(Ja kun joku uskaltaa pienipalkkaisena tehdä lapsen tai lapsia ja asuu vuokrakerrostalossa vuokralla, yhteiskunta ylenkatsoo ja kyselee että miksi teit lapsia kun et voi tarjota niille sitä, tätä ja tota).
Millä lailla yhteiskunta ylenkatsoo, ja kuka kyselee? Minä olen pienituloisena tehnyt lapsia, asun vuokralla (tosin nykyisin lähisukulaiselta vuokratussa asunnossa, mutta kuitenkin), ja kaikenlaista olen silti pystynyt tarjoamaan lapsille. Vaikka minulla ei olisikaan varaa ostaa omakotitaloa, pitää autoa tms. Ollaan kuitenkin matkusteltu (ulkomailla ja kotimaassa), lapsilla on harrastuksia ja heille ostetaan asioita, joita tarvitsevat - kuten vaatteet, askartelutarvikkeet, ulkoiluvälineet, polkupyörät, sukset, luistimet, jne. Trampoliinia ei ole, kun ei ole omaa pihaa. Ja polkupyörät on ostettu (hui, kauheaa!) käytettynä. Kesäisin lomaillaan vanhempieni mökillä.
Millä lailla pienituloisuuteni on nyt pilannut lasteni elämän? (Niin joo, ja toisen vanhemman tuloja ei ole - olen eronnut lasten isästä, joka ei myöskään osallistu kuluihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Lapsiperhe-elämä ei vaadi autoa eikä ainakaan taloa.
Juu ei niin. Kyllähän niitä lapsiperheitä maailmassa asuu savimajoissa ja maakuopissakin.
Aika lapsellinen ja junttimainen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Aika surullista, että valtaväestön mielestä lasten hankinta ei onnistu, jos ei ole omakotitaloa, autoa, trampoliinia yms. keskiluokan ikoneita.
Ei, vaan että ei voi luottaa tulevaisuuteen niin, että uskaltaisi lapsia tehdä.
(Ja kun joku uskaltaa pienipalkkaisena tehdä lapsen tai lapsia ja asuu vuokrakerrostalossa vuokralla, yhteiskunta ylenkatsoo ja kyselee että miksi teit lapsia kun et voi tarjota niille sitä, tätä ja tota).
Aika hurjaa jos esim. neuvolassa tulee palautetta, kun ei pysty (tai halua) tarjota lapsille elämää omakotitalossa tramppoineen, kaasugrilleineen, kultaisine noutajineen ja muineen.
Helsinkiläisen näkökulmasta kuulostaa valtavan koomiselta ja kreisiltä, että neuvola huolestuisi, jos lapsella ei ole trampoliinia :D Tai jos perhe ei asu omakotitalossa.
Kannattaa yrittää iloita siitä mitä on,jos esimerkiksi kaikki ovat terveitä,on katto pään päällä,ruokaa riittää ja on läheisiä ihmisiä.Huomisesta kun ei koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman talon, ystäviä, auton, ajokortin, puolison ja paremman palkan haluaisin (tai lottovoiton). Lapsia en missään nimessä halua.
Ei tässä nyt varmasti tarkoitettu tuollaista tilannetta kuin sinulla. Sinähän olet pystynyt kertomasi mukaan kuiitenkin paljon tarjoamaan . Ei lapselle ole väliä onko vuokra vai omistusasunto, kunhan alue lapsiperheelle sopiva ja takaa pysyvyyttä. Suomessa on paljon lapsiperheitä jotka ei oikeasti pysty rahallisesti mitään tarjoamaan lapsilleen, ei edes harrastuksia tai kaverin synttäreille pääsyä kun lahjan osto on kynnyskysymys. Luulen että tällaista tilannetta tarkoitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itae haaveilen 2-3 huoneen vuokrakämpästä. Parista kidistä ja ihanasta miehestä. Työpaikka saisi olla vakituinen ja terveys voisi olla hyvä. Ulkomaille voisi joskus mennä lomalla.
Omakotitalossa liikaa hommia minulle, ei kiitos. Autoa en halua myöskään. Liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Aika surullista, että valtaväestön mielestä lasten hankinta ei onnistu, jos ei ole omakotitaloa, autoa, trampoliinia yms. keskiluokan ikoneita.
Ei, vaan että ei voi luottaa tulevaisuuteen niin, että uskaltaisi lapsia tehdä.
(Ja kun joku uskaltaa pienipalkkaisena tehdä lapsen tai lapsia ja asuu vuokrakerrostalossa vuokralla, yhteiskunta ylenkatsoo ja kyselee että miksi teit lapsia kun et voi tarjota niille sitä, tätä ja tota).
Millä lailla yhteiskunta ylenkatsoo, ja kuka kyselee? Minä olen pienituloisena tehnyt lapsia, asun vuokralla (tosin nykyisin lähisukulaiselta vuokratussa asunnossa, mutta kuitenkin), ja kaikenlaista olen silti pystynyt tarjoamaan lapsille. Vaikka minulla ei olisikaan varaa ostaa omakotitaloa, pitää autoa tms. Ollaan kuitenkin matkusteltu (ulkomailla ja kotimaassa), lapsilla on harrastuksia ja heille ostetaan asioita, joita tarvitsevat - kuten vaatteet, askartelutarvikkeet, ulkoiluvälineet, polkupyörät, sukset, luistimet, jne. Trampoliinia ei ole, kun ei ole omaa pihaa. Ja polkupyörät on ostettu (hui, kauheaa!) käytettynä. Kesäisin lomaillaan vanhempieni mökillä.
Millä lailla pienituloisuuteni on nyt pilannut lasteni elämän? (Niin joo, ja toisen vanhemman tuloja ei ole - olen eronnut lasten isästä, joka ei myöskään osallistu kuluihin).
Tähän tarkoitin viitata edellisellä kommentilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun okt-talossa. Olen 30. Vakityö julkisella puolella. Olen akateeminen. Mutta en ole onnellinen siistissä sisäduunissani. Kyynistyn päivä päivältä enemmän. Jippii.
Itsellekin 3-kymppisenä 90-luvun lama-aikana nuo asiat tuntuivat utopialta. Nuorempana kiinnostivat ihan muut jutut, ja sitten valmistuttua ja turhaan 'oikeita' töitä etsiessä tajusin, että eihän keskiluokkaisen tylsää elämää niin vain saakaan vaikka haluaisi. Nyt minulla monien vaiheiden kautta on vakituinen kohtuupalkkainen työ ja aikuistuvat lapset, ja materiaa sen verran että ex-köyhänä humanistina nolottaa, vaikkei noita kaikkia ap:n mainitsemia asioita olekaan. Yleensä elämä vie eteenpäin, vaikkei siitä tietenkään varmuutta ole. Elämään pystyy kyllä oikein hyvin ilman omakotitaloakin, pk-seudulla sellaisesta ei kannata edes haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Lapsiperhe-elämä ei vaadi autoa eikä ainakaan taloa.
Juu ei niin. Kyllähän niitä lapsiperheitä maailmassa asuu savimajoissa ja maakuopissakin.
Aika lapsellinen ja junttimainen kommentti.
Ei vaan täysin samantasoinen vastaus, kuin lainattu kommentti...
Ei, koska mulla oli jo noi 26v ja on edelleen ja kaikkea muuta.
Ei tuon nyt niin hankalaa luulisi olevan.
Jos akateeminen tutkinto on tullut hankittua, opiskelutaidot riittävät monillekin aloille joilla tienaa kohtuullisesti. Koulutuksen hankkii parissa vuodessa. Sitten vaan pikkupaikkakunnalle asumaan. Omakotitalon ostaa heittämällä jos edes toinen teistä on työssä jossa tienaa 3 000 eur/kk tms.
20km matkaa sinne keskisuureen kaupunkiin, ei paha. Tai vaihtoehtoisesti 40-50km, kunhan ei puhuta välistä Hkin keskusta-joku muu paikka. Siis Tampere, Turku, Jyväskylä, tms.
Onnistuu ihan heittämällä.
Nykyään tuntuu olevan niin, että on pakko kouluttautua kaupalliselle alalle jos rahaa haluaa. Monen tie käy kauppakorkeaan..
Olisikohan niin että jos lapset tekee ensin niin varmasti sinetöi ettei mitään noista tule nyt tai tulevaisuudessa. Tosi fiksua tehdä ensin nälkäisiä suita ja sitten ihmetelle mihin rahat meni. Nykyajan nuorten elintaso-ongelmat on oikeasti olemassa. Työelämäsilppu, elintasopyramidin kippaus ja korkea vuokrataso, ja tuohon päälle pitäisi vääntää vielä tulevaisuuden veronmaksajat.