Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita kolmekymppisiä, jotka haluaisivat tavallisen elämän okt:ssa, pari lasta, farmariauton jne. mutta niihin ei tule ikinä olemaan varaa?
03.07.2021 |
En haaveile mahdottomasta. Oma talo, ei tarvitse olla mitään luksusta. Lapsia yksi tai kaksi. Koira. Auto pihaan. Ehkä etelänmatka viiden vuoden välein. Puutarhanhoitoa ja tavallista elämää. Pihaan trampoliini ja kaasugrilli. Ei kuitenkaan pitsauuneja eikä design-kalusteita vaan ihan arkisia juttuja.
Näistä useimmat asiat eivät tule ikinä olemaan mahdollisia taloudellisista syistä. Olen akateeminen pätkätyöläinen keskisuuressa kaupungissa, mies on pienipalkkaisella alalla. Jos oltaisiin pelattu kortit oikein niin oltaisiin opiskeltu oikeille aloille, valmistuttu nuorena ja hankittu heti ensiasunto. Sitten homma voisi onnistua, mutta meidän elämä ei ole mennyt tuon kaavan mukaan eikä kotoa ole saatu mitään eväitä hyvän elämän rakentamiseen.
Ainoa vaihtoehto olisi muuttaa johonkin muuttotappiopaikkakunnalle ja ryhtyä vaikka siivoustöihin. Sitä ollaankin jo vakavasti mietitty, kun tuntuu älyttömältä että kaksi työssäkäyvää ihmistä joutuu elämänsä tappiin asti elämään vuokralla kerrostalossa ja luopumaan kaikista haaveistaan.
Kohtalontovereita?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Säästämällä ja sijoittamalla voi hyvällä tuurilla saada tarvittavat rahat kasaan. Toki siihen menee aikaa, eikä niistä ok-taloista ja trampoliineista ole enää paljonkaan iloa kun lapsentekoikä on ohi.
Me ollaan säästetty ja sijoitettu ja ollaan molemmat pienituloisia. Nyt myytiin sijoituksia kun olivat niin mielettömästi plussalla ja ostettiin uusi okt. Lapset jo isompia kyllä. Tämä on vaatinut äärimmäistä säästeliäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vei 13 vuotta päästä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerätkää itse oman omaisuutenne, kuten ne suuret ikäluokat ovat tehneet. Ei nekään niitä heti saanut. Valtaosa niistä on duunareita pienillä palkoilla.
Nää on vaan niitä valintoja…Itsekin joutunut valinnan tekemään..Ratkaisin asian niin, että työpaikka on edelleen Helsingissä (missä työt enimmäkseen ovat, vastaavia töitä kotipaikkakunnalta olisi tosi vaikea löytää vaikka onkin isohko kaupunki) ja ostin talon pitkän matkan päästä mistä oli varaa ostaa. Sukulaisia asuu tällä paikkakunnalla niin jtn tuttua oli ennestään. Työmatka on siis jtn 150 km suuntaansa mutta etäitöiden aikakaudella työpaikalla ei tarvii käydä kuin pari krt vko (nyt korona-aikaan ei ollenkaan).
Hakekaa töitä Helsingistä ja asumisunelmat toteutatte vaikka Salossa, jossa talot on halpoja, mutta junalla pääsee tunnissa Helsinkiin….?
On nuorten elämässä eteenpäin pyrkivien nuorten ihmisten kannalta todella surullista, että suomalaisten ostokykyky on Euroopan alhaisimpia. Tämä johtuu pitkälti järkyttävän korkeasta veroasteesta ja holtittoma suureksi kasvaneesta julkisesta sektorista joka kuluttaa työtä tekevien resurssit. Päättäjät ovat pitkälti hyväätarkoittavia hölmöjä, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja, jatkuva verojen korottaminen huonosti tuottaviin julkisiin hankkeisiin ja maailman pelastamiseen tehdään työtä tekevien selkänahasta varastamalla. Edes 1800-luvun isäntä ei riistänyt torppareitaan nykyisellä tavalla ja siitä kuitenkin nousi työväenaate, jonka lapset ovat nyt pahimpia riistäjiä.
Joku toimittaja kirjoittanut aloituksen kerätäkseen materiaalia aihetta käsittelevään lehtijuttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En samaistu. Ollaan molemmat miehen kanssa pienituloisia. Viime kuussa sain nettona palkkaa 1300e, siitä 500 laitoin aspiin kuten joka kuukausi, mies tekee samoin. Asutaan halvasti nyt (vuokra 680e) eikä shoppailla turhuuksia. Asp tilille on kertynyt jo noin 25 000e. Katsellaan parhaillaan Turusta asuntoja, mutta sopivaa ei vielä ole tullut vastaan. Meidän on kuitenkin mahdollista saada ihan kiva omistusasunto vaikka tulot on pienet.
Totta varmasti. Ja ihan sama kuvio oli meillä mieheni kanssa 25 v. sitten, oli opintolainaa, valmistuttiin laman keskelle, ei saatu vakityötä. Ei puhettakaan, että oltaisiin saatu asuntolainaa, eikä oltaisi uskallettu ottaakaan. Tuntui epätoivoiselta.
Meidän ratkaisu oli muuttaa pienelle paikkakunnalle sen aikaiseen Oulun lääniin. Mies sai töitä ihan toiselta alalta, mihin oli koulut käynyt. Minä perustin yrityksen. Ensin asuttiin vuokralla, sitten ostettiin vanha talo, myöhemmin rakennettiin uusi. Lainaa saatiin, kun tuloja oli ja talo oli erittäin halpa. Nykyrahassa se maksoi 40 000 ja oli kuitenkin ihan ok-kuntoinen. Kun myimme sen, saimme 110 000, tosin olimme tehneet siihen paljon remppaa.
Kolme lasta on kasvatettu ja toimeen on tultu, vaikka välillä niukasti. Nyt on jo hyvä tilanne. Ainoa mihin ei ole rahat riittäneet, on matkailu. Suomessa kyllä on reissattu ja naapurimaissakin käyty, mutta ei mitään rantalomia tai kaukomatkoja. Olemme silti olleet onnellisia ja lapset sanovat aina, että heillä oli ihana lapsuus. Näin on ollut hyvä, teimme oikean ratkaisun aikoinamme. Kumpikaan emme ole tehneet oman alan töitä juuri ollenkaan, mutta tykkäämme työstämme kumpikin ja tienaamme ihan hyvin.
Aluksi oli vaikea tottua pikkukaupungin elämänmenoon, mutta muutaman vuoden kuluttua se oli sitä normielämää ja isompi kaupunki tuntui liian isolta. Eli ei ole enää piiiitkäään aikaan ollut ikävä kaupunkielämää. Täällä on kaikki mitä jokapäiväiseen elämään tarvitsemme. Myös lapset aikovat opiskelujen jälkeen palata näille seuduille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on akateeminen pätkätyöläinen. Ongelmana on ettei kellään ole varaa maksaa kaikille akateemisille mitään hulppeaa palkkaa. Jos ap olisi opiskellut lääkäriksi tms. niin ei olisi tuollaista ongelmaa. Joku nais- tai kehitysmaatutkija. Ihan fine, että Suomessa on kolme kehitysmaatutkijaa. Neljäs joutaakin kortistoon.
Nyt kannattaa unohtaa se akateemisuus ja miettiä siltä pohjalta että ”mitä sellaista osaan josta joku voisi maksaa rahaa.”
Mulla on tavallinen elämä okt:ssa, pari lasta, farmariauto... Niin, ja mulla ei ole enää vaimoa. Järjestin kaiken mistä hän haaveili, mutta jätti silti.
Nyt mulla on siis tavallinen elämä okt:ssa, pari lasta ja farmariauto. Ikinä ei ole varaa tehdä mitään ekstraa ja yksinäisyyttä kestää vielä kymmenen vuotta, koska en jaksaisi uusperhettä. Lasteni takia en talostakaan vielä luovu. Ex-vaimo elää velatonta sinkkuelämää vailla vastuita.
Harkitkaa tarkasti mistä haaveilette ja kenen kanssa.
Lapsiani en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki. Helsingissä saat halvalla hyvän, ison, uudehkon asunnon. esim. asumisoikeusasunnoista. Rivari 120m2 vastike 1200€. Eihän se omakotitalo ole mut ihanan halpa. Ja jos työttömyys iskee niin vuokravastikkeeseen saa asumistukea. Ei tarvii muuttaa pois heti jos jää työttömäksi, toisin kun lainanmaksun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin meillä Tampereella nuorista aikuisista haaveilee omasta talosta, mutta uskoo ettei se koskaan ole mahdollinen. Samaan aikaan suuret ikäluokat asuvat isoissa taloissaan ja haluavat muuttaa kaupunkiin pienempiin kerrostaloasuntoihin. Velattomat talot, joiden arvo moninkertaistunut vuosikymmenten aikana.
Tasan ei käy onnen lahjat.
Meillä taas nuoret aikuiset osti Tampereelta omakotitalon. Toinen opiskelee ja toinen on duunari, eikä ongelmia. Eihän omistusasumisen ja vuokralla asumisen asumiskustannusten ero ole kovinkaan suuri, jos ei mitään ökytaloa osta.
Kerrotko alapeukuttaja, mitä kohtaa tuosta viestistä alapeukutit?
Tämä siis oli kylmä fakta. Lapseni osti puolisonsa kansa omakotitalon Tampereelta ja pärjäävät ihan hyvin. Eivät tietenkään mitenkään leveästi elele, mutta molemmat "tarkanmarkan" ihmisiä, joten kulurakenne kunnossa. Heillä siis asumiskustannukset nousivat noin 600 euroa kuussa, eli 300 per nuppi.
Alapeukutin, koska omalla kohdalla asumiskustannukset nousisivat 650€ -> 1200€ jos vaihtaisin tästä vuokraluukusta lähes vastaavaan, mutta omaan. Minulle tämä olisi ongelma, vaikken elä törsäilevää elämää muutenkaan. Muutenkin kuulostaa siltä, että on vanhemmat lainantakaajina jos pienituloiset nuoret ostavat ok-talon.
Niin siis sinä vertaat nyt yhden ihmisen tilannetta kahden ihmisen tilanteeseen ja annoit siksi alapeukun??? Tässä ketjussa puhutaan nimenomaan pariskunnan omakotitalohaavesita ja sinä tulet alaåeukuttamaan, koska et ole yksinäsi samalla viivalla pariskunnan kanssa???
Enhän vertaa, puoliso on minullakin. Saman verran omistusasunto maksaa, muutti sinne sitten 1 tai 4 ihmistä. :D Kylläpäs sulla meni alapeukku tunteisiin, kohdistin sen nimenomaan tähän lauseeseesi, joka ei pidä paikkaansa:
"Eihän omistusasumisen ja vuokralla asumisen asumiskustannusten ero ole kovinkaan suuri, jos ei mitään ökytaloa osta"
Ei maksa. Asiallinen rivarikolmio sinkkumiehelle olisi ollu 20 vuotta sitten noin 90-100 k€. Erehdyin perheellistymään ja sen seurauksena maksan vielä viisi vuotta lainaa (280 k€) vaikka tein tästä kämpästä 45% itse ( ja autotallista 80%).
Joten erotus yksinasuja vs perheellinen 180 k€...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kyyel! Minä aloitin 30-vuotiaana opiskelemaan rahakasta alaa ja ny minulla on kaikki tuo. Lapset sain kun olin 38 ja 40v,
Oletteko vähän aloitekyvyttömintä?
Jäin miettimään, haluaako ap tosiaan kaikki nuo luetellut asiat oikeasti vai vain siksi, että "niin kuuluu tehdä". Olen itse kasvanut kuvaillussa idyllissä ja oman lapseni olen kasvattanut pääosin rivarikolmiossa. En kaipaa omakotitalon jäätävää työmäärää, vaikka siinä asuessa olisikin oma rauha. Autoa on täällä pienemissä kylissä pakko pitää, kun julkista liikennettä ei ole. Auto kuitenkin on vanha, enkä ole sitä vaihtamassa vain siksi, että naapurikin vaihtoi. Kun itselle on selkeää, mitä oikeasti haluaa, on helpompi tehdä päätöksiä, jotka mahdollistavat ne haaveet. Esim. Ensisijaisesti haluan lapsia - keskityn siihen, ensisijaisesti haluan omakotitalon - mihin minulla on varaa? jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Lapsiperhe-elämä ei vaadi autoa eikä ainakaan taloa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, trampoliini, farmariauto? Ihan kuin olisi kyse vain esineistä. Kaikki vain maallista harhaa, jonka menetät kuitenkin.
Eli koko yhteiskunnan pyörittäminen on turhaa kun me kaikki kuollaan kuitenkin? Turha opiskella ja mennä töihin kun kuollaan kuitenkin? Turha tehdä mitään kun kuollaan kuitenkin?
Sinä voit mennä luostariin asketismiin kuluttamaan maallisen vaelluksen aikasi, mutta moni muu haluaisi kokea muutakin kuin kärsimystä ja niukkuutta elämänsä aikana. Eihän siinä elämisessä hyvänen aika ole ideana kerätä materiaa tuonpuoleista varten vaan tätä elämää varten. Se vaan on taivahan tosi, että korkeampi sosioekonominen asema korreloi myös paremman henkisen ja fyysisen terveyden ja korkeamman elinajanodotteen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Lapsiperhe-elämä ei vaadi autoa eikä ainakaan taloa.
Juu ei niin. Kyllähän niitä lapsiperheitä maailmassa asuu savimajoissa ja maakuopissakin.
Haaveilen kovastikin, mutta onneksi se on mahdollista tulevaisuudessa mutta varmaan joskus 10 vuoden päästä vasta.
Mies on hyväpalkkaisessa työssä, minä lähdin 27-vuotiaana opiskelemaan itselleni vähän paremman ammatin. Aiemmin olin lähinnä pätkätöissä ja mietin mitä haluaisin tehdä.
Rahaa on saatu säästettyä kivasti. Ajateltiin että pamautetaan lapsi tulemaan nyt kun se on järkevää tässä opiskelujen ohessa. No sepä ei tullutkaan, joten lapsettomuushoidoissa käydään. Siihen valtaosa säästöistä sitten palaakin. Valmistun onneksi ammattiin, josta saan erittäin todennäköisesti töitä eli omakotitalohaaveet tulevat kyllä joskus toteutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Turha miettiä, miksi syntyvyys laskee.
Lapsiperhe-elämä ei vaadi autoa eikä ainakaan taloa.
Juu ei niin. Kyllähän niitä lapsiperheitä maailmassa asuu savimajoissa ja maakuopissakin.
No ei tarvitse mennä toiseen ääripäähän... Kyllä rivarissa ja kerrostalossakin on kasvanut ihan onnellisia ja terveitä lapsia. Enemmän se on kiinni perheeseen kuuluvista ihmisistä ja elintavoista kuin siitä materiaalisesta ympäristöstä.
Eri
Itse asuin koko lapsuuden omakotitalossa. Se vaati ison työn. Pieni mökin tapainen talo ehkä olisi kiva rannalla, mutta vain kesäksi
Enhän vertaa, puoliso on minullakin. Saman verran omistusasunto maksaa, muutti sinne sitten 1 tai 4 ihmistä. :D Kylläpäs sulla meni alapeukku tunteisiin, kohdistin sen nimenomaan tähän lauseeseesi, joka ei pidä paikkaansa:
"Eihän omistusasumisen ja vuokralla asumisen asumiskustannusten ero ole kovinkaan suuri, jos ei mitään ökytaloa osta"