Pitkään yrittäneet

Hei Hongatar,

Kiva kuulla sinusta. Ja kiitos vielä kun olet silloin joskus jaksanut tämän keskusteluketjun avata!

Ikävä tietysti, että tilanteesi ei juuri nyt ole se mitä toivot, mutta varmasti asiat voivat vielä järjestyä toivomaasi suuntaan 😊

Lohdutukseksi, jos yhtään auttaa, niin minä tapasin nykyisen mieheni yli 30-vuotiaana ja hän on minua vielä useita vuosia vanhempi. Hänellä oli valmiina edellisestä liitosta jo jälkikasvua eikä ehkä samanlaista painetta hankkia lisää kuin minulla, kun halusin ainakin sen yhden. Mutta pääsimme yhteisymmärrykseen asiasta ja yritys alkoi oltuamme yhdessä alle vuoden. Onhan se lyhyt aika toki tutustua kunnolla ennen yrityksen aloitusta, mutta ihan onnellisia olemme. Eli näinkin voi käydä. Edellinen suhteeni oli tosi pitkä ja sinänsä edellisellä miehellä ei ollut mitään lapsitoiveita vastaan (vaikkei nyt suoraan suurta hinkuakaan, mutta varmaan hänelle olisi käynyt miten vain), mutta jotenkin itselleni asia alkoi tuntua luontevalta (ja aika nopeasti myös todella tärkeältä) tuosta suhteesta erottuani ja nykyisen, nykyiseen elämäntyyliini sopivamman kumppanin löydettyäni.

Tsemppiä ja onnea jatkoon! 💕

Hitsi harmittaa kun tämä ketju on niin hiljainen, oon näinä piinapäivinä samaa läpikäyvää juttuseuraa vailla. Tuolla vauva vuodelle 2023-24 ketjussa vaan alapeukutetaan kaikelle, varsinkin jos on liian aikaisin toiveikas tai muuten vaan sanoo jotain (mitä tahansa oikeastaan).. Pari vuotta sitten ekan lapsen yrityksessä sen aikainen vastaava ketju oli hirveän kannustava ja ihana, mutta ei kai aina voi sattua kivat tyypit kohdalle kun täällä anonyymisti jutellaan.

Noh, omaa napaa nyt eli letrozolit syöty, ovulaatio bongattu ja jokatoinen päivä talleteltu. Nyt voi viikon huokaista (ihan niinkuin pystyisin muka unohtamaan tän "projektin" sekunniksikaan) ja sit pääsee piinailemaan ja testaamaan. Tässä kierrossa mulla on ekaa ertaa terolut käytössä, toivotaan et siitä olis apua myös.

Hongatar, sen vielä lisään et itseasiassa todella monet mun tutut on saaneet ekan lapsen vuoden sisään siitä kun ovat tavanneet eikä heistäkään kukaan oo eronnut. Pisimpään olleilla taitaa nyt tulla 15 vuotta täyteen. No joo he tapasi nuorina, mutta kuitenkin.. Yksi tuttu jo yli 40v pari ei sitten koskaan alkanutkaan seurustelemaan, mutta hiensoti jakavat silti vanhemmuuden. Kaikki järjestyy kyllä!

Ihanaa kun kesäiset säät jatkuu vaan, koitetaan nauttia kaikki siitä.

Tsemppiä piinapäiville Helvi! Imetätkö edelleen esikoista? Sanoiko lääkäri siitä mitään, onko raskauden mahdollisisuus pienempi silloin? Me tätä kakkosta alettiin yrittämään tai toivomaan vielä silloin kun imetin, mutta ei tärpännyt. Lopetin kokonaan vuoden alussa ja helmikuussa pysyvä plussa. Aiemmin syksyllä plussasin myös mutta se meni ekalla viikolla kesken.. Syytä siihen en osaa sanoa. Tuskin ehkä imetys kuitenkaan?

Huomannut saman että nämä ketjut ovat menneet aika hiljaisiksi. Jäin miettimään että missä ne keskustelijat ovat jotka kovasti antavat alapeukkua mutta eivät sitten itse kuitenkaan pidä keskustelua yllä? Jos ei tee mieli keskustella niin eikö voi sitten vain lukea ja jättää ne kurjat alapeukut pois. Vaikka täällä oli alapeukuttajien ymmärtäjiä niin miksi tämä keskustelu on sitten näin kuollutta? Ei mun mielestä tartte käydä lukemassa mikäli ei kykene muuhun kuin alapeukuttamiseen 😑

Omia nykykuulumisia en enää tänne laita vaikka joku kysyisikin. 😊🌞

Helvi, vinkiksi ehkä (vaikka toki olisi kiva että täälläkin palstalla olisi aktiivista kannustavaa meininkiä jatkossakin), että Vau.ry:n sivuilla on paljon aktiivisia kivoja keskusteluryhmiä, joihin voi liittyä mukaan. Esim. raskautta toivovien ryhmiä jne. Tosi kannustava meininki ja paljon viestejä päivittäin. Toki siis aina mukaan eksyy joskus kurjiakin kommentteja/reaktioita, ei niitä kai voi missään välttää, mutta noin niinkuin pääasiassa vain hyvää kokemusta noista ryhmistä! Olin itse aktiivisesti mukana yritysaikana ja kun siinä kesti ja ahdisti niin tuolta sai tukea, ja nyt myös raskaana ollessa on tuolla tarjolla monia keskusteluja. 😊

Mannapuuro imetän sillä tavalla että pidetään aina se 15 päivän tauko kun syön letrozoleja, koska sitä ei saa kulkeutua taaperolle. Imetän vaan aamuisin kerran päivässä. Lääkäri oli sitä mieltä että imetys kyllä vaikeuttaa raskautumista, mutta vielä en oo ollu valmis siitä kokonaan luopumaan.. 😬 Toivon että voisin imettää tandemina, siksi vaikeilen tän asian kanssa niin paljon. Joka kerta oon ollu lopettamassa kokonaan, mutta sitten aina kun se 15 päivää on kulunut, tulee joku tilanne jossa joko lapsi nappaa yllättäen tissistä kiinni tai itse oon väsyneenä sitä tarjonnut 🤦🏻

Aloitimme loppukeväästä tutkimukset noin 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen ja lopputulos oli se, kuten ajattelinkin, että lapsia emme voi saada kuin vain hoidoilla.

Viime viikolla kävimme sitten ensimmäisen kerran inseminaatiossa ja kokemus oli niin traumaattinen, etten ollenkaan ole varma haluanko mennä toiste, jos ei tärppää. Aluksi ei tuntunut miltään, mutta sitten alkoi tuntua pientä nipistelyä, joka vähitellen muuttui todella infernaalisiksi kivuiksi. Loppuvaiheessa kipu oli niin voimakasta, että hengittäminenkin tuntui vaikealta ja toimenpiteen jälkeen yritin keskittyä siihen, etten pyörtyisi, joten en kuullut ollenkaan, mitä lääkäri vielä selitti. Sen jälkeen minut oli pakko ohjata toiseen huoneeseen lepäämään hetkeksi. Siellä itkin miehelleni, etten halua tehdä tätä enää uudelleen, johon hän totesikin, ettei hänkään halua kun se kuulosti aika kivuliaalta ja näytin todella kärsineeltä. En pariin tuntiin pystynyt kivuilta kävelemään tai istumaan kunnolla.

Haranee: tosi ikävää, että sulla oli niin traumaattinen kokemus tuo inseminaatiossa :(  Ei ole itse kokemusta, mutta ehkä tekisi hyvää jutella hoitajan/lääkärin kanssa tuosta kokemuksesta ja tietty pieni tauko tekee varmaan hyvää. Tsemppiä sinulle <3 Oletko uusi tällä keskustelupalstalla ? Paljonko teillä oli yritystä takana ? 

Mannapuuro : ihan uskomatonta ajatella, että sinulla on jo laskettu aika parin kuukauden päästä :) Onnea loppuraskauteen !

Tulin myös pitkästä aikaa tänne, on tehnyt mieli kirjoitella kyllä, mutta ei ole oikein ollut mitään kerrottavaa.  Kesästä  ehkä johtuu tämä hiljaisuus palstalla ? Tänään päästiin vihdoin hssg-tutkimukseen, mulla oli johtimet auki eikä muutenkaan pitäisi olla ongelmaa... Juteltiin myös lääkärin kanssa insemnaatiosta, mutta keskustelemme vielä miehen kanssa tästä kotona, olemme tähän saakka edenneet tämän lapsijutun  kanssa ihan askel kerrallaan.  Suoraan sanoen en ole ainakaan tänään ajatuksesta kauhean innostunut,  mutta tässä on hyvin aikaa miettiä. Kai sitä sisimmissään vaan toivoo niin kovasti, että raskaus alkaisi ihan luomusti.. :/ 

Moikka! Kävin kurkkimassa täällä, kun yritystä oli takana 6kk, mutta silloin ei tuntunut jotenkin oikealta kommentoida mitään. Nyt yritystä on takana 13kk. Kaikki tutkimukset on tehty, mitään syytä ei oo löytynyt. Pari vikaa kiertoa on ollut letrot käytössä. Fiilikset menee kierron mukana ihan vuoristorataa. Oviksen lähestyessä olo on toiveikas, sitten piinaillaan malttamattomana ja vuodon alkaessa mieliala taas sukeltaa, kunnes ovis alkaa lähestymään.

Onko teillä minkälaisia kokemuksia inssistä? Sattuuko yhtä paljon kuin aukkari? Entä kauanko yrititte letrojen kanssa ennen inseminaatiota? Ja siis toki gyne tietää, mitä tehdään seuraavaksi, mutta mielellään kuulisin teidän kokemuksia.

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiinsa harmi että keskustelu on hiljentynyt, itse sain täältä valtavasti apua ja vertaistukea aikoinaan.

Haranee, saako kysyä mikä teidän tutkimuksissanne selvisi lapsettomuuden syyksi? Komppaan Sibua, kannattaa puhua hoitoa antaneen yksikön kanssa kivuista ja inseminaatiokokemuksestanne josko jotain voisi tehdä toisin tai jos voisitte edetä toisiin hoitoihin. Toki toivottavasti ensimmäinen inssi tuottaisi jo tulosta!

Sibu, kiva että aukkari on takanapäin ja tulokset hyviä! Ymmärtäähän sen että hoitojen aloitus on iso päätös ja kukapa siltä ei mielummin haluaisi välttyä. Mutta hoidot ovat kuitenkin koko ajan yleistymään päin ja toivottavasti ette emmi asiaa siksi että se tuntuisi jotenkin nololta tai ajattelette että se tekisi teistä jotenkin huonompia :(

Tervetuloa Unis! Inseminaatiosta vain hyviä kokemuksia, minulla ei tehnyt ainakaan lainkaan kipeää. Toimitus oli omalla kohdalla todella vaivaton, kivuton/tunnoton ja nopea. Jos aukkari tuntui itsellä pienenä paineena alavatsalla, niin inssi ei kyllä yhtään miltään.

Tervetuloa mukaan Unis! Otse oon lueskellut että yleensä ensimmäisen neljän letrozol kierron aikana nähdään, tehoaako kyseinen hoitomuoto ylipäätään. Ymmärrän tämän niin, että tyypillisesti kokeillaan se neljä kiertoa ennen kuin siirrytään inssiin.

Meillä on nyt menossa viides kierto letrozoleilla, mutta jatketaan tähän malliin, koska mulla on kuulemma "hoitovaste ollut hyvä" eli rakkula on joka kerta kypsynyt ja kohdun limakalvo paksuuntunut. Kolmannesta kierrosta tulin raskaaksi (keskenmeno) joten sekin viittaa siihen että meillä tämä systeemi toimii. Annosmäärää myös nostettiin kahden kierron jälkeen, kun huomattiin että vaikutus ei alkuun ollut tarpeeksi suuri. Sain lisäksi terolutit loppukiertoon ja ovitrellen siltä varalta että ovulaatiota ei kuulu.

Mulla on nyt menossa KP 6 ja pitäis taas varailla yksityiseltä tsekkausaikaa perjantaille (kp 10). Rahanmeno hirvittää ja ehdin jo miettiä, jättäisinkö tän kontrollikäynnin väliin, mutta en taida uskaltaa kuitenkaan.. Ja tiedänpähän sitten missä mennään, onko toivoa tässä kierrossa.

Paljon tsemppiä kaikille!

Esikoisesta haaveileva täällä, moi!

Pitkään oon keskusteluja selaillu ja ihmisten tuntemuksia lueskellu ja tänään tuli semmonen olo et haluan kans jakaa oman kokemukseni tältä kiviseltä polulta. Saattaa tulla piiiitkä sepustus mut pitkä on taivalki ollu :)

Ollaan siis puolison kanssa kohta 2 vuotta yritetty omaa pientä, ja tämän vuoden keväällä alotettiin lapsettomuus hoidot. Munajohtimet on auki, verikokeet kunnossa, siittiöt ui oikein mallikkaasti ja ultrassakaa ei mitää poikkeavaa, paitsi pari kystaa vasemmassa munajohtimessa jotka vois vaikuttaa sen toimintaa, mut lääkärin mukaan niiden poistaminen vaan heikentäs sen munajohtimen toimintaa, joten ne saa olla siellä. Vaikka on hieno asia et ollaan terveitä ja luomusti raskautumine täysin mahollista (oon siis saanu keskenmenon maaliskuussa 2021) niin se kyl jotenki suututtaa et mistään ei sinällää vikaa löydy jota vois sit lähtee korjaa.

Anyhow, eka letrozol kierto siis nyt menossa, metformiinia oon syöny jo tovin, ja vasteultra oli täys floppi, sillä kun söin ne letrot kp 3-7 ja kp11 aloin tikuttaa ovista niin kun kp15 ultrattiin niin lääkärin mukaan kohdun seinämä näyttää sille et ovulaatio on ollu jo ja munasarjat taas näyttää sille et ei oo ollu. Et hänen mukaan se ikkuna on menny jo. No jatkoin silti tikuttelua vielä viikon, sillä mun ovis oireet on ollu joka ikine kierto nii selvät et kieltäydyin uskomasta et se ois menny jo. Viiva alkoki tummumaa ja oli tosi tumma kp20-22 mut ei ikinä nii tumma kun kontrolliviiva. Tässä vaiheessa alko tikut loppuu ja tietysti pohdin myös et jos ovuloin ja se hedelmöittyy ni ei kyl millää kerkiä kiinnittyä ajoissa, koska mun kierto on sellane 29-32. Silti normaalii tapaa jatkettii yrittämistä, koska mistä sitä ikinä tietää mite kroppa sen kierron suorittaa. No tästä viikko eteenpäin, eli viime lauantaihin, alko mulla alavatsassa niin perin kummalliset tuntemukset et ei kyllä ikinä menkat sille oo tuntunu. Nippailua ja semmosta paineen tunnetta.

En pystyny parii päivää istuu pitkiä aikoja, ku tuntu et alavatsassa on pieni ilmapallo. Tätä kesti 4 päivää, sivuoireena välillä vähän etova olo sekä maha sekasin, vaikka ruokavalio ollut täysin sama kun tähän asti. Tällä hetkellä siis kp 31 ja testin oon viimeks tehny kp28. Tämän jälkeen päätin et jos eivät ala viikonloppuu mennessä ni teen uuden, ja ens tiistaina pitäs terolut kuuri alottaa jos sillonkaa vielä ei oo alkanu.

Paljon oon lukenu et ihmisillä on vaan se tunne et nyt tärppäs. Sama fiilis mulla aika ajoin, mut pelottaa luottaa siihen, sillä 2 vuoden edestä pettymyksiä ei oo mikää kovi kannustava tekijä tässä. Jokatapauksessa tää paineen tunne on tällä hetkellä vaan iltasin kun menee nukkumaa, ja etova oloki menny ohi. Ainut mikä tällä hetkellä tuntuu kummalliselle on outo maku suussa. Lukenu oon et metallin maku on yks oire raskaudesta, mut samaa tekee nuo lääkkeet mitä syön. Et mene ja tiedä.

Huh, ehkä tää nyt oli pääpiirteittäi meijä tarina, päivät saattaa vähä heittää häränpyllyä, kun ei oo kalenteria tässä mistä tarkistaa. Jos jaksoit lukea koko pitkän romaanin ni kerro ihmeessä miltä nää mun tuntemukset susta kuulostaa. Tuntemukset on tietty aina tuntemuksia ja mieli saattaa pelleillä mun kanssa, mut ei pidä lakata toivomasta 😊

Harmi tosiaan, että tänne on tullut hiljaista. Alapeukutuskampanjat eivät yleensä kauheasti lisää keskusteluaktiivisuutta vaan varovaisemmatkin lähtevät varmuuden vuoksi pois; sääli, ja toivottavasti keskustelu piristyy uudelleen niin anonyymistikin keskustelevilla on joku väylä vaihtaa ajatuksia.

Vaikka olenkin ollut tosi hiljainen koko alkuvuoden, halusin tulla tänne nyt kertomaan kuulumiset. Vuodenvaihteen onnistumisen ja sittemmän keskenmenon jälkeen oli todella vaikeat ajat henkisesti. Kumminkin pitkän jälkivuodon jälkeen 3. kierrosta tärppäsi uudestaan ja olen nyt rv 17, kaikki on mennyt hyvin ja lupaavalta näyttää. Toivon kaikille pitkään yrittäneille onnea - tie on usein tosi pitkä mutta kyllä niitä onnistumisiakin tulee :) Paljon tsemppiä ja jaksamista myös!

Sain ihan äsken elämäni ensimmäisen plussan (kp 32 tai 33/28).. :') oon ihan sekaisin tällä hetkellä ! "Passitin" miehen ulos kun mulla on ollut tässä viimeiset 5-6 päivää semmoinen olo, että olisiko vihdoin tärpännyt. En kuitenkaan ole uskaltanut näistä mun aavistuksista avautua hänelle avautua kun niitä pettymyksiä on jonkin verran takana. On ollut vaan niin epätodellinen olo...

KP 28 tuli ihan pari tippaa verta ja lieviä menkkaoireita ollut siitä lähtien, mutta menkat eivät sitten alkaneet. Tein jo KP 27/28 "huvin vuoksi" testin. Silloin totesin, että nega. Jälkeenpäin mietittynä siinä näkyi kyllä ainakin viivanpaikka??

Sori, mutta oli pakko avautua jonnekin.... olen ollut siis täällä keskusteluissa jo jonkin aikaa mukana ja ilman ehkäisyä olimme n.2v 4kk ennen ekaa plussaa. Mullehan tehtiin viime kierrossa hssg, olen melko varma, että kyseinen tutkimus edesauttoi raskautumista.

Mutta juu sekavat tunteet täällä, päivä kerrallaan etteenpäin :) tottakai tosi aikaista vielä sanoa miten käy, mutta haluan nyt kunnolla fiilistellä elämäni ensimmäistä plussaa :D

Ihana lukea täältä taustalta pitkään yrittäneiden onnistumisia! Paljon onnea Stash, olet jo pitkällä! Ja Sibu, kuulostaa lupaavalta, toivottavasti alkuraskaus etenee hyvin! 😊

Onnea Sibu, aivan mieletöntä! 😍 Sulla on kaikki oikeus iloita sun plussasta ja tietenkin toivotaan nyt kovasti tarrasukkia matkaan!

Sain ite testistä haamujen isoäidin serkun.. saattaa siis olla viivanpaikkakin mutta täytyy lähipäivinä testailla lisää. Nyt vasta dpo 9 mutta testasin nyt varhaisella testillä kun eilen oli vähän outo lievästi pyörryttävä olo koko päivän, ajattelin että saattaa olla merkki että olis tärpännyt kun ei muuten tuntunu olo kipeältä. Nyt sitten vaan jännäämään! Tässä kierrossa meillä oli letrot 2 tablettia kp 3-7, dhea 3 tablettia joka päivä, ovitrelle irrotuspistos kp 13 ja terolutit dpo 4 eteenpäin.

Hirveästi jaksamista kaikille!

Onpa hienoa että porukalla on tärppejä tullut!

Meille tehtiin eilen toinen inseminaatio, toukokuussa tehdystä ei tullut muuta kuin ylipitkä kierto. Kesä meni vähän tjot-asenteella ilman letroja ja tikutteluja.

Mikäli tästä ei tärppää niin lähdetään varmaan IVF-jonoon ja hoitoihin päästäis sit kevään aikana.

Toivottavasti tärppi tulisi tästä inseminaatiosta Hileinen ja jos ei niin sitten vaan rohkeasti eteenpäin hoidoissa.

Mulla tänään yhä plussa testissä 😍 Ehkä viikon päästä teen vielä sen testin joka näyttää millä

viikoilla mennään, mutta nyt pitää muuten malttaa olla tuhlaamatta rahoja noihin.. Viikkotesti sitten näyttää kasvaako niinkuin pitää, nimittäin viimeksi kun tuli keskenmeno, huomasin sen siitä että viikkotestissä viikot ei edenneet niinkuin olis pitänyt.

  Heippa taas ja kiitos tsempeistä! <3 Minun mielestä on ihanaa kun tämän langan keskustelijoilla on niin sisarellinen suhtautuminen kaikkien tilanteisiin, tuntuu aina kuin saisi virtuaalisen halin kun tulee lukemaan<3

  Onnea plussista Sibu ja Helvi <3 luottakaa tilanteeseen, kaikki tulee menemään hyvin<3

  Tervetuloa Haranee, Eemmaa ja Unis, kivaa että löysitte langalle. Anonyymi vertaistuki on ihan korvaamatonta :)

  Oma tilanne on edelleen sama "passiivinen lapsettomuus" ja tuntuu etten oikeen pääse eteenpäin kun en oo valmis aloittamaan deittailuakaan. Latasin deittisovelluksen, mut jotenkin kauhee läpikahlaaminen ja se tuntuu pakottamiselta. Oon myös miettinyt jos ottaisin yhteyttä johonkin mt-puhelimeen tai chattiin, kun nää lapsettomuusmasennukset on niin raskaita, vaikka ohimeneviä ovatkin. Mulle on jotenkin jäänyt kaihertamaan se miten eksä käänsi takkinsa hoitojen alussa, että jos sama käy uudelleen...

  Eilen oltiin kaverin kanssa yksillä ja se kysyi, että oonko mä vielä luopunut toivosta lapsihaaveen kanssa. Vaikka hän tarkoitti hyvää ja kuunteli kun avauduin, tuo jäi jotenkin soimaan mun päähän, että enhän mä vielä oo edes aloittanut sitä haavetta ja eihän se juna vielä oo mennyt! Että miksi olisin luopunut siitä... Oon "vasta" 33v.

  Tämmösiä ajatuksia tällä kertaa :D Tuli mieleen, että ite oon seuraillut Jodelin lapsettomuus kanavia, ne on suht aktiivisia. Muistaakseni Lapsettomuudenvertaistuki ja Lapsettomuus -kanavat ainakin. Tosin siellä on ollut myös tosi ilkeää kommentointia ajoittain, mut ne alapeukutetaan nopeasti poiskin. Mut sieltä saa tsemppejä lyhyelläkin odottelulla, anonyymisti :)

  Hyvää syksyn jatkoa ja toiveiden toteutumista <3

Meidän pikkuruinen poika saapui maailmaan 40+1, kaikki sujui hyvin vaikka pienuuden takia ollaankin sairaalassa ainakin päivän pari ylimääräistä

Ja taustana vuoden yritys ilman plussan plussaa tai haamun haamua, tutkimuksissa selvisi vasta-aineet miehen spermassa. 12kk luomuna yrittämisen jälkeen tärppi ekasta inseminaatiosta yksityisellä (malttamattomuuden takia puhtaasti, ikää meillä N31 M30).

Uskomatonta miettiä että vuosi sitten itkin usein ja mietin tullaanko koskaan saamaan lasta saatika lasta joka on biologisesti meidän molempien, olin jo käynyt päässäni läpi kaikki skenaariot ja hoitovaihtoehdot. Ja nyt on kuin onkin oma nyytti kainalossa.

Tsemppiä kaikille lapsettomuuden ja muiden haasteiden kanssa kamppaileville

Onnea Nounou!